Miksi johtajan itsetuntemuksen kehittäminen on tärkeää tässä hetkessä?

Kirjoittaja: Riikka Seppälä

Jo ennen koronaa muutokset toimintaympäristössä, työnteon luonteessa ja ihmisten odotuksissa haastoivat johtajuutta ja loivat painetta uudistua vastaamaan modernin maailman tarpeita. Nyt pitkittyvä koronakriisi ja epävarmuus, jonka keskellä kaikki sinnittelemme, korostaa entisestään tarvetta rohkeammalle, avoimemmalle ja ennen kaikkea inhimilliselle johtajuudelle.

Kun ennustettavuus on heikko, koko johtajuuden käsitettä on syytä ajatella uudella tavalla. Hyvä johtaja herättää sisäistä johtajuutta ihmisissä ympärillään. Rohkea, osallistava ja ihmisten merkityksellisyyden kokemusta korostava johtaja luo psykologisesti turvallista ilmapiiriä, jossa jokaisen vahvuudet tunnistetaan ja osaaminen pääsee käyttöön. Rohkean johtajuuden ytimessä on rehellinen, sydämestä käytävä vuorovaikutus, kyky kutsua ihmiset turvalliseen yhteyteen ja tapa, jolla vastuuta kannetaan yhdessä. Kaikki nämä taidot ja niiden kehittäminen lähtevät meistä jokaisesta itsestä. 

Hyvä johtaja herättää sisäistä johtajuutta ihmisissä ympärillään.

Tunnetaidot ja itsetuntemuksen kehittäminen ovat rohkeiden, uudistuskykyisten työyhteisöjen tärkeitä, onnistumista aikaan saavia taitoja ja niistä hyötyvät kaikki. Kun ihminen on kiinnostunut toimintansa vaikutuksista suhteessa muihin ja suhtautuu tutkivan uteliaasti omaan käyttäytymiseen erityisesti muutoksissa, paineen alla, haastavissa tilanteissa, vaikeiden päätösten edessä, epävarmuuden keskellä tai esimerkiksi suoraan puhumisen hetkellä, tietoisuus omasta roolista psykologisen turvallisuuden mahdollistajana vahvistuu. En ole vielä törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka ei olisi lopulta halukas kehittämään organisaation psykologista turvallisuutta sen jälkeen, kun on ensin päässyt makustelemaan, tutkimaan ja kokemuksellisesti havainnoimaan, mihin kaikkeen se lopulta vaikuttaa: kiusaamisen kitkemiseen, tasa-arvoiseen kohteluun, monimuotoisuuden vaalimiseen, yksilön vahvuuksien tunnistamiseen, työyhteisön hyvinvoinnin vahvistamiseen, tuottavaan ja innostavaan tiimityöhön sekä vahvempiin tunnesiteisiin kollegoiden kanssa. Työn tuloksista ja liiketoiminnan tuloksista puhumattakaan. Tutkimuksista tiedetään myös, että ihmisten tunnetaidot korreloivat suoraan organisaation kannattavuuden kanssa. 

Mutta mistä itsereflektiossa ja tunnetaitojen kehittämisessä on lopulta oikein kyse? Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että tunnistamme yksilöinä millainen johtaja, esihenkilö tai kollega haluamme olla sekä millaisiin aiempiin kokemuksiin ja toisaalta omaksuttuihin uskomuksiin toimintamme perustuu. Lisäksi meidän on hyvä ymmärtää, mikä on ihmiskäsityksemme johtajuutemme taustalla ja miten tietoisesti teemme tulevaisuussuuntaista työtä sen kanssa, millaiseksi haluamme kasvaa ja kehittyä.

Ihmislähtöinen, nykyaikaisen johtajuuden kulmakivi on itsensä kohtaaminen.

Ihmislähtöinen, nykyaikaisen johtajuuden kulmakivi on itsensä kohtaaminen. Parempi itsetuntemus mahdollistaa aidon läsnäolon arjessa ja antaa meille myös kipeästi kaivatun kyvyn muiden hyväksyvään kohtaamiseen epätäydellisenä ihmisenä. Useinhan me olemme toisille ankaria ja tuomitsevia juuri niissä asioissa, joihin emme ole itsessämme tyytyväisiä. Tämän haitallisen ja psykologista turvallisuuta rikkovan toimintamallin tunnistaminen ja tiedostaminen on vain yksi lukuisista hyödyistä, jota parempi itsetuntemus tuo niin yksilöille, tiimeille kuin koko organisaation kulttuurille.

Psykologisen turvallisuuden ytimessä on taito kohdata sekä itsensä, että jokainen ihminen hyväksyvästi ja heidän erilaisuutta vaalien. Kukaan meistä ei tahallaan toimi sosiaalista turvaa rikkovalla tavalla, mutta joskus ja usein juuri ihmisten erilaisuuden äärellä, erilaiset tunnereaktiot voivat saada meidät toimimaan epäedullisella tavalla. Keskeistä työyhteisön toimivalle vuorovaikutukselle onkin se, miten meistä jokainen oppii paitsi reflektoimaan omia tunteita, sekä niiden antamia viestejä. 

Yksi suurimmista psykososiaalista kuormitusta työssä aiheuttavista tekijöistä organisaatiossa on epäasiallinen käytös ja siihen puuttumattomuus. Toiseksi kuormittavaksi tekijäksi on tunnistettu käsittelemättömät, vaikeat tunteet. Näiden kahden kuormitustekijän yhteinen nimittäjänä on rohkea tunnetyöskentely ja sen kautta opitut tunteiden käsittelyn ja normalisoinnin taidot työyhteisössä. Kun tunteiden vaikutus käyttäytymisen taustalla itsessä ja toisissa ymmärretään, niitä ei turhaan luokitella, pelätä ja yritetä ohittaa. Sen sijaan ne kohdataan uteliaasti, avoimesta ja rohkeudella. Näin turha sosiaalinen säätäminen ja organisaatioiden tunnemykyissä vellominen jää pois, energiaa säästyy oikeille asioille ja tekemisen fokus pysyy kirkkaana.

Eräs johtaja totesi kerran, että paras kaveri johtajuudessa on taskupeili. Sinne katsominen vaatii rohkeutta. Matka itseen ja omaan johtajuuden edellyttää oman elämän tarkastelua erilaisista näkökulmista sekä tietoista, tarkoituksellista pysähtymistä. Tarvitaan huomion kiinnittämistä pinnan alla oleviin kerrostumiin. Vastassa voi olla täysin tiedostamattomia asioita. Aina ei ehkä pidä siitä mitä peilistä näkee, mutta sieltä voi löytyä myös yllättäviä, voimaannttavia vahvuuksia, joilla lopulta muotoillaan sekä tulevaisuuden työelämää että johdetaan onnellisia, hyvinvoivia, ja sydämellä työtään tekeviä ihmisiä. 

Nyt on aika laittaa valot päälle. Tee se lähtemällä mukaan suosittuun ja syvällisyydestään kiitosta saaneeseen, Brave New Leader – rohkean johtajuuden valmennukseen. 

Riikka Seppälä, Sitomo Oy 

SITOMO I Designing strong and resilient organizations