Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Paljonko maksaa arvojen mukaan eläminen?

Elätkö tällä hetkellä arvojesi mukaista elämää työssä/kotona/vapaa-ajalla – elämässä ylipäätään?

Kysymys on äärimmäisen voimaannuttava niille, jotka voivat vastata tähän lennossa myöntävästi – ja äärimmäisen kivulias niille, jotka jäävät empimään. Elänkö arvojeni mukaisesti? Miten se näkyy tekemisessäni, päätöksissäni, toisten ihmisten kohtelussa? Jos en ole varma vastauksestani, on kenties hyvä pysähtyä.

Pitkäkestoinen ja epämääräinen paha olo kertovat useimmiten siitä, että identiteettini ja tekoni eivät kohtaa. Identiteetissä on kysymys arvoista: mitä minä pidän tärkeänä, mikä on minulle luovuttamatonta? Onko se sopusoinnussa tämän hetkisten tekojen kanssa? Voin esimerkiksi pitää kaikista tärkeimpinä arvoina luottamusta, rehellisyyttä ja auttamista. Jos silti jatkuvasti joudun esimerkiksi työssäni toimimaan näitä arvoja vastaan erilaisten valtapelien kautta, aiheutuu siitä väistämättä pahaa oloa. Haastavaksi tilanteen tekee se, että usein meidän on vaikea tiedostaa ja nähdä tätä ristiriitaa. Tunnemme vain tyhjyyttä ja epävarmuutta, mutta emme tiedä miksi. Niinpä jatkamme samaa rataa. Jossain vaiheessa piste kuitenkin tulee kun olemme tarpeeksi keränneet pahaa oloa sisällemme. Viisautta olisi jo pysähtyä ja tehdä ratkaisuja ennen tätä vaihetta.

Eräs ihminen sanoi minulle kerran, että jos et ole valmis maksamaan kovaa hintaa arvoistasi, ovat ne vain mielipiteitä. Minkä hinnan sinä olet viimeksi maksanut arvojesi mukaan elämisestä? Oletkö jättänyt epäterveen työyhteisön taaksesi varjellaksesi sinun ja läheistesi hyvinvointia? Oletko sanonut ystävyyssuhteen irti huomatessasi, että suhde oli vääristynyt ja vei sinua suuntaan, johon et halunnut mennä? Oletko tietoisesti luopunut perheen perustamisesta mahdollistaaksesi itsellesi unelmiesi urapolun? Mitä ikinä nämä teot ovatkaan olleet, onneksi olkoon! Ne ovat todennäköisesti vaatineet hintansa, mutta jos ne ovat olleet yhtä identiteettisi kanssa, ovat ne pidemmällä tähtäimellä varmasti tuottaneet enemmän tulosta. Iloitse rohkeudestasi!

Ihmiselämän kivuliaimpia (ja loppuviimein palkitsevimpia) hetkiä onkin usein isojen päätösten hetket. Fakta on, että kun toiseen suuntaan kumarrat, toiseen suuntaan näytät takamustasi. Mitä taaksesi jäät? Mille sinä olet sanonut “ei” samalla kun olet sanonut toiselle “kyllä”? Voitko olla tähän tyytyväinen? Suzy Welch kehottaa miettimään valinnan vaikutuksia ennen päätöksentekoa aikaperspektiivissä: mitkä ovat valintani seuraukset 10 minuutin kuluttua, 10 kuukauden kuluttua ja 10 vuoden kuluttua. Tarkastelemalla päätösten vaikutuksia eri aikajänteellä, tulemme useimmiten valinneeksi oikein eli arvojemme pohjalta.

Kaikessa, myös arvojen kautta elämisessä, on loppuviimein kyse yksilön vastuusta; kukaan ei tee hyvää elämää puolestamme. Kukaan ei kanna naamani eteen hyvinvointia ja jaksamista. Kukaan ei ole vastuussa onnellisuudestani – paitsi minä itse. Tämä raadollinenkin ajatus on näkemykseni mukaan ainoa ajatus, jonka täysin sisäistäessämme ja sen kautta eläessämme, tuottaa syvästi tyydyttävän lopputuloksen. Voimme yrittää vierittää vastuuta elämästämme puolisolle, äidille, lapselle, esimiehelle, kollegalle, ystävälle – mutta turhaan. Loppuviimein vastuu on jakamaton. Olen oman elämäni herra. Minä valitsen tien, jota kuljen.

