Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Haluatko mukaan peliin, jossa voi kuolla?

“Kaikki alkavat yritykset kohtaavat kuolemanlaaksonsa”: sanoi ystäväni ja tukijani minulle jokin aika sitten. Joo, joo, kyllä se vähän lohdutti. Mutta siinä hetkessä, kun palikat on sekaisin, kassa ammottaa tyhjyyttään (vaikka rahaa on tulossa), työntekijät huutavat johtajuutta ja kaikki oma aika on myyty asiakkaalle, se ei paljon lohduttanut. Halusin mennä sängyn alle piiloon; vetää patjan, peiton ja seinäkaapin päälleni. Fantasioin, että laitan hanskat naulaan.

Onneksi koko identitettiini ja elämän usko nosti minut tunnissa jaloilleen ja kohti ajatusta: MITÄ VOIN TEHDÄ NYT -> tein varmasti Suomen ennätyksen homman kääntämisessä.

Nyt on kassavaje korjattu, uusi strategia laadittu, ihmiset innostettu mukaan ja taas mennään. (Pienen, sitoutuneen ja järkevän tiimin ansiota).

Ok, tarina on kärjistetty ja ajankohtaa vähän tuunattu (ei ole olellista), vaan OLEELLISTA ON se mitä kaikkea opin.

Kyllä, yrityksellä on  elinkaari. Ja KYLLÄ; minun on ajateltava hommasta toisin, jos aiomme kasvaa ja luoda arvoa asiakkaille ja töitä Suomeen.

Alussa on oltava kuuntelematta ketään. Alkava yrittäjä tarvitsee apinan raivon, mielipuolen hulluuden ja Tammisen uskon itseensä. Kaikki revitään omasta ja henkilöstön selkänahasta. Yhtälö muuttuu jossakin kohdin mahdottomaksi ja sen “kuolemanlaakson” kautta elämä tiristyy siivilän lävitse ja yrityksen toiminta kristallisoituu. Yrittäjä myöntää inhimillisyytensä ja sallii avun tulla luokseen. On siis mahdollista syntyä elinkaaren seuraavaan vaiheeseen; lapsuudesta teini-ikään.

Teini-iässä yritykselle luodaan selkeä suunta / palvelut / tuotteet / tapa toimia / ammattimainen johtajuus ja yritys voi selviytyä nuoren aikuisuuden tielle, jossa kassa ei ole enää haaste vaan ongelmien laatu paranee.

Nuoresta aikuisuudesta on mahdollista saavuttaa kirkkauden avulla huipputuottavuus, jonne mekin olemme AAMENEN myötä päättäneet mennä.

Suurin muutos mikä yrittäjän päässä tapahtuu on haluta “itse tekijästä” busineksen omistajaksi. Enää ei tarvitse olla jokapaikassa mukana, vaan pyrkiä luomaan itsestään kävelevä, hengittävä ja toimiva systeemi.

Voi pojat. Suosittelen yrittäjyyttä kaikille, jotka himoitsevat elämässä henkilökohtaista kasvua, haasteita, jännitystä, oman itsen jatkuvaa ylittämistä, luovuutta, yllätyksiä, sekoiluja, prosessien luomista, pitkiä päiviä ja täydellistä sitoutumista. Haluatko mukaan peliin, jossa on suuri uhka kuolla?

Puolet alkavista yrityksistä katoaa ensimmäisen vuoden aikana. Noin 80% selviää viiden vuoden ikään. Ja kymmenessä vuodessa katoaa 95%. Uskon, että se jäljelle jäävä 5% on valinnut mindsetin muuttumisen. Me tarvitsemme enemmän yrittäjiä, jotka ajattelevat omistajuuden näkökulmasta, kuin vain “itsensä työllistämisen” näkökulmasta.

Oma kokemukseni on, että yrittäjyydestä iso osa on mentaalia. Rohkeutta, hyviä hermoja, kykyä unelmoida ja panna toimeksi.

