Tänä syksynä kollegani Erika kertoi kerran lounaskahvilla elokuvasta, jossa aika oli elämän ja kuoleman kysymys. Elokuvassa ihmiset elivät vain 25-vuotiaiksi, elleivät he onnistuneet ostamaan, kerjäämään, lainaamaan tai varastamaan aikaa muilta. Vaikka kyse on fiktiosta, ollaan elokuvassa perimmäisten asioiden äärellä. Arvokkainta on aika.
Tämän totuuden äärellä ollaan usein myös valmennuksissa. Valmennuksen pääteemasta huolimatta, keskustelu ajautuu kerta toisensa jälkeen aikaan, sen riittämättömyyteen ja hallintaan. Tämä ei ole huono asia, sillä ajankäytössä tulee näkyviin se, kuka ja mikä meitä johtaa, mihin aika kuluu sekä mitä priorisoimme. Aika on siinä suhteessa armoton mittari – hyvät aikeet eivät tule näkyväksi, ellemme johda omaa aikaamme.
Ainoa ohje, jonka itse hyödynnän ajan johtamiseen, on ”tunnista aika, jota elät”. On kovin helppoa jäädä kiinni menneisyydessä toimineisiin käytänteisiin tai elää illuusiossa, joka ei ole totta. Ja vaikka tuo ohje ohjaa keskittymään nykyhetkeen, samalla se haastaa katsomaan omaa elämää ja toimintaa osana laajempaa kokonaisuutta. Siten erilaiset kasvukivut ja haastavammat hetket voivat asettua osaksi prosessia tai kertomusta, jolloin niiden merkitys voi syventyä.
Tunnista aika, jota elät.
Aika onkin samalla lineaarista ja syklistä. Erilaiset vaiheet ja syklit kuuluvat elämään ja niiden tunnistaminen on avain siihen, että niin ajankäyttö kuin omat voimavaratkin on suunnattu parhaalla mahdollisella tavalla. Mitä paremmin hahmotamme erilaisia vaiheita niin yksilö- kuin yhteisötasolla, sitä helpompi meidän on tehdä ajankäyttöön liittyviä valintoja – johtaa omaa ja yhteistä aikaamme.
Ajattelen, että ajanhallinnan sijaan, on hyödyllisempää pohtia ajan johtamista, sillä aika ei taivu hallittavaksi. Elämässä tulee eteen yllätyksiä ja muutoksia – niinpä tarvitaan kykyä sopeutua ja elää muutoksessa. Jos johdamme omaa aikaamme, on meillä vahvempi ote tekemiseemme. Ja kun tekeminen on arvojen mukaista, on ajankäyttö merkityksellistä, vaikka päämääriä ei saavutettaisi täysimääräisesti. Toisaalta mietin, ajaudummeko hallitsemaan aikaa etenkin silloin, kun emme osaa sovittaa omaa aikaamme suhteessa toisiin. Se, mitä odotamme toisilta ja mitä meiltä odotetaan, synnyttää ristiriitoja. Oman hallinnan tunteen heikentyessä ajattelemme, että vahvempi ja jämäkämpi ote on vastaus tehokkaampaan ajankäyttöön. Varmaan joskus sekin on paikallaan, mutta uskallan väittää, että tarvitsisimme myös enemmän yhteistä keskustelua siitä, mihin yhteistä aikaa tarvitaan ja miten se parhaalla mahdollisella tavalla auttaisi sekä palvelisi meistä jokaista. Tämä pätee niin töissä kuin vapaalla.
Ajanhallinnan sijaan, on hyödyllisempää pohtia ajan johtamista, sillä aika ei taivu hallittavaksi.
Näin vuoden vaihtuessa aika moni meistä tekee jonkinlaista arviota omasta ajankäytöstään. Aina taaksepäin katsominen ei ole helppoa ja kivaa, mutta ehkä oleellisempaa onkin pohtia, mitä otat mukaasi kuluneesta vuodesta. Toivon, että voit katsoa mennyttä aikaa kiitollisuudella ja suunnata uuteen uteliaasti.
Alkusyksystä kirjoitin blogin siitä, miten ”sitten loman jälkeen”-ajatukset opitaan viemään arkeen. Kirjoitus on taas ajankohtainen ja suosittelen lukemaan sen klikkaamalla tästä.
__
Outi Stüber, Coach & Learning Designer
outi@sitomo.fi, +358 40 159 0111
