Elätkö tällä hetkellä arvojesi mukaista elämää työssä/kotona/vapaa-ajalla – elämässä ylipäätään?
Kysymys on äärimmäisen voimaannuttava niille, jotka voivat vastata tähän lennossa myöntävästi – ja äärimmäisen kivulias niille, jotka jäävät empimään. Elänkö arvojeni mukaisesti? Miten se näkyy tekemisessäni, päätöksissäni, toisten ihmisten kohtelussa? Jos en ole varma vastauksestani, on kenties hyvä pysähtyä.
Pitkäkestoinen ja epämääräinen paha olo kertovat useimmiten siitä, että identiteettini ja tekoni eivät kohtaa. Identiteetissä on kysymys arvoista: mitä minä pidän tärkeänä, mikä on minulle luovuttamatonta? Onko se sopusoinnussa tämän hetkisten tekojen kanssa? Voin esimerkiksi pitää kaikista tärkeimpinä arvoina luottamusta, rehellisyyttä ja auttamista. Jos silti jatkuvasti joudun esimerkiksi työssäni toimimaan näitä arvoja vastaan erilaisten valtapelien kautta, aiheutuu siitä väistämättä pahaa oloa. Haastavaksi tilanteen tekee se, että usein meidän on vaikea tiedostaa ja nähdä tätä ristiriitaa. Tunnemme vain tyhjyyttä ja epävarmuutta, mutta emme tiedä miksi. Niinpä jatkamme samaa rataa. Jossain vaiheessa piste kuitenkin tulee kun olemme tarpeeksi keränneet pahaa oloa sisällemme. Viisautta olisi jo pysähtyä ja tehdä ratkaisuja ennen tätä vaihetta.
Eräs ihminen sanoi minulle kerran, että jos et ole valmis maksamaan kovaa hintaa arvoistasi, ovat ne vain mielipiteitä. Minkä hinnan sinä olet viimeksi maksanut arvojesi mukaan elämisestä? Oletkö jättänyt epäterveen työyhteisön taaksesi varjellaksesi sinun ja läheistesi hyvinvointia? Oletko sanonut ystävyyssuhteen irti huomatessasi, että suhde oli vääristynyt ja vei sinua suuntaan, johon et halunnut mennä? Oletko tietoisesti luopunut perheen perustamisesta mahdollistaaksesi itsellesi unelmiesi urapolun? Mitä ikinä nämä teot ovatkaan olleet, onneksi olkoon! Ne ovat todennäköisesti vaatineet hintansa, mutta jos ne ovat olleet yhtä identiteettisi kanssa, ovat ne pidemmällä tähtäimellä varmasti tuottaneet enemmän tulosta. Iloitse rohkeudestasi!
Ihmiselämän kivuliaimpia (ja loppuviimein palkitsevimpia) hetkiä onkin usein isojen päätösten hetket. Fakta on, että kun toiseen suuntaan kumarrat, toiseen suuntaan näytät takamustasi. Mitä taaksesi jäät? Mille sinä olet sanonut “ei” samalla kun olet sanonut toiselle “kyllä”? Voitko olla tähän tyytyväinen? Suzy Welch kehottaa miettimään valinnan vaikutuksia ennen päätöksentekoa aikaperspektiivissä: mitkä ovat valintani seuraukset 10 minuutin kuluttua, 10 kuukauden kuluttua ja 10 vuoden kuluttua. Tarkastelemalla päätösten vaikutuksia eri aikajänteellä, tulemme useimmiten valinneeksi oikein eli arvojemme pohjalta.
Kaikessa, myös arvojen kautta elämisessä, on loppuviimein kyse yksilön vastuusta; kukaan ei tee hyvää elämää puolestamme. Kukaan ei kanna naamani eteen hyvinvointia ja jaksamista. Kukaan ei ole vastuussa onnellisuudestani – paitsi minä itse. Tämä raadollinenkin ajatus on näkemykseni mukaan ainoa ajatus, jonka täysin sisäistäessämme ja sen kautta eläessämme, tuottaa syvästi tyydyttävän lopputuloksen. Voimme yrittää vierittää vastuuta elämästämme puolisolle, äidille, lapselle, esimiehelle, kollegalle, ystävälle – mutta turhaan. Loppuviimein vastuu on jakamaton. Olen oman elämäni herra. Minä valitsen tien, jota kuljen.
Tien valinnassa on kyse teoista. Siitä, että a) ensin pysähdymme ja havahdumme miten elämme. Sitten b) tiedostamme onko elämäntapamme sopusoinnussa arvojemme kanssa ja viimein c) teemme tarvittavat muutokset, jotta identiteettimme ja tekomme ovat yhtä.
Oletko Sinä matkalla sinne minne haluat – ja teetkö sen arvojesi mukaan?
Nina Rinne, nina.rinne@sitomo.fi, puh. 040 078 4227