Meillä ei mene sisu kaulaan, ei ainakaan se suomalainen

Meillä on edellisen vuosisadan vaihteessa syntynyt ja sodissa vahvistunut kansallinen arvo: suomalainen sisu.

Yleisesti tuntuu, että suomalainen sisu terminä on kokenut inflaation, varsinkin nuoremmissa polvissa. Kun aiheen googlaa, löytyy Wikipedian kommentit aiheesta, muutama talouspainoitteinen lehtijuttu ja pari kansallismielistä artikkelia. Nyt, kun sisua juuri tarvitaan, on sen sisältämä lataus hiipumassa. Voisiko siis suomalaisen sisun päivittää nykyaikaan. Kokeillaanpa, otetaan vaikka leikkisästi kirjaimien S-U-O-M-A-L-A-I-N-E-N-S-I-S-U kautta.

Sitkeyttä. Ei anneta heti periksi, jos ei onnistuta. Kurkataan vielä kulman taakse. Kouluun kannattaa hakea useamman kerran, osaamistaan päivittää. Monta juttua oppii vasta vuosien työn jälkeen. Myyntityö vaatii sitkeyttä ja yrittäjyys vie välillä äärimmilleen. Parisuhteessakin tulee pahoja paikkoja eteen, silti ei anneta periksi. Suomalaisen sisun tarinat viidenkymmenen vuoden takaa kuuluu näin: “minäkin hiihdin kymmeniä kilometrejä suuntaansa joka päivä kouluun ja koulusta kotiin.” Mitä viidenkymmenen vuoden päästä kirjoitetaan tämän päivän sisusta? Ei ainakaan, että joku jaksoi istua BB talossa. Toivottavasti.

Uskotaan tulevaisuuteen. Luotetaan, että elämä kantaa. Uskotaan itseen, toisiimme ja siihen että hyveet voittavat maan päällä. Yksi hyvä teko ja ihminen vastaa viittä huonoa. Uskotaan, että osaamme valita oikean tien väliaikaisesta sumusta huolimatta. Uskotaan, että isovanhempamme ja vanhempamme ovat tehneet aina parhaansa niillä tiedoilla ja taidoilla mitä heillä oli. Nyt on meidän vuoro.

Opitaan virheistä. Menneisyys on vankila tai oppikoulu. Ihminen itse määrittää rajoitteensa uskomuksillaan. Annetaan toisillekin mahdollisuus oppia virheistä, muuttua ja mennä eteenpäin. Ei lukita muita omilla uskomuksilla ja oletuksillamme paikalleen. Yksi konkurssin tehnyt yrittäjä on yhtä oppia viisaampi ja onnistuu seuraavalla yrittämällä paremmin. Suomi tarvitsee nyt yrittäjyyttä.

Muistetaan perusasiat. Perusasiat työssä, ihmisyydessä ja arjessa. Lapset kaipaavat vanhempiaan kotona, hyvää perusruokaa ja turvallisuutta. Me ihmiset tarvitsemme liikuntaa voidaksemme hyvin, kohtuullisuutta nautinnoissa ja riittävästi lepoa. Työssä meillä on perustehtävä, jonka voit myös juuri nyt palauttaa mieleesi ja löytää siihen hohtoa omalla asennoitumisellasi.

Autetaan toisiamme ja lähimmäisiä. Me emme ole yksi vaan me, olemme monikko. Me olemme me. Maailman jokainen ihminen on meille lähimmäinen ja asuttamamme pallo on meille yhteinen. Suomalainen sisu voi olla myös välittämistä ja lähimmäisen rakkautta, oikeamielisyyttä ja avarakatseisuutta.

Lempeyttä ja viisautta. Lempeyttä toisiamme ja itseämme kohtaan. Otetaan asiat riittävän vakavasti, mutta muistetaan kaikkien olevan epätäydellisen täydellisiä. Nyt kaivataan rakentavaa keskustelua yhteisistä asioista; oma uhriutuminen ja toisten agressiivinen syyttely ei ole sitä.

