Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Bisneksen kesäkausi tulee – oletko valmis?

”Heinäkuussa Suomi on kiinni.” Olen törmännyt tähän lauseeseen useasti. Tunnumme hyvin kollektiivisesti jakavan ajatuksen siitä, että heinäkuussa kaikki on kiinni, myynti hiljenee ja kauppaa ei tule. Välillä ajatuksissamme heinäkuu laajenee myös koskemaan osaa kesäkuusta ja osaa elokuusta… Tällöin Suomen ajatellaan olevan jopa kaksi kuukautta kiinni. Pitääkö tämä paikkaansa? Asiaa on mielestäni hyvä mutustella, varsinkin koska saman yrityksen seinien sisäpuolella ihmisillä saattaa olla hyvin erilainen näkemys asiasta. On viisautta nostaa uskomukset tarkastelun alle ja katsoa kesäkauden toimintaa laajemmasta perspektiivistä.

Myös meillä Sitomolla on totuttu pitämään heinäkuuta lomakuukautena, jolloin talo todella on kiinni. Tämä on tapa, josta varmasti keskustellaan ja jota myös kyseenalaistetaan. Olemme kuitenkin huomanneet, että tämä tapa toimii meille varsin hyvin. Jokaisella yrityksellä on oma tapansa ratkoa ja handlata kesäkausi. Ainoa tapa selvittää omat mahdollisuudet on kerätä ideat yhteen laariin, ja poimia niistä se, joka on tarkoituksenmukaisin ja juuri meille sopivin.

Näin kesän kynnyksellä onkin hyvä pysähtyä haastamaan omia uskomuksia ja löytää uusia tapoja kesäkauden toimintaan. Miten voimme kääntää usein lomakautta leimaavan haasteen, henkilöstön vähyyden, mahdollisuudeksi? Ehkäpä näin:

  • Haetaan merkitys tekemiselle! On se sitten toimiston suursiivo tai myynnin kampanja
  • Annetaan aidosti mahdollisuus/vastuu sijaiselle, hän voi yllättää meidät positiivisesti
  • Luodaan tunnelma, joka ruokkii tekemistä. Heinäkuussa voidaan leikitellä ja kokeilla rohkeasti uutta!
  • Laitetaan myös itsemme likoon, vain niin voimme odottaa sitä muilta
  • Worst case scenario – kriitikko meissä löytää kuopat, mutta estääkö pelko jopa tekemisen?
  • Viestitään selvästi mitä haluamme tapahtuvan, minkä haluamme olevan lopputulos. Tämä siivittää meidät siihen.

Yksi hyvä keino uskomusten haastamiseen on myös sanoittaa ajattelua eri tavoilla. Voit sanallistaa ”omaa heinäkuutasi” uusiksi esimerkiksi näin:

” Heinäkuussa ei kauppa käy”
” Usein kauppa ei käy heinäkuussa”
” Toisinaan kauppa ei käy heinäkuussa”
” Kauppa käy toisinaan heinäkuussa”
” Usein kauppa käy heinäkuussa”
” Heinäkuu on huippukuukausi myynnissämme”

Mikä vaikutus lauseen muuttamisella on ajattelullemme ja toiminnallamme? Uskallammeko kokeilla – vai annammeko kriitikon jyrätä koko heinäkuun?

”Anna inspiraation iskeä hetkessä”, sanoi Salvador Dalikin. Kesä on mitä mahtavin hetki toteuttaa inspiraatiota! Let’s do it!

Sinnikkyys ja elämänilo

Sinnikkyys ja elämänilo. Siinä on kaksi asiaa, jolla tässä elämässä pääsee pitkälle. Oikeastaan et juuri mitään muuta edes tarvitse, paitsi tietenkin rakkautta, ilman sitähän itse elämää ei olisi edes olemassa. Olen nyt viime aikoina saanut seurata juuri 7 kk täyttäneen poikani sinnikkyyttä. On hyvin ihailtavaa miten pieni ihmisen alku opettelee liikkumaan. Tämä poika on yksinkertaisesti nyt päättänyt lähteä liikkeelle! Eteenpäin, kohti päämääräänsä. Sinne minne itse haluaa. Välillä oikein karjuen, kuin kuulantyöntäjä konsanaan.  Pystyn kuulla tuon pienen pojan ajatukset; ”Pois alta havut ja männynkävyt, täältä tullaan!”  ”Minä menen sinne minne muutkin menevät, vaikka minun matkani kestäisikin hiukan kauemmin! ”

