Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

10 kysymystä esimiehelle

Pohdimme eilisessä Aamulatauksessa ihmisten ja erilaisuuden johtamista. Pääädyimme siihen, että ihmisten johtamisen tärkein lähtökohta tiivistyy kahteen sanaan: “Ymmärrä ihminen”. Ymmärtämiseen avautuu tie kun huomaamme ihmisten erilaisuuden ja  pyrimme toiminnallamme löytämään sen kuuluisan yhteisen sävelen. Se, millainen lähestymistapa toimii toiselle, ei useinkaan toimi toiselle. Ihmisten johtaminen on aina tunteiden ja tulkintojen johtamista, sillä ne ovat ovat läsnä kaikessa toiminnassamme.

Ymmärtäminen saikin keskusteluissa seuraavan merkityksen: ymmärtäminen on vastaantulemista ja aitoa HALUA ymmärtää toista, mutta toisaalta myös sen hyväksymistä, että kaikkiin tilanteisiin ei ole vastauksia eikä kaikkien kanssa vain kemiat kohtaa. Tervettä armollisuutta siis itselle ymmärtämisen tiellä.

Mitä ymmärtäminen tarkoittaa sinulle? Kun katsot ympärillesi; tiimiäsi, alaisiasi tai kollegoitasi, mitä näet? Omaa ymmärrystä työyhteisön tilanteesta on hyvä pysähtyä pohtimaan Marcus Buckinghamin 10 kysymyksen kautta. Ota siis itsellesi rauhallinen hetki ja mukava asento ja peilaa yhteistä tekemistänne seuraavien kysymysten kautta. Mitä näet?

Marcus Buckinghamin 10 kysymystä esimiehelle:

1. Tietävätkö alaisesi mitä odotat heiltä? (Kirjoita mitä odotat)
2. Onko alaisillasi oikeat materiaalit ja työkalut töittensä hoitamiseen?
3. Onko heillä mahdollisuus tehdä sitä mitä he parhaiten osaavat? (Mitä he sitten osaavat parhaiten?)
4. Oletko antanut viimeisen 7:n päivän aikana tunnustusta tai kehuja hyvästä työstä? (Kerro esimerkki)
5. Välitätkö? (Miten se näkyy?)
6. Kannustatko kehittymään? (Miten?)
7. Onko alaistesi mielipiteillä väliä?
8. Oletko onnistunut luomaan kulttuurin, jossa ihmiset omistautuvat laatutyön tekemiseen?
9. Oletko keskustellut alaistesi kanssa viimeisen 6:n kuukauden aikana heidän edistymisestään? (Henkilökohtaisesti)
10. Mikä edustaa alaistesi työssä oppimisen ja kasvamisen mahdollisuutta?

“Tapaaminen on alku; yhdessäolo on kehitys; yhdessä työskentely on menestys.”
-Henry Ford

Ammattikateutta ilmassa – miksi?

Olen viime aikoina törmännyt usein ilmiöön, jonka olen ristinyt ammattikateudeksi. Ammattikateudella viittaan tapaan, jolla toiset ihmiset vähättelevät toistensa ammatteja, tekevät yleistyksiä eri ammattiryhmien edustajista ja luokittelevat tietyt ammatinharjoittajat tiettyyn kategoriaan ihmisenä. Usein tässä kaikessa on hyvin negatiivinen sävy. En tiedä onko kyse kateudesta, tietämättömyydestä, ehkä ihmisen tarpeesta yleistää, ehkä kyvyttömyydestä nähdä metsää puilta, ehkä aiemmista negatiivisista kokemuksista… Kuitenkin eräänä päivänä kuunnellessani tällaisia keskusteluja, minulla meni hermo.

Keskustelu, joka aiheutti hermojen menetyksen, oli seuraavanlainen:
A: “Kyllä ne auramiehet on aika tyhmiä. Tiedäkkö kun ne putsaa pihoja yöllä eikä yhtään tajua, että normaali ihmiset on nukkumassa?
B: “Joo, ne tekee sitä varmaan tahallaan. Kato kun ne ei saa itekään nukkua ni ajattelee, että laitetaan muutkin kärsimään. Ja kolistellaan ihan kunnolla.”
A: “Joo, ne ei taida kyllä olla mitään järjen jättiläisiä. Kaikki ihan samanlaisia.”
B: “Niin, eihän siihen tarvi edes koulutusta.”

Mitä tunteita sinulle herää kyseisestä keskustelusta? Minulla heräsi kiukku ja turhautuminen – siitäkin huolimatta, että ymmärrän, että myös keskustelijoiden sanojen taustalla oli varmasti kiukku aikaisesta herätyksestä. Niin ja siitä huolimatta, että havahduin siihen, että minähän teen kyseisille keskustelijoille samaa kuin he tekivät lumiurakoitsijoille: tuomitsen heidät. En silti voinut tunteelleni mitään. Kyseinen keskustelu herätti minut pohtimaan ihmisten kategorisointia laajemmin ja huomasin, että ärsyyntymiseni taustalla oli kokemus epäoikeudenmukaisuudesta. Koin heidän tapansa leimata ja yleistää epäoikeudenmukaiseksi. Tekeekö se todella kaikista auraajista tyhmiä, että he toteuttavat työtään aamuyöllä? Vai voisiko syynä lumien aikaiseen auraamiseen olla se, että tiet tulee olla puhtaana, kun valtaosa ihmisistä lähtee liikkeelle kohti työpaikkaa ennen aamu kahdeksaa?

