Kirjoittaja: Pauliina Valtasaari. Kirjoitus on alunperin julkaistu Rohkeusjohtaa.fi sivustolla.
Uusi perspektiivi
Elämässämme tapahtuu joskus odottamattomia asioita, jotka vaikuttavat loppuelämäämme tavalla, jossa joudumme rakentamaan lähes koko identiteettimme uudelleen. Vaikeilla kokemuksilla on taipumus haastaa meidät koettelemaan omia psyykkisiä sopeutumismallejamme, ja samalla joudumme usein rakentamaan uudenlaisen suhteen menneisyytemme kanssa.
Tutkimukset osoittavat, että on merkitystä, millaisesta perspektiivistä vaikeita kokemuksiaan tarkastelee. Itseen uppoutuva perspektiivi ja negatiivisiin tunteisiin keskittyminen johtavat helposti märehtimiseen. Henkilö ikään kuin elää tapahtumat aina uudelleen ja juuttuu tunnetasolla noidankehään. Sen sijaan etäännyttävän perspektiivin, jossa yksilö tarkkailee kokemuksiaan hieman ulkopuolisen silmin, on todettu vaikuttavan rakentavammalla tavalla, jolloin etäämmältä tarkasteleminen voi johtaa uudenlaisiin oivalluksiin ja ratkaisuihin. Etäältä tarkastelu on vaikeiden kokemusten uudelleenmuotoilua, jolloin negatiiviset kokemukset eivät herätä enää niin voimakkaita tunnereaktioita kuin aiemmin. Tutkimusten mukaan etäännyttämisellä on sekä lyhyt- että pitkäkestoisia vaikutuksia tunnesäätelyyn, psyykkiseen joustavuuteen ja henkilökohtaisiin sopeutumisstrategioihin. (Kross 2009).
Vasta sellaista asiaa voi katsoa etäältä, jonka on kohdannut ja tunnistanut, muuten etäännyttämisestä tulee pakomatka. Surun ilmentäminen on meille usein sallittua, mutta viha, kateus ja katkeruus ovatkin usein pelottavia ja kiellettyjä tunteita. Negatiivisiksi mielletyt tunteet avaavat kuitenkin portin sinne, mihin syvä kaipuumme suuntautuu ja mikä on ollut meille merkityksellistä. Ne ovat usein merkki nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarpeesta sekä siitä, että on kokenut jotkut tapahtumat elämässään kohtuuttoman raskaiksi tai epäoikeudenmukaisiksi. Näitä kokemuksia meillä kaikilla on työelämässä, jossa kilpaillaan sosiaalisesta arvostuksesta ja rajallisista resursseista.
Emootioiden voima
Negatiiviset emootiot kuten viha, pelko ja inho kaventavat tarkkaavuutemme kaikkein oleellisimpaan, ja ovat ansiokkaasti auttaneet esi-isiämme pysymään hengissä. Positiivisten emootioiden sen sijaan tiedetään laajentavan ajattelutapaamme ja muuttavan toimintaamme. Ihmisillä, jotka kokevat useammin positiivisia emootioita, on havaittu kasvavaa luovuutta, joustavuutta, avoimuutta uudelle tiedolle sekä kykyä yhdistellä asioita. Koska positiiviset emootiot vahvistavat henkilökohtaisia resurssejamme, voivat ne myös lieventää myöhemmin koettuja negatiivisia kokemuksia ja auttaa palautumaan niistä helpommin myös fyysisesti. Yhtä lailla positiiviset tunteet lisäävät auttamishalua ja myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan, ja sen myötä ne vaikuttavat ryhmien koheesioon, moraaliin ja harmonisuuteen. (Fredrickson 2003).
Silti mielessäni on usein kysymys, voiko positiivisten tunteiden ja jatkuvan kukoistuksen tavoittelu johtaa joskus myös väärälle polulle, jos niistä tulee ainoita sallittuja tunteita? Silloin, kun ihminen kokee väsymystä ja riittämättömyyttä tai vanha suru aktivoituu yllättävällä tavalla, hän saattaa kokea valtavaa pettymystä itseään ja elämää kohtaan. Vaikeat tunteet kuuluvat elämään, vaikka usein haluamme torjua ne ja syyllistymme niistä voidaksemme hallita sisällämme olevaa kaaosta.
