Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Aitouden voima

Meissä ihmisissä on yksi piirre, joka näyttää vetävän toisia puoleensa magneetin lailla. Yksi sellainen, joka saa kahden tuntemattoman ihmisen lähentymään toisiaan ennennäkemättömän lyhyessä ajassa. Yksi, jonka kautta rakennetaan pitkiä, luottamukseen perustuvia yhteistyösuhteita, kumppanuuksia ja onnistuneita projekteja. Yksi, joka saa meidät suosittelemaan yrityksiä toisille. Yksi, joka saa meidät ostamaan jotain, mitä emme ajatelleet ostavamme. Se on aitous.

Rupesin miettimään viime viikkojen kohtaamisia, ihmisiä, joita olen tavannut työssä, kotona, kaupungilla, shoppailureissulla, lähi-Siwan hedelmäosastolla, leikkipuistossa, taloyhtiön pihatalkoissa ja apteekissa. Eteeni on sattunut pääsääntöisesti mukavia, valovoimaisia ja puoleensa vetäviä ihmisiä, joita kaikkia on yhdistänyt kyky olla aito. Tämä aitous on vienyt kohtaamisemme aivan uudelle tasolle ja synnyttänyt tapaamisista elämyksiä. Viereeni on toki tupsahtunut myös henkilöitä, jotka ovat vetäneet paksun verhon eteensä ja kurkkineet yhdellä silmällä esiripun takaa, ihmisiä, jotka eivät ole olleet paljaana kohtaamisissa eivätkä avoimia aidolle dialogille.

Ymmärrän valinnan verhoon kietoutumisesta, onhan aitona, omana itsenään olo todella pelottavaa touhua. Vedän itsekin verhoa eteeni silloin kun haluan erityisen paljon suojella itseäni. Koska kun olet aito, olet kaikki tavarat esillä, ja valmiina ottamaan milloin tahansa vastaan kommentteja/eleitä/ilmeitä/tunteita, jotka mahdollisesti satuttavat ydintäsi, identiteettiäsi. Helpompaa on suojata itsensä kankaanpalalla niin jää ainakin jotain pyhää itselle, jota toiset eivät ulotu sorkkimaan.

Tiedän paljauden tunteen oman ammattini kautta hyvinkin elävästi. Tiedän, miltä tuntuu olla stagella, heittäytyä menemään ja ottaa vastaan kaikki. Huh, karmivaa, mutta toisaalta ah, niin palkitsevaa! Joskus aikaisemmin olen myös valmentajana yrittänyt kääriytyä pikkuruiseen liinaan, yrittänyt pitää yllä sitä “hieman erilaista minää, valmentajaminää”, mutta todennut sen tien vielä kivisemmäksi ja vaikeammaksi – eihän ole olemassa mitään “valmentajaminää” ja “minää” – on vain minä, jossa saattaa painottua hieman eri kulmat eri tilanteessa, mutta joka ei milloinkaan voi irrottautua omista kokemuksistaan ja elämästään. Enkä enää haluaisikaan. En usko, että meidän on mahdollista saada toisia avautumaan jos emme itse ole täysin avoinna, siksi itselleni on vain yksi tapa tehdä työtä – aidosti. Olen huomannut, että vain niin saavutan myös täyden täyttymyksen ja tyydytyksen tunteen. Parhaimmillaan aitous on siis hirvittävän palkitsevaa.

Uskon, että tämä aitouden vaatimus ulottuu ammattiin kuin ammattiin. Lähes jokaisessa ammatissa on loppuviimein kyse toiseen ihmiseen vaikuttamisesta; teemme työtä, joka jollain tasolla vaikuttaa viimein jonkun ihmisen toimintaan. Jos haluamme jättää ihmiseen niin vahvan tunnejäljen ja kokemuksen, että hän palaa takaisin, meillä on vain aitouden tie valittavana. Kaikki päälleliimattu näkyy, kaikki verhot kyllä aistitaan, kaikki tekohymyt etäännyttävät. Myyntityötä tekevät tietävät tämän erinomaisesti. Meidän ei ole mahdollista vaikuttaa ihmiseen syvästi ja saada hänet hurmaantumaan meistä tai palvelusta, jota tarjoamme jos emme ole itse aidosti läsnä ja seiso 100%:sti asiamme takana.