Tien valinnassa on kyse teoista. Siitä, että a) ensin pysähdymme ja havahdumme miten elämme. Sitten b) tiedostamme onko elämäntapamme sopusoinnussa arvojemme kanssa ja viimein c) teemme tarvittavat muutokset, jotta identiteettimme ja tekomme ovat yhtä.

Oletko Sinä matkalla sinne minne haluat – ja teetkö sen arvojesi mukaan?

Puhetta arvoista vai tekoja niiden pohjalta?

“Kaikki firmathan sanovat, että ihmiset ovat heidän tärkein voimavaransa, mutta kuka myös toimii niin?”. Tämä Tommy Hellstenin erinomainen kysymys pysähdytti minut heti tiistaiaamun ratoksi. Jäin miettimään, mitä se tarkoittaa arjessa, että sanomme ihmisten olevan meidän tärkeintä pääomaa? Miten se näkyy esimerkiksi tavassamme ajatella, keskustella, antaa palautetta tai palaveerata? Siis oikeasti toimintatavoissamme, ei vain aikomuksissamme tai lämpimissä puheissa?

Hellstenin mukaan ihmisen syvin tarve on tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään – myös työpaikalla. Jos pystymme toimimaan niin, että ihmiset kokevat näin, se synnyttää kaiken muun. Se saa ihmiset loistamaan; luottamaan itseensä ja toisiinsa, menemään rohkeammin kohti pelkoja, näkemään realistisesti omia kehityksen paikkojaan ja ymmärtämään paremmin tunteitaan. Lue Hellstenin ajatuksia ihmisyydestä, työyhteisöstä ja johtamisesta lisää täältä.

Miksi ihmiset tarvitsevat valmennusta

Miksi ihmiset tarvitsevat valmennusta, siis ihmiset; ei yritys.

Valmennus tapahtuu ihmisessä, ei ihmiselle. Tämä on koulutuksen ja valmennuksen ero. Jos istut koulutuksessa, kirjoittelet asioita ylös ja pohdiskelet niiden vaikuttavuutta todellisuuteen; tapahtuu SINULLE. Kun osallistut valmennukseen, elät mukana, teet asioita, koet ja tunnet; tapahtuu SINUSSA. Ja näin menet eteenpäin, saavutat uusia ajattelumalleja nopeammin, kehityt ja se näkyy heti tekemisessä.

Ja miksi ihmiset tarvitsevat valmennusta?

Tekemällä samoja asioita kuin tähän asti saavutamme samanlaisia tuloksia kuin aina ennenkin. Keskiverto mattimeikäläinen kokee 60 000 ajatusta päivässä. Näistä 98 % on joka päivä samoja. Valmennuksessa vanhoihin tuttuihin asioihin tuodaan uusia näkökulmia, löydetään uusia tapoja ajatella ja tehdä. Kokemukset yhdistettynä yhteiseen pohdintaan on avain seuraavan tason löytymiselle.

Ihmiset tarvitsevat ulkoa tulevia ajattelun syötteitä oivaltaakseen uutta ja kehittyäkseen; hyvä valmentaja / valmennus auttaa ihmistä purkamaan vanhaa ja omaksumaan uutta; siten että se näkyy tekemisessä, joka on tavoitteiden suuntaista. Hyvä valmennus vapauttaa voimia tunkkaisuudesta, turhista tavoista, uskomuksista ja peloista. Tämä vapauttaa yritykseen lisää kapasiteettia ja voimavaroja.

Siksi ihmiset tarvitsevat valmennusta.

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Menestyneet ihmiset  ja johtajat valmentautuvat säännöllisesti. Edes maailmankuulu huippugolfari Tiger Woods ei jättäydy omavoimaisuuteen ja ylivertaisuuteensa, hän valmentautuu koko ajan.

