Itseohjautuvaksi ei synnytä yhdessä yössä eikä sormia napauttamalla. Kyseessä on poikkeuksetta paljon kuviteltua isompi organisaation toimintaa, rakenteita ja ajattelumalleja koskettava muutos, jossa onnistuakseen yritys tarvitsee todella hyvän itsetuntemuksen itsestään ja tavastaan olla olemassa.
Itseohjautuvuus ei ole äärikäsite
Monessa organisaatiossa ollaan ketteröittämässä tekemistä työn tehostamisen toivossa. Vastuuta ja valtaa siirretään henkilöstölle ja tilanteisiin, jossa päätökset pitää saada syntymään nopeasti ja siellä missä niitä kipeimmin tarvitaan. Ja eihän siinä olekaan mitään järkeä, että esim. toimitusjohtajan pöydälle valuu päivittäin pientä tilpehööriä aina matkalaskuista milloin mihinkin sillisalaattiin, vieden ihan varkain aikaa yrityksen ison kuvan johtamiselta.
Vastuu ja vapaus ovat tiettyyn pisteeseen asti voimaannuttavia elementtejä ja niillä on suora vaikutus työn merkityksellisyyteen ja ihmisen kokemaan motivaatioon. Päälaelleen tilanne voi kuitenkin kääntyä nopeastikin, jos ihmiset kokevat jäävän yksin työssään ja työyhteisössä samalla, kun itseohjautuvuuden ajatellaan hoituvan itse itsestään, ilman ohjausta, omistajuutta ja johdon tukea.
Itseohjautuvuus, kuten joskus harhaudutaan ajattelemaan, ei ole äärikäsite & joko tai asetelma.
Kun asiaa pohti minkä tahansa muutosprosessin näkökulmasta, on oikeastaan todella hämmentävää miten itseohjautuvuuden odotetaan tapahtuvan automaationa ilman, että sen valtikka kuuluu oikein kenellekään. On helppo sanoa, että menkää ja tehkää, etsikää omat heimonne ja päättäkää asioista itsenäisesti yhdessä. Mutta käytännön toteuttaminen onkin sitten toinen tarina.
Mutta siis hetkinen, pitäisi osata päättää, heimoitua ja ohjautua itse, mutta mistä, kenen kanssa ja mihin suuntaan?
Näitä monet itseohjautuvuudesta kiinnostuneet tiimit pohtivat:
- Mistä loppuviimein voin ja mistä en voi päättää itse?
- Missä kulkee rajat ja kuka ne määrittää?
- Keneltä voin pyytää apua?
- Millä ajalla opettelen uutta?
- Mistä saan taidot, voimavarat ja tuen henkilökohtaiseen muutokseen?
- Mistä tiedän että olen ohjaudun oikeaan suuntaan? Keneltä saan palautetta?
- Entä jos en halua muutosta? Miten minun sitten käy?
Tänäkin syksynä olen törmännyt useampaankin sellaiseen yritykseen, jossa itseohjautuvuudesta on saatettu ylätasolla päättää ja siitä puhutaan yhteisten pöytien äärellä, mutta käytännön tasolla on unohdettu määrittää konkretiassa se, mitä itseohjautuvuudella yhteisesti tavoitellaan, miten se juuri kyseisessä yrityksessä, teillä ja meillä käsitetään ja miten sen on tarkoitus ohjata toimintaa.
Itseohjautuvuus on yhteinen vastuu
Onpa niinkin, että monasti itseohjautuva organisaatio vaatii jopa perinteisellä tavalla organisoitunutta yritystä paljon enemmän johdatusta ja tukea johdolta sekä selkeitä raameja ja kenttää, jonka sisällä ihminen voi turvallisesti johtaa itse itseään. Antti Aron Työilmapiiri kuntoon kirjassa, Pipelifen Toimitusjohtaja Kimmo Kedonpää jopa sanoitti että 50 % johtamisesta menee tänä päivänä ihmisten johtamiseen.
50 % johtamista menee tänä päivänä ihmisten johtamiseen
Mitä sitten tapahtuu, jos ihmiset jäävät tuuliajolle ja itseohjautuvuuden periaatteistoa ei syystä tai toisesta lähdetä rakentamaan tueksi ihmisille muutokseen?
Kun tätä ihmisille luontaista tarvetta ymmärtää omaa rooliaan osana isompaa kokonaisuutta ei huomata ja ihmiset jätetään itseohjautumaan yksin, ilman tukea, palautetta ja yhteistä suuntaa, riskinä on kasvava rajattomuuden tunne organisaatiossa.
Rajattomuus voi syntyä ainakin kahdella tavalla:
1) yrityksen yhteinen visio, tarkoitus ja tavoitteet ei ole selvät eli se, mikä työpaikka me oikein ollaan, mikä on meidän tarkoitus ja tavoite, mitä ihmiset meillä haluaa olla ja miten heitä siinä tuetaan.
2) tukirakenteet ja vuorovaikutusmallit puuttuvat eli dialogia ei synny, viestitään liian vähän tai vääristä asioista, data jää kiinni siilojen seiniin ja ihmisillä ei ole riittäviä taitoja vuorovaikuttaa toistensa kanssa.
Johtajan suurin tehtävä tässä ja nyt on pitää huoli siitä, että ihmiset eivät jää pulaan rajattomuutensa kanssa. Dialogi organisaatiossa ei yksinkertaisesti voi loppua siihen, että tiimi sanoo olevansa itseohjautuva.
” Dialogi ei yksinkertaisesti voi loppua siihen, että tiimi sanoo olevansa itseohjautuva. ”
Itseohjautuvuuden mahdollisuuksia kannattaa ilman muuta tutkia ja muotoilla juuri omaan organisaatioon sopivaksi. Me lähdimme asiaa myös tutkimaan asiakkaiden kanssa ja ajatuksista syntyi valmennuspäivä, jossa yritykset voivat fasilitoidusti tuellamme lähteä omalla tiimillä konkretisoimaan omaa tapaa itseohjautua.
Jos malli kiinnostaa ja haluat kuulla siitä lisää, ole rohkeasti yhteydessä meihin!
Nina Rinne, nina.rinne@sitomo.fi puh. 040 078 4227