Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Syökö kulttuuri strategian aamupalaksi?

Mitä strategia on? Onko se jotain todella vaikeaselkoista, joka on etäällä työn arjesta ja jonka kanssa voi pelata kuuluisaa hevonpaskabingoa? Onko se jotain, joka on määriteltynä kymmensivuisessa powerpoint-dokumentissa, joka henkilöstölle jaetaan kerran vuodessa? Luodaanko strategia johdon “Strategiset linjaukset”-palavereissa Levin hienoimmassa hotellissa rinteen päällä?

Tein pienimuotoista gallupia lähipiirissäni ja kun esitin kysymyksen: ”mitä strategia on?”, sain kahdentyyppisiä vastauksia; niitä, jotka kertoivat strategiasta oppikirjamaisen määritelmän, kuten ”strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Se yhdistyy vahvasti sodankäyntiin ja tulee kreikan kielen sanasta…” Toiset vastaukset olivat perin epäileviä; strategiaan tuntui liittyvän jotenkin kovin negatiivinen kaiku. Se nähtiin usein asiana, jota on vaikea määritellä tai jota yrityksen ihmiset harvoin ovat todella sisäistäneet. Strategia koettiin johdon etuoikeutena, johdon määrittelemänä pitkän tähtäimen tavoitteena, jota juuri kukaan ei arjessa osannut toteuttaa.

19.9 Aamulatauksessa pohdimme strategian olemusta. Nostimme pöydälle ajatuksemme, näkemyksemme ja kokemuksemme strategiasta ja sen jalkauttamisesta. Tulos oli havahduttava ja herättävä! Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että strategian tulisi olla tapa tehdä, tapa olla ja tapa ajatella. Sen tulisi olla se ilma, jota organisaatiossa hengitämme ja elämme todeksi. Kulttuurin tulisi tukea strategiaa ja strategian kulttuuria. Oikeastaan niiden välille voitaisiin laittaa yhtäsuuruusmerkki. Mietimme, kuinka monessa organisaatiossa tilanne on näin suotuisa, kuinka monessa yrityksessä tässä ollaan onnistuttu? Niin, että strategiaa eletään todeksi päivittäin niissä arjen pienissä teoissa ja ajattelu- tai toimintatavoissa. Kaikessa siinä, mitä teemme.

Uskon, että strategian jalkauttaminen vaatii avoimuutta, perustelua ja toistamista. Se vaatii rajoittavista uskomuksista vapautumista, se vaatii kaikkien panosta ja osallistumista. Kestävä ja toimiva strategia, joka vie yritystä ja ihmisiä eteenpäin sekä mahdollistaa kehityksen, edellyttää, että se todella on ilma, jota hengitämme. Parhaimmillaan kulttuuri ei todellakaan syö sitä aamupalaksi, ei edes välipalaksi. Se tukee ja mahdollistaa maaston, jossa voimme strategiaa toteuttaa.

Erilaisuus, onko se kirosana?

Keskiviikon Aamulatauksessa kävimme keskustelua siitä, minkälaista erilaisuutta työelämässä on ja miten siihen voi esimiehenä suhtautua.

Jos katsotaan asiaa käsitteiden kautta, erilaisuus on alun perin jotakin muista poikkeavaa, vähemmistö.  Sanakirjan mukaan erilaisuuden synonyymejä ovat mm. erilaatuisuus, ero, eroavuus, poikkeavuus. Aikamoisia negaatiota aiheuttaa ainakin itsessäni, jos luonnehtisin olevani poikkeava henkilö. Maiskuttele vaikka itse, miltä kuulostaa puhua erilaisuudesta.

Pitäisikö tässä sitten alkaa olemaan samanlaisia? Vai muokataanko käyttämämme kielen ja käsitteiden merkitystä vastaamaan sitä, mitä niillä tarkoitetaan nykyään?

Aamulatauksessa oli mukana myös Soile, jolta koetan itse omaksua sanan MONINAISUUS. Onhan sekin parempi kuin erilaisuus.  Tai miten olisi yksilöllisyys? Joka tapauksessa, aamun anti oli loistava, humoristinen ja ajatuksia herättävä, juuri niin kuin toivomme jokaisen Aamulatauksen olevan. Erityiskiitos kuuluu luonnollisesti niille asiakkaillemme, jotka tekivät tilaisuudesta taas niin ainutkertaisen ja inspiroivan kokemuksen.

Se mitä yhdessä totesimme erilaisuudesta seisoo tässä: Avain muiden tuntemiseen on siinä, että tutustuu itseensä. Mitä olen ottanut mukaani lapsuuden ja tähänastisen elämäni kulttuureista ja ympäristöistä? Mitkä kokemukset ovat tehneet minusta minut? Entä miten itse havainnoin maailmaa? Käytänkö mieluiten mielikuvia, ääniä vai ehkä kokemuksia ja käsin kosketeltavia, ns. kinesteettisiä toimintatapoja? Onko minulle tärkeää asiat vai ihmiset? Entä nopeat muutokset vai huolellisesti suunnitellut kehitysprojektit? Miten intuitioni ohjaa minua vuorovaikutuksessa toisten kanssa? Mikä tuntuu luontevalta ja hyvältä ja mikä ei?

Kun tiedostan näitä erovaisuuksia itsessäni, on minun helpompi ottaa näkökulmia huomioon myös toisissa. Näin opin esimiehenä myös asettamaan sanani ja tapani toimia kulloisenkin henkilön kanssa siten, että kommunikointimme on helpompaa ja enemmän toiset huomioonottavaa.

