Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Oppimisen via dolorosa

Milloin viimeksi otti päähän oikein kunnolla? Kyrpi sanan varsinaisessa merkityksessä? Palautapa mieleesi tilanne kun joku esitti näkemyksensä/mielipiteensä/tunteensa/kokemuksensa mikä sai sinut jostain syystä ärsyyntymään. Mitä tilanteessa tapahtui? Mikä oikeastaan ärsytti?

Minä sain eteeni eilen tuon saman tehtävän ja yllätyin itsekin huomatessani, että olin ärsyyntynyt parin viimeisen viikon aikana suht useasti. Huomasin, että kaikkia ärsytyksen kokemuksia yhdisti kokemus epäoikeudenmukaisuutta tai epärehellisyyttä. Myös mustavalkoisuus ja asioiden näkeminen vain yhdestä näkökulmasta käsin, olivat saaneet minut usein näkemään punaista. Mutta hetkonen, jos ärsyynnyn kapeakatseisuudesta, olenko itsekin sellainen? Eikös se niin ole, että toisissa ihmisissä eniten ärsyttää se, mitä omassa toiminnassa ei näe… Hmmmm… Nyt tuntuu jo vähän epämiellyttävältä. Oikeesti.

Mutta onneksi voin lohduttautua sillä, että kun tuntuu epämiellyttävältä, olen todennäköisesti havahtumassa johonkin uuteen, olen oppimassa! Hämmennyshän on merkki oppimisesta; elimistömme haluaa automaattisesti pitää meidät mukavuusalueellamme ja  palauttaa meidät tuttuun ja turvalliseen. Jos olemme lähdössä sieltä pois, huutaa psyykkinen homeostaattinen järjestelmämme, että “PYSÄHDY PERKELE! Tule takaisin. Tule tänne lämpöiseen ja turvalliseen, älä mene pois”, ja aiheuttaa näin ollen meissä hämmennystä, jännitystä ja pelkoa.

Tämä on ollut jo selviytymisen kannalta olennaista evoluutiossamme ja tällä mielenkiintoisella järjestelmällä on paljon meitä suojaavia vaikutuksia, mutta toisinaan se tuntuu kääntyvän myös meitä vastaan. Erityisesti silloin kun haluamme saada muutoksen aikaan jollakin elämän osa-alueella ja mennä kohti uutta ja tuntematonta. Tärkeää onkin siis tunnistaa tuo kohta, hyväksyä kehon reaktio – ja sitten, antaa sille köniin ja ottaa askel uuteen.

On siis hyvä menettää hermonsa, on hyvä suuttua, on hyvä jos sattuu, on hyvä jos on epämiellyttävää, koska vain kivut kasvattavat. Silloin olemme todella jonkun uuden äärellä; oppimassa uutta, havahtumassa eri ajattelutapaan, ottamassa loikan mukavuusalueelta epämukavuusalueelle, kurkistamassa omasta laatikostamme toisen laatikkoon.

Mitä itse olet viimeksi oppinut? Mihin olet havahtunut? Mikä on satuttanut ja sitten vienyt loppupelissä toimintaasi aivan uudelle tasolle?

“Ei kipuu, ei hyötyy”, laulaa uusi nouseva rap-artistikin. Näinhän se on.

Tietoja Tarja Kivistö
Tarja on ihmisyydestä, hyvinvoinnista ja oppimisesta kiinnostunut valmentaja, jota ajaa eteenpäin vahva halu auttaa ihmisiä kasvamaan ja kehittymään.

Kommentit

  1. sanna-kaisa tervaniemi kirjoitti:

    ”Hämmennys on viisauden alku”, näinhän se on. Hämmenys saa aikaan tilan, jossa on on pakko miettiä. Tiedostaa omat ajatukset ja avata mielensä myös toisenlaisille ajatuksille. Miettiä tilannetta ja siinä osallisena olevia, itseään. Ympäristön huomioiminen, toisten ihmisten kuuleminen ja itsensä puolustaminen tai itsensä kyseenalaistaminen ovat kaikki oppimista, viisaammaksi tulemista jollakin tavalla. Viisaus ja oppiminen voivat ottaa hiukan aikaa, eivätkä ne aina näy heti. Joskus huomaat oppineesi sittenkin jotakin jostain jo menneestä asiasta.

    Ennen sanottiin, kun löi jonkun paikan, että ”siihen tulee kova ja vahva kohta”. No, sanontoja on monenlaisia. Osittain tämä on tottakin, mutta joskus saattaa käydä kuitenkin niin, ettei tuo kohta ikinä enää parane kunnolla. ”Ihminen oppii parhaiten virheistään ja kantapään kautta”. No tämä on kyllä totta, eikä siihen aina edes riitä kantapäät, vaan tarvitsee mennä myös olkapäiden ja kyynärpäiden kautta. Eikä pidä unohtaa muutamaa murtunutta varvasta. Ja toisinaan sitä vain on yksinkertaisesti lyötävä päätänsä seinään! :)

    Tässä ajatus: Talosi, kotisi, joutuu pyörremyrskyn kohteeksi. Kaikki palaset kuitenkin säilyvät ehjinä ja talosi voidaan rakentaa uudestaan. Täysin samanlaiseksi, kuin se oli aikaisemmin. Laittaisitko siihen takaisin ihan kaikki palat vai jättäisitkö jotakin pois? Käyttäisitkö myös jotakin uutta rakennusmateriaalia? Rakentaisitko talosi juuri samanlaiseksi, kuin se oli vai muuttaisitko kenties eteisen tai siivouskaapin paikkaa?

    Vertaa tätä taloa elämääsi. Ensin sinua kohtaisi hämmenys. Hämmennys siitä miten sekaisin elämäsi nyt onkaan ja kuinka saat sen takaisin raiteille, takaisin mukavaksi. Sitten saatat huomata, että tämä sekamelska ja hämmennys antoivatkin sinulle mahdollisuuden myös uusiin ajatuksiin, kokeiluihin ja mahdollisuuksiin sekä mahdollisuuden jättää jotakin vanhaa pois, joka ei ole ollut sinulle hyödyksi oikeastaan enää pitkään aikaan.

    Elämä on kasvukipuja ja helpommalla pääsee, kun hyväksyy sen ja ottaa joskus pari buranaa. Kun muistelen omia jo lapsuuden aikaisia kasvukipuja, voisi luulla, että olen vähintään pari metriä pitkä, mutta eipä ole pituutta silti siunaantunut, kuin 162 cm. Mutta oikein katsottuna, lyhyestä koosta on ollut minulle myös paljon etuja, vaikka en lentoemännäksi ikinä päässytkään. :)

Speak Your Mind