Kirjoittaja: Arja Parpala. Kirjoitus on alunperin julkaistu Rohkeusjohtaa.fi sivustolla.
Vaivaako sinua joskus ajatus, että olet oikeastaan sumuttanut ympäristösi uskomaan, että olet hyvä siinä, mitä teet? Uskotko, että saavutuksesi johtuvat enemmänkin hyvästä onnesta kuin varsinaisesti taidoistasi? Koetko huonommutta, kun tapaat jonkun itsevarman, taitavan ihmisen? Pelkäätkö joskus, että muut huomaavat, että et osaakaan kaikkea, mitä he kuvittelevat sinun osaavan?
Tällaiset ajattelutavat ovat tyypilisiä esimerkkejä huijarisyndrooman vääristämästä ajattelusta. Huijarisyndrooman vallassa oleva kokee riittämättömyyttä ja eikä pidä itseään riittävän hyvänä tai riittävän pätevänä. Vaikka hän saisi kuinka paljon hyvää palautetta, hän ei usko omaan erinomaisuuteensa.
Mielen toiminta ja ympäristö vahvistavat huijarisyndroomaa
Huijarisyndrooma on oikeastaan hyvin luonnollinen seuraus tavallisista mielemme toimintatavoista.
Kun hallitsemme jonkin asian hyvin, emme enää tietoisesti havaitse taitoja, joita käytämme. Sokeudumme omalle osaamisellemme. Osaamisemme muuttuu tiedostamattomaksi, meille näkymättämäksi, hiljaiseksi.
Alamme myös helposti pitää itsestäänselvyyksinä taitoja ja kykyjä, joita meillä on. Uskomme, että kaikki muut osaavat sen, mitä mekin osaamme. Kuvittelemme, että olemme kaikki samanlaisia emmekä huomaa todistusaineistoa, joka kertoo meidän olevan erityinen.
Kolmas haitallinen ajattelumalli on negatiivisuusharha. Alkukantainen kykymme huomata vaarat ja riskit saa aikaan sen, että myös omassa toiminnassamme huomamme helposti virheet ja heikkoudet. Mieltämme jää kalvamaan yksittäinen kriitiinen palaute, vaikka 99 % saamastamme palautteesta olisi positiivista.
Myös ympäristömme ja siinä tapahtuvat muutokset saattavat vahvistaa huijarisyndroomaa. Elämme keskellä some-viestien tulvaa. Joudumme haluamattammekin seuraamaan ympäristömme ihmisten elämää sosiaalisen median kautta. Kun vertaamme omaa, arkista elämäämme muiden some-editoituun kiiltokuvaelämäaan, ei ole ihme, että itsetunto ja käsitys itsestä rapistuu.
Onneksi on kuitenkin mahdollista luopua huijarisyndroomasta ja alkaa kannustaa itseään!
Miten ryhdyt itsesi parhaaksi ystäväksi?
Meille opetetaan pienestä asti hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä muita kohtaan. Mutta kuka opettaisi meille ystävällisyyttä itseämme kohtaan? Onneksi voimme alkaa opettaa itse itseämme.
Yksi tehokas keino itsetunnon kohottamiseen on positiivinen itsetutkiskelu. Ala kiinnittää erityistä huomiota onnistumisiisi ja positiiviseen palautteeseen, jota saat.
Kirjoita Onnistumisten päiväkirjaa
Hanki kaunis vihko tai lehtiö, johon kirjoitat joka päivä kahden viikon ajan. Varaa jokaiselle päivälle oma aukeamansa, aamusivu ja iltasivu. Kirjoita aamusivulle kolme aiempaa onnistumistasi ja iltasivulle kolme onnistumista samalta päivältä. Voit kirjoittaa enemmänkin halutessasi.
Onnistumiset voivat olla suuria tai pieniä ja ne voivat liittyä mihin elämän alueeseen tahansa. Joskus onnistuminen voi olla kuukausien mittainen työprojekti, joskus se voi olla rentouttava kävelylenkki illalla ennen nukkumaanmenoa.
Voit kirjoittaa onnistumisten päiväkirjaan myös hyvää palautetta, jota olet saanut aiemmin tai saat juuri nyt. Muista, että tämä päiväkirja on pelkästään hyviä, positiivisia, asioita varten.
Kun kaksi viikkoa on kulunut, lue kirjoittamasi tekstit ja analysoi itsellesi sopivalla tavalla: Mitkä taitosi, kykysi tai ominaisuutesi saivat aikaan onnistumiset? Kirjoita huomiosi kullekin aukeamalle tai vihkon loppuun.
Kehotan asiakkaitani usein kirjoittamaan onnistumisen päiväkirjaa. Moni innostuu siitä niin paljon, että tekee siitä itselleen pysyvän tavan. Kuinka ihana tällaista päiväkirjaa onkaan lukea muutaman kuukauden kuluttua!
Tarkista sisäinen sanastosi
Olemme usein itsemme pahimpia kriitikoita. Siksi on hyvä tarkistaa, millaista sinun sisäinen puheesi on. Kokeile tätä pientä, ystäväni Sirpa Kirjalaisen kehittämää harjoitusta:
- Millä kolmella adjektiivilla kuvaat itseäsi?
- Tutki sanoja hiukan tarkemmin ja mieti negatiivisille sanoille synonyymit, jotka ovat neutraalimpia tai positiivisempia kuin alkuperäinen.
- Muodosta uusista sanoista lause, joka alkaa: Minä olen…
- Toista tätä lausetta itsellesi aina silloin tällöin ja huomaa, miten se alkaa vaikuttaa.
Esimerkiksi:
Ajatellaan, että adjektiivit ovat kiltti, hermostunut ja saamaton. Tutki yhtä sanaa kerrallaan. Miltä se tuntuu? Mitä muuta se voi tarkoittaa? Millainen ihminen tulee mieleen käyttämästäsi adjektiivista?
- Kiltti – Minulle tulee lämmin olo, kun ajattelen olevani kiltti. Se sana saa jäädä. TAI
Kiltti – Olen kyllä liian kiltti! Miltä tuntuisi, jos sanoisinkin, että olen ystävällinen. Ok, se ei ole niin alistuva sana kuin kiltti. Se kuulostaa hyvältä!
- Hermostunut – En haluaisi olla hermostunut, mutta on aina niin kiire ja paljon kaikenlaista. Millainen ihminen on hermostunut? Sellainen, joka välittää paljon asioista tai joka haluaa olla mukana kaikessa. No millainen ihminen välittää ja haluaa olla mukana? Huolehtiva! Miltä sana huolehtiva tuntuu? Paljon paremmalta kuin hermostunut.
- Saamaton – Teen niin paljon kaikkea, että tuntuu, että en saa mitään valmiiksi. Millainen ihminen ei saa mitään valmiiksi? Sellainen, joka lastaa itselleen liikaa tekemistä, koska haluaa tehdä asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Onko muuten edes totta, että en saa MITÄÄN valmiiksi? No ei tietenkään, vaan saan valmiiksi koko ajan joitakin asioita, jotka tulevatkin tehdyiksi todella hyvin. Oikeastaan en olekaan saamaton vaan todella huolellinen. Huolellinen on oikein hyvä sana! Lisäksi minun on varmaan hyvä alkaa merkitä muistiin, mitä saan aikaan, jotta huomaan sen paremmin.
Ryhdy siis nyt, ystävänpäivän kunniaksi, omaksi parhaaksi ystäväksesi. Ole ystävällinen itsellesi, puhu itsellesi kauniisti. Kiinnitä huomiosi hyvään, niin se vahvistuu.