Joskus tapaan johtajia jotka ovat sokaistuneet omaan omavoimaisuuteensa ja unohtaneet oppimisen kannalta tärkeimmän asian; nöyryyden. Emme ole koskaan perillä. Hyvä valmennus auttaa löytämään ja kohdistamaan suuntaa. Ulkopuolinen sparraaja tuo vipua kasvuun, kehittymiseen ja lopulta tulosta viivan alle.

”Without continual growth and progress, such words as improvement, achievement, and success have no meaning”.
Benjamin Franklin

Apinatkin osaavat yhteistyötä ja haluavat oikeudenmukaisuutta

Havahduttava ja hauska video eläinmaailmasta. Ensimmäisessä osassa osoitetaan miten apinat osaavat tehdä yhteistyötä ja jakaa palkkioita. Toisessa osassa herätellään siihen miten voimakas oikeudenmukaisuuden tunto apinoiden(kin) maailmassa vallitsee.

Ihmisyydestä

Ihminen on ihanan monimutkainen olento. Tätä monimutkaisuutta tulee vain liian harvoin pohtineeksi. Kiireen keskellä painamme menemään ja unohdamme pysähtyä. Juoksemme palaverista palaveriin, vastaamme sähköpostiin ja puheluihin, haemme lapset tarhasta, hoidamme kotitöitä, yritämme myös jossain vaiheessa urheilla, nähdä ystäviä ja tavata sukulaisia. Tämän kaiken keskellä unohtuu helposti se tärkein – itsemme kuuntelu.

Unohdamme kuunnella kehoamme, ajatuksiamme ja tunteitamme. Unohdamme pysähtyä katsomaan taakse päin ja kurkkaamaan kohti tulevaa. Unohdamme katsoa itseämme. Menemme vain – kovaa ja korkealta. Silti jossain syvällä korvien välissä soi: ”tiedän, että minun pitäisi pysähtyä, MUTTA KUN…” Viime keskiviikon Aamulataus sai minut pysähtymään ja miettimään missä minä olen nyt. Mikä minut on tähän tuonut? Mitä koen, tunnen ja ajattelen juuri nyt? Mitä kehoni kertoo minulle minusta itsestäni? Pysähdyin.

Tunnustan; jäin kiinni lievästä itsepetoksesta. Havahduin, että positiivisten uskomusten lisäksi olin syöttänyt itselleni myös muutaman negatiivisen uskomuksen, joihin olen ruvennut uskomaan ja pitämään niitä totena. Olin uskotellut, että on ok tukea ja kuunnella kaikkia, mutta unohtaa se tärkein – itsensä kuunteleminen. Olin uskotellut, että on ok, etten ehdi liikkumaan niin paljon kuin tarvitsisi tai näkemään ystäviä niin paljon kuin haluaisi. Olin uskotellut, että on ok sanoa kaikkeen ”kyllä” vaikka todellisuudessa olisi pitänyt sanoa ”ei.” Havahduin, että eihän se näin mene! Itseäni eteenpäin vievien uskomusten rinnalle oli ilmestynyt pieni lastillinen uskomuskuonaa. En ollut kuunnellut kehoni merkkejä tai alitajuntani viestejä tarpeeksi tarkkaan muutamaan kuukauteen… Niinpä lähdin kuona-astian tyhjennystalkoisiin.

Jos Sinä pysähdyt miettimään itseäsi niin mitä huomaat? Oletko sinä kerryttänyt itsellesi uskomuskuonaa? Onko sinulla uskomuksia, jotka ovat palvelleet sinua ehkä joskus, mutta et ole tarkastanut niitä enää aikoihin? Milloin olet viimeksi pohtinut, palveleeko uskomuksesi enää sinua? Ovatko uskomuksesi relevantteja? Vievätkö ne sinua eteenpäin?

