Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Menestyksen mind set

Olin taannoin kuuntelemassa erästä bisnesenkeliä ja hänen esitystään kasvuyrityksistä, jotka ovat myös hyviä sijoituskohteita. Kun juttu, kuten niin monen muunkin suusta aiemmin, siirtyi vaiheeseen, jossa päädyttiin hehkuttamaan jenkkiyhteiskunnan epäonnistumisen hyväksyvää ja jopa glorifioivaa ilmapiiriä, en halunnut enää kuunnella hiljaa. Kun on tehnyt kerran konkurssin ja käynyt pohjalla, on nöyryyttä ja edellytyksiä menestyä. Ja niin edelleen. Tiedätte tarinan.

Nostin käteni ja pyysin saada keskeyttää ja kysyä yhden kysymyksen:
“Kumpi mielestäsi on parempi edellytys onnistumiselle: se, että on epäonnistunut kerran vai se, että on onnistunut kerran aiemmin?”

Työelämässä olen itse monialasarjayrittäjänä tehnyt molempia, useamman kerran, joten halusin testata mitä mieltä sijoittajanäkökulmaa edustava herra oli kysymyksestäni.

Puhuja vastasi: “Hyvä kysymys. En itse asiassa osaa sanoa. Mitä mieltä itse olet asiasta?”

Perustelematta omaa vastaustani mielessäni sen pidemmälle, vastasin intuitiivisesti:
“Se joka on onnistunut, koska epäonnistuminen ei opeta onnistumaan, vaan välttämään uutta epäonnistumista.”

Aloin pohtia asiaa kunnolla oikeastaan vasta tämän jälkeen. On totta, että epäonnistuminen, todennäköisemmin kuin onnistuminen, muokkaa asenteen nöyräksi ja antaa tervettä suhteellisuudentajua. Motivaatio on erilainen kuin menestykseen jo tottuneilla. Monilla toistuvasti onnistuneilla on havaittavissa ylitsevuotavaa itseluottamusta ja hiukan hämärtynyttä todellisuudentajua. Toisaalta kyse on myös siitä, että kun taloudelliset realiteetit eivät ole ensi- eivätkä toissijainen kriteeri valinnoille, ihminen alkaa toimia vapautuneemmin ja tekeminen ohjautumaan vapaammin kohti asioita, joihin ihmisellä on luonnollinen mielenkiinto.

Kuitenkin, olen sitä mieltä, että voittamaan, tai menestymään, oppii vain voittamalla. Voittamalla monta kertaa peräkkäin. Todellinen menestys ei ole kertaluontoista onnistumista, vaan uudelleen ja uudelleen toistuva sarja onnistumisia. Kertaalleen, tai ehkä parikin kertaa, voi onnistua myös tuurilla, mutta toistuvasti ei.

Urheilussa puhutaan usein voittamaan oppimisesta. Konkurssi-ajattelun analogiallahan häviäminen opettaisi voittamaan. En oikein usko siihen. Urheilussa tappion välttäminen tarkoittaa sitä paitsi tasapeliä. Tasapelejä pelaamalla emme kuitenkaan pitkällä tähtäimellä saavuta menestystä. Todellisia menestyjiä ovat ne, jotka oppivat voittamaan toistuvasti, ja vielä senkin jälkeen kun ovat jo voittaneet kaiken. Ja tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä ahneuden kanssa sen enempää urheilussa kuin liike-elämässäkään.

Ei pidä unohtaa, että voittamisessa, kuten kaikessa muussakin ihmisten välisessä toiminnassa jaetaan “tyylipisteitä” mukana olijoiden ja sivusta seuraajien keskuudessa. On mahdollista voittaa ja menestyä synnyttämättä fiilistä, että se tapahtuisi jonkun toisen kustannuksella tai olisi joltakin toiselta pois. Voittaa voi toki myös häikäilemättömästi ajattelematta seurauksia. Sen vuoksi toisia myös arvostetaan enemmän kuin toisia.

Kokemukseni mukaan ajattelemme liian harvoin omaa suhtautumistamme asioihin ja erityisesti näkökulmaa menestymisen lähkökohtista ajatellen. Jos vain hiukan kärjistetään, heikkouksien kehittämiseen keskittyminen on tappion välttämistä ja vahvuuksien kehittäminen todellisten menestymisen edellytysten luomista. Asetamme riman yleensä tasolle, johon johtavan polun kykenemme hahmottamaan. Kuitenkin, poikkeukselliset menestystarinat syntyvät kerta toisena jälkeen sellaisista tilanteista, joissa visio on ollut selkeä mutta polku kohti visiota varsin kivinen ja alkuvaiheessa hämärän peitossa. Riman asettaminen “ihan ok” -tasolle on helppoa, jotta emme ainakaan joka kerta sitä tiputtaisi. Joskus olisi ehkä kuitenkin paikallaan yrittää myös ennätystä. Ja ennen kaikkea uskoa siihen, että ennätys voi syntyä koska tahansa, jos todella yrittää.