Perusteeksi tällaisen oppimisille riittää jo pelkästään se, että tuntiessani kollegani voin saada viestinnän vaikuttavuuden kasvamaan. Näin säästyy aikaa ja vaivaa. Lisään tällä myös kommunikoinnin mukana syntyviä positiivisia tunteita; toisen tunnetta arvostetuksi tulemisesta ja kuulluksi tulemisesta, jotka taas lisäävät sitoutumista yhteiseen tekemiseen.

Muutama ajatelma aiheeseen:

”Olemuksesi puhuu niin voimakkaasti, etten kuule, mitä sanot.” – Ralph Waldo Emerson

”Kokonaisvaltaisesti elävä ihminen etsii merkitystä kanssaihmisistään, mutta hän ei löydä merkitystä, ellei hän opi kohtelemaan muita ihmisiä huomaavaisesti ja kunnioittavasti.” – G. E. Rennie, rehtori, Discovery School, Campbell River, BC, Canada

Taklaa fiksusti lomakauden haasteet

Kesä on jännää aikaa Suomenmaassa. Organisaatioilla on monenmoista kulttuuria kesästä selviämiseen. Vuodenaikaan liittyy odotuksia, uskomuksia ja tapoja. Näillä teemoilla avattiin tänään Sitomon viimeinen kevätkauden Aamulataus.

Perheissä lomahaasteet muodostuvat mm. seuraavista asioista: odotukset. “Lähdetäänkö tekemään ne sukulaiskierrot” tai “lomalla tehdään kaikkea ihanaa” tai “ehdinpäs tekemään ne rästityöt” ja sitten perheet eivät kommunikoi odotuksiaan, jolloin yhteentörmäyksiä sattuu. Rahan ja alkoholin käytöstä syntyy riitoja. Lomaa suoritetaan ja sitten palataan töihin väsyneempänä.

Esimiehen ajatuksissa loma voi olla riski. Ihminen nimittäin pysähtyy lomalla ja hän ei pakene enää työhön itseään. Joku siis saattaa lomalla havahtua ettei enää haluakaan palata samaan paikkaan. Ja tämä on elämää, joka pitä hyväksyä.

Myös lomatoiveet voivat olla harmaita hiuksia aiheuttava asia. Kaikki haluaisivat olla heinäkuussa lomalla.

Harva paikka voi lyödä luukkuja kiinni heinäkuuksi.

Lomat ovat porrastettuja ja monessa paikassa perheelliset menevät lomatoiveissa edelle, koska päiväkodit ja koulut ovat kiinni. Tämä asettaa johtamiseen haasteita. Jos taas perheessä ei ole tukiverkostoja, on isä ja äiti eriaikaan lomalla, tämä taas tekee sen ettei vanhemmat “ei näe” toisiaan lomalla. Josta taas voi syntyä “uupumista”.

Johtaja voi pahimmillaan deletoida “hyvän loman” kokemuksen porrastetussa lomamaailmassa. Lomalta aikaisin palaava ei kehtaa innostua lomastaan, kun muut ei ole vielä “päässyt” lomalle.

Luo kulttuuri jossa saa aidosti innostua lomasta. Ei ole häpeä jäädä lomalle. Loma on ansaittu ja iloinen asia! Kokeile seuraavaa: seuraavan kerran, kun joku kertoo sinulle jäävänsä lomalle; innostu asiasta. Näe miten toisen tunnetila muuttuu, kun sallit hänelle innostumisen lomasta!

Lomakautena riskinä on myös sellainen tilanne, jos olet ainoa esimies joukossasi; että johtajuus joukosta katoaa lomasi aikana. Järjestä väliaikainen vastuu taloon. Auta ymmärtämään, että lomakautena työpaikalla tärkeintä on johtaa tunnelmaa. Luo tunnelman johtajuus taloon, vaikka et olisi itse paikalla.

Loma-ajan palaveriagenda kollegallesi:

  1. Kuulumiset (lomalta palaaja; mikä oli parasta lomassasi). Tällä otat kantaa tunnelmaan
  2. Mitä on kullakin kesken
  3. Missä ollaan nyt, mihin ollaan menossa
  4. Kiteytys; mitä pitää saada tällä viikolla aikaan (mitä kullakin on kalenterissa, mitä apua kukin tarvitsee)

Lomalta paluu; (ja taas tunnelma on tärkeä):

  1. Ulkoisia palavereja ei kannata sopia loman jälkeen ensimmäiselle päivälle. Ihmiset haluavat katsoa sähköpostinsa.
  2. Lomalta paluu on prosessi. Ihminen ei ole ensimmäisen päivän aikana muutakuin “toimistokuukkeli”.
  3. Järjestäjä johtajana lomaltapaluun jälkeen yhteispalaveri. Mielellään sellainen, jossa on jotain yllättävää. Puristakaa tuoretta mehua kannuun, syökää aamupuuroa; tai mitä tahansa. Kakkospäivänä ihmiset ovat paremmin täydessä työntouhussa, kun heidät tuodaan ensin yhteen.
  4. Jos mailien läpikatsominen vie 3-4 päivää; voit käyttää järkeä. Suurin osa lomalla tulleista maileista on jo aika hoitanut. Tai sorttaa ainakin ne joissa olet vain cc:nä. Ehdit kyllä kuulla asiat myöhemminkin.
  5. Ole tietoinen koska kukakin palaa lomalta. Hyvä esimies tietää, koska oma porukka palaa lomalta ja ottaa asian tekemisissään huomioon. Hyvä myyjä tietää, koska asiakkaat alkavat palata lomalta ja osaa myöskin huomioida asian. Ole selvillä mitä tapahtuu!
  6. Näe kauemmas, kuin loma loppuu. Näe siis vieläkin kauemmas ja kommunikoi ihmisille, mitä tulee tapahtumaan ja minne ollaan menossa. Ja ole valmis toistamaan tätä muutamana kertana innostavasti ja eritavoin, jotta kaikki pääsevät mukaan tekemiseen kunnolla.

