Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Läsnäolon ja hyväksymisen vapauttava voima

Helteisenä keskiviikkoaamuna meitä oli kerääntynyt 13 osallistujaa Sitomon Aamulataukseen. Latauksen teemat, vihreän kesän energisyys ja luonnon kasvuvoima, tuntuivat todella sopivilta metaforilta samaan aikaan kuin työpaikoilla solmitaan kevään lankoja yhteen ja suunnitellaan tulevaa syksyä.

Minut hyvin tuntevat tietävät, että innostun nopeasti hyvinkin monesta asiasta, mutta Aamulatauksen vetäjän, työnohjaaja ja kouluttaja Laurin Siiralan kohdalla eivät ylisanat tahdo riittää. Hänellä on ainutlaatuinen tapaa esittää asioita hyvin maanläheisesti, muttei rautalangasta vääntäen eli kuulijalla jää oman oivaltamisen ja oppimisen ilo. On huikaisevaa, kuinka jollakin voi olla niin hieno kyky olla läsnä ja saada tuo sama tunne osallistujallekin.

Aamun aikana koin hyvin vahvasti sen, kuinka vapauttavaa on itsensä ja elämänsä hyväksyminen sellaisenaan kuin se tällä hetkellä on. Minun ei siis tarvitse arvottaa tilanteita, tunteitani ja itseäni hyvä tai huono –akselilla vaan saan ottaa hetket vastaan sellaisina kuin ne ovat. Olen omalla kohdallani huomannut, että juuri kaikenlainen arvottaminen vie tilaa ja energiaa nykyhetkeltä joko negatiivisen vastustamisen ja siitä pois pyristelyn muodossa tai sitten pelkona olemassa olevan hyvän menettämisestä.  Lisäksi kävi mielessä, että kaiken ääneen arvottaminen voi olla hiukan raskasta ympärillä oleville ihmisillekin; minulla tuskin on oikeutta olettaa, että kaikki ovat kiinnostuneita juuri minun mielipiteistäni ja tulkinnoistani…

Aamun aikana teimme myös muutamia harjoituksia, joissa käytimme hyväksi rauhoittavaa ja energisoivaa hengittämistä sekä ”maahan juurtumista”.  Itselleni oivalluttavin hetki oli se, kun Lauri kehotti siirtämään muistiinpanovälineet syrjään. Minusta on aina tuntunut  hiukan kontrollifriikkimäisesti, etten pysty ajattelemaan jos en voi samalla kirjoittaa, mutta huomasin, ettei se pidäkään paikkaansa. Lisäksi oli hyvin liikuttavaa  ja lohdullista huomata, etten hajoa vaikka rauhoitun. Olen aika pitkään ollut sitä mieltä, että hiljentyminen on pelottavaa, koska en ehkä uskalla enkä halua kuulla, mitä asiaa minulla on minulle. Mitähän muita mahdollisia ”absoluuttisia totuuksia” kannankaan mukanani?

Harjoituksiin liittyen mietin myös sitä, että vaikka kuinka tiedämme ihmisen olevan psykofyysinen olento, niin miksi silti yritämme vaikuttaa toisiimme ensi kädessä järjen keinoin? Eikö jokainen muutostilanne, kompromissi tai konflikti ratkeaisi paremmin jos ottaisimme ihmisen huomioon kokonaisuutena sen sijaan, että suuntaisimme kaiken energian ainoastaan järkisyiden paukuttamiseen? Ja olisiko todellinen läsnäolo ja aitous mahdollista sen sijaan, että pörhistelemme ja pullistamme egojamme tai vastakohtaisesti piilottelemme omaa lahjakkuuttamme?

Alla Laurin ajatuksia, jotka jäivät eniten mieleeni:

- Muutoksen välikappale olen minä. Voin vaikuttaa olemalla peloton.
- Olen vastuussa siitä, mitä lähetän ja vastaanotan. Lähetänkö ongelmattomuutta?
- Puhtaan havainnon muuttava voima. Puhdas havainto on mahdollinen jos ihminen on läsnä. Muutos on mahdollinen nykyhetkestä käsin (oma tulkintani).
- Elämän tahto on aina hyvä; ihmisten tahto voi olla jotakin muuta.
- Elämä on elinkautinen harjoitus.
- ”Minä en jaksa” voi tarkoittaa, että olen tekemässä jotakin, mikä ei elävöitä minua.
- Laurin loppukaneettina: ”Jatketaan matkaa!”