Monesti olen nähnyt myös tyttäreni sinnikkyyttä, joka on päättänyt olla itkemättä verikokeissa, vaikka verta olisi otettu monta putkea. Urhea rakas pieni tyttöni, vaikka lupa olisi todellakin itkeä ja huutaa.  Myös tänä aamuna sain nähdä mahtavaa sinnikkyyttä, kun lapseni askarteli silkkipaperista kukkia pajunoksiin. Silkkipaperista, joka on kyllä ohutta ja helposti repeävää. Mutta niin vain pienissä ja joskus vielä kömpelöissäkin sormissa kukat valmistuivat ja tuloksena olivat mitä ihanimmat värikkäät pajunoksat.  Voi sitä iloa ja ylpeyttä, mitä lapsi koki omasta työstään. Ei paljon haitannut vaikka osa kukista olisi repeytynyt tai teippi olisi jostakin kohtaa rutussa.

Uskomatonta elämän iloa olen saanut nähdä viimeaikoina myös koirassani, jonka hengenlähtö on ollut vaakalaudalla. Tämän viikon tiistaina istuin autossa matkalla eläinlääkäriin. Koirani ei pystynyt nousemaan auton takakonttiin omalle paikalleen, joten se istui vieressäni apukuskin jalkatilassa. Itkin, koska en tiennyt palaanko tällä kertaa kotiin yksin. Yritin silti olla itkemättä, etten loisi koiralleni turvatonta ilmapiiriä. Yhtäkkiä koirani painoi kuononsa kädelleni ja katsoi minua suoraan silmiin, ikään kuin lohduttaen minua. Jos se olisi osannut puhua, se olisi luultavasti sanonut; ”älä itke, katsotaan ensin miten tässä käy.” Tulimme yhdessä kotiin ja testauksessa ovat nyt lääkkeet, joiden odotetaan tehoavan harvinaiseen tautiin, joka koiraani yllättäen iski. Toistaiseksi tilanne näyttää hyvältä. Koira juoksee entiseen malliin ulkona, piehtaroi lumessa ja vaanii palloaan. Koirani elämänilo on niin voimakasta, että ei sitä taida ihan hevillä mikään tauti kaataa.

Joskus elämä tuo eteen ylitsepääsemättömiä esteitä. Suru haukkaa liian ison palan, se hallitsee koko elämääsi. Olen nähnyt lyhyen ajan sisällä lähimmäisen surua lapsen kuolemasta, kahdesti. Olen seurannut surua, joka on tullut kodin menettämisestä. Itse olen joskus taistellut ylitsepääsemättömän vaikealta tuntuvan väsymyksen kanssa. Olen tuntenut olevani yksisuuntaisen tien päätepysäkillä. Silloin voi sinnikkyys ja elämänilo tuntua liian kaukaiselta, ote vaan ei ole tarpeeksi vahva. Mutta kun aika kuluu ja olet valmis siirtymään itse hallitsemaan tuota surua, siirtämään surun sydämesi syrjään niin, että voit elää sovussa sen kanssa. Silloin, olet taas valmis vastaanottamaan sinnikkyyden, elämänilon ja rakkauden.

Kunpa muistaisin itsekin pitää tiukasti kiinni näistä asioista. Ainakin olen yrittänyt, joka päivä. Sillä niin kuin yksi aina ihailemani rocklaulaja, Steven Tyler laulaa:

“You have to learn to crawl
Before you learn to walk”

tai

“Sing with me, sing for the years.
Sing for the laughter, sing for the tears.
Sing with me, if  just for today.
Maybe tomorrow, the good lord will take you away”

Ole siis sinnikäs tänään! Iloitse elämästäsi tänään!