Johtaja; valmistaudu jo syksyyn.

Mieti paperille: miten haluat, että teillä alkaa syyslukukausi?

Sitomo täyttää vuoden

Lapsi täyttää vuoden tasan 365 päivää sen jälkeen kun hän on kohdannut kylmän maailman ja siirtynyt pois kohdun tutusta ympäristöstä uuteen, suureen maailmaan. Yksivuotisjuhliaan viettävä perheen silmäterä elää jännittäviä aikoja elämänpolullaan. Hän on jo aika päivää sitten tunnistanut olevansa oma itsenäinen olento, jolla on erilaisia kykyjä ja taitoja. Lapsi yrittää uusia asioita niin kauan, kunnes oppii ne. Hän tutkii ympäröivää maailmaa silmät avoinna, kohtaa uusia asioita, kokeilee kykyjään ja palaa taas tuttuun syliin turvaa ja rauhaa hakemaan.

No entäs yritys? Ensin on idea joissain mielissä, sitten puhutaan unelmat ääneen ja tehdään tekoja jotka muuttavat alkuperäisen idean käytännöksi ja eläväksi elämäksi. Mistä yrityksen käynnistyminen tai syntyminen lasketaan henkisesti? Siitä, kun aloimme siitä unelmoida ja idea alkoi kehittyä vai kaupparekisteriin merkatusta päivästä? Vai siitä, kun asiakkaita palveltiin ensimmäistä kertaa? Koska me Sitomossa perustamme kaiken ajattelumme ja toimintamme ihmisen ja ihmisyyden ympärille, olemme valinneet syntymäpäiväksemme sen päivän, kun kohtasimme asiakkaita ensimmäissä kutsuvierastapahtumassamme 17.05.11.

Kuluneen vuoden aikana olemme rohkeasti kokeillut, kokenut ja taas kokeillut, hieman uusin eväin. Töitä on luonnollisesti tehty paljon, valmennusmaailman tuulet, tuoksut, tarpeet ja tuulahdukset ovat valloittaneet sydämemme, eikä työn tohinasta ole ollut helppoa vetäytyä, niin kova imu sillä on. Vuoden aikana on tehty reilusti yli kymmenentuhatta miestyötuntia, osa varmasti kantapääoppikoululla. Vuoden aikana on koettu laaja tunteiden kirjo kauhusta hurjaan onnistumisen tunteeseen ja selkäpiitä hyytävästä epäonnistumisenpelosta kollektiiviseen ja suureen rakkauteen ja iloon. Aamulatauksissamme (viikoittainen jatkuva valmennuskonseptimme) on käynyt yli kuusisataa ihmistä. Yli viisikymmentä asiakasyritystä on valinnut meidät pidempiaikaiseksi kumppanikseen.

Olemme vuoden aikana valmentaneet ihmisnäkökulmasta yrityksen tarinaa ja sen käytäntöönviemistä, palautteen kulttuuria, johtamista, lähiesimiestyötä, viestintää, erilaisuuden hyödyntämistä työyhteisössä, myyntiä, myynnin johtamista. Olemme purkaneet ihmisten välisiä kommunikaatiopommeja, auttaneet ihmisiä ymmärtämään paremmin toisiaan sekä koutsanneet yksilöitä urallaan eteenpäin.

Olemme kasvaneet ammattilaismäärässä viiteen henkeen ja haemme tulevaltakin vuodelta kasvua. Tiimiämme yhdistää  intohimo asiakkaan laadukkaaseen palvelemiseen ja vaikuttavaan valmentamiseen. Me tutkimme ja kehitämme jatkuvasti valmennuksen toimivuutta ja suhtaudumme asiakkaan kanssa asettamien tavoitteiden lunastamiseen syvän sitoutuneesti.

”Menestyksen ensimmäinen askel on rakastua työhösi.” — Sisar Mary Lauretta

Johanna, Sanna, Jonna, Nina ja Tarja

Aamulataus asiakkaan silmin

Kesiviikko aamuna minulla oli ilo ja kunnia päästä tutustumaan Sitomon Aamulataus konseptiin. Nina Rinne avusti meitä lataamaan itsemme täyteen Myyntitaidon tekniikkaa, ajatuksia myynnistä ja onnistumisista kaupoissa. Itse seuraan myyntiä sateenvarjoperspektiivistä, osana myynnin johtoryhmää jo kuudetta vuotta ja kuinka innostavaa olikaan kuunnella myynnin ammattilaisia myynti-ikä haarukasta 0-40 vuotta, jakavan kokemuksiaan ja havaintojaan kentältä. Keskiviikkoinen sessio oli loistavaa valmennusta ja ainakin henkilökohtaisesti hyvää valaistumista.