Vastoinkäymiset harjoituksena
Stoalaisessa filosofiassa käsitellään paljon tunteiden hallintaa, ja esimerkiksi Senecan (4 eKr. – 65 jKr.) tekstit puhuttelevat edelleen myös nykyihmistä. Seneca sanoi: ”Jokien paljous, taivaalta ryöppyävät sateet tai parantavien lähteiden vesimassa eivät muuta meren veden makua, eivät edes laimenna sitä – samaan tapaan kohtalon iskut eivät vaikuta vahvan ihmisen mieleen. Se säilyttää tasapainonsa, antaa kaikelle mitä tapahtuu haluamansa värityksen. Se on vahvempi kuin mitkään ulkoiset tapahtumat. En sano, että sellaiset eivät herätä hänessä mitään tunteita, mutta hän kukistaa ne. Hän, joka muutoin on rauhallinen ja vakaa, nousee vastaamaan kohtalon hyökkäyksiin. Hän pitää kaikkia vastoinkäymisiä harjoituksina.” (Torkki 2018, 87–88).
Olen vaikuttunut siitä, kuinka stoalaiset tiesivät jo antiikin aikana, että psyykkistä joustavuutta voi harjoitella. Voidaan ajatella, että stoalaisilla oli kolme keskeistä filosofista ohjenuoraa: rohkeus, tyyneys ja viisaus. Rohkeutta on mielestäni se, että kykenemme kohtaamaan elämässämme ne asiat, joihin voimme vaikuttaa; se on uskallusta katsoa silmiin omaa keskeneräisyyttämme ja tunnustaa, että tilanteen muuttaminen vaatii meiltä usein kärsivällistä uusien asioiden opettelua. Tätä voitaisiin psykologian alalla kutsua ongelmasuuntautuneeksi sopeutumiskeinoksi, eli kun stressaavassa tilanteessa pyritään etsimään aktiivisesti konkreettisia ratkaisuja. Tyyneys on mielestäni hyväksyvää läsnäoloa sellaisten asioiden äärellä, joihin emme voi vaikuttaa, ja elämistä käsillä olevien realiteettien kanssa. Tätä puolestaan voitaisiin nykyaikana kutsua tunnesuuntautununeeksi sopeutumiseksi, eli kun vaikeissa tilanteissa pyritään aktiivisesti lieventämään emotionaalista kärsimystä. Viisautta ilmentää kyky tarkastella todellisuutta realistisesti, kuin kultavaa’alla punniten; milloin on oikea hetki toimia rohkeasti uudistuen, milloin tyynesti hyväksyen.
On hyvä tiedostaa, että psyykkinen joustavuus on valtava voimavaratekijä työelämässä, mutta siitä huolimatta katsetta ei saisi kääntää pois organisaatioiden rakenteellisista epäkohdista tai työn sisällöllisistä kuormitustekijöistä. Tulkitsen Senecan sanoman siten, että hän ei rohkaissut kukistamaan vaikeiden tunteiden olemassaoloa, vaan vaikeiden tunteiden ja kokemusten aiheuttaman elämän merkityksellisyyden järkkymistä. Oleellista ei ole kärsimys itse, vaan suhde, jonka siihen luomme.
Lähteet:
Fredrickson, B. (2003). The Value of Positive Emotions. The emerging science of positive psychology is coming to understand why it’s good to feel good. American Scientist, Volume 91, July–August: 330–335 (2003).
Kross, E. (2009). When the Self Becomes Other. Toward an Integrative Understanding of the Processes Distinguishing Adaptive Self-reflection from Rumination. Values, Empathy and Fairness across Social Barriers: Ann. N.Y. Acad. Sci. 1167: 35–40 (2009).
Torkki, J. (2018). Seneca – elämän lyhyydestä. Helsinki: Otava