Avarakatseisuutta. Nyt, jos koskaan tarvitaan kykyä nähdä asioita laajemmin. Jos toisaalla mahdollisuudet vähenevät, ne varmasti lisääntyvät toisaalla. Huutia apatialle ja masentavalle medialla. Tilaa sivistykselle, näkökulmille ja uteliaisuudelle. Siellä missä on hämmennys, on uusi oppi lähellä.

Ihmisyyden nostamista rakenteiden edelle. Rajut rakenteet, säännöt ja ohjaus tukahduttaa elämän. Nyt on aika antaa vastuuta ihmisille. Vammautamme valtavan potentiaalin, jos nyt lisäämme kyttäystä tai valvontaa yrityksissä ja yhteisössämme.

Notkeutta. Liittyy myös edelliseen. On aika purkaa rohkeasti vanhoja järjestelmiä ja uudistua. Nykymaailma vaatii sitä kipeästi ja me pystymme siihen.

Ennakkoluulottomuutta. Ja vieläkin jatkoa edelliseen. Tähän voisi lisätä vielä sen, että meidän on avattava rajojamme Suomeen, jotta selviämme tulevasta ikäjakauman muutoksesta. Aihetta sivuaa hiukan seuraava Hans Roslingin esitys; joka ottaa kantaa siihen miten väestönkehitys maapallolla kokonaisuutena lopulta pysähtynee…

Nöyryyttä. Nöyryys on ylpeyden vastakohta ja kuuluu luonnollisena osana menestyvään kulttuuriin. Se on sitä, että ensin tehdään duuni ja sitten korjataan sato, ei toisinpäin. Elämää ei opi kokonaan koulussa, vaikka sieltä hyvät lähtökohdat saakin. Nöyryys on yhteisen edun asettamista oman edun edelle, ja johtaa usein parempaan lopputulokseen kuin ylpeyden kautta tehdyt teot.

Syrjäytymisen ehkäisyä. Syrjäytymisen ehkäisyyn kannattaa panostaa nyt, eikä kymmenen vuoden kuluttua. Lapset ovat yhä vähemmän aikaa lapsia ja kurkistavat nuoruuden verhojen taakse yhä aiemmin. Aikuisuus sen sijaan ei tule yhtään nopeammin, vaan nuoruusaika pitenee. Varhaista työkokemusta ei saa, sillä nykyään ei alle 18-vuotiasta oteta kesähessuksi ja näin nuori tarvitsee tukea, aktiviteetteja, ohjausta ja läsnäoloa entisaikoja enemmän.

Innokkuutta ja inspiroitumista. Muutos pitää potkaista liikkeelle ja pitää se siinä. Ilman jatkuvaa uudelleen innostumista tämä on melko haastavaa. Inspiraatio tarvitsee syntyäkseen aikaa, tilaa ja arjesta irrottautumista. Tietotyö ja vuorovaikutustyö eivät itsekseen takaa inspiraation hetkiä ja innostusta. Varataan niille aikaa, joka viikko. Tämä maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti, sillä innostunut ja inspiroitunut väki saa muita enemmän aikaan.

Suostumista. Muutokseen täytyy suostua, antautua kaikelle sille uudelle, jota se tuo mukanaan. Lapsemme eivät koskaan tule elämään samanlaisessa maailmassa kuin me aikoinaan kasvoimme. Suostuminen vaatii irtipäästämistä, vanhoista ajattelutavoista luopumista ja ennakkoluulotonta asennetta, meiltä kaikilta.

Uusiutumiskykyä. Uusiudumme koko ajan ja kannattaa antaa itselleen lupa uusiutua ja hakea uusia näkökulmia, tietoa ja tutkimuksia. Uusiutumiskyky vaatii keskittymistä ja läsnäoloa, maailman vastaanottamista ja intuition kuuntelemista, ei se niin mahdotonta ole, kun vain jaksaa yrittää.

