”Meillä on tiimissä tosi vahva tunne psykologisesta turvallisuudesta paitsi, että Mikko valittaa jostain jatkuvasti, eikä siihen puututa. Niin ja Kaisa ei osallistu juurikaan, on enimmäkseen hiljaa. Odottaisin, että tiiminvetäjä hoitaisi näitä juttuja.”
Kuulostaako tutulta?
Psykologinen turvallisuus on yhdessä jaettu kokemus siitä, että tiimissä jokainen voi olla oma itsensä. Sen lisäksi se sisältää vaatimuksen jokaisen osallistujan panoksesta. Psykologiseen turvallisuuteen kuuluu kokemus siitä, että voi vapaasti ilmaista itseään pelkäämättä tulevansa nolatuksi sekä toisaalta myös vastuun osallistua yhteisen tavoitteen edistämiseen.
Toisinaan kuitenkin tiimissä lähdetään kehittämään psykologista turvallisuutta keskittyen ainoastaan mukavuuteen. Sen varjolla jätetään vaikeat keskustelut käymättä ja hankalat tilanteet selvittämättä. Ajatellaan, ettei haluta rikkoa sitä harmoniaa, jota psykologisen turvallisuuden toisinaan ajatellaan olevan. Tästä psykologisessa turvallisuudessa ei ole kyse.
Psykologinen turvallisuus vaatii vastuunottoa. Vastuu turvallisuudesta ei kaadu vain tiimivetäjän, esihenkilön tai johdon harteille, vaan psykologisen turvallisuuden kehittämisestä ja ylläpitämisestä on vastuussa ihan jokainen. On totta, että johtoportaan ja esihenkilöiden vastuulla on luoda puitteet psykologiselle turvallisuudelle, mutta meillä jokaisella on vastuu omasta toiminnastamme sen edistämiseksi.
Palataan alun tilanteeseen.
Mikko valittaa. Muita harmittaa.
Kaisa ei edes osallistu tiimin toimintaan, ei jaa omia ajatuksiaan töistä tai osallistu yleiseen keskusteluun. Muut ovat luovuttaneet hänen suhteensa. Olkoon.
Miten tilannetta pitäisi lähteä purkamaan psykologisen turvallisuuden näkökulmasta?
Jos Liisaa ottaa päähän Mikon kiukuttelu, hänen pitäisi ottaa asia Mikon kanssa esille. Tuoda keskustelemalla Mikolle näkyväksi miltä tilanne tuntuu Liisasta, mikä Mikon negatiivisessa suhtautumisessa häiritsee ja miten Liisan mielestä se vaikuttaa ryhmän henkeen. Liisan ei siis pidä vastuuttaa puuttumista tiiminvetäjälle, vaan käydä keskustelu suoraan Mikon kanssa. Liisan ei myöskään pidä mennä keskusteluun puhumaan koko porukan äänellä, vaan kertoa omasta kokemuksestaan suhteessa Mikon käyttäytymiseen. Saman keskustelun voi sitten käydä myös Heikki ja Jussi, jos he näin kokevat. Toki Mikko voi ehdottaa jo heti Liisalle, että voidaanko käydä tämä keskustelu koko tiimillä, kun ”nyt kun toit asian esiin, huomaan, että olen todellakin toiminut kuin mikäkin ankeuttaja. Edellisessä työpaikasta jäi mulle matkaan näköjään työtodistuksen lisäksi siellä vallinnut kyynisyys.”
Jussi pyytää syrjäänvetäytyvää Kaisaa itsensä sekä Heikin kanssa lounaalle. Ajatuksissaan Jussi ehtii jo hiukan harmitella, että tuli näin tehneeksi, kun Heikin kanssa on hauska puhua aina sukellusharrastukseen liittyviä juttuja ja nyt lounaalla pitääkin puhua jotain yleistä ja neutraalia. No tehty mikä tehty. Kaisa suostuu lounaskutsuun mielellään ja väläyttää jopa hymyn samalla, kun alkaa vetää takkia päälleen. Lounas sujuu rennosti rupatellen ja jälkiruokakahvin lomassa Kaisa alkaa kertoa, miten on ollut vaikea keskittyä töihin jo pitkään, kun hänen paras ystävänsä on sairastunut vakavasti ja on nyt kriittisessä tilassa sairaalassa. Kaisa kertoo, että on kiitollinen siitä, että joku oli aloitteellinen hänen suuntaansa ja pyysi mukaan, kun itseltä ei energiaa olisi siihen löytynyt.
Jos kerran psykologinen turvallisuus on yhdessä jaettu uskomus, jakautuu myös vastuu sen ylläpitämisestä tasapuolisesti kaikille. Oikea kysymys ei ehkä olekaan, että kuka on siitä vastuussa, vaan miten siitä otetaan vastuu? Vastuunottaminen on yksilön rohkeutta toimia tilanteissa, joissa joutuu välillä epämukavuusalueelle. Liisaakin varmasti jännitti millaisen vastaanoton hän Mikolta saisi, mutta hän otti asian puheeksi silti.
Meillä on vastuu omalla käytöksellämme edistää psykologisen turvallisuuden vahvistamista. Jos jonkun toisen käytös tai tekemisen tapa haastaa omaa tunnettamme psykologisesta turvallisuudesta, niin meidän pitää aktiivisesti pyrkiä ottamaan toimijuus tilanteessa, eikä jäädä tunteittemme vietäviksi. Isoihin muutoksiin kulttuurisella ja vaikuttavuuden tasolla psykologinen turvallisuus pitää ottaa tavoitteeksi kaikilla tasoilla.
Miten psykologista turvallisuutta voitaisiin lähteä kehittämään teidän organisaatiossanne? Ota rohkeasti meihin Sitomolaisiin yhteyttä ja varaa aika ilmaiseen 30 minuutin mittaiseen sparrailuun, jossa kartoitamme tilanteenne sekä suunnittelemme teille ensi askeleet kohti rohkeaa ja psykologisesti turvallista organisaatiota.
__
Kristiina Aatsinki, Culture Designer
kristiina@sitomo.fi, +358 40 733 2154