Aitous on myös siitä mahtava voima, että sen avulla saadaan monia asioita anteeksi. Ja tämä on hyvä, koska kun olemme täysin omia itseämme, mokia sattuu. Kun heittäydymme, saatamme puhua vähän sekavia tai takellella suomen kielessä, mutta mitä väliä? Kaikki nämä itse asiassa lähentävät ihmistä entisestään. Inhimillisten mokien ja niistä seuranneen vilpittömän pahoittelun tai yhteisen nauruhetken ansiosta kaukaisista ja etäisistä jumalolennoista tuleekin tyyppejä, joihin voi samastua; myyjästä tulee ihminen, ostajasta tulee ihminen, valmentajasta tulee ihminen, esimiehestä tulee ihminen, äidistä/isästä tulee ihminen. Ihan vain siksi, että kun maskit riisutaan, jäljelle jää aina ihminen. Ja ihmiset tunnetusti vetävät toisiaan puoleensa.

Loppujen lopuksi, onko meillä muuta vaihtoehtoa kuin olla aito – silläkin uhalla, että se välillä sattuu?

Tunnelmanluonti on taitolaji

Monella meistä on lähipiirissä joku, joka vaikuttaa meihin erityisen syvästi. Tiedättekö, sellainen ihminen, joka pelkästään paikalle tullessaan tuo auringon mukanaan ja sytyttää paikan liekkeihin? Tunnelmanluoja, joka liikauttaa tunteen tasolla eikä jätään ketään kylmäksi. Mietin tässä taannoin, mikä yhdistää näitä ihmisiä, käsittämättömän hyviä tunnelman luojia… Miten he sen tekevät?

AITOUS - Itseeni vaikuttaa syvästi ihmisen aitous. Tunnelman pystyy luomaan monella tapaa, mutta aito ihminen kutsuu luokseen ja viehättää. Koen, että tunnelman luonti alkaa tästä. Jos emme ole aitoja ja aidosti läsnä, kaikki muu on päälle liimattua ja vie toisia meistä kauemmaksi.

HYMY tai NAURU
– On sanottu, että nauru on lyhin tie luottamukseen kahden ihmisen välillä. Olen huomannut tämän paikkansa pitävyyden useammin kuin kerran. Vaikka en olisi ikinä tavannut ihmistä aikaisemmin, mutta jos välillämme tapahtuu jotain, mikä saa meidät molemmat nauramaan, on tie toiseen ihmiseen avattu. Tunnelmanluojat ovat tässä erittäin hyviä. He nauravat jo pelkillä silmillään.

INNOSTUNEISUUS
– Ihminen, joka on innoissaan asiastaan, saa muutkin mukaan. Olen kuullut uskomattomia, innostuneita puheenvuoroja niin vitamiinien tärkeydestä, trukkikuskin työstä, tiiliseinän rakentamisesta kuin kirjojen järjestämisestä hyllyyn värisävyjen mukaan. Ja ne kaikki ovat sytyttäneet minut ihan vain siitä syystä, että niistä kertonut ihminen on ollu asiasta niin innoissaan.

YLLÄTTÄMINEN
– Tunnelmanluojat tekevät joka kerta jotain, mikä poikkeaa kaavasta, jotain odottamatonta, jotain uutta ja jännää. Se voi olla yksi sana, teko tai ele, mutta se on jotain, mitä kuulija ei osannut odottaa – ja siksi on juuri niin sytyttävää. Muistan eräänkin luennon opiskeluajoiltani kun hallintotieteiden professori aloitti luennon sanomalla “Molot käsistä housuihin ja kirjoitusvälineet esiin. Tänään opitaan uutta!” Voitte arvata, että huomio oli taattu ja 300 henkilöä syttyi sillä sekunnilla opetettavasta asiasta. Ja tämä taika kesti luennon loppuun asti.

