Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Sympatia ja empatia

Olen ihminen, jolle aika helposti jaetaan tuntemuksia, ajatuksia ja kokemuksia, jos annan siihen mahdollisuuden. Olen myös ihminen, joka uskaltaa ottaa kantaa ja välillä jopa hakee väittelyitä ja provosointitilaisuuksia saadakseen aikaan mielenkiintoisia keskusteluita ja reaktioita ihmisissä.

Olen seurannut läheltä hyvin erilaisia, hyvin hankalia elämäntilanteita muutaman vuoden ajan ja pohtinut usein ihmisten suhtautumista niihin. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota niiden ihmisten suhtautumiseen, jotka eivät ole olleet osallisia tilanteisiin, joihin joutuvat ottamaan kantaa.

Aika monelle ihmiselle tuntuu olevan epäselvää ainakin käytännön elämisen tasolla, miten toista ihmistä voi parhaiten auttaa. Myötätunto sympatian muodossa ei usein ole se paras apu. Sympatian ja empatian ero on varsin epäselvä. Aika usein näiden ero on jäänyt tiedostamatta ja syvällisesti ymmärtämättä myös nykypäivän johtajilta. Päätin hiukan tutkia asiaa ja tiivistää näiden käsitteiden eron kaikkien pohdittavaksi.

Sympatia ja empatia käännetään molemmat yleensä myötätunnoksi. Suomenkielestä ei löydy aivan samanlaisia vivahde-eroja eri merkityksille kuin englannin kielestä tai kreikasta, josta sanat ovat lähtöisin.

Mitä sympatia on? (sym pathos, kanssa tuntea)
Sympatia on myötätuntoa, kykyä tuntea yhdessä toisen kanssa. Tuntiessaan sympatiaa ihminen samaistuu toisen ihmisen tunnetilaan pyrkimättä kuitenkaan ymmärtämään toista täysin. Ihminen ei asetu toisen asemaan tutkimaan tilannetta objektiivisesti vaan pyrkii myötäelämään ja myötätuntemaan samalla tavoin toisen kanssa, kuitenkin enemmän omasta näkökulmastaan käsin. Sympatia vahvistaa usein sen kohteen kokemaa tunnetta eikä negatiivisten tunteiden yhteydessä useinkaan vie tilannetta parempaan suuntaan.

Mitä empatia sitten on? (em pathos, tuntea sisälle)
Empatia tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen asemaan. Empatia on kykyä ymmärtää toisen tunteita, kyky ymmärtää toista sisällisesti. Empatia voi olla sekä tietoista yritystä asettua toisen asemaan että emotionaalista reagoivuutta, jossa vastataan toisen tunteisiin luonnollisesti pohtimatta tätä tietoisesti. Empaattinen ihminen ei pyri ylentämään eikä alentamaan itseään suhteessa toiseen, vaan on lähtökohtaisesti samanarvoinen ja samalla tasolla. Hän ei sääli tai voivottele, vaan kykenee myötäelämiseen. Empaattinen ihminen ei mene mukaan toisen tunnetilaan, vaan ymmärtää sen ja pystyy auttamaan paremmin kuin ihminen joka kokee sympatiaa toista kohtaan eli kokee yhdessä toisen kanssa. Voidakseen asettua toisen asemaan ei tarvitse mennä mukaan samaan tunnetilaan toisen kanssa. Sympatialla ja empatialla on selvä käsitteellinen ero, vaikka kovin usein se ei ihmisille tunnu selkeä olevankaan. Tiivistetysti voisi sanoa, että sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä.

Mitä sitten tarkoittaa, jos joku ihminen on sympaattinen? Joistakin ihmisistähän sanotaan, että he ovat sympaattisia. Sympaattisella tarkoitetaan tuntevaa, myötätuntoa herättävää, miellyttävää. Sympaattinen ihminen kuvaillaan usein myös aidoksi, avoimeksi, toiset huomioon ottavaksi, kohteliaaksi tai jollakin muulla adjektiivilla humaaniksi, vaikka nämä edelliset eivät synonyymejä sympaattiselle olekaan. Myötätuntoa herättävä lienee paras käännös sympaattiselle ihmiselle. Sympaattinen on ihmistä kuvailevana terminä positiivinen.