Muutoksella mahdollisuuksia

Muutos. Oli kyseessä sitten muuttaminen uudelle paikkakunnalle tai toiseen työpaikkaan, opiskelupaikan, työtehtävän tai elämäntilanteen muuttuminen, on muutos aina ilmiö, joka ravisuttaa maanjäristyksen tavoin. Tutkimuksissa on todettu, että muutto uudelle paikkakunnalle saattaa olla yhtä stressaavaa ja kuormittavaa kuin vakava, äkillinen sairastuminen. Ei siis ole ihme, että puhuttaessa yrityksen muutoksesta ja uusiutumiskyvystä, monella nousee karvat pystyyn. Muutos voi kuulostaa pelottavalta.

On luonnollista, että kaikki uusi ja tuntematon pelottaa. Emmehän me tiedä mitä on vastassa! Tutuista rutiineista on pelottavaa päästää irti, omalta mukavuusalueelta on pelottavaa astua yli, uusi työtehtävä tuntuu pelottavalta, koska joudumme omaksumaan ja oppimaan paljon uusia asioita. Luopuminen voi tuoda surua ja ahdistusta sekä toisaalta mukavinta olisi vain jäädä paikoilleen… MUTTA mietipä, kuinka pelottavaa on jämähtää. Silloin vasta vaarallisilla vesillä ollaankin kun pelko ottaa vallan ja estää sinua kasvamasta, kehittymistä ja elämästä. Kuinka pelottavaa on jäädä paikalleen ja katsoa sivusta kun toiset kasvavat ja kehittyvät? Kuinka pelottavaa on huomata, että juna meni jo enkä ehtinyt mukaan? Kuinka kamalaa olisi havahtua siihen, että meidän olisi pitänyt ottaa askel eteenpäin uuteen ja tuntemattomaan kasvaaksemme, mutta emme tehneet sitä ja nyt kärsimme seuraukset. Koen, että pelottavampaa kuin suunnata kohti uutta, on sittenkin jäädä paikalleen.

“The best way to predict the future is to invent it.”

–Steve Jobs

Aamulatauksen tähtipuhuja Mika Saarinen-Jännes muistutti eilisessä Latauksessa, että muutos on aina prosessi. Ja muutoksen yhteydessä tapahtuu aina mielialan aaltoliikettä. On luonnollista pelätä ensiksi uutta ja saavuttaa sen jälkeen varsinainen Honeymoon uuden parissa, tila, jolloin kaikki sujuu kuin lentäen. Oi tätä auvoista arkea! Mutta hyvä on olla myös tietoinen siitä, että pohjakosketus on edessä. Niin se vaan menee. Lohdullista on kuitenkin tietää, että sieltäkin taas noustaan uuteen nousuun. Muutosprosessin läpikäyminen edellyttää kyseenalaistamista, epävarmuuden sietämistä, jatkuvaa itsetutkiskelua, rohkeutta ja järjestelmällisyyttä. Se ei ole helppoa, mutta se on pakollista. Ympäristö vaatii meitä jatkuvasti uusiutumaan. Ja jos emme uusiudu, putoamme kelkasta. Tämä on raadollinen lause, johon törmää kaikkialla. Vaikka se on totta, sen toitottaminen voi olla yksi tekijä, joka saa meidät pelkäämään muutosta – jopa niin paljon, että emme uskaltaudu muutosprosessiin.

Suhtaudutaan siis muutokseen täten. Nähdään muutos sisältäpäin tulevana mahdollisuutena ulkoisen pakon sijaan. Unelmoidaan mitä kaikkea muutos meille avaa. Valmistaudutaan rikkomaan rajoja ja oppimaan uutta. Ajatellaan miten voimme kehittyä ja luoda uusia, toimivampia käytäntöjä. Ajatellaan miten voimme vapautua aikaisemmista kahleista, jotka ovat  rajoittaneet. Nähdään mielessämme mitä kaikkia ovia onkaan vielä avaamatta! Eikö sinuakin kiinnosta katsoa mitä ovien takana on?

