Kirjoittaja: Sanna Fäldt & Sanna Salovuori (Bravers). Kirjoitus on alunperin julkaistu Rohkeusjohtaa.fi sivustolla.
Maarit haastoi omassa artikkelissaan lukijoita jakamaan omaa pysähtymisfilosofiaansa.
Meidän kahden Sannan täyteläiseen arkeen kuuluu viisi lasta, kaksi aviomiestä, kaksi taloa, yksi karkaileva kissa, yksi ylienerginen koira, kaksikymmentä erilaista perheenjäsenten harrastusta sekä yksi yhteinen yritys. Hengästyitkö? Me ei enää. Meidän paletti nimittäin pyörii aika kivasti.
Elämä ei juoksuta, vaan olemme oman arjen valtiattaria. Käytännössä tämä vaatii päivittäin ainakin fiksua kalenterin johtamista. Pitää olla pokkaa valita, päästää irti ja oikeasti kuunnella itseään. Kyky aistia omat tarpeet kehittyy pikkuhiljaa. Oppii tunnistamaan, milloin on vaaravyöhykkeellä väsyä. Kun menee liian lujaa, jostain pitää luopua.
Pirkkaniksimme on, että emme karsi niistä asioita, joista saa voimaa.
Kalenterin lisäksi olemme opetelleet johtamaan omaa päätä ja keskittymiskykyä. Haluamme antaa ajan ja huomion aina 100 % sille, mikä on edessämme. Jos emme pysty, olemme haalineet liikaa tai unohtaneet palautua. Asiakaskohtaamiset kysyvät keskittymiskykyä ja valmentaminen on todella ihmiskeskeistä. Aivomme joutuvat koville. Valmennusten jälkeen saatammekin sulkea viestintäkanavat hetkeksi ja laittaa itsemme laturiin. Meille latautuminen on kaikkea tanssista, joogasta ja laulusta alkaen päikkäreihin, hiljentymiseen ja perheenjäsenten halailuun.
Elämällä näin olemme huomanneet pari mielenkiintoista seikkaa. Kun keskittymme vähempään määrään asioita, saamme aikaan enemmän. Kun emme ryntäile pää kolmantena jalkana (ainakaan ihan koko aikaa), elämään tulvii kiitollisuutta. Ehdimme huomata, mikä kaikki on hyvin, ei vain sitä, mikä on kesken. Tyytyväisyys ei vilahda aina kulman takana, vaan se löytyy ja pakahduttaa ilosta melkein joka päivä.
Meditaatiosta emme luovu
Jonkun verran saa lukea siitä, että mindfulness-harjoittelun tuominen osaksi työelämää olisi työnantajien salakavala keino yrittää puristaa henkilöstöstä irti tehoja. Me emme näe asiaa näin. Koemme, että meditaatio on ihmisen henkilökohtainen keino antaa itselleen tauko päivän vilskeestä ja kysyä itseltä hellästi kuulumisia. Jos työnantaja tähän kannustaa, niin mielestämme heitä ei pitäisi syyttää, vaan kiittää. Meditointi lisää itsetuntemusta ja kykyä olla myötätuntoinen itselle ja muille. Säännöllisesti meditoivilla on usein itse asiassa normaalia vahvempi vaisto ja halu pitää huolta rajoistaan ja palautumisestaan, sillä he ovat herkistyneet huomaamaan oman kehonsa viestit ja oman jaksamisensa.
Me Sannat pysähdymme päivittäin. Teemme lyhyitä ja pitkiä meditaatiota milloin missäkin. Toimistolla puhelinkopissa, kotona lattialla kotieläin kainalossa, illalla ennen nukkumaanmenoa, toimiston kellarin pukuhuoneessa, bussissa, junassa, neuvotteluhuoneessa tai vessassa. Kerran on jopa meditoitu siivouskomerossa ennen lehdistötilaisuutta. Osa lapsistammekin meditoi – heille olemme tehneet ihan omat harjoituksensa!
Meditaation ja läsnäolon voima ja vaikutus valuu kuin hunaja myös muuhun elämään. Huomaamme pysähtelevämme arkisten asioiden äärellä. Ruokailu voi olla olemisen ja kiitollisuuden hetki. Lapsen saattelu yöpuulle tuntuu taianomaiselta, kun nuuskuttaa vastapestyjä hiuksia ja rapsuttelee selkää. Lenkki lempeässä tuulenvireessä hellii hanhien kaakattaessa taivaalla etelänmatkallaan.
Toivomme, että työpaikoilla kannustettaisiin henkilöstöä pitämään omanlaisiaan taukoja. Jotkut haluavat käydä luonnossa kävelyllä, jotkut juoda kahvikupin hiljaisuudessa. Toisille sopii meditointi tai torkkujen ottaminen. Tämä vaatisi sekä asenneilmapiirin muutosta että oikeanlaisia fasiliteettejä, kuten vaikkapa hauskoja lentokentältä tuttuja unimunia tai muunlaisia rauhallisia taukotiloja työpaikalla.
Haluamme olla sinulle tässä avuksi. Käypä vilkaisemassa Braversin sivujen Taukotilasta sinua varten nauhoittamamme meditaatiot. Siellä on monia erilaisia versiota, kokeile vaikka työmatkameditaatiota tai mielen tyyneyden meditaatiota. Kerro miltä tuntui!
Braversin Sannat