Kevään koronakriisi haastoi työyhteisöjen tunneilmastoa ja kuritti globaalisti organisaatioita. Kriisissä juuri kukaan meistä ei ole voinut välttyä vaikeilta tunteilta ja epämiellyttäviltä tilanteilta. Enemmän kuin mitään, moni johtaja on kriisijohtamisen kevään aikana kertonut pelänneensä sellaisia päätöksiä, joiden tietää suistavan ihmisiä radaltaan. Samalla kun liiketoiminnan tulevaisuus on huolettanut monia, henkilöstön hyvinvointi ja jaksaminen ovat epävarmuuden keskellä heikentyneet. Miten tällaisessa tilanteessa valetaan henkilöstöön uskoa tulevaan ja autetaan ihmisiä pääsemään takaisin jaloilleen vastoinkäymisten jälkeen? Millaisella johtajuudella organisaation jälleenrakentamisessa onnistutaan?
Muistan sen kun eilisen, vaikka tapahtuneesta on omalla kohdallani jo pitkälle toistakymmentä vuotta. Muistan elävästi sen loputtoman pitkältä tuntuvan harmaan käytävän, jota pitkin kuljin kuulemaan tuomioni. Silloinen työnantajani joutui edellisen Suomea koskettaneen kriisin aikana vuonna 2008 sopeuttamaan toimintaansa ja irtisanomaan henkilöstöä. Muistan kuinka käteni hikosivat ja sydän hakkasi rinnassa tuhatta ja sataa. Muuta en juuri muistakaan, vain kuulemani lauseen johon maailmani hetkellisesi pysähtyi: sinä saat jäädä. Sitten kaikki sumeni. Päässä jyskytti vain yksi ajatus ja sitä reunustava pakahduttava syyllisyys: Miksi minä saan jäädä ja niin moni minua kokeneempi ja taitavampi joutuu lähtemään?
Muutos on aina isku identiteettiin ja tilanteessa, joissa organisaation toimintaa joudutaan sopeuttamaan, surun ja syyllisyyden tunteet ovat läsnä roolista riippumatta. Vaikeilta tunteilta ei voi välttyä kukaan. Kyseessä on aivan omanlaisensa suruprosessi, jonka jokaisen on käytävä läpi. Organisaatiota koskettava suru ei häviä sullomalla se piiloon, siitä on puhuttava ja sen käsittelylle on varattava aikaa siitäkin huolimatta, että se sattuu ja vaikka kuinka olisi kiire saada rattaat taas pyörimään. Niin kauan, kuin suru pidetään piilossa, se toimii kapulana rattaissa. Jostakin vanhasta on kulttuurissa luovuttava, jotta uusi voi tulla tilalle.
Jostakin vanhasta on kulttuurissa luovuttava, jotta uusi voi tulla tilalle.
Miten sitten voit johtajuudellasi onnistua tukemaan tiimiäsi ja ylläpitämään heidän toimintakykyä tällaisessa muutostilanteessa?
Kokosimme kolme vinkkiä avuksesi:
- Puhu tunteista, älä tunteella
Järjestä työarkeen säännöllisesti toistuvia paikkoja, jossa kaikki tunteet ovat sallittuja ja niistä on turvallista puhua. Osoita että välität, laske omia panssareita ja kerro rohkeasti myös se, mitä itse näet ja koet. Kerro rehellisesti mitä käyt itse läpi ja mallita tunteista puhumista. Näytä esimerkillä, kuinka tärkeää on tunnistaa ja käsitellä kaikki tunteet, jotka nousevat pintaan, mutta sellaisella tavalla, jossa ohjausvalta pysyy itsellä. Osoita sekin, että on eri asia puhua tunteista ja käsitellä niiden vaikutuksia yhdessä, kun heittäytyä niiden vietäväksi.
- Varmista turvan tunne
Varmista, että yksi ihmisen keskeisimmistä perustarpeista, turvan tunne, jonka merkitys korostuu entisestään muutostilanteessa ja epävarmuuden keskellä, toteutuu. Luo tietoisesti paikkoja, joissa voitte yhdessä jakaa kokemuksia ja ajatuksia siitä, mitä kukakin tarvitsee kokeakseen olevansa turvassa. Tässä on tärkeintä muistaa, että minä ei ole yhtä kuin sinä. Eli jokaisen tarpeet voivat olla hyvinkin erilaisia. Niistä saa onneksi selvän rohkeasti kysymällä: Miltä sinä tarvitset juuri nyt? Miltä tuki, jota minulta toivoisit, näyttää?
- Huolehdi rajoista
Käy avointa dialogia siitä, mitä kollektiivisella tasolla kaivataan ja tee näkyväksi se uudelleen nousemisen prosessi, jolla uskot että pääsette yhteisönä takaisin jaloillenne. Luo uskoa tulevaan ja ylläpidä toivon kipinää, mutta muista myös, että jokainen ponnistaa uuteen erilaiseen aikaan omista lähtökohdistaan. Heidät on otettava mukaan sieltä missä he nyt ovat. Samalla on varmistettava, että jokainen tietää, missä rajat kulkevat, millainen käytös on ok, ja mikä ei, yhteisen tulevaisuuden rakentamisen kannalta. Kun rajat ovat selkeät, sinun on myös helpompi korjata sellaista toimintaa, joka ei edistä yhteistä hyvää. Sitä sinulta myös odotetaan.
Huominen ei tule yksin, se tehdään yhdessä. Tänään on täydellinen päivä aloittaa organisaation jälleen rakentaminen ja sen uuden tarinan kirjoittaminen. Kriiseistä vahvempana nousemisen prosessia ja niitä kriittisen tärkeitä taitoja joilla positiivinen tulevaisuus rakennetaan, opit myös syksyn Brave New Leader™ valmennuksessa. Lue lisää ja lähde rakentamaan tarinaanne uusiksi.
Riikka Seppälä
Riikka@sitomo.fi, puh. 050 371 2000.
SITOMO I Designing strong and resilient organizations