Etulinja on tunnetusti tuulinen paikka – monissa liemissä marinoidun myyjän paikka. Myyjä toimii yrityksen käyntikorttina, ovikoodina ja liikevaihdon tuojana. Hyvä myyjä onkin yrityksen tärkeä avainhenkilö, joka onnistuessaan voi määrätä menestyksen suunnan. Nuori myyjä varmasti tuntee tämän painolastin harteillaan. On helppo uskotella itselleen, että kun tarpeeksi ahkeroi asiakkailla täyttyy myyntityön tarkoitus.

Ninan avustuksella pääsimme toteamaan, että ahkeruus kyllä palkitaan, kunhan tekee ahkerasti oikeita asioita, oikealle kohderyhmälle ja oikeilla mittareilla. Erityisesti nuoremman polven reppurille tuokio toivottavasti opetti, ettei kaikkea tosiaan tarvitse oppia oman kantapään kautta tai tehdä yksin.  Erinomainen myyntityö on kaikessa gloriassaan kuitenkin vain työtä,  ei taikuutta, poppakonsteja tai mitään muutakaan seniorimyyjän selittämätöntä mäihää. Kun myyjällä on innostava tuote, sen ympärille johdettu asianmukainen myynnin strategia ja uskottava tarina, hyvin analysoitu markkina ja siitä johdettu myyntitavoite, ovat onnistuneen myyntityön edellytykset jo pitkälti kasassa.

Myynnin prosessi on kuvattavissa kuten mikä tahansa muukin työsuoritus ja sitä voidaan onnistuneesti kopioida ja varioida eri toimialoilla ja eri kokoisissa yrityksissä. Ninan hahmottelema analyyttinen myyntitekniikka on nykypäivää ja toimintakulttuuri, jota myyntityön onnistuakseen tulee olla.

Myyntikokemuksen merkitystä ei toki pidä aliarvioida. Myyntityö jos mikä on loistava paikka mentoroinnille. Etenkin suuremmat myyntitiimit tulisi aina organisoida niin, että nuoret myyjät pääsisivät säännöllisesti seuraamaan kokeneempien kollegoiden asiakastyöskentelyä. Myynti on kuitenkin ihmisten välistä kommunikointia hyvin erilaisissa tilanteissa ja oma kyky toimia harjaantuu kokemuksen kautta. Vastavuoroisesti nuorempi kaarti voi tuoda asiakastilanteisiin uusia näkökulmia eikä myyjän tulisikaan varjella työtään kuin valtion salaisuutta. Myyntitiimit ovat valtamaassa toimintakulttuuria yksinäisten piirimyyjien alalta.

Monille myyntityö on kutsumus. Ammatti, joka kumpuaa selkäytimestä. Tämä ainakin tuli keskiviikon Aamulatauksesta todistetuksi, sen verran kiihkeitä keskusteluita ja lennokasta tekstiä saimme aikaiseksi. Tämä jos mikä sytytti. Näin sen pitää mennä. Vaikka en tiennyt sen hukassa olevan niin löytyihän se, nimittäin halu tuntea noin huikeaa tunnetta omaan työtä kohtaan. Kiitos siis tästä Aamulatauksesta Sitomo ja mitä kaupallisinta kevättä kaikille,

toivottaa Jenni Vuorio, Hewlett-Packard (perhevapaalla)

Ps. ja eikös se niin päätelty, että inhottavimmillaa myyjästä tuntuu, että kyse on ajojahdista ja parhaimmillaa päällä on se KIIMA. Heat is on!!!

Jaettu innostus

Sanotaan, että ihminen toimii inspiraation ajamana tai pakon edessä. PYSÄHDY! Mietipä tätä hetki.

Kun viimeksi sait jotain sellaista aikaan, josta koit ylpeyttä ja tunsit saavuttamisen tunnetta; pystytkö jäljittämään jommankumman alkutunteen asialle? Oliko kyseessä inspiroitumisen ihana vetovoima vai annetun lupauksen, pelon tai sitoumuksen tuoma pakko? Toki matka tuo muitakin tunteita mukaan, mutta sanonnan mukaan jompikumpi näistä on alkuun paneva voima. Inspiraatio tai pakko.

Itse pidän hyvinkin paljon siitä, että asetan itselleni sitoumuksia, koska tiedän sen avulla tekeväni vaikeitakin asioita. Otetaan esimerkiksi juoksulenkki; lupaan kaverille, että lähden mukaan kahden tunnin juoksulenkille. Tiedän, että jos tekisin sen yksin, se jäisi puoleentoista tuntiin. No, mitä saavutan puolen tunnin lisäjuoksemisella? Kunnonnousua. Yksin paikkoja alkaisi särkeä ja valehtelisin itselleni, että puolitoista tuntia riittää. Kun vierellä on henkilö, jolle on luvannut kaksi tuntia, olen sitoutunut siihen ja sen lupauksen aion pitää. Itseään on helppo huijata, toista ei edes halua huijata.

Sitoutuminen on erinomainen eteenpäin vievä voima, mutta myönnetään, että inspiroitumisen tunne on huikeimpia kokemuksia elämässä. Mieleen ikään kuin avautuu uusi ikkuna. Aiemmin vaivalloiselta tuntuneet asiat sujuvat kuin ”vettä vaan”. Vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän, aamulla nousen ylös odottavaa intoa puhkuen. Tuntuu, että flow jatkuu jatkumistaan.

