Hyvistä aikeista kohti oppimista.
En ole koskaan tehnyt uudenvuoden lupauksia, mutta huomaamattani olen kesälomalle laskeutuessani ja uuden toimintakauden alkaessa uhkunut monenlaista itsevarmuutta siitä, miten haluan työni tehdä syksyn alkaessa. Joskus siinä onnistuen, toisinaan hyvät aikeet eivät ole kantaneet syyskuuta pidemmälle. Ehkä tunnistat tämän ilmiön: loman jälkeen pidän kiinni tauoista, en enää ota Teams-palavereja putkeen, otan aikaa ajattelutyölle…
Oppimisen optimistina haluaisin uskoa, että näillä hyvillä aikeilla ja lupauksilla voisi olla vahvemmat siivet, jos osaisimme nähdä lupaukset ennemmin oppimisen kautta. Silloin muistaisimme ehkä helpommin, että uuden tavan juurtuminen vie aikaa. Oppimiseen kuuluu motivaatiosta huolehtiminen, edistymisen arviointi, pieni tai isompi ponnistelu sekä sen pohtiminen, mitä tukea oppimiseen tarvitsen. Kun tavoite ja maali on kirkkaana, on helpompi löytää reitit ja tavat sen saavuttamiseen.
Silti usein isoin apu löytyisikin siitä, että sanoitamme omia toiveitamme ja tavoitteitamme ääneen, jotta muut työyhteisössä voivat auttaa ja tukea meitä muutoksen tekemisessä. Voisimmeko sopia yhdessä pelisääntöjä ajankäytölle ja pitää niistä myös kiinni? Mitä askeleita tarvitsisimme, että uusi tapa muuttuisi osaksi arkea? Mikä on pienin askel tavoitteen suuntaan, jonka voimme tehdä? Millaisia tsekkauspisteitä tarvitsemme, jotta tiedämme, olemmeko onnistuneet muutoksessa?
”The major barrier to learning a new skill is not intellectual it is emotional.” –Josh Kaufman
Usein isoin oppimisen este on se, että pelkäämme tai olemme epävarmoja. Ja juuri tässä muiden tuki on tärkeää!
Voiko olla niin, että en uskalla kieltäytyä palaverikutsusta, koska koen ulkopuolisuutta jättäessäni palaverin väliin? Entä jos menetän jotain? Osaavatko muut tehdä hyviä päätöksiä ilman minua? Joskus voi olla raadollistakin havahtua oman käytöksen taustalla piileviin pelkoihin.
Mitä enemmän osaamme ja uskallamme avata näitä huoliamme, sitä enemmän luomme kasvualustaa aidolle luottamukselle ja yhteistyölle. Jos taas kiinnitän oman merkityksellisyyteni siihen, kuinka täynnä kalenterini on, olen jatkuvasti juoksemassa, enkä uskalla pysähtyä. Aina tilanne ei ole näin dramaattinen ja ulkopuolelta ei kukaan täysin varmaksi sanoa toisten motiiveja. Mutta silti voimme olla toisillemme suureksi avuksi käymällä keskusteluja siitä, miten haluamme työtä tehdä yksin ja yhdessä.
Itse haluan ensi syksynä oppia paremmaksi omien havaintojen sanoittajaksi. Usein jään liian pitkäksi aikaa pohtimaan ja punnitsemaan sanojani ja lopulta tilanne meni jo. Kulunut vuosi on opettanut, kuinka asiat ovat ”sekä-että” eivätkä ”joko-tai” – siten, joskus on vaikea sanoittaa kaikkia näitä puolia selkeästi. Niinpä yritän aloittaa pienistä arkisista havainnoista ja antaa isojen kompleksisten ilmiöiden olla, ainakin toistaiseksi. Niiden pariin ennätän myöhemmin.
Myönnän, että tämän oman tavoitteen julkaiseminen näin hieman myös hirvittää. Onneksi ympärilläni on tiimi, joka tukee ja kannustaa.
Lue vinkit oppivan tiimin rakentamiseen oppaastamme, joka on ladattavissa veloituksetta täältä.
__
Outi Stüber, Coach & Learning Designer
outi@sitomo.fi, +358 40 159 0111