- Sanna-Kaisa Tervaniemi

Sanna-Kaisa Tervaniemi on kolmen lapsen kotiäiti ja lastenkirjailija. Sanna-Kaisan runoja voit lueskella “Kuukissa”- ja “Aivan hassu harakka”- runokirjoista, joiden tarkoituksena on lisätä lapsen omaa mielikuvitusta ja huumorintajua.

Tunnejohtajuuden yt-neuvottelut

Tunteet. Mikä on tunteiden merkitys työelämässä? Entä johtamisessa? Mitä sana TUNNEjohtajuus sinussa herättää? Olen havainnut, että tunteet ja niiden käsittely on varsinainen taitolaji. Olen nähnyt erilaisia lajinharrastajia; niin kaikkien tunteiden piilottajia kuin kaikkien tunteiden näyttäjiä ja jakajia.

Tunteet sisältävät valtavasti energiaa ja niillä on hirveän paljon meitä auttavia tekijöitä. Jos opimme kuuntelemaan ja ymmärtämään tunteitamme, opimme todennäköisesti paljon itsestämme ja toisistamme.

Olen kuullut tarinan yrityksestä, jossa tunteet päätettiin tietoisesti painaa taka-alalle. Seuraavaa tapahtui:

”Kun yrityksessämme päätettiin ulkoistaa tunteet, alkoi aluksi kustannustehokkuuden putki, kiinteät kulut tulivat muuttuviksi, investointikulut pienenivät, resurssit vapautuivat ydinliiketoimintaan, hallinnolliset kulut alenivat merkittävästi; ulkoistin myös itseni, oman johtajuuteni ja uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Mr. Robert Robot.

Tästä hetkestä alkaen, aloin seurata lintuperspektiivistä hyvää ystävääni, Tarmo Tunteidensaloa – ylempi toimihenkilö, yrityksen ehdoton myyntitykki, asiakaskonsultoinnin ammattilainen. Robert käski tehdä tulosta, ”sell like hell” kaikui käytävissä, itse asiassa joka aamu aloitettiin meditoimalla teemoilla kuten ”häikäilemättömyyden aakkoset”, ”kymmenen askelta kylmyyteen”, ”kuinka tallon kilpailijat”, ”syö kuormasta” tai ”kyynärpäätaktiikalla voittajaksi”. Näin eroteltiin jyvät akanoista ja voitiin aloittaa yt:t. Se ei enää Tarmoa haitannut, hänen tunteensa olivat polttaneet hänet loppuun.

Se, mitä Tarmo sanoi tuolloin, jäi mieleni syövereihin: ”Minulle sanottiin, että olen kuulemma tunneihminen, minulla ei ole siis järkeä. Niin ja olen vieläpä blondi enkä edes luonnostaan eli vielä pahempaa. Firman ulkoistusprosessin aikoihin päätin itse ulkoistaa järkeni ja aloin toimia täysin tunteideni varassa. Valitettavasti yksinäinen susi ei pitkälle pötki. En jaksanut, eikä kovin moni muukaan.”

Siihen havahtuminen, että me emme ole tunteemme, lisää psykologista joustavuuttamme. Se antaa välimatkaa negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin, se muuttaa suhdetta itseemme. Se saa meidät tarkastelemaan ajatuksiamme, tunteitamme ja uskomuksiamme aivan uudessa valossa. Näkemään syy-seuraussuhteita. Se on myös avain kehittymiseen, sillä me kasvamme ja kehitymme vain epämukavuusalueellamme. Ja siellä on aina valtavasti tunteita. Siksi tunteista puhuminen ja niistä irti päästäminen – myös työyhteisössä – vie meitä kaikkia eteenpäin.

- Tarja Kivistö & Rhea Nyberg

Huikean inspiroiva otos elävästä elämästä – Susan Boyle

Et olisi uskonut, että tässä käy näin. Inspiroidu viidessä minuutissa! Harvoin tosi-tv tai kilpailuohjelmissa näkee mitään tällaista. Katso, jos et ole vielä nähnyt.