Mitä luulet tapahtuvan työpaikalla, jossa useampi ihminen kokee samaa tunnetta yhteisesti, samaan aikaan ja samanmielisesti? Tästä syntyy pysäyttämätön luonnonvoima, maailmoja muuttavaa toimintaa, ilmiö, jota ei voi enää vain yritykseksi kutsua.

Mitä ihmiset tarvitsevat siihen, että tällaisia kokemuksia ja tunteita voi syntyä?

  • Yhteisen, kirkkaan ja yhdessä ymmärretyn tarinan. Jotain syvää, joka perustuu palvelemiseen, uuden luomiseen tai vaikka toisten elämän helpottamiseen.
  • Sisäisen luottamuksen, hyväksynnän- ja arvostuksen tunteen. Tästä syntyy kykyä olla eri mieltä, josta taas voi jalostua uutta.
  • Näistä syntyy kollektiivista halua sitoutua yhteiseen tekemiseen ja tarinaan, joista taas seuraa mahdollisuus saavuttaa huipputuloksia.

Kääntäen, mitkä ovat suurimmat esteet yhteisen inspiroitumisen syntymiselle?

  • Kaukainen johto, joka ei ota ihmisiä/heidän mielipiteitään mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon.
  • Johdon egot ja itsekkäät tavoitteet, jotka menevät muun edelle.
  • Viestinnän epäselvyys ja salaisten (ihmisten välisten) sopimusten suosiminen.
  • Yhteisen tarinan ja tarkoituksen puute tai epäselvyys; ihmisten odotetaan tekevän tulosta ilman, että yhteistä tarinaa ja tarkoitusta on kirkastettu.
  • Luottamuksellisen tunnelman vaalimatta jättäminen.

Tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi. Mitä muita inspiraation lähteitä tai esteitä löydät yrityksestäsi? Entä miten kutakin kohtaa luodaan tai vältetään omassa porukassa? Ota kynää ja paperia ja kirjoita ajatuksesi ylös. Näin ne myös varmemmin jäävät alitajuntaasi.

Apukysymyksiä ajattelullesi:

  • Mitä ihmiset tarvitsevat jaettuun innostukseen?
  • Miksi? Mitä hyötyä on jaetusta innostuksesta?
  • Mitä siitä syntyy?
  • Miten jaetun innostuksen voi luoda? Miten jaettu innostus pääsee syntymään?
  • Miksi koen aiheen läheiseksi ja tärkeäksi itselleni?
  • Mikä meillä mahdollistaa yhteisen innostuksen syntymisen?
  • Mikä estää?
  • Tukevatko työskentelytilamme ja -rutiinimme inspiraation syntymistä?

Lupaan sinulle johtajana ja esimiehenä lihavia ja ihania aikoja, jos saat ihmiset puolellesi ja yhteisen inspiraation syntymään. Se kaikki on vaivan arvoista!

Ihmisyydestä

Ihminen on ihanan monimutkainen olento. Tätä monimutkaisuutta tulee vain liian harvoin pohtineeksi. Kiireen keskellä painamme menemään ja unohdamme pysähtyä. Juoksemme palaverista palaveriin, vastaamme sähköpostiin ja puheluihin, haemme lapset tarhasta, hoidamme kotitöitä, yritämme myös jossain vaiheessa urheilla, nähdä ystäviä ja tavata sukulaisia. Tämän kaiken keskellä unohtuu helposti se tärkein – itsemme kuuntelu.

Unohdamme kuunnella kehoamme, ajatuksiamme ja tunteitamme. Unohdamme pysähtyä katsomaan taakse päin ja kurkkaamaan kohti tulevaa. Unohdamme katsoa itseämme. Menemme vain – kovaa ja korkealta. Silti jossain syvällä korvien välissä soi: ”tiedän, että minun pitäisi pysähtyä, MUTTA KUN…” Viime keskiviikon Aamulataus sai minut pysähtymään ja miettimään missä minä olen nyt. Mikä minut on tähän tuonut? Mitä koen, tunnen ja ajattelen juuri nyt? Mitä kehoni kertoo minulle minusta itsestäni? Pysähdyin.

Tunnustan; jäin kiinni lievästä itsepetoksesta. Havahduin, että positiivisten uskomusten lisäksi olin syöttänyt itselleni myös muutaman negatiivisen uskomuksen, joihin olen ruvennut uskomaan ja pitämään niitä totena. Olin uskotellut, että on ok tukea ja kuunnella kaikkia, mutta unohtaa se tärkein – itsensä kuunteleminen. Olin uskotellut, että on ok, etten ehdi liikkumaan niin paljon kuin tarvitsisi tai näkemään ystäviä niin paljon kuin haluaisi. Olin uskotellut, että on ok sanoa kaikkeen ”kyllä” vaikka todellisuudessa olisi pitänyt sanoa ”ei.” Havahduin, että eihän se näin mene! Itseäni eteenpäin vievien uskomusten rinnalle oli ilmestynyt pieni lastillinen uskomuskuonaa. En ollut kuunnellut kehoni merkkejä tai alitajuntani viestejä tarpeeksi tarkkaan muutamaan kuukauteen… Niinpä lähdin kuona-astian tyhjennystalkoisiin.

