Kirjoittaja: Jarkko Rantanen. Kirjoitus on alunperin julkaistu Rohkeusjohtaa.fi sivustolla.
Pelko on tänä päivänä monen työpaikan hallitseva tunne. Tieto tulevasta muutoksesta herättää pelon: ”Miten minun ja meidän käy?”
Johto saa vihat niskaansa, mutta myös johto on lujilla ja usein myös keinoton ja peloissaan: ”Miten minä kohtaan nämä ihmiset?” Kun ei tiedetä miten hankalia tunteita johtaisi, luonnollinen reaktio on vetäytyä ja piiloutua korostetun virallisten viestien ja roolien taakse; on helpompi keskittyä faktoihin ja asioihin. Eräs henkilö kertoi minulle äskettäin, miten heidän organisaatiossaan YT-neuvottelujen alkamisesta tiedotettiin sähköpostitse viestillä, joka oli jo otsikoltaan niin vaikeaselkoinen, ettei sitä tavallinen ihminen voinut ymmärtää. Kirjoittaja piiloutui sekä sähköpostin että ympäripyöreiden lauseiden taakse. Kun viesti saapui sähköposteihin, pelko ja huhut leimahtivat liekkeihin.
Miten pelkojen kanssa voisi sitten toimia?
Tunnusta tosiasiat
Ensimmäinen askel on pelon käsittelyssä on tunnustaa sen olemassaolo ja pukea se sanoiksi. Moni pelkää, että tunteista puhuminen vain vahvistaa tunteita ja johtaa loputtomaan tunteissa vellomiseen. Mutta asia on juuri päinvastoin. Kun pelko puetaan sanoiksi, se lievenee ja ihmiset kokevat, että heidän pelkonsa on ymmärrettävää ja normaalia. Silloin he pääsevät sen yli paljon nopeammin.
Myönnä itsellesi pelkosi. Tunnusta se, ja hyväksy se sellaisenaan. Ei pelossa ole mitään vikaa. Se vaan yrittää kertoa sinulle asioista, jotka sinua uhkaavat. Kuuntele siis pelkojasi – jos ne osaisivat puhua, mitä ne sanoisivat?
Kolmenlaisia pelkoja
Karkeasti voidaan ajatella, että ihmisen pelot voidaan jakaa kolmeen tasoon:
1) Ensimmäisellä tasolla ovat erilaiset ulkoiset asiat ja olosuhteet, sairaudet, onnettomuudet, työttömäksi jääminen, hylätyksi tuleminen. Ja tietysti äärimmäisenä pelkona on kuolema.
2) Toisella tasolla ovat erilaiset sisäiset mielentilat; pelko siitä, että joudun jonkinlaisten sietämättömien tunteiden valtaan – joudun kokemaan häpeää, menetän kontrollini tai elämänhaluni, en pysty hallitsemaan omia tunteitani.
3) Kolmannella ja syvimmällä tasolla, pelkojen ytimessä on uskomus: ”En selviäsi siitä. Joudun sellaisten olosuhteiden ja/tai tunnetilojen valtaan, etten pärjää niiden kanssa.”
Juuri tämän kolmannen tason syvällinen ymmärtäminen on omien pelkojen voittamisen ydin. Kuinka monta kertaa sinä olet elämässäsi ollut tilanteessa, jossa mietit, mitenköhän tästä selviät?
Siinä sinä kuitenkin olet tänään – kaikista epäilyistäsi huolimatta sinä selvisit siitä, tavalla tai toisella. Asioilla on tapana järjestyä. Ihmiset ovat uskomattoman sitkeitä selviytymään mitä vaikeimmista olosuhteista, ja monesti juuri vaikeuksien ja kärsimysten edessä ihmisten todelliset voimavarat tulevat esiin.
Hyvä tapa käsitellä pelkoja onkin katsoa niitä silmästä silmään ja kirkastaa itselleen selkeäksi: mikä olisi kaikista pahinta, mitä minulle voisi tapahtua? Kun tunnistat ja tunnustat pahimman pelkosi, voit katsoa sitä järjen valossa.
Mitä tekisin, jos pahin pelkoni toteutuisi? Kun löydät vastauksen tuohon kysymykseen, voit elää ja hengittää kevyesti. Tiedät, että selviät mistä vaan. Ihmiset kautta aikojen ovat selvinneet mitä karmeimmista olosuhteista. Sinäkin selviät.