Mielestäni paras kiteytys tästä asiasta löytyy jälleen rakastamistani quoteista kysymyksen muotoon käännettynä. Tätä voi jokainen hiljaa mielessään miettiä ja pohtia miten se näkyy meidän itse kunkin päivittäisissä valinnoissa:

“Do you really play for not to lose or do you play to win?”

Huikean inspiroiva otos elävästä elämästä – Susan Boyle

Et olisi uskonut, että tässä käy näin. Inspiroidu viidessä minuutissa! Harvoin tosi-tv tai kilpailuohjelmissa näkee mitään tällaista. Katso, jos et ole vielä nähnyt.

Susan Boyle – Britains got talent 2009

Tiimityö – haitaksi vai hyödyksi?

Yksin ei pärjää, yhteistyössä on aina mutkia matkassa ja joudut luopumaan omista ideoistasi tiimihengen säilyttämisen vuoksi. Onko sinusta joskus tuntunut samalta?

Sanotaan, että tiimityöskentely ei voi onnistua, ainakaan 100 prosenttisesti. Sanotaan, että jokaisessa tiimissä yksi aina loukkaantuu, toinen hyppii muiden varpaille, kolmas ei tee mitään ja neljäs tekee sitten työt muidenkin edestä. Sanotaan, että onnistuva ja tuloksellinen tiimi, jossa on hyvä meininki,  on ennemminkin harvinainen poikkeus kuin sääntö.

Itse sanon, että onnistunut tiimityö ei ole tuurista kiinni. Hyvä tiimityöskentely on taito, jonka jokainen tiimi voi oppia jos tahtoa riittää. Väitän myös, että kaikki tiimityöongelmat ovat ihmissuhde- ja viestintäongelmia. Ongelmat johtuvat asenteista ja siitä, ettemme tunne toisiamme tai hyväksy erilaisuuttamme. Siitä, ettemme tiedä toistemme toimintamalleja, ajatustapoja tai viestintätyylejä – ja jonka johdosta loukkaannumme, hermostumme, ahdistumme tai häpeämme. Kuinka voisimmekaan saada yhdessä aikaan hyviä tuloksia hyvällä tavalla jos emme osaa toimia yhdessä?

Onnistunut tiimityöskentely on toisten tuntemista ja erilaisuuden hyväksymistä. Se on sen ymmärtämistä, että toinen tekee asioita eri tavalla: Yksi etsii kiivaasti ja päättäväisesti tuloksia, joku toinen puntaroi loogisesti eri vaihtoehtoja, kolmas heittelee ilmoille lennokkaita ideoita samalla kun neljäs ratkaisee ongelmia puolueettomasti ja rauhallisesti.

Tiimin jäsenten on ymmärrettävä toistensa luontaisia käyttäytymismalleja ja mahdollisuuksien mukaan sopeutettava omaa viestintää toiselle sopivammaksi.

…Ja samalla luopua edes hitusen omasta erinomaisuudestaan. Vaikeaa, eikö totta?

”Teamwork: simply stated. It is less me and more we.”

- Tarja Kivistö

Aamulatausvieras Toni Nieminen – Tavoitteiden voima

Oletko miettinyt, mihin suuntaan haluat elämässäsi edetä? Oletko pysähtynyt ja kuunnellut itseäsi? Oletko tietoinen siitä, mitä haluat saavuttaa? Yllättävän moni ihminen vastaa ”kyllä” miettimättä kysymyksiä sen enempää. Jos kuitenkin pysähdyt, hiljennyt ja rupeat todella pohtimaan ja kuuntelemaan itseäsi, olisiko vastauksesi erilainen? Tiedätkö SINÄ todella mitä SINÄ haluat?

Harva meistä on tiedostanut tavoitteiden uskomattoman voiman. Sen, että ne siivittävät meitä eteenpäin ja luovat toiminnallemme suunnan. Sen, että ne saavat meidät uskomaan itseemme ja kykyihimme. Sen, että ne auttavat jaksamaan myös silloin, kun ryömimme pohjamudassa ja kierimme epäonnistumisissa. Sen, että ne luovat elämällemme sisällön.  Tavoitteiden merkityksestä muistutti viime keskiviikon Aamulatauksen tähtipuhuja Toni Nieminen. Entinen mäkihyppääjä, nykyinen ravivalmentaja ja vaikuttaja, herätti kuulijat pohtimaan tavoitteita sekä myönteisen ajattelun ja yhteisöllisyyden merkitystä. Tonin tarina tempaisi kuulijat mukaansa ja veikkaan, että monen aamu starttasi erityisen positiivisessa merkeissä Aamulatauksen jälkeen.