TOISEN HUOMIOON OTTAMINEN
– Tunnelmanluojat ottavat toiset ihmiset huomioon. Oli kyseessä sitten kahden ihmisen käytäväkohtaaminen, suuri koulutustilaisuus tai palaveri, tunnelmanluojat huomioivat toisen. He kuuntelevat toista aidosti, näyttävät haluavansa ymmärtää ja asettuvat avoimesti dialogiin. Ja se jos mikä, on viehättävää.

Mitkä näistä elementeistä ovat läsnä omassa toiminnassamme joka päivä? Mitä voisimme lisätä entisestään? Miten me voimme olla rakentamassa tunnelmaa, joka saa toiset (ja itsemme) loistamaan?

Taivaspaikat jaossa

Julkisuudessa paljon keskustelua herättänyt ja kehuja saanut kirja, “Taivas + helvetti” (Mäkeläinen & Puustinen 2013) ei ole turhaan saanut kehuja osakseen. Itse tartuin opukseen kesälomalla ja riippukeinussa maatessa vuoron perään nauroin ja päästelin kyyneleitä kirjan ääressä. Teos oli vaikuttava ja aito, lähelle ihmistä tuleva kuvaus eri alojen ammattilaisista, yrittäjistä, ja heidän elämästään. Ennen kaikkea se oli kuvaus ihmisyydestä.

Kirjan sivuille tarinansa kertoneet ihmiset ihastuttivat avoimuudellaan; siinä he kertoivat tarinansa kaikkien nähden – paljaana ja aitoina. Ja se kosketti minua.

Olen vuosia vannonut tutun lauseen “kaikella on tarkoituksensa” nimeen, koska olen huomannut sen paikkansa pitävyyden omassa elämässäni. Saman ajatuksen huomasin myös monen yrittäjän tarinasta. Aloin miettiä riippukeinussa elämääni taaksepäin ja totesin, että mitä eriskummallisemmat tiet ovat vieneet mitä opettavaisimpiin paikkoihin ja tilanteisiin sekä upeiden ihmisten luo. Nuorena tapaamani ihmiset, joiden en olisi uskonut vaikuttavan tulevaisuuteeni mitenkään, ovat olleet ratkaisevassa asemassa vuosia myöhemmin. Terassilla tapahtunut yhteentörmäys (kirjaimellisesti) vei paikkaan, johon en olisi päässyt jos olisin osannut kantaa siiderit pöytään läikyttämättä niitä vieraiden päälle. Muutama vuosi sitten koetun tapaturmankin hyvät puolet tulivat alkushokin jälkeen selvästi esille – se toi minut tähän, missä nyt olen ja rikastutti elämääni hyvin monella eri tapaa.

Mitä tahansa elämä tuokaan vastaan, kaikella todella näyttää olevan tarkoituksensa. Siksi pyrin tästä lähtien ottamaan avosylin vastaan myös ensisilmäyksellä ikävältä/oudolta tuntuvat asiat.

Nappaa “Taivas + Helvetti” kainaloon jos et ole sitä vielä tehnyt ja pysähdy tarkastelemaan matkaasi. Mikä sinut on tuonut tähän? Mikä sinusta on tehnyt sen mikä nyt olet? Vaihtaisitko sinä päivääkään pois?

Minä en.

Palvelumaksut—niin 1900-lukua

Taannoin useiden palveluiden siirryttyä sähköisiksi, syntyi ilmiö nimeltä Palvelumaksu. Tätä on tavattu niin pankeissa, lääkäriasemilla, yms…

Mitä se sitten tarkoittaa? Maksat siitä, että huolehdit laskuistasi itse verkkopankin avulla. Tai maksat siitä, että lääkäriaseman vastaanotto printtaa sinulle kuitin.