- Tarja Kivistö

Sisäinen yrittäjyys

Sitomon Aamulatauksessa oli 25.1.2012 aiheena “Sisäinen yrittäjyys”. Mitä sinulle tulee mieleen sanaparista?

Sisäinen yrittäjyys on tullut viime vuosina vastaan terminä julkisten laitosten ja koulumaailman julkaisujen sekä siellä käytävän keskustelun yhteydessä. Halusimme herättää keskustelun aiheen tarkemmaksi määrittelyksi. Tässä ehkäpä jopa yli-inhimillinen tuloksemme.

Sisäinen yrittäjä: Itseohjautuva, sisäisen motivaation omaava tavoitteenasetantaan kykenevä omilla aivoilla ajatteleva vastuunkantaja. Hänellä on kirkas kuva kokonaisuudesta ja hän kykenee näkemään syy-seuraussuhteita. Lisäksi hän kokee yrittäjämäistä tuskaa nauttiessaan huomisen epävarmuudesta.

Tällaisia ihmisiä suurin osa työnantajista haluaisi palkata. Miksi tällaisia tuntuu olevan liian vähän nykyisen työelämän tarpeisiin? Kasvaako nykyperheistä isän ja äidin esimerkillä, koululaitoksen tukemana sisäisiä yrittäjiä?

Nina

Ps. Onnellisena yrittäjänä voin jakaa seuraavan: tässä erään työntekijämme kirjoitus henkilökohtaisesta kokemuksesta sisäisestä yrittäjyydestä.

—–

Sisäinen yrittäjyys tarkoittaa minulle oma-aloitteellisuutta, vastuullisuutta ja halua kehittää itseäni. Se näkyy toiminnassani asenteessa, joka kertoo, että ”hei, teen tätä työtä yhtä suurella sydämellä ja yhtä suurella draivilla kuin tekisin tätä jos tämä olisi oma yritykseni!” Sisäisenä yrittäjänä koen tekeväni työtä itselleni. Olen tässä täysillä mukana. Haluan antaa paljon ja vielä enemmän. Olen valmis ottamaan vastuuta. Olen valmis kantamaan korteni kekoon. Olen täällä, koska uskon siihen mitä teen. Olen täällä, koska koen tämän omakseni. Olen täällä, koska haluan kehittyä ja oppia. Tämä, vahva sitoutuminen ja kova halu, vastuunottaminen ja työhön täysillä uskominen, on minulle sisäistä yrittäjyyttä. Haastankin sinut nyt pohtimaan mitä sisäinen yrittäjyys merkitsee Sinulle ja miten sitä toteutat nykyisessä työssäsi – Vai toteutatko?

Valtaako sinut tekemisen meininki kun avaat työpaikkasi oven? Otatko vastuuta työpaikalla? Tunnetko paloa työtäsi kohtaan? Oletko innokas ja aloitteellinen? Kestätkö myös epämiellyttäviä asioita, kuten epävarmuutta? Oletko ajoittain valmis astumaan ulos mukavuusalueeltasi? Mitä edelliset kysymykset aiheuttavat sinussa? Pystytkö vastaamaan niihin ”kyllä”, vai tuovatko ne ihollesi kylmät hikikarpalot tai tunnetko outoja vatsanväänteitä? Jos tunnet, niin mieti mistä kokemuksesi johtuu. Koetko todella tekeväsi työtä, johon olet valmis sitoutumaan, josta olet valmis ottamaan vastuuta ja jossa siedät myös epämiellyttäviä asioita?

Uskon, että sisäinen yrittäjyys on tietyllä tapaa sisäsyntyinen tekijä, mutta uskon myös siihen, että sitä voi kehittää. Sisäisessä yrittäjyydessä kun on yksinkertaisesti kyse asenteesta. Henkisestä asenteesta. Ja asennetta voi aina muuttaa. Se kuitenkin vaatii työtä ja panostusta. Jos haluaa kasvaa, pitää sietää kasvun kipua. Ja jos sitä sietää, on tie avoin.

