Kirjoittaja: Maarit Tiililä, Executive Coach (PCC). Autan uuden edessä olevia johtajia ja johtoryhmiä toimimaan suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti, jotta haluttu muutos toteutuu.
”Kiinnostaisiko sinua lähteä pureutumaan naisjohtajien työpersoonallisuuteen?”
”No, ei todellakaan!”
Ensinnäkin, en ole tutkijaluonne. Nautin teoriaan ja tietoon pureutumisesta vain niin kauan kuin näen, että voin soveltaa sitä käytäntöön. Jos hukun teoriaan ja nippelitietoon, ahdistun ja pakenen pois tilanteesta.
Toiseksi, en halua henkilöityä naisjohtajakäsitteeseen. Haluan eroon naisetuliitteestä ja puhua vain johtajista ja johtajuudesta. Haluan tukea työssäni johdon coachina niin naisia, miehiä kuin muunsukupuolisia. Me olemme kaikki yksilöitä.
Ensi reaktioni WOPI työkalujen kehittäjän, VTT Petteri Niitamon lokakuussa 2017 esittämään ajatukseen kertovat paljon minun persoonallisuudestani, minun haluistani ja ajattelun rakenteesta. Juuri niistä asioista, joihin Petteri ehdotti minun pureutuvan naisjohtajien keskuudessa.
Tuo Petterin kysymys jäi kuitenkin pyörimään mieleeni. Jos sukeltaisin syvemmälle tähän teemaan, niin mikä olisi minun näkökulmani?
Nuoret naiset ansaitsevat kannustusta ja rohkaisua siihen, että ovat erinomaisia esimiehiä ja johtajia. Heidän ei tarvitse sopeutua vanhoihin johtamisoppeihin tai ulkopuolisten odotusten sanelemiin muotteihin. He voivat rakentaa uuden muotin, kulkea kohti uuden ajan johtajuutta omiin vahvuuksiinsa luottaen.
Kohtasin kuitenkin vastustusta paitsi oman pääni sisällä, myös ulkopuolelta. Minulta kysyttiin, enkä sitten halua rohkaista nuoria miehiä? Tottakai haluan! Onhan elämä suonut minullekin sekä tyttären että pojan.
Historia ja nykyisyys ovat täynnä rohkaisevia esimerkkejä nuorille miehille. Me naiset tarvitsemme tuota rohkaisua edelleen. Eikä se tarkoita vastakkainasettelua. Kuten monesti omille lapsilleni sanoin: ”ei se ole pois toiselta, jos toista kannustaa”.
Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän kysymyksiä mieleeni heräsi. Mikä tässä teemassa asettaa meidät herkästi vastakkain sen sijaan, että rakentavasti lähdemme keskustelemaan ja tutkimaan eri ihmisten hyvinkin erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä?
Tämä teema herättää paljon tunteita. Myös minussa. Uteliaisuus on minun rohkeuteni lähde. Niinpä sanoin Petterin ehdotukselle kyllä. Haluan ymmärtää enemmän, haluan rohkaista (nuoria) naisia ja haluan kutsua myös miehet mukaan yhteiseen keskusteluun, matkalle uuden ajan johtajiksi!
Nyt vuoden 2021 alussa tarvitsin toisenlaista rohkeutta. Rohkeutta luopua. Pohdin pitkään, että oma aikani ei enää riitä blogin aktiiviseen ylläpitämiseen ja niinpä lähdin kolkuttelemaan Sitomon ovea. Sitomo tuli mieleeni ensimmäisenä, sillä Sitomo yhdistyy minulla rohkeaan johtamiseen, rohkeuteen johtaa omista epävarmuuksista huolimatta tai ehkä juuri niihin tutustumisen voimistamana.
Nyt on Rohkeus johtaa -blogin aika syntyä uudelleen. Kiitos kaikille mukana kulkeneille ja pysykää kyydissä edelleen tilaamalla Sitomon uutiskirje ja tutustumalla tarkemmin heidän tärkeään työhönsä.