Elämme tällä hetkellä keskellä perusturvallisuuttamme ravistelevaa poikkeustilaa, jonka lopullisia seurauksia voimme vasta arvailla. Maailmanlaajuinen pandemia on asettanut meidät tilanteeseen, missä olemme henkilökohtaisen elämämme lisäksi joutuneet uuden eteen myös työelämässä. Epävarmuuden sävyttämä toimintaympäristö on jo nyt muuttanut työn arkea tavalla, joka nostaa avoimen vuorovaikutuksen ja psykologisen turvallisuuden merkitystä organisaatioiden menestystekijöinä entisestään. Voidaksemme hyvin myös työssä, tarvitsemme ”rakenteellista rakkautta”, jonka yksi keskeinen perusedellytys on onnistunut johtaminen ja johtajuus.
Tänä päivänä johtajan on tiedollisia, taidollisia, kulttuurisia ja sosiaalisia taitoja vaativien tehtäviensä lisäksi osattava johtaa myös ihmisiä. Siis meitä, joilta nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve ei kriisin silmässäkään katoa mihinkään. Tai meitä, jotka vain yhteisen tekemisen ja inhimillisten kohtaamisten kautta pystymme uskomaan, että kyllä tästä selvitään. Ja meitä, jotka synkkinä hetkinä näemme kaiken ympärillämme tapahtuvan loukkauksena itseämme ja ihmisyyttämme kohtaan silloinkin, kun kaikki voitava on jo tehty. Kaikkein tärkeintä johtajan olisi kuitenkin osata johtaa itseään, sillä ilman sitä hän ei pysty johtamaan muita. Tämä vaatii johtajalta paljon, sillä oman tietoisuutensa laaja-alaisen, syvällisen ja käytännöllisen kehittämisen lisäksi hänellä on oltava taitoa myös aitoon itsereflektioon.
Johtajan varjona yksinäisyys
Johtajan tehtävään sisältyy myös sellaisia vastuita, jotka pakottavat hänet kestämään tietyn määrän yksinäisyyttä. Lisäksi johtajaan kohdistuu odotuksia, jotka vaativat häntä pysymään vahvana ja pelottomana silloinkin, kun me muut tunnemme itsemme riittämättömiksi, haavoittuviksi ja pelokkaiksi. Tämä asettaa johtajan tilanteeseen, missä työtehtävä ikään kuin työntää hänen ihmisyytensä taka-alalle. Äkkiä näyttääkin sille, että asemansa takia johtaja joutuu muodostamaan käsityksen omasta johtajuudestaan yksin – ilman minkäänlaista peiliä. Kehittyäkseen (ja jaksaakseen) johtajan olisi kuitenkin tärkeää rakentaa johtajuuttaan vuorovaikutuksessa, suhteessa toisenlaisiin näkemyksiin ja ajatuksiin. Tälle pohdinnalle coaching tarjoaa yhden tilan, missä johtajan ajatuskumppanina toimii tehtävään koulutuksen saanut coach.
Peili ajatuksille
Coaching-prosessin aikana coach auttaa valmennettavaa kehittymään ihmisenä ja yksilönä niin, että hän pystyy ottamaan käyttöön koko nykyisen ja käyttämättömän potentiaalinsa. Näin valmennettava saavuttaa, ja myös ylittää omat tavoitteensa ja auttaa koko organisaatiota menestymään. Koska coachingissa on kyse luottamuksellisessa yhteistyösuhteessa tapahtuvasta, läsnäolevasta kuuntelusta ja dialogista, se tarjoaa johtajalle mahdollisuuden aitoon itsereflektioon. Sovittaessaan yhteen organisaation ja valmennettavan tavoitteet, coaching auttaa johtajaa fokusoimaan ajatteluaan ja toimintaansa sekä suunnittelemaan toimintastrategioita. Coachingin avulla saadaan aikaan punnittuja päätöksiä, reflektoivaa oppimista ja syvällistä kehitystä.
Valmentavan lähestymistavan ydin ei ole neuvomisessa tai opettamisessa, vaan hyvien kysymysten esittämisessä, onnistumisten sanoittamisessa ja vahvuuksien näkyväksi tekemisessä. Nämä kaikki ovat elementtejä, joita rohkea johtaja tarvitsee johtaessaan itseään ja muita valmentavalla otteella.
Soile Roth (KM, YM, Certified Business Coach Master, työnohjaaja STOry,)
Soile on kokenut työnohjaaja ja coach, jolla on yli kahden vuosikymmenen kokemus organisaatioiden ja johtajuuden kehittämisestä. Sitomon kumppanina Soile sparraa johtajia ja esimiehiä osana Johtajan henkilökohtaista valmennusta. Soile hyödyntää työskentelyssään luontevasti myös virtuaalisia välineitä.