Me kannamme mukanamme luontaista temperamenttia, lapsuuden oppeja ja tapoja, ympäristön muokkaamia arvoja ja toimintamalleja sekä geeneissä kulkevia viisauksia. Me luomme itsellemme uskomuksia, toimintatapoja ja ajattelumalleja. Ja meidän on mahdollista muuttaa niitä. Se juuri ihmisyydessä on niin tavattoman hienoa. Meillä on kyky oppia! Kuinka upeaa onkaan kokea jotain, joka jättää jäljen ja jonka johdosta rupeamme pohtimaan, havahtumaan ja heräämään. Ja siitä seurannutta oppimisen tunnetta ei voita mikään! Minä opin tällä viikolla tarkastelemaan omia, itselleni syöttämiä uskomuksia uusin silmin. Uskomukset vievät parhaimmillaan meitä eteenpäin, mutta pahimmillaan ne jarruttavat meitä. Pidän Kyle Maynardin koskettavaa tarinaa erinomaisena esimerkkinä siitä, mikä voima eteenpäin vievillä uskomuksilla on. Niitä meidän tulee syöttää itsellemme.

“Kun uskot, kaikki on mahdollista.”

- Tarja Kivistö


On kiitoksen aika

Mistä Sinä olet kiitollinen? Mitä Sinä arvostat elämässäsi? Ketä tai mitä haluaisit kiittää? Nyt, kuluvan vuoden lähestyessä loppuaan ja uuden tehdessä tuloaan, on mainio hetki pysähtyä miettimään mistä kaikesta on kiitollinen…

Itse olen pohtinut viimeisten vuosien aikana enemmän kiitollisuutta kuin aikaisemmin. Olen miettinyt paljon, mitä minä arvostan ja mistä haluan lausua kiitokseni ilmoille. Olen havahtunut siihen, että elämässäni on paljon asioita, joista olen syvästi kiitollinen. Osa niistä on kovin pieniä, mutta merkityksellisiä, osa suuria, oikeita onnenkantamoisia. Pohdintojeni aikana olen myös havahtunut siihen, että aina en ole muistanut arvostaa tarpeeksi asioita, joita minulla on ollut. Niistä ihanista, pienistä, arkisista asioista en ole osannut olla tarpeeksi kiitollinen – ennen kuin olen ne menettänyt.

Muutama vuosi sitten koin tapaturman, jonka seurauksena kuntoutin itseäni kolme vuotta sairasvuoteelta terveeksi. Nämä vuodet muuttivat suuresti suhtautumistani myös kiitollisuuteen. Tapahtunut opetti arvostamaan pieniä iloja ja saamaan niistä esiin suuria tunteita. Kuntouttaessani itseäni työ- ja opiskelukykyiseksi, ns. ”normaalielämää” viettäväksi naiseksi, havahduin siihen, että liian harvaa asiaa osaa arvostaa silloin kun sen omistaa ja kun kaikki on hyvin. Se, että osaa olla syvästi kiitollinen, vaatii usein ensiksi kokemuksen menettämisestä. ”Vasta kun menettää, osaa arvostaa.”

Tapaturman jälkeisten vuosien aikana opin itse arvostamaan aivan uudella tavalla mahdollisuutta käydä kävelylenkillä, elokuvissa, tavata kavereita, leipoa, siivota, hoitaa opiskeluja ja tehdä työtä. Jopa vihaamani kotityö, tiskaus, tuntui taivaalliselta kun pystyin siihen ensimmäistä kertaa kuukausiin. Opin arvostamaan entistä enemmän normaaliarkea, kaikkea sitä, mistä aikaisemmin saatoin valittaa. Puhumattakaan siitä, paljonko opin arvostamaan ja kunnioittamaan läheisiäni; rakastavaa ja suurena tukena ollutta puolisoani, parempaan huomiseen uskonutta perhettäni ja korvaamattomina ilonlähteinä toimineita ystäviäni. Ja juuri näiden tärkeiden oivallusten johdosta, olen todella kiitollinen omalle kohdalleni osuneesta kriisistä. Vaikka tie on ollut ajoittain jyrkkä ja kivinen niin nyt huomaan sen arvon. Se on sittenkin antanut huomattavasti enemmän kuin on ottanut.

Mistä vaikeista tapahtumista oman elämäsi varrella Sinä koet nykyisin kiitollisuutta? Mikä on kenties avannut silmäsi ja saanut Sinut arvostamaan pieniä ilonhetkiä? Olisin kovin kiitollinen jos jakaisit sen kanssani täällä blogissa. Uskon, että kiitollisuus kasvattaa kiitollisuutta. Sen takia tarinoilla kiitollisuudesta, on suurta arvoa.

