Kirjoittaja: Veera Lehtismäki. Kirjoitus on alunperin julkaistu Rohkeusjohtaa.fi sivustolla.
Naisten rooli työelämässä on ollut viime aikoina useasti mielessä. Omassa yrityksessäni asia nousee esille mm. esimieshakutilanteissa. Naiset hakeutuvat myyntialan esimiestehtäviin moninkertaisesti vähemmän kuin miehet. Käymieni keskusteluiden pohjalta sama tilanne on monessa muussakin yrityksessä. Miksi?
Ennakkoluulot ovat yksi syy kuten tässä alla linkatussa jutussakin esitellään. Mielestäni näihin ennakkoluuloihin vaikuttaa kuitenkin myös muut asiat kuin se mille aloille naisia koitetaan ohjata opiskelemaan. Naiset, jotka tällä hetkellä ovat maassamme korkeissa johtotehtävissä, tuntuvat usein olevan hyvin samantyyppisiä profiileiltaan. He omaavat aikamoisen teräsnaisen imagon. He ovat erittäin päteviä ja samalla kovia naisia monessa mielessä. Moni on joutunut käyttämään kyynärpäätaktiikkaa tai muuten kovaa tyyliä päästessään isojen yritysten huipulle miesvaltaisilla aloilla. He ovat myös joutuneet uhraamaan paljon muuta elämää päästessään niin pitkälle. Lapsia on hoitanut enemmän isä tai joku muu läheinen. Realitetti on varmasti ollut se, että juuri muulla tyylillä naisten menestys ei ole ollut mahdollista. Samanlainen tilanne on varmasti monella menestyneellä miehelläkin, että jotain on täytynyt uhrata menestyksen eteen.
Tämä teräsnaisen rooli ei mielestäni kuitenkaan edesauta sitä, että nuoret naiset uskaltautuisivat hakeutua tyypillisesti miesvaltaisiin tehtäviin. Moni nuori haluaa tasapainoisen ja sisällöltään rikkaan elämän, eikä se ole mahdollista jos työlle pitää uhrata kaikki. Nykyään ymmärrys hyvästä työelämästä alkaa olla jo avarampi. Hyvän elämän perusedellytys on oma hyvinvointi – aihe, josta Aki Hintsakin kirjoitti paljon. Tiedetään, että ihan kaikkien ihmisten työn tuottavuus ja hyvinvointi toimii sukupuoleen katsomatta vain, jos elämässä on järkevä tasapaino. Samalla yrityksen menestys vähänkään pidemmällä tähtäimellä on aika vahvasti linjassa siihen, kuinka hyvinvoivia ihmisiä yritystä on viemässä eteenpäin.
Mitä isommassa vastuussa on työelämässä, sitä enemmän vaaditaan eri taitoja ja paineensietokykyä. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin pitkät työpäivät. 8 tunnin työpäivä on ainakin minulle poikkeuksia lukuunottamatta juuri hyvä määrä. Jos se venyy liian usein, joku osa elämässä alkaa sakkaamaan ja jossain kohtaa se näkyy myös työssä negatiivisesti. Olen tässä toki siinä kiitollisessa asemassa, että työnkuvaani kuuluu aika vähän reissaamista, jolloin 8 tunnin työpäivät käyvät helposti mahdottomiksi. Olen kuitenkin voinut itsekin joskus lietsoa tätä uhrautuvan teräsnaisen roolimallia omalla esimerkilläni. Enää en sitä kuitenkaan halua tehdä ja toivon, että nuoret naiset näkisivät jatkossa monia erilaisia mahdollisuuksia yhdistää lapset, oma hyvinvointi ja menestys työelämässä. Ihan normaalilla 8 tunnin työajalla on mahdollista päästä pitkälle ja omista rajoista kiinni pitäminen voi olla lopulta se kaikista hedelmällisin tie pitkään ja antoisaan työelämään.
En missään nimessä kannata mitään kiintiöajattelua työelämään, mutta siitä olen varma, että paras kombo yritystenkin kannalta syntyy silloin kun yritysten johdosta löytyy sekä miehiä että naisia – alalla kuin alalla. Sen vuoksi on hyvä miettiä tarkemmin, mitkä asiat vaikuttavat siihen, että naisia on vaikeampi saada mukaan johtotehtäviin.
”Kun naisten osuus työmarkkinoilla ja etenkin STEM-aloilla lisääntyy, bruttokansantuote kasvaa, työllisyys paranee ja ero miesten ja naisten eläkekertymässä kapenee. Esteenä ovat työmarkkinoiden jakautuminen, perhevapaajärjestelmä ja ennakkoluulot.”