Jos Sinä pysähdyt miettimään itseäsi niin mitä huomaat? Oletko sinä kerryttänyt itsellesi uskomuskuonaa? Onko sinulla uskomuksia, jotka ovat palvelleet sinua ehkä joskus, mutta et ole tarkastanut niitä enää aikoihin? Milloin olet viimeksi pohtinut, palveleeko uskomuksesi enää sinua? Ovatko uskomuksesi relevantteja? Vievätkö ne sinua eteenpäin?

Me kannamme mukanamme luontaista temperamenttia, lapsuuden oppeja ja tapoja, ympäristön muokkaamia arvoja ja toimintamalleja sekä geeneissä kulkevia viisauksia. Me luomme itsellemme uskomuksia, toimintatapoja ja ajattelumalleja. Ja meidän on mahdollista muuttaa niitä. Se juuri ihmisyydessä on niin tavattoman hienoa. Meillä on kyky oppia! Kuinka upeaa onkaan kokea jotain, joka jättää jäljen ja jonka johdosta rupeamme pohtimaan, havahtumaan ja heräämään. Ja siitä seurannutta oppimisen tunnetta ei voita mikään! Minä opin tällä viikolla tarkastelemaan omia, itselleni syöttämiä uskomuksia uusin silmin. Uskomukset vievät parhaimmillaan meitä eteenpäin, mutta pahimmillaan ne jarruttavat meitä. Pidän Kyle Maynardin koskettavaa tarinaa erinomaisena esimerkkinä siitä, mikä voima eteenpäin vievillä uskomuksilla on. Niitä meidän tulee syöttää itsellemme.

“Kun uskot, kaikki on mahdollista.”

- Tarja Kivistö


Muutoksella mahdollisuuksia

Muutos. Oli kyseessä sitten muuttaminen uudelle paikkakunnalle tai toiseen työpaikkaan, opiskelupaikan, työtehtävän tai elämäntilanteen muuttuminen, on muutos aina ilmiö, joka ravisuttaa maanjäristyksen tavoin. Tutkimuksissa on todettu, että muutto uudelle paikkakunnalle saattaa olla yhtä stressaavaa ja kuormittavaa kuin vakava, äkillinen sairastuminen. Ei siis ole ihme, että puhuttaessa yrityksen muutoksesta ja uusiutumiskyvystä, monella nousee karvat pystyyn. Muutos voi kuulostaa pelottavalta.

On luonnollista, että kaikki uusi ja tuntematon pelottaa. Emmehän me tiedä mitä on vastassa! Tutuista rutiineista on pelottavaa päästää irti, omalta mukavuusalueelta on pelottavaa astua yli, uusi työtehtävä tuntuu pelottavalta, koska joudumme omaksumaan ja oppimaan paljon uusia asioita. Luopuminen voi tuoda surua ja ahdistusta sekä toisaalta mukavinta olisi vain jäädä paikoilleen… MUTTA mietipä, kuinka pelottavaa on jämähtää. Silloin vasta vaarallisilla vesillä ollaankin kun pelko ottaa vallan ja estää sinua kasvamasta, kehittymistä ja elämästä. Kuinka pelottavaa on jäädä paikalleen ja katsoa sivusta kun toiset kasvavat ja kehittyvät? Kuinka pelottavaa on huomata, että juna meni jo enkä ehtinyt mukaan? Kuinka kamalaa olisi havahtua siihen, että meidän olisi pitänyt ottaa askel eteenpäin uuteen ja tuntemattomaan kasvaaksemme, mutta emme tehneet sitä ja nyt kärsimme seuraukset. Koen, että pelottavampaa kuin suunnata kohti uutta, on sittenkin jäädä paikalleen.

“The best way to predict the future is to invent it.”

–Steve Jobs

Aamulatauksen tähtipuhuja Mika Saarinen-Jännes muistutti eilisessä Latauksessa, että muutos on aina prosessi. Ja muutoksen yhteydessä tapahtuu aina mielialan aaltoliikettä. On luonnollista pelätä ensiksi uutta ja saavuttaa sen jälkeen varsinainen Honeymoon uuden parissa, tila, jolloin kaikki sujuu kuin lentäen. Oi tätä auvoista arkea! Mutta hyvä on olla myös tietoinen siitä, että pohjakosketus on edessä. Niin se vaan menee. Lohdullista on kuitenkin tietää, että sieltäkin taas noustaan uuteen nousuun. Muutosprosessin läpikäyminen edellyttää kyseenalaistamista, epävarmuuden sietämistä, jatkuvaa itsetutkiskelua, rohkeutta ja järjestelmällisyyttä. Se ei ole helppoa, mutta se on pakollista. Ympäristö vaatii meitä jatkuvasti uusiutumaan. Ja jos emme uusiudu, putoamme kelkasta. Tämä on raadollinen lause, johon törmää kaikkialla. Vaikka se on totta, sen toitottaminen voi olla yksi tekijä, joka saa meidät pelkäämään muutosta – jopa niin paljon, että emme uskaltaudu muutosprosessiin.

Suhtaudutaan siis muutokseen täten. Nähdään muutos sisältäpäin tulevana mahdollisuutena ulkoisen pakon sijaan. Unelmoidaan mitä kaikkea muutos meille avaa. Valmistaudutaan rikkomaan rajoja ja oppimaan uutta. Ajatellaan miten voimme kehittyä ja luoda uusia, toimivampia käytäntöjä. Ajatellaan miten voimme vapautua aikaisemmista kahleista, jotka ovat  rajoittaneet. Nähdään mielessämme mitä kaikkia ovia onkaan vielä avaamatta! Eikö sinuakin kiinnosta katsoa mitä ovien takana on?