Haastan Sinut! Lähde matkalle sisäiseksi yrittäjäksi. Tutki itseäsi, selvitä mitä haluat, mitä tunnet, mitä ajattelet. Ota rohkeasti vastuuta ja kanna kortesi kekoon. Saat varmasti enemmän kuin annat.

Kokeilepa!

- Tarja

Haluatko kasvaa nykypäivän johtajaksi?

Nykypäivän työelämässä reaktiokyky on tarkkaa suunnitelmallisuutta tärkeämpää ja keskeneräisyyden sietäminen asioissa, suunnitelmissa, itsessä ja toisissa on elinehto. Loppuun hinkkaaminen tappaa yrittäjämäisen otteen työhön ja seurauksena on “juna meni jo” tilanne.

Muutosnopeus ympäristössä on nopeaa ja ennakoinnilla ei voida teilata kaikkia tilanteita. En nyt sano, että suunnitelmallisuus olisi huono asia. Vaan, että pelkästään siihen luottaminen koituu turmioksi. Sattumalle pitää jättää tilaa ja luovuuden on voitava kukoistaa.

Positiivista energiaa on hyvä olla, sekä rohkeutta tarttua asioihin. Ai miten niin? Ympäri maailman uudet ihmiset työelämässä suunnittelevat innoissaan uusia sovelluksia, tuotteita ja järjestelmiä. He saavat idean illalla ja se on aamulla tuotannossa. Amerikkalainen sijoittaja kestää ideoiden epävarmuuden.

Palautteen kulttuuri on elinehto yrityksissä. Liikaa tuntemista ei pidä varoa. Kun tunteet yritetään painaa pois, niillä on tapana räjähtää ja purskahdella. Kunhan tunteiden näyttäminen on aitoa ja sallittua; se ei organisaatiota vahingoita. Palautteenkulttuurin motto voisi olla: “ei ole virheitä; on vain oppia”. Ja jokainen kehittyy nopeammin saadessaan reilua palautetta.

Myöskin nykypäivän työelämässä kaikenlainen turhanpäiväinen pönötys on kukkua. Nuoret eivät enää motivoidu statusilmaisua korostavista johtajista, pelkistä palkkioista tai pelkkään viihteeseen keskittyvästä työilmapiiristä. He haluavat yhteistä viestintää, yhteistä tekemisen kulttuuria, matalaa hierarkiaa, yhteisiä innostavia tavoitteita ja yhteisöllisyyden tunnetta. Ne nuoret pi***atti lähtevät lätkimään ilman näitä ja lisäksi vihaavat kellokorttia.

Kaikki nämä edellämainitut asiat vaativat useimmilta johtajilta jatkuvaa arjen valmentautumista. Tunnetko itsesi oppijana? Miten suhtaudut oppimiseen? Mitä uutta opettelit viimeksi? Koetko iloa oivaltamisesta? Uskallatko oppia uutta?

Valmennettavaksi suostuminen vaatii rohkeutta kohdata jotain uutta ja epämukaviakin asioita. Kun valmennus onnistuu, ihminen muuttuu identiteetin tasolla ja muuttaa käytöstään haluamaansa suuntaan. Hyvästä valmennuksesta jää käyttöön riittävän yksinkertaisia ja helposti käyttöön otettavia työkaluja.

Bloggaajamme ja valmentajamme Nina Rinteen haastattelu Onnistujien Klubissa

Onnistujien Klubin jäsenesittelyssä Nina Rinne, joka on rakentamassa unelmien yritystään. Satojen ihmisten työpaikkoja syntyy vain, kun joku ensin uskoo että niin voi tapahtua. Nyt Nina sitoo ihmisistä kokonaisia. Lue koko esittely.