Uskon myös, että kiitollisuudessa on jotain maagista voimaa. Oletko Sinä huomannut sen? Itse olen havainnut, että kiitollisuus on varsin opettavaista; se suuntaa huomion pois epäonnistumisista ja pettymyksistä ja vahvistaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Lisäksi kiitollisuus toimii erinomaisena suojana: stressaavien ja vaikeiden elämänkokemusten ja kriisien keskellä kiitollisuudentunteet antavat suojan, jonka tarvitsee jaksaakseen eteenpäin.

Kiitollisuus myös parantaa ihmissuhteita; kun keskittyy pahantahtoisuuden sijasta kiitollisuuteen, negatiiviset tunteet, kuten kateus, viha, katkeruus ja ahneus toisia kohtaan vähenevät. Kiitollisuus saa meidät yksinkertaisesti arvostamaan toisiamme enemmän ja näkemään toisemme kauniimpina. Kiitollisuus saa meidät huomaamaan kuinka upeita puolisoita, ystäviä, perheenjäseniä, työkavereita ja tuttavia meillä on vierellämme. Tämä vain liian usein unohtuu. Ollaan siis niistä onnellisia ja kiitollisia! Ja yritetään arvostaa asioita, joita meillä jo on, ilman, että joudumme ne ensiksi menettämään.

Kiittäen sekä lämmintä joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaen,

Tarja


Mitkä arvot yrityksessämme toteutuvat?

Mitä sinä arvostat? Entä mitkä ovat työpaikkasi tai yrityksesi arvot? Ohjaavatko ne toimintaasi?

Joskus kuulee, että: “Siellähän ne arvot meidän nettisivuilla ovat, mutta eivät ne mitään merkitse”. Joissain yrityksissä osataan luetella ne osan henkilökunnan toimesta ja joissain ei olla niistä kuultukaan. Sitten on yrityksiä, joissa ne eletään todeksi päivittäin.

Yrityksessä on siis kirjattu ylös oikeat ja toteutuvat arvot tai väärät ja tavoittelemattomat arvot. Jotkin arvot jokaisessa yrityksessä kuitenkin toteutuvat.

Tarkkaile, mitä henkilöstö konkreettisesti tekee sekä puhuu ja vertaa sitten tapahtumia kirjattuihin arvoihin. Pyydä sitten suoraan henkilökuntaa kirjaamaan ylös kunkin mielestä tärkeimmät arvot, mitkä arkista toimintaa ohjaavat.

Jos olette määrittäneet arvoihinne rehellisyyden; niin oletteko puhuneet siitä miten sen tulisi ilmetä? Toinen pitää rehellisyytenä avautumista kaikista asioista ja toinen sitä ettei ainakaan valehdella. Toinen on pohtinut asiaa tarkkaan ja pitää yleistä suoraselkäistä toimintaa arvon merkkinä; ei myöhästy palavereista, tekee työt sovitusti ja vastaa kaikkiin yhteydenottoihin ajallaan.

Työyhteisön ristiriidat syntyvät usein arvoristiriidoista ja riittämättömästä kommunikaatiosta odotusten suhteen. Asiantuntevinkin tiimi tarvitsee yhteistä aikaa yhteisten asioiden äärellä. Kun perusasiat ovat kunnossa ja niille löytyy paikka jokavuosittaisista, kuukausittaisita ja viikoittaisista rutiineista soutaa orkesteri jämäkämmin samaan suuntaan.

Esimiehen kuuluu olla esimerkkinä kaikessa toiminnassa organisaatiolleen. Henkilöstö olettaa kaiken toiminnan olevan sallittua, oikeutettua ja tavoiteltavaa sen mukaan miten esimies toimii.

“Character is the most important trait of a leader — defined as always putting the needs of the organization above your own. The officer eats last. … If your ambition is for the organization, people will follow you. If you’re a leader whose ambition is all for your self, people will figure that out.”

Robert (Bob) McDonald