Olin taannoin kuuntelemassa erästä bisnesenkeliä ja hänen esitystään kasvuyrityksistä, jotka ovat myös hyviä sijoituskohteita. Kun juttu, kuten niin monen muunkin suusta aiemmin, siirtyi vaiheeseen, jossa päädyttiin hehkuttamaan jenkkiyhteiskunnan epäonnistumisen hyväksyvää ja jopa glorifioivaa ilmapiiriä, en halunnut enää kuunnella hiljaa. Kun on tehnyt kerran konkurssin ja käynyt pohjalla, on nöyryyttä ja edellytyksiä menestyä. Ja niin edelleen. Tiedätte tarinan.
Nostin käteni ja pyysin saada keskeyttää ja kysyä yhden kysymyksen:
“Kumpi mielestäsi on parempi edellytys onnistumiselle: se, että on epäonnistunut kerran vai se, että on onnistunut kerran aiemmin?”
Työelämässä olen itse monialasarjayrittäjänä tehnyt molempia, useamman kerran, joten halusin testata mitä mieltä sijoittajanäkökulmaa edustava herra oli kysymyksestäni.
Puhuja vastasi: “Hyvä kysymys. En itse asiassa osaa sanoa. Mitä mieltä itse olet asiasta?”
Perustelematta omaa vastaustani mielessäni sen pidemmälle, vastasin intuitiivisesti:
“Se joka on onnistunut, koska epäonnistuminen ei opeta onnistumaan, vaan välttämään uutta epäonnistumista.”
Aloin pohtia asiaa kunnolla oikeastaan vasta tämän jälkeen. On totta, että epäonnistuminen, todennäköisemmin kuin onnistuminen, muokkaa asenteen nöyräksi ja antaa tervettä suhteellisuudentajua. Motivaatio on erilainen kuin menestykseen jo tottuneilla. Monilla toistuvasti onnistuneilla on havaittavissa ylitsevuotavaa itseluottamusta ja hiukan hämärtynyttä todellisuudentajua. Toisaalta kyse on myös siitä, että kun taloudelliset realiteetit eivät ole ensi- eivätkä toissijainen kriteeri valinnoille, ihminen alkaa toimia vapautuneemmin ja tekeminen ohjautumaan vapaammin kohti asioita, joihin ihmisellä on luonnollinen mielenkiinto.
Kuitenkin, olen sitä mieltä, että voittamaan, tai menestymään, oppii vain voittamalla. Voittamalla monta kertaa peräkkäin. Todellinen menestys ei ole kertaluontoista onnistumista, vaan uudelleen ja uudelleen toistuva sarja onnistumisia. Kertaalleen, tai ehkä parikin kertaa, voi onnistua myös tuurilla, mutta toistuvasti ei.
Urheilussa puhutaan usein voittamaan oppimisesta. Konkurssi-ajattelun analogiallahan häviäminen opettaisi voittamaan. En oikein usko siihen. Urheilussa tappion välttäminen tarkoittaa sitä paitsi tasapeliä. Tasapelejä pelaamalla emme kuitenkaan pitkällä tähtäimellä saavuta menestystä. Todellisia menestyjiä ovat ne, jotka oppivat voittamaan toistuvasti, ja vielä senkin jälkeen kun ovat jo voittaneet kaiken. Ja tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä ahneuden kanssa sen enempää urheilussa kuin liike-elämässäkään.
Ei pidä unohtaa, että voittamisessa, kuten kaikessa muussakin ihmisten välisessä toiminnassa jaetaan “tyylipisteitä” mukana olijoiden ja sivusta seuraajien keskuudessa. On mahdollista voittaa ja menestyä synnyttämättä fiilistä, että se tapahtuisi jonkun toisen kustannuksella tai olisi joltakin toiselta pois. Voittaa voi toki myös häikäilemättömästi ajattelematta seurauksia. Sen vuoksi toisia myös arvostetaan enemmän kuin toisia.
Kokemukseni mukaan ajattelemme liian harvoin omaa suhtautumistamme asioihin ja erityisesti näkökulmaa menestymisen lähkökohtista ajatellen. Jos vain hiukan kärjistetään, heikkouksien kehittämiseen keskittyminen on tappion välttämistä ja vahvuuksien kehittäminen todellisten menestymisen edellytysten luomista. Asetamme riman yleensä tasolle, johon johtavan polun kykenemme hahmottamaan. Kuitenkin, poikkeukselliset menestystarinat syntyvät kerta toisena jälkeen sellaisista tilanteista, joissa visio on ollut selkeä mutta polku kohti visiota varsin kivinen ja alkuvaiheessa hämärän peitossa. Riman asettaminen “ihan ok” -tasolle on helppoa, jotta emme ainakaan joka kerta sitä tiputtaisi. Joskus olisi ehkä kuitenkin paikallaan yrittää myös ennätystä. Ja ennen kaikkea uskoa siihen, että ennätys voi syntyä koska tahansa, jos todella yrittää.
Mielestäni paras kiteytys tästä asiasta löytyy jälleen rakastamistani quoteista kysymyksen muotoon käännettynä. Tätä voi jokainen hiljaa mielessään miettiä ja pohtia miten se näkyy meidän itse kunkin päivittäisissä valinnoissa:
“Do you really play for not to lose or do you play to win?”
Viimeisimmät kommentit