- Tarja Kivistö

Sisäinen yrittäjyys

Sitomon Aamulatauksessa oli 25.1.2012 aiheena “Sisäinen yrittäjyys”. Mitä sinulle tulee mieleen sanaparista?

Sisäinen yrittäjyys on tullut viime vuosina vastaan terminä julkisten laitosten ja koulumaailman julkaisujen sekä siellä käytävän keskustelun yhteydessä. Halusimme herättää keskustelun aiheen tarkemmaksi määrittelyksi. Tässä ehkäpä jopa yli-inhimillinen tuloksemme.

Sisäinen yrittäjä: Itseohjautuva, sisäisen motivaation omaava tavoitteenasetantaan kykenevä omilla aivoilla ajatteleva vastuunkantaja. Hänellä on kirkas kuva kokonaisuudesta ja hän kykenee näkemään syy-seuraussuhteita. Lisäksi hän kokee yrittäjämäistä tuskaa nauttiessaan huomisen epävarmuudesta.

Tällaisia ihmisiä suurin osa työnantajista haluaisi palkata. Miksi tällaisia tuntuu olevan liian vähän nykyisen työelämän tarpeisiin? Kasvaako nykyperheistä isän ja äidin esimerkillä, koululaitoksen tukemana sisäisiä yrittäjiä?

Nina

Ps. Onnellisena yrittäjänä voin jakaa seuraavan: tässä erään työntekijämme kirjoitus henkilökohtaisesta kokemuksesta sisäisestä yrittäjyydestä.

—–

Sisäinen yrittäjyys tarkoittaa minulle oma-aloitteellisuutta, vastuullisuutta ja halua kehittää itseäni. Se näkyy toiminnassani asenteessa, joka kertoo, että ”hei, teen tätä työtä yhtä suurella sydämellä ja yhtä suurella draivilla kuin tekisin tätä jos tämä olisi oma yritykseni!” Sisäisenä yrittäjänä koen tekeväni työtä itselleni. Olen tässä täysillä mukana. Haluan antaa paljon ja vielä enemmän. Olen valmis ottamaan vastuuta. Olen valmis kantamaan korteni kekoon. Olen täällä, koska uskon siihen mitä teen. Olen täällä, koska koen tämän omakseni. Olen täällä, koska haluan kehittyä ja oppia. Tämä, vahva sitoutuminen ja kova halu, vastuunottaminen ja työhön täysillä uskominen, on minulle sisäistä yrittäjyyttä. Haastankin sinut nyt pohtimaan mitä sisäinen yrittäjyys merkitsee Sinulle ja miten sitä toteutat nykyisessä työssäsi – Vai toteutatko?

Valtaako sinut tekemisen meininki kun avaat työpaikkasi oven? Otatko vastuuta työpaikalla? Tunnetko paloa työtäsi kohtaan? Oletko innokas ja aloitteellinen? Kestätkö myös epämiellyttäviä asioita, kuten epävarmuutta? Oletko ajoittain valmis astumaan ulos mukavuusalueeltasi? Mitä edelliset kysymykset aiheuttavat sinussa? Pystytkö vastaamaan niihin ”kyllä”, vai tuovatko ne ihollesi kylmät hikikarpalot tai tunnetko outoja vatsanväänteitä? Jos tunnet, niin mieti mistä kokemuksesi johtuu. Koetko todella tekeväsi työtä, johon olet valmis sitoutumaan, josta olet valmis ottamaan vastuuta ja jossa siedät myös epämiellyttäviä asioita?

Uskon, että sisäinen yrittäjyys on tietyllä tapaa sisäsyntyinen tekijä, mutta uskon myös siihen, että sitä voi kehittää. Sisäisessä yrittäjyydessä kun on yksinkertaisesti kyse asenteesta. Henkisestä asenteesta. Ja asennetta voi aina muuttaa. Se kuitenkin vaatii työtä ja panostusta. Jos haluaa kasvaa, pitää sietää kasvun kipua. Ja jos sitä sietää, on tie avoin.

Haastan Sinut! Lähde matkalle sisäiseksi yrittäjäksi. Tutki itseäsi, selvitä mitä haluat, mitä tunnet, mitä ajattelet. Ota rohkeasti vastuuta ja kanna kortesi kekoon. Saat varmasti enemmän kuin annat.

Kokeilepa!

- Tarja

Inspiraation lähteillä

“Most people play not to lose. Some play to win. Only few play to win and to have fun.”

Mietelause syöpyi mieleeni, kun luin sen ties kuinka monennen kerran muistiinpanoistani, joita olin kasannut vuosien varrella. Ajattelin jälleen kerran, että tämä on yksi nerokkaimmista kiteytyksistä yksilön riskinottokykyyn ja -haluun liittyen. Se sai minut taas kerran katsomaan peiliin ja miettimään olenko wannabe vai todella sellainen mitä haluaisin.

Mistä erotan ihmisen, joka toimii oman filosofiansa mukaisesti. Millainen on oikeastaan voittajatyyppi? Pohdin tätä hetken ja mieleeni alkoi pulpahdella ehdokkaita. En kuitenkaan oikein vakuuttunut omista ehdotuksistani. Voittajatyyppi on jollakin tavalla myyttinen. Urheilussa on helppo osoittaa teknisesti taitavia tai muutoin lahjakkaita yksilöitä, mikä ei kuitenkaan useinkaan tee heistä vielä voittajatyyppejä. Henkiset kyvyt ratkaisevat. Palaan ajatuksissani jääkiekkoon. Mikael Granlund.