Susan Boyle – Britains got talent 2009

Tuhat loistavaa kulttuuria

Sitomon Aamulatauksessa 28.11.2012 aiheena oli työpaikan kulttuuri. Kulttuuri on käsite, jonka me jokainen määrittelemme omalla tavallamme. Toiselle kulttuuri merkitsee ensi kuulemalta taidetta, toiselle se kertoo työpaikan ilmapiiristä ja kolmas aistii kulttuurista tietyt tavat toimia, jonkin kirjoittamattoman säännön. Jokaiselle meistä kulttuuri edustaa erilaista näkökulmaa ympäröivästä maailmasta tai työyhteisöstä, jossa työskentelemme. Jos meitä on tuhat erilaista ihmistä, on myös tuhat erilaista kulttuuria.

Aamussa mietimme, mikä on leimallista juuri meidän työyhteisöjemme kulttuureille. Vastauksia tuli niin monta kuin oli osanottajiakin. Kulttuurin tunnusmerkeiksi nousivat kiire, jatkuva muutos, läpinäkyvyys ja avoimuus. Mahtavia sanoja, isoja merkityksiä. Kulttuuri esiintyy erilaisina tunnusmerkkeinä työyhteisöissä, ja onkin tärkeää pysähtyä aika ajoin tarkastelemaan oman kulttuurin ominaispiirteitä. Näkyykö kulttuuri teidän yhteisössänne asenteina, sanattomana käytöksenä vai vallitsevana ilmapiirinä? Näyttäytyykö kulttuuri samanlaisena kaikille työyhteisön jäsenille? Onko nyt vallitseva kulttuuri sellainen, joka halutaan säilyttää sellaisenaan vai tarvitseeko sitä muuttaa?

Voimmeko me yksilöinä olla mukana työpaikan kulttuurin muutoksessa tai säilyttämisessä?

”Kulttuuri” sanan alkuperä tulee latinan sanasta ”colere”, joka merkitsee viljelyä. Aamulla käytetyn näkökulman mukaan kulttuuri koostuu asenteista, teoista, tunteista ja ajattelusta. Näitähän me voimme kaikki viljellä ja hallita, ainakin omiamme.

Tarkkailijana me voimme tunnistaa kulttuurillista nykytilaa havainnoimalla sanatonta viestintää, ihmisten valintoja (esim. siitä miten yhteistä aikaa kunnioitetaan), ympäristön merkkejä (esim. työpaikan siisteydestä). Nämä kaikki kertovat paljon yhteisöstä ja se mikä on kerran opittua, voidaan siitä myös oppia pois.

Työyhteisöissä me olemme kaikki mukana luomassa vallitsevaa kulttuuria, tai ainakin muovaamassa sitä. Meillä jokaisella on vastuu kulttuurista ja sen tuomista vaikutuksista organisaatiossamme.

Avasimme aamussa keinoja, joilla vallitsevaa kulttuuria voidaan muuttaa tai haluttua kulttuuria ylläpitää. On mietittävä mitä me haluamme saada aikaan. Millaisia tekoja, asenteita, ajattelua ja tunteita se vaatii ja kuinka me yhdessä saavutamme halutun muutoksen?

On tehtävä pieniä konkreettisia muutoksia, jotta ihmiset saadaan sitoutumaan ja innostumaan. Hyödynnetään tunne, luodaan kiireen ja välttämättömyyden tunne, jotta asiat saadaan tehokkaasti liikkeelle. Huolehditaan riittävästä ”vallan yhteisymmärryksestä”, näin ihmiset sitoutuvat muutokseen. Asetetaan lähiajan tavoitteita, koetaan nopeita onnistumisia, jotka siivittävät muutosta eteenpäin. Ollaan läsnä, harrastetaan dialogia, jolla syvennetään keskinäisiä suhteita. Ankkuroidaan tekeminen osaksi arkea, luodaan yhdessä tekemisen meininkiä ja vahvistetaan visioita, viestimistä ja välittämistä.

Yksi vaikutuskeinoista nousi kuitenkin ylitse muiden; läsnäolo ja sen merkitys. Johdon tulee sitoutua kulttuurin muuttamiseen 100%:sti, jotta yllämainitut keinot ja tavoitteet saavutetaan. Läsnäoleva johto on koko muutosprosessin