/ Marinka Wieru

Marinka Wieru toimii asiakkuuspäällikkönä Kotosalla Säätiössä. Marinka on ollut kiinnostunut itsensä kehittämisestä lukioajoista saakka, jolloin hän luki Ritva Enäkosken kirjan: “Hinku, halu ja haba – miten bodaan henkisen kantin kestäväksi.” Seniorimarkkinoiden lisäksi hänen intohimoihinsa kuuluvat aikakausilehdet, toiminnallinen treeni ja elokuvat.

Koskettavia kohtaamisia

Tällä viikolla olen saanut osakseni monta ihanaa ja koskettavaa kohtaamista ihmisten kanssa. Olen pystynyt auttamaan ja tullut autetuksi, olen saanut opastaa ja tullut opastetuksi, olen lohduttanut ja tullut itsekin lohdutetuksi, olen saanut naurattaa ja nauranut itsekin.

Tulevan pääsiäisen rauhoittavassa vaikutuksessa, pysähdyin miettimään näitä viikon aikana koettuja hetkiä. Pysähdyin miettimään mitä tunteita olen tuntenut, mitä ajatuksia päässä on surrannut, mitä olen murehtinut ja mistä iloinnut. Oivalsin, että viikkoon on mahtunut huikea määrä ainutkertaisia hetkiä, joilla jokaisella on ollut suuri merkitys.

Usein kuulee sanottavan, että elämän kaikista pienimmät hetket ovat osoittautuneet myöhemmin kaikista merkityksellisimmiksi. Tiedätkö, sattumalta kohdattu ihminen muuttaakin ajatusmaailmaasi tai jopa elämäsi suuntaa? Tai kun intuitiosi on ohjannut sinua valitsemaan toisen kotiintuloreitin ja saattanut sinut näin turvaan, ehkä jopa pelastanut sinut? Tai kun uskaltautuessasi uudelle lenkkipolulle, olet nähnyt jotain, joka on piirtynyt ikuisiksi ajoiksi mieleesi?

Mietin, mitkä ovat olleet oman elämäni merkityksellisimpiä tai käänteentekeviä hetkiä ja totesin, että niitä kaikkia yhdistää yksi asia: ihmiset. Puitteilla, ulkoisella olemuksella, taloudellisella tilanteella tai ajankohdalla ei ole ollut mitään tekemistä näissä hetkissä. Ihmiset ovat saaneet minussa liikkeelle valtavasti tunteita, niin vahvoja, että muistan ne edelleen; Olen kokenut suurta iloa ruhjuisissa verkkareissa kotimme lattialla ystävien kanssa. Olen kokenut pakahtuvaa rakkautta rättiväsyneenä ja sairaana sängyn pohjalla. Olen kokenut spontaania jälleen näkemisen riemua asiakkaan kanssa lähikaupan kassalla lenkin päätteeksi. Olen päässyt yhteen elämäni syvällisimmistä keskusteluista tuntemattoman henkilön kanssa klo 03.40 lauantai-aamun bussissa. Olen surrut syvästi hiljaa muiden kanssa tuntien heidän tuskansa. Olen havahtunut yhdessä lyhyessä hetkessä niin voimakkaasti, että se on saanut minut muuttamaan toimintaani. Olen nauranut niin paljon, että vedet ovat valuneet silmistäni – ja itkenyt niin paljon, ettei kyyneliä enää edes ole tullut.

Välillä pysähdyn miettimään, että olenhan osannut nauttia kaikesta tarpeeksi? Enhän vain ole ohittanut jotain merkityksellistä hetkeä? Enhän vain ole paahtanut menemään liian kovaa? Olenhan huomannut kaikki elämän värit, olenhan pysähtynyt riittävän usein ja nähnyt mitä kaikkea hetkellä on minulle tarjota? Olenhan ottanut sen vastaan?

Taito olla hetkessä, tässä ja nyt, on korvaamattoman arvokas taito. Se on taito, jota voi harjoitella koko elämän ja jossa voi kehittyä aina vain paremmaksi. Kun olemme läsnä, emme kadota yhteyttä itseemme ja toisiimme. Kun olemme läsnä, olemme viehättäviä ja puoleensa vetäviä. Kun olemme läsnä, olemme kosketuksissa tunteisiimme ja ajatuksiimme…

Kun olemme läsnä, huomaamme ne pienet hetket, jotka usein merkitsevät eniten.