Miksi? Vastauksen saa näistä kahdesta videosta.

Suoritus ja jälkireaktio. Kun katsoo herran haastattelua, ei voi kuin ihailla nuoren miehen asennetta rakastamaansa lajia kohtaan. Herralla on hiukan vaivaantunut olo tasan niin kauan, kun puhutaan ilmaveivistä. Kun keskustelu kääntyy kohti MM-finaalia ja Ruotsia vastustajana, naama vääntyy näkkärille, hehku nousee silmiin ja tekstiä alkaa tulla kiihtyvään tahtiin. Ei ole vaikea arvata, mistä mies syttyy ja mikä vie polulla eteenpäin. Päänupissa on piuhat paikoillaan ja terve asenne peliä kohtaan paistaa läpi kaikesta.

Ajatuskulkuni vie kohti todellista menestystä. Mitä se on? Todellinen menestys on sarja toistuvia onnistumisia. Todelliset menestyjät onnistuvat kerta toisensa jälkeen, eivät satunnaisesti tai kerran tai kaksi. Mieleeni nousee spontaanisti eräs jalkapalloilija Kataloniasta. Mies joka on pelannut lähes 400 ottelua espanjan liigassa ja yli 100 maaottelua. Hän on hallitseva Maailman, Euroopan, Mestareiden liigan ja Espanjan mestari. Hän on kolmatta kertaa peräkkäin maailman kolmen parhaan jalkapalloilijan joukossa. Ja kaikesta tästä menestyksestä huolimatta, hän dominoi suoritustasollaan jalkapallokenttiä illasta ja vuodesta toiseen. Xavi Hernandez on pelaaja, jonka syöttöjen onnistumisprosentti (sen lisäksi että niiden määrä on suurempi kuin kenelläkään muulla) on toistuvasti täysin suvereeni siitäkin huolimatta, että hän antaa ratkaisevia syöttöjä kentällä enemmän kuin kukaan muu. Nautin saadessani katsella Barcelonan palloilunerojen peliä. Kun onnistut työssäsi korkeimmalla mahdollisella tasolla keskimäärin yhdeksän kertaa kymmenestä voit sanoa olevasi todellinen menestyjä.

Joskus on vaikea ymmärtää, mistä joidenkin ihmisten motivaatio asioiden tekemiseen, tuttuihin rutiineihin, samoihin toistuviin askareihin, löytyy. Joskus se on esimerkki. Joskus se on muisto. Joskus se on tavoite, jonka vuoksi on valmis tekemään töitä miten paljon tahansa. Huikea omanlaisensa esimerkki on norjalainen base-hyppyammattilainen Karina Hollekim, jonka elämä muuttui kertaheitolla kesken hyppynäytöksen Sveitsin Lausannessa 2006. Vastoin kaikkia ennusteita ja diagnooseja Karina osoitti, mitä sitkeys, usko ja kova työ voivat merkitä kaikista ennusteista huolimatta.

Resurrection, katso: Klikkaa

Tyydymme usein katselemaan maailmaa niiden niin tutuksi käyneiden lasien, oman tutun lähiympäristömme, läpi. Katsomme vain lähelle, etsimme luontaisesti helppoja samaistumisen kohteita. Kuitenkin, ne hiukan omaa arkea kauempana olevat esimerkit voisivat avata näkökulmiamme ennakoimattoman paljon ja kääntää katsettamme täysin uusiin asentoihin. Kun joku tulee ja kertoo meille hyvän tarinan, jokin sisällämme liikahtaa. Saamme uuden inspiraation, koemme tunteen, jota emme osanneet olettaa. Sisäinen liike saa aikaan myös ulkoisen liikkeen.

Joillekin meistä inspiraation lähde on urheilu, joillekin musiikki, joillekin taide. Myös bisnesmaailmasta löytyy lukuisia huikeita tarinoita. Esimerkkien ei tarvitse olla läheltä eikä edes omien mielenkiinnonkohteiden piiristä. Oikeastaan vain sisällöllä ja tarinalla on väliä. Jos se koskettaa jostakin näkökulmasta, on lukeminen, kuunteleminen tai katsominen paikallaan. Pidän hiukan erikoisena, jos jompi kumpi seuraavista videoista jättää kylmäksi riippumatta siitä, tiedätkö urheilusta tai kyseisitä herroista etukäteen mitään.

(Saku Koivun paluu kentille syövän jälkeen rakastettuna Montrealin kapteenina. Lähes yhdeksän minuuttia kestäneet seisovat suosionosoitukset täpötäydessä Montrealin kotihallissa. Huikeaa.)

(Muhammad Ali saa uudelleen kertaalleen kadonneen mitalinsa olympialaisissa vuonna 1996 Dream Team 2:n koripallo-ottelun väliajalla. Parkinsonin taudin runteleman herran silmistä ja pienistä eleistä näkee kuitenkin, mitä mielessä myllertää.)

Urheilun inspiraationlähteenä voi nähdä yhteiskuntamme miniatyyrinä, minimaailmana, jossa tunnetilat laidasta laitaan, yhteisöllisyys ja elämykset ovat kiteytettävissä ohikiitäviin hetkiin ja uskomattomiin tarinoihin.

T. Tero