Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Kell’ onni on, sen kätkeköön

Nykyajan ilmiö on kiire. Kysytpä lähes keneltä tahansa kuulumisia, saat vastauksen: kiirettä pitää, hirveä kiire tai jotain tuohon viittaavaa.

Positiivisimmat tapaukset vastaavat ensin: hyvää kuuluu, kiitos, kiirettä on kuitenkin.

Mikä ihmeen kiire meitä vaivaa? Onko se liikoja lupauksia, todellista hetkellistä painetta vai vaan totuttu tapa tehdä itsensä jollain lailla tärkeäksi yhteiskunnassa?

Jos nyt joku jostain syystä päästää suustaan sanoja onnellisuus, tasapaino, hyvä olo tai rauha, on henkilöllä oltava joku syy valehdella. Sillä onnihan ei ole totta nyky-yhteiskunnassa. Se on valetta, vastuuden välttelemistä tai suunnan ja tavoitteiden eksymistä. Ollakseen jotain on oltava kovin kiireinen, sillä muutoin on arvoton hylkiö.

Havahduin tähän kiireilmiöön muutama vuosi sitten silloisen kollegani sparrauksella. Kollegani Olli kertoi omia kokemuksiaan yritysmaailman kiireistä ja siitä, että hän oli päättänyt poistaa kyseisen sanan sanavarastostaan.

Kuuntelin aikani hämilläni, mutta päätin kuitenkin kokeilla.

Harjoittelin työtovereideni lähestymisiä varten uudenlaista puhetta. Kysyttäessä kuinka kiireinen viikkoni tai päiväni oli, aloin vastaamaan kysymyksellä: Mitä apua tarvitset? Ja sen jälkeen etsin sopivan ajan yhteiselle tuokiolle.

Minulla ei ole ollut kiire viimeiseen kolmeen vuoteen. Koen, että minulla on aikaa kaikelle tärkeälle. Enemmän on kyse siitä, mitä kulloinkin koen niin tärkeäksi, että käytän siihen aikaani.

Olen oppinut, että oma aikani on kaikkein arvokkain pääoma. Jokaisena vuorokautena minulla on yli 1400 minuuttia käytettävissä, ja niiden jakaminen tärkeiden asioiden kesken auttaa minua kokemaan syvää rauhaa sisimmässäni.

Olen onnellinen. Haittaaxe?

Tietoja Jonna Söderholm
Jonna on Sitomon valmentaja

Kommentit

  1. Jussi Kairus kirjoitti:

    Olen myös vuosia sitten tarkoituksen mukaisesti pyrkinyt siihen, että en käytä lainkaan sanaa kiire. Siitä tuli olevinaan n.6-9 vuotta sitten muoti ilmiö, että kuuluu olla kiireinen, muuten ei ole mikään. MUTTA sen kiireen taakse voi myös päästä hyvin piiloon ja näin valehdella itselleen, että juu-u on tässä pirusti kiirettä, kun joku asiaa kysyy. Paras / pahin tapa missä käytän kiire-mantraa päivittäin on, kun soitan asiakkaille ja puhelun kärkeen tiedustelen että onko sopiva hetki ja ehditkö jutustella pienen hetken tai lyhyt asia, ehditö puhua. MUTTA jos kysyn, että onko kiirettä tai onko paha paikka, niin keskustelu lähtee vähän väärällä jalalla liikkeelle. Sama asia jos kadulla vastaantulijoilta kysytään että onko kiire, niin kaikilla on. MUTTA jos kysytään, hei anteeksi ehtisitkö auttaa, niin vastaanotto varmasti positiivisempi ja myyntityössä positiivisuudella valtava merkitys, jos meinaa kaupan saada.

  2. Jonna kirjoitti:

    Kiitos Jussi hyvästä puheenvuorosta!
    Ilmiöistä puheen ollen, nythän on olemassa myös toinen ääripää kiireen taklaamiseksi, sanovat sitä SLOW-elämäntavaksi.
    Itse en aiheeseen ole perehtynyt sen tarkemmin, mutta uskon tuonkin tuovan monelle kykyä ja taitoa olla läsnä kussakin hetkessä ja nauttia elämästä.

    Ja tuo positiivisuus myynnissä on mielestäni viisautta, tunnut käyttävän sitä hyvin. Vuosia myynnin ja johtamisen kanssa eläneenä olen itse kokeillut aika ajoin erilaisia lähestymistapoja; tällä hetkellä käytän avointa kysymystä: Minkälainen hetki sinulla on? Jos asiakkaan äänestä kuuluu väkinäistä ihan-hyvä-hetki-tässä-pari-minuuttia-kerro-nopeasti -viestiä, kysyn useimmiten parempaa ajankohtaa keskustelulle.

Speak Your Mind