Vastaavanlaisiin yleistyksiin olen törmännyt monesti muutenkin, varmasti osaksi siksi, että lähipiiriini sattuu kuulumaan paljon sellaisten ammattiryhmien edustajia, joita helposti tykätään kategorisoida. Läheisissäni sattuu olemaan opettajia, lääkäreitä, upseereita, myyjiä, markkinoinnin ammattilaisia – ja sitten meitä itseämme: valmentajia. Jokaisesta näistä ammattiryhmästä olen kuullut tarinoita jos jonkinlaisia. Opettajat “ovat vain pitkien lomien perässä” tai “ne opettaa, ketkä ei osaa”. Lääkärit on pelkistetty rahanahneiksi tapausten tutkijoiksi. Ja upseerit ne vasta julmia onkin, tappokoneita! Myyjät ja markkinoinnin ammattilaiset rakastavat vain kusettaa. Ja valmentajat – rahastavat yrityksiä huvin vuoksi toistamalla asioita, jotka kaikki jo tietää.

Nämä kommentit tuntuvat epäoikeudenmukaisilta, varsinkin kun vierelläni on opettajia ja valmentajia, jotka tekevät työtä syvästä halusta auttaa ja vaikuttaa. Ja lääkäreitä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita potilaan hyvinvoinnista. Ja upseereita, jotka ovat mitä kohteliaimpia ja hyväsydämisimpiä henkilöitä ja joilla on halu turvata meidän kaikkien turvallisuus. Niin ja myyjiä ja markkinoinnin ammattilaisia, ketkä haluavat palvella ja edistää asiakkaidensa liiketoimintaa, eivät vedättää.

Miksi meillä on tarve negatiivisiin yleistyksiin tietyn ammattiryhmän edustajista? En tiedä, mutta myönnän, että olen niihin sortunut joskus itsekin. Itselläni syynä ovat olleet yksittäiset huonot kokemukset tietyistä ammattiryhmän edustajista, jotka sitten olen virheellisesti yleistänyt koskemaan heitä kaikkia. Olen myös havainnut, että joskus kyse voi olla puhtaasta tietämättömyydestä, siksipä kannustan kaikkia rohkeasti tutustumaan eri ammattiryhmien edustajiin. Se on äärimmäisen avartavaa ja opettavaista kun ottaa laput pois silmiltä ja tutustuu ihmiseen ihmisenä, ei tietyn ammatin edustajana. Toisaalta, jos käyttäytymisen syynä on halu aiheuttaa vahinkoa niin herää kysymys; MIKSI? Mikä siinä on pohjimmainen tarkoitus? Ketä se hyödyttää?

Ammattikateus-ilmiötä seuranneena, mieleen tulee yksi kysymys: Miten paljon hyvää oloa ja solidaarisuutta saisimmekaan aikaan jos hetkeksi laskisimme ennakkoluulomme ja stereotypiamme taakse ja avaisimme itsemme ja kuuntelisimme halulla ymmärtää toisen maailmaa?

Miehet ja naiset – erilaisia samanlaisia?

Pohdimme tänään Aamulatauksessa miesten ja naisten välisiä käytös eroavaisuuksia mustavalkoisesti. Suurin osa väitteistä ja kliseisistä sukupuolieroista perustuu tilastollisiin keskiarvoihin. Keskustelussamme löysimmekin jotain konkreettisiksi koettuja eroavaisuuksia.

“Sanoin miehelleni kerran ajellessamme Tampereen ohitustietä; ”Hei, katso; tuonne on tullut IKEA.” Ja mieheni totesi: ”kiva juttu”. Ja ajoi ohi. Minä olin epäsuorasti ja kauniisti yrittänyt ilmaista, että mentäisiinkö Ikeaan. Eikä mies ymmärtänyt. Kysyin, että: ”miksi et kääntynyt?” Mies totesi: ”Et sanonut.” Tällaisista jutuista on onneksi tullut huumoria perheemme keskuudessa. Mieheni on oppinut pyytämään, että puhuisin suoraan. Ja minä olen opetellut puhumaan suoraan.”

Onko näin, että naiset pyrkivät esittämään yleisemmin asioita hienovaraisesti ja mies puhuu tavanomaisemmin suoraan? Voiko tästä tehdä yleistyksen?

Työelämässä olemme oppineet tietysti pelaamaan työn säännöillä. Siellä suoraan puhuminen on hyödyllistä ja sillä saa paremmin / nopeammin tuloksia aikaan. Tietenkin naiset oppivat suoruutta ja miehet hienovaraisuutta. Seuraava tarina voi sittenkin olla hyvin arkinen kokemus monelle.