Jotkut ihmiset puhuvat käyneensä lävitse todellisen ”elämänkoulun”. Tällä he viittaavat tiettyyn ajanjaksoon elämässä, jolloin he ovat kokeneet oppineensa enemmän ja syvällisemmin kuin mistään koulusta ikinä. Usein elämänkoulu liittyy vaikeisiin tapahtumiin ja niistä selviytymiseen. Elämänkoulun käyneet kertovat, että ajanjakso on avannut heidän silmänsä ja he ovat ruvenneet näkemään asioita eri tavalla. He ovat alkaneet pohtimaan omia arvojaan ja tavoitteitaan sekä havahtuneet siihen, miten ovat eläneet tähän asti ja miten haluavat jatkaa eteenpäin.

Toni Nieminen kertoi Aamulatauksessa omasta elämänkoulustaan, ajanjaksosta, joka alkoi hänen voitettuaan 16-vuotiaana lähes kaiken minkä mäkihypyssä voi voittaa. Huippukauden jälkeen iski kuitenkin tyhjyys. Tuli epätietoisuus siitä, mihin suuntaan nyt lähdetään ja mitä ruvetaan tavoittelemaan, mitä haluan tehdä ja miten sen haluan toteuttaa. Toni kertoi vuosista, jolloin hän havahtui kantapään kautta siihen, että ihminen itse voi rakentaa oman elämänsä, toteuttaa omat unelmansa ja voittaa vaikeutensa jos hän tietää tavoitteensa, uskoo mahdollisuuksiinsa ja ymmärtää, että tarvitsee matkallaan myös toisten ihmisten tukea.

Matka oman elämän asiantuntijaksi ja unelmien toteuttajaksi alkaa tavoitteiden määrittelystä. Ilman tavoitteita, et voi saavuttaa haluamaasi. Ihmisellä on oltava jotain, jota kohti hän haluaa edetä, jotain, joka saa hänet ponnistelemaan. Tavoitteiden ei tarvitse olla suuria. Usein on fiksumpaa poimia kivi tieltä kuin lähteä hakemaan kuuta taivaalta. Jos matka tavoitteen saavuttamiseksi on liian pitkä, kyllästyt todennäköisesti matkalla. Todennäköisesti on helpompi aloittaa osa-askeleista, jotka vievät lähemmäksi suurta unelmaasi. Tonilla yksi tavoite oli ”kaunis alastulo”, joka siivitti hänet hiljalleen kohti kokonaisvaltaisesti parempia hyppyjä. Mikä olisi sinun tavoitteesi? Nieminen opasti kuulijoita tekemään pienen harjoituksen tavoitteiden löytämiseksi. Jos et ollut paikalla kuulemassa, kerron sen sinulle: ota kynää ja paperia ja määrittele tavoitteesi. Mieti mitä Sinä haluat! Mieti vastausta kysymykseen ”miksi teet sitä mitä teet?” Moni ihminen ei löydä tähän vastausta. Silloin viimeistään on aika herätä.

Kun olet löytänyt tavoitteesi, mieti seuraavaksi, mikä estää sinua toteuttamasta niitä. Tähän kysymykseen on usein helppo löytää vastauksia. Aina on syitä, miksi tavoitteita ei voi saavuttaa, miksi siihen ei pysty, ehdi tai kykene.  Jos haluat edetä oman elämäsi asiantuntijaksi, sinun on opittava ajattelemaan toisella tavalla, myönteisemmin. Suurin osa löytämistämme esteistä on oman mielikuvituksemme tuotetta. Negatiivinen ajattelu on opittu tapa. Katsokaapa lapsia, kuinka innolla he tutkivat maailmaa, kokeilevat uutta ilman pelkoa kykenemättömyydestä tai epäonnistumisista. Myös aikuinen voi yltää samaan, mutta se edellyttää tiedostamista ja halua muuttua. Myönteisyys ei tarkoita väkisin hyvällä tuulella olemista vaan sitä, että itselläsi on mielekkäitä tavoitteita, joita kohti etenet. Epäonnistumiset kuuluvat toki elämään. Välillä on hyvä kirota ja potkia itseään takamukseen. Välillä sattuu ja kovasti. Jos taustalla on kuitenkin tavoite, jota kohti pyrit, on epäonnistumisiin ja vaikeuksiin huomattavasti helpompi suhtautua. Huomaat, että niistä todella voi oppia jotain oleellista tavoitteesi kannalta. Lannassa voi kieriä ja siitä voi tarttua jotain hihaasi, mutta lantaan ei kannata jäädä makaamaan.