Tuhat loistavaa kulttuuria

Sitomon Aamulatauksessa 28.11.2012 aiheena oli työpaikan kulttuuri. Kulttuuri on käsite, jonka me jokainen määrittelemme omalla tavallamme. Toiselle kulttuuri merkitsee ensi kuulemalta taidetta, toiselle se kertoo työpaikan ilmapiiristä ja kolmas aistii kulttuurista tietyt tavat toimia, jonkin kirjoittamattoman säännön. Jokaiselle meistä kulttuuri edustaa erilaista näkökulmaa ympäröivästä maailmasta tai työyhteisöstä, jossa työskentelemme. Jos meitä on tuhat erilaista ihmistä, on myös tuhat erilaista kulttuuria.

Aamussa mietimme, mikä on leimallista juuri meidän työyhteisöjemme kulttuureille. Vastauksia tuli niin monta kuin oli osanottajiakin. Kulttuurin tunnusmerkeiksi nousivat kiire, jatkuva muutos, läpinäkyvyys ja avoimuus. Mahtavia sanoja, isoja merkityksiä. Kulttuuri esiintyy erilaisina tunnusmerkkeinä työyhteisöissä, ja onkin tärkeää pysähtyä aika ajoin tarkastelemaan oman kulttuurin ominaispiirteitä. Näkyykö kulttuuri teidän yhteisössänne asenteina, sanattomana käytöksenä vai vallitsevana ilmapiirinä? Näyttäytyykö kulttuuri samanlaisena kaikille työyhteisön jäsenille? Onko nyt vallitseva kulttuuri sellainen, joka halutaan säilyttää sellaisenaan vai tarvitseeko sitä muuttaa?

Voimmeko me yksilöinä olla mukana työpaikan kulttuurin muutoksessa tai säilyttämisessä?

”Kulttuuri” sanan alkuperä tulee latinan sanasta ”colere”, joka merkitsee viljelyä. Aamulla käytetyn näkökulman mukaan kulttuuri koostuu asenteista, teoista, tunteista ja ajattelusta. Näitähän me voimme kaikki viljellä ja hallita, ainakin omiamme.

Tarkkailijana me voimme tunnistaa kulttuurillista nykytilaa havainnoimalla sanatonta viestintää, ihmisten valintoja (esim. siitä miten yhteistä aikaa kunnioitetaan), ympäristön merkkejä (esim. työpaikan siisteydestä). Nämä kaikki kertovat paljon yhteisöstä ja se mikä on kerran opittua, voidaan siitä myös oppia pois.

Työyhteisöissä me olemme kaikki mukana luomassa vallitsevaa kulttuuria, tai ainakin muovaamassa sitä. Meillä jokaisella on vastuu kulttuurista ja sen tuomista vaikutuksista organisaatiossamme.

Avasimme aamussa keinoja, joilla vallitsevaa kulttuuria voidaan muuttaa tai haluttua kulttuuria ylläpitää. On mietittävä mitä me haluamme saada aikaan. Millaisia tekoja, asenteita, ajattelua ja tunteita se vaatii ja kuinka me yhdessä saavutamme halutun muutoksen?

On tehtävä pieniä konkreettisia muutoksia, jotta ihmiset saadaan sitoutumaan ja innostumaan. Hyödynnetään tunne, luodaan kiireen ja välttämättömyyden tunne, jotta asiat saadaan tehokkaasti liikkeelle. Huolehditaan riittävästä ”vallan yhteisymmärryksestä”, näin ihmiset sitoutuvat muutokseen. Asetetaan lähiajan tavoitteita, koetaan nopeita onnistumisia, jotka siivittävät muutosta eteenpäin. Ollaan läsnä, harrastetaan dialogia, jolla syvennetään keskinäisiä suhteita. Ankkuroidaan tekeminen osaksi arkea, luodaan yhdessä tekemisen meininkiä ja vahvistetaan visioita, viestimistä ja välittämistä.

Yksi vaikutuskeinoista nousi kuitenkin ylitse muiden; läsnäolo ja sen merkitys. Johdon tulee sitoutua kulttuurin muuttamiseen 100%:sti, jotta yllämainitut keinot ja tavoitteet saavutetaan. Läsnäoleva johto on koko muutosprosessin tukipilari; sitoutuneisuus välittyy johdosta alaisiin ja leviää positiivisesti ihmisestä toiseen. Läsnäolon kautta koko työyhteisö ymmärtää kulttuurin muutoksen tärkeyden, joten sitoutuminen on helpompaa ja muutoksen tulokset ovat saavutettavissa. Annatko sinä oman osasi, sinun oman läsnäolosi teidän kulttuurinne muutokselle tai säilyvyydelle?

- Martina Santanen