Osaanko olla empaattinen?
Empaattisuutta kannattaa harjoitella. Empaattisuus on toisen ihmisen kannalta usein huomattavasti sympatiaa parempi vaihtoehto. Säälittely tai voivottelu epäonnen, epäonnistumisen tai surun hetkellä ei vie eteenpäin. Toisen ymmärtäminen ja reagointi siihen auttaa huomattavasti enemmän. Ihminen ei voi käsitellä tunnetta siinä tilassa, jossa sen kokee. Jos menet mukaan toisen ihmisen tunnetilaan, et voi käsitellä sitä siinä hänen kanssaan millään tavoin objektiivisesti. Empaattisuus on taito, joka on toisille luonnollista käyttäytymistä mutta sitä voi voi myös tietoisesti harjoitella.

Oliko näiden käsitteiden ero sinulle selvä jo entuudestaan?
Tunnistatko omasta käyttäytymisestäsi miten reagoit toisen ihmisen tunnetiloihin?

-Peilaaja

Myötätunto ja mielen alkemia

Häpeiletkö, jos sinua kiitetään? Nolostutko saadessasi lahjoja? Koetko usein kiusallisia häpeän tunteita? Oletko positiivinen ja hyvä itsetuntoinen yleensä, mutta epäonnistumisten tulessa kohtelet itseäsi armottomasti?

Me ihmiset saatamme olla positiivisia suurimman osan arkea, mutta kohtelemme itseämme ja toisia armottomasti epäonnistumisten kohdatessa. Vastaus tähän on tutkimusten mukaan (Mark Leary) myötätunto tai sen puute

Onko meillä Suomessa kasvanut -40 / -50 luvulla sukupolvi, joka ei ole saanut yleisesti ottaen tarpeeksi mytötuntoa ja myönteisyyttä osakseen? Sotamme jälkeinen aika on saattanut, voimakkaasti yleistäen, tuottaa sukupolven jolta on vaadittu sydämen kovuutta. Ja tämä kovuus aiheuttaa ihmisessä tylyä asennetta itseä kohtaan ja joskus armotomuuttakin. Tällaisten tunteiden vastakohta on ysävällisyys ja myötätunto itseä kohtaan, sekä inhimillisyyden tunteet; sen tajuamista että emme ole ainoita, jotka virheitä tekevät, ajattelevat joskus pahoja-ajatuksia tai käymme vastoinkäymisiä lävitse.

Otteita Juhani Laakson kirjasta Mielen Taito:

“Tapamme kohdella itseämme juontavat kaikista niistä suhteessa olemisen malleista, joita olemme keränneet lapsuudestamme alken. Miten olemme tulleet kohdatuksi silloin kun olimme täysin toisen antaman hoivan varassa? Vastattiinko pienen vauvan tarpeisiin eläytyvästi, lempein ottein ja rakkaudella?

“Tapa jolla loimme turvallisen kiintymyksen omiin vanhempiimme, vakiintuu suhteessa olemisen perusmalliksi, joka toistuu myöhemmin elämässä, suhteessa muihin ihmisiin ja itseemme. Siitä rakentuu mielen taito, jota voimme kutsua monilla eri termeillä: rakastavaksi huolenpidoksi, myötätunnoksi tai ystävälliseksi läsnäoloksi.

“Myötätunto itseä kohtaan on usein ensimmäinen lääke, jota tarvitsemme, kun asiat menevät vikaan ja tulevaisuuden toivomme katoaa. Myötätunto on jakamattoman ja ymmärtäväisen huomion antamista kärsivälle osalle itsessämme. Se on kuin kannatteleva käsi tai lämmin syli, jonka avaamme itsellemme silloin, kun emme saa tarvitsemaamme inhimillistä tukea keneltäkään muulta.”

Myötätuntoa itseään kohtaan voi harjoitella mielikuvaharjoitteilla, palaamalla ajatuksissaan menneisyyteen ja leikkimielisesti korvaamalla vanhoja muistoja uusilla ja ylipäätään tiedostamalla.

“Mielen taitoja voi verrata muinaiseen alkemiaan, jossa romuraudasta yritettiin tehdä jalometallia. Myötätunto on se alkemistinen taito, joka muuttaa kovettuneet tunteet – itsevihan, armottoman tuomion, inhon ja  mitättömyyden – pehmeiksi emootioiksi: suruksi, armahtavuudeksi, sietämiseksi ja terveeksi itserakkaudeksi.”

Myötätunto edistää positiivista suhtautumista elämään ja toisiin ihmisiin. Se voi antaa hetkellisiä mielen herkutteluhetkiä ja elämänilon kokemuksia. Tämä ei vaadi teennäistä hymyä tai väkisin puristettua kiltteyttä, vaan sitä, että antaa luontaisen ja terveen “hyvänmielen” ajattelun nousta pinnalle ja kykyä katsoa itseään lempein ja ymmärtäväisin silmin.

Mark Leary: “Self-Compassion”