Millä sitten päästä eroon negatiivisten ajatusten kierteestä? Niemisen mukaan oleellista on kääntää esteet tavoitteeksi, jolloin negatiivisista asioista tulee positiivisia asioita. Tämä onnistuu helposti: kirjoita joka päivä ylös kolme asiaa, missä olet ollut hyvä ja missä olet onnistunut. Pian huomaat, että päiviisi kuuluu paljon onnistumisia. Koska onnistumisilla on tapana ruokkia onnistumisia, pääset todennäköisesti nauttimaan onnistumisten kehästä. Ja mikä parasta, voit tartuttaa sen myös muihin! Jaa työyhteisössäsi tai perheessäsi onnistumisen elämyksiä, kannusta toiset mukaan, tsempatkaa toisianne ja luokaa yhdessä koko ryhmän käsittävä onnistumisten rinki. Pitäkää hauskaa, nauttikaa siitä mitä teette, luokaa yhteisiä tavoitteita! Yhteisön merkitys onnistumisille ja tavoitteiden saavuttamiselle on korvaamaton. Kun itse väsyt, toinen puskee sinua eteenpäin tai kun toinen ei enää jaksa, sinä voit tuupata hänet ylös. Kuten Toni sen kiteytti: ”Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä elääkseen täysipainoisen elämän.”

Tonin tarinasta ja ajatuksista voi jokainen oppia jotakin. Jos et muuta muista tästä kirjoituksesta, niin muista edes se, että kukaan muu ei pysty olemaan sinä itse yhtä tehokkaasti kuin sinä itse siihen pystyt. Sitä ennen sinun on kuitenkin löydettävä itsesi ja määriteltävä tavoitteesi. Vasta silloin kun sinä tiedät pystyväsi, olet oppinut uskomaan, että pystyt ja voit toteuttaa tavoitteesi. Ja silloin, unelmistasi tulee totta.


Tarja Kivistö

Bloggaajamme ja valmentajamme Nina Rinteen haastattelu Onnistujien Klubissa

Onnistujien Klubin jäsenesittelyssä Nina Rinne, joka on rakentamassa unelmien yritystään. Satojen ihmisten työpaikkoja syntyy vain, kun joku ensin uskoo että niin voi tapahtua. Nyt Nina sitoo ihmisistä kokonaisia. Lue koko esittely.

Omat rajat vai Rajaton?

Etsitkö koskaan tietoisesti omia rajojasi? Jos, niin millä elämän osa-alueilla? Millaisia metodeja käytät? Sitoutatko itseäsi ottamalla muita mukaan poinnisteluihisi?

Nyt jo kansankieleenkin tarttunut mukavuusalue ei ehkä kaipaa selityksiä. Se on kuitenkin sellainen ominaisuuksiltaan, että se tuppaa kutistumaan ilman ponnisteluja. Tästä taas seuraa omien uskomusten, odotusten ja lopulta mahdollisuuksien kapeneminen.

Muistan katsoneeni noin kaksitoistavuotiaana ensimmäisen kerran klassikkoelokuvan Rockyn. Hahmo on oivallinen nuorelle samaistumiseen (myös tytölle). Nöyryys, taistelutahto ja ponnistelu liikautti minussa jotain vahvasti. Ainakin niin, että muistan lähteneeni samalla hetkellä ulos lenkille, kun elokuvan lopputekstit alkoivat. :)

Omien rajojen venyttäminen onnistuu, kun olemme valmiita muuttamaan odotuksia ja uskomuksia itsestämme. Toisinaan uudet asiat; paikkakunnan tai työn vaihtuminen tekee tämän helpommaksi ja joskus pakolliseksi.

Pysähdy hetkeksi miettimään millä alueilla päästät itsesi helpolla toistuvasti, sellaisilla joiden miettimistä välttelet, joiden tiedät pitkässä juoksussa haittaavaan terveyttäsi, suhteitasi tai muuta elämän tärkeää osa-aluetta.

Julia Prusi: Omat Rajat, Galleria Kapriisi, Tampere

(Teos sai minut kirjoittamaan tämän postauksen).


Mitä häviäisit, jos koittaisit joskus rajojasi myös tällä ajattelemallasi vaikealla osa-alueella? Mitä jos koittaisit tosissasi ponnistella?

Aina voimme palata vanhaan tapaan. Mieti hetki, kuinka hyvältä tuntuisikaan saavuttaa edes pientä kehitystä. Jo yhden askelen ottamisella me voimme muuttaa näkökulmaa asiaan ja saavuttaa voimaa sen toisen askelen ottamiseen. Ensimmäinen askel on kuitenkin aina vaikein. Ja muista, on odotettavissa yksi tai kaksi repsahdusta, joten, kun tiedät tämän jo; älä jää niihin repsahduksiin makaamaan; vaan käytä energiasi uuden aloituksen tekemiseen. Näin onnistut!


Rajaton: Butterfly

Myötätunto ja mielen alkemia

Häpeiletkö, jos sinua kiitetään? Nolostutko saadessasi lahjoja? Koetko usein kiusallisia häpeän tunteita? Oletko positiivinen ja hyvä itsetuntoinen yleensä, mutta epäonnistumisten tulessa kohtelet itseäsi armottomasti?

Me ihmiset saatamme olla positiivisia suurimman osan arkea, mutta kohtelemme itseämme ja toisia armottomasti epäonnistumisten kohdatessa. Vastaus tähän on tutkimusten mukaan (Mark Leary) myötätunto tai sen puute

Onko meillä Suomessa kasvanut -40 / -50 luvulla sukupolvi, joka ei ole saanut yleisesti ottaen tarpeeksi mytötuntoa ja myönteisyyttä osakseen? Sotamme jälkeinen aika on saattanut, voimakkaasti yleistäen, tuottaa sukupolven jolta on vaadittu sydämen kovuutta. Ja tämä kovuus aiheuttaa ihmisessä tylyä asennetta itseä kohtaan ja joskus armotomuuttakin. Tällaisten tunteiden vastakohta on ysävällisyys ja myötätunto itseä kohtaan, sekä inhimillisyyden tunteet; sen tajuamista että emme ole ainoita, jotka virheitä tekevät, ajattelevat joskus pahoja-ajatuksia tai käymme vastoinkäymisiä lävitse.

Otteita Juhani Laakson kirjasta Mielen Taito:

“Tapamme kohdella itseämme juontavat kaikista niistä suhteessa olemisen malleista, joita olemme keränneet lapsuudestamme alken. Miten olemme tulleet kohdatuksi silloin kun olimme täysin toisen antaman hoivan varassa? Vastattiinko pienen vauvan tarpeisiin eläytyvästi, lempein ottein ja rakkaudella?

“Tapa jolla loimme turvallisen kiintymyksen omiin vanhempiimme, vakiintuu suhteessa olemisen perusmalliksi, joka toistuu myöhemmin elämässä, suhteessa muihin ihmisiin ja itseemme. Siitä rakentuu mielen taito, jota voimme kutsua monilla eri termeillä: rakastavaksi huolenpidoksi, myötätunnoksi tai ystävälliseksi läsnäoloksi.

“Myötätunto itseä kohtaan on usein ensimmäinen lääke, jota tarvitsemme, kun asiat menevät vikaan ja tulevaisuuden toivomme katoaa. Myötätunto on jakamattoman ja ymmärtäväisen huomion antamista kärsivälle osalle itsessämme. Se on kuin kannatteleva käsi tai lämmin syli, jonka avaamme itsellemme silloin, kun emme saa tarvitsemaamme inhimillistä tukea keneltäkään muulta.”

Myötätuntoa itseään kohtaan voi harjoitella mielikuvaharjoitteilla, palaamalla ajatuksissaan menneisyyteen ja leikkimielisesti korvaamalla vanhoja muistoja uusilla ja ylipäätään tiedostamalla.

“Mielen taitoja voi verrata muinaiseen alkemiaan, jossa romuraudasta yritettiin tehdä jalometallia. Myötätunto on se alkemistinen taito, joka muuttaa kovettuneet tunteet – itsevihan, armottoman tuomion, inhon ja  mitättömyyden – pehmeiksi emootioiksi: suruksi, armahtavuudeksi, sietämiseksi ja terveeksi itserakkaudeksi.”

Myötätunto edistää positiivista suhtautumista elämään ja toisiin ihmisiin. Se voi antaa hetkellisiä mielen herkutteluhetkiä ja elämänilon kokemuksia. Tämä ei vaadi teennäistä hymyä tai väkisin puristettua kiltteyttä, vaan sitä, että antaa luontaisen ja terveen “hyvänmielen” ajattelun nousta pinnalle ja kykyä katsoa itseään lempein ja ymmärtäväisin silmin.

Mark Leary: “Self-Compassion”