Palvelu on mielestäni tapa toimia työn tekemisen ohessa asiakas huomioiden ja hänen tarpeitaan palvellen. Miten sen voi hinnoitella? Hymy euron, huomiointi kaksi. Niinkö?

Meidät on totutettu jo monenlaisiin palvelu- ja toimistomaksuihin. Senhän pitäisi tarkoittaa sitä, että palvelua ei saa, jos sitä ei ole hinnastossa.  Siksipä minäkin muiden muassa olen rakentanut tiettyjä mielikuvia erilaisista asiointitilanteista, joissa en ainakaan odota minkäänlaista palvelua tai tarpeitteni kuuntelua.

Kliseeksi muodostuneita esimerkkitoimialoja, joista puuttuu  henkilökohtainen palvelu ovat oman kokemukseni mukaan ainakin kaikki auton hankintaan tai siitä huolehtimiseen liittyvät palvelut.

Kas, sainkin tässä eräänä päivänä yllättyä ja purkaa omia ennakkoajatuksiani:

Käynti autohuoltoa tarjoavassa yrityksessä, syynä katsastusmiehen antama nootti vikakoodista x.  En ollut aiempaan huoltoliikkeeseen tyytyväinen, joten päätin kokeilla toista siitä ihan vierestä.

Vikakuvauksen kerrottuani erittäin ystävällinen nuorimies (kuulostaa muuten komealtakin) sanoo, että voin ajaa minulle sopivana aikana siihen heidän tykö käymään, niin katsovat mikä siellä on ja sitten voin halutessani varata heiltä myös vian korjauksen.

Kysyessäni, mitäs se katsominen mahtaa kustantaa, saan kuulla ”ei se katsominen vie paljoa aikaa, eikä me siitä mitään veloiteta”.

Tarkastin vielä puhelun jälkeen, oliko tämä numero sitten jotenkin kalliisti hinnoiteltu, mutta ei, kyllä se oli ihan tavallinen puhelin.

Vika korjattiin heti siinä paikan päällä ja lasku oli hämmästyttävän pieni, taidanpa suositella tätä yritystä myös tuttavilleni.

Katsastusasemalla ennakkoajatukseni oli se, että palvelutiskin takana oleva lady todennäköisesti olisi asiakaspalvelun ammattilainen siinä missä itse katsastusta tekevät ehkä eivät paljon puhua pukahtaisi.

Ja kas, taas sain yllättyä!

Lady palvelupisteessä puhutteli minua aika konemaisesti ja koska minä olin unohtanut sen aiemman tarkastusraportin kotiin, hän kyllä kertoi voivansa printata sen tästä, lisäten väsyneesti että ”se kyllä maksaa sulle, kuusi euroa”. Paina print, tulostin tulostaa yhden mustavalkoisen A4-paperin ja hinta on kuusi euroa. Selvä, sanoin minä, anna mennä vaan, haluaisin nyt vaan saada sen katsastusleiman.

Ja vielä pisteeksi iin päälle, juron näköinen herra Katsastaja kutsui minut luokseen, katsoi silmiin, kertoi kaiken olevan kunnossa ja suositteli kirjautumista heidän asiakkaakseen, koska voisin olla mukana hienojen palkintojen arvonnassa, ja että rouvan auto on nyt valmis, voitte ajaa sen tuosta pois ja vielä oikein mukavia ajoja ja viikonloppuja.

Eikä laskussa ollut mukana palvelumaksua, hymyä ja kiinnostusta ei siis oltu hinnoiteltu mukaan.

Hyvästi palvelumaksut ja tervetuloa aito, ilmainen ihmisten kohtaaminen sekä asiakkaan asioista välittäminen.