Minulla on paha tapa. ”Tietäminen” kysymisen sijaan. Puolisoni on tehnyt sitkeää työtä kitkeäkseen tätä minusta, mutta olen vielä matkalla. Teen hartiavoimin töitä siirtyäkseni eteenpäin ”tietäjästä” kysyjäksi ja psykologisen turvallisen rakentajaksi.
Seuraavaksi esimerkki siitä, miten tämä ”tietäjä” minussa ilmenee. Kuvitellaan, että puolisoni valmistelee ruohonleikkuuta pihalla ja on kerännyt lelut ja tavarat nurmikolta pois, mutta omenat ovat vielä puun alla. ”Tietäjänä” menisin paikalle kesken työn ja sanoisin, että ruohonleikkurilla ei voi ajaa omenoiden päältä, ne liiskaantuvat ja mätänevät vain nurmikolle. Tilanteessa näkisin puolisoni ilmeestä, että hän pidättelisi sanojaan vastatakseen kiltisti. Hän on kuitenkin monet kerrat kerännyt omenat vuosien aikana ennen ruohonleikkuutta. Silti saatan tunkea itseni tilanteeseen, vaikka tiedän ettei meistä juuri kukaan halua, että meille kerrotaan ilmeisiä asioita.
Harvassa tilanteessa meillä on kuitenkaan kaikkea tietoa mitä tarvitsisimme antaaksemme ”täydellisen” näkemyksen tilanteesta, silti saatamme liidellä paikalle kuin suurempikin tuomari. Mistä voin tietää missä järjestyksessä puolisoni on päättänyt asiat tehdä tai onko ruohonleikkurin bensa lopussa tai tarvitseeko hän muuten jotain apua?
Osaatko olla aidon utelias, kiinnostunut toisesta ja kysyä?
Kysymään opettelu on arvokas taito, kodin lisäksi myös työelämässä. Monimutkaisessa ja nopeasti muuttuvassa työelämässä emme voi olla kaiken tietäjiä, vaan uteliaalla ja oppimishaluisella asenteella rakennamme paitsi parempaa ilmapiiriä, myös aitoa oppimista ja ennen kaikkea paremmin toimivia vuorovaikutussuhteita.
Kirjassaan Humble Inquiry Edgar H. Schein kirjoittaa ”kysymisen” taidon olevan upeaa taidetta, jolla kysyjä ei asennoidu tilanteeseen etukäteen mielessään arvaillen, vaan uteliaalla ”ei tietäjän” asenteella ja kiinnostuksella kysyen. Tämä rakentaa turvallisuutta ja ihmisten välistä luottamusta.
Schein on toiminut konsulttina urallaan puoli vuosisataa ja työskennellyt myös erittäin riskialttiiden toimialojen kanssa, kuten ilmailun ja avaruustoiminnan, joissa fyysinen turvallisuus on kriittistä. Siellä myös ihmisten välisen vuorovaikutuksen turvattomuus hierarkiasta tai mistään positioista riippuen saattaa maksaa ihmishenkiä. Psykologisen turvallisuuden avulla ihmiset pystyvät keskittymään täysin yhteiseen tavoitteeseen itsensä suojelemisen sijaan. ”Tietäjän” vuorovaikutustyyli tappaa tätä tarvittavaa turvaa.
Millainen asenne vuorovaikutuksessa auttaa psykologisen turvallisuuden luomisessa?
Luin taannoin ihanaa Thich Naht Hanhin kirjaa The Art of Communicating ja ”valaistuin”. Joillakin kirjailijoilla on hieno kyky herättää lukijan sisällä halu hyvään. Suosittelen kirjaa lämmöllä.
Kirjailija vertaa käymäämme vuorovaikutusta ravintoon, joka on meille joko terveellistä tai epäterveellistä. Aiheuttaen joko turvaa tai turvattomuutta. Hän kuvaa myös, että aina emme voi vältellä kuulemasta epäterveellistä puhetta, jolloin hän tarjoaa myötätuntoa lääkkeeksi, jotta epäterveellisen puheen epäsuotuisat vaikutukset puolin ja toisin vähenevät.
Vinkki:
Miten rakentaa ”terveellistä vuorovaikutusta” Thich Naht Hanhin mukaan:
- Kerro totuus. Etsi rakastava keino kertoa vaikeakin totuus.
- Älä liioittele. Näin säilytät luottamuksen.
- Ole johdonmukainen. Älä puhu toista toiselle ja toista toiselle. Rakenna ihmisten välistä yhteyttä – älä kuilua.
- Käytä rauhanomaista kieltä. Älä käytä halventavaa tai tökeröä kieltä, väkivaltaisia sanoja tai paheksuvaa tyyliä.
Nina Rinne, Toimitusjohtaja ja valmentaja. nina@sitomo.fi I puh. +358 40 0784227
Sitomo Oy I Designing strong and resilient organizations