“Organisaatiomme on hyvin miesvaltainen. Koen naisena jopa paljon helpommaksi kommunikoida miesten kanssa, asiat ovat asioita ja puhe menee perille. Naisten kanssa palaveeratessani joudun usein pohtimaan tarkemmin miten naisille asioita vien, ettei minua aleta tulkitsemaan väärin.”

Mihin tämä sitten perustuu? Tulkitseeko nainen tarkemmin viestijää kokonaisuutena? Onko nainen tunneälykkäämpi? Oletammeko miesten kestävän paremmin kivuliaita faktoja?

Jos katsomme historiaamme tai eläinkuntaa; urosten ja naaraiden, miesten ja naisten tehtävät ja roolit ovat olleet ja ovat erilaiset. Miehet ovat metsästäneet yhdessä, suorittaneet siis projekteja joissa on ollut alku ja loppu. He ovat oppineet olemaan hiljaa pitkään ja odottamaan. Naiset ovat hääränneet lukuisten päällekäisten toimintojen kanssa, huolehtien lapsista, vanhuksista, ruuasta ja päällepantavasta. Voisiko viimeinen kymmenentuhattavuotta olla vaikuttamatta eroavaisuuksiimme? Ja miten tämä näkyy nykypäivän työelämässä?

Jos oletamme osin joidenkin eroavaisuuksien johtuvan hormonitoiminnan lisäksi aivoistamme, ymmärrykseni mukaan aivot ovat tutkijoille edelleenkin suurelta osin mysteeri ja aivotiede kehittyy huimin harppauksin lyhyessä ajassa. Silläpä täällä maallikkona pohjasimme tänään keskustelunavaukset omiin kokemuksiimme ja John Grayn teokseen “Mars ja Venus työpaikalla.” Tämä kirja kuvaa kärkkäästi eroja sukupuolten välisiksi. Onko asia kuitenkaan näin? Tässä vielä linkki artikkeliin vuodelta 2008, jossa valaistaan mahdollisia naisten ja miesten välisiä eroavaisuuksia. Artikkeliin pääset tästä.

Koemme myös, että ihmisenä kasvu ja omien kommunikointitaitojen kehittäminen on osa ammattimaisuutta työelämässä, oli sitten mies tai nainen. Oli erottelut ja eroavaisuudet sitten mitkä tahansa, muistetaan, että vastuu viestin perille menosta on aina sillä joka viestii ja pyrkii vaikuttamaan. Tässä asiassa riittääkin useimmiten harjoittelemista ja taustojen pohtiminen voi auttaa.

Tiimityö – haitaksi vai hyödyksi?

Yksin ei pärjää, yhteistyössä on aina mutkia matkassa ja joudut luopumaan omista ideoistasi tiimihengen säilyttämisen vuoksi. Onko sinusta joskus tuntunut samalta?

Sanotaan, että tiimityöskentely ei voi onnistua, ainakaan 100 prosenttisesti. Sanotaan, että jokaisessa tiimissä yksi aina loukkaantuu, toinen hyppii muiden varpaille, kolmas ei tee mitään ja neljäs tekee sitten työt muidenkin edestä. Sanotaan, että onnistuva ja tuloksellinen tiimi, jossa on hyvä meininki,  on ennemminkin harvinainen poikkeus kuin sääntö.

Itse sanon, että onnistunut tiimityö ei ole tuurista kiinni. Hyvä tiimityöskentely on taito, jonka jokainen tiimi voi oppia jos tahtoa riittää. Väitän myös, että kaikki tiimityöongelmat ovat ihmissuhde- ja viestintäongelmia. Ongelmat johtuvat asenteista ja siitä, ettemme tunne toisiamme tai hyväksy erilaisuuttamme. Siitä, ettemme tiedä toistemme toimintamalleja, ajatustapoja tai viestintätyylejä – ja jonka johdosta loukkaannumme, hermostumme, ahdistumme tai häpeämme. Kuinka voisimmekaan saada yhdessä aikaan hyviä tuloksia hyvällä tavalla jos emme osaa toimia yhdessä?

Onnistunut tiimityöskentely on toisten tuntemista ja erilaisuuden hyväksymistä. Se on sen ymmärtämistä, että toinen tekee asioita eri tavalla: Yksi etsii kiivaasti ja päättäväisesti tuloksia, joku toinen puntaroi loogisesti eri vaihtoehtoja, kolmas heittelee ilmoille lennokkaita ideoita samalla kun neljäs ratkaisee ongelmia puolueettomasti ja rauhallisesti.

Tiimin jäsenten on ymmärrettävä toistensa luontaisia käyttäytymismalleja ja mahdollisuuksien mukaan sopeutettava omaa viestintää toiselle sopivammaksi.

…Ja samalla luopua edes hitusen omasta erinomaisuudestaan. Vaikeaa, eikö totta?

”Teamwork: simply stated. It is less me and more we.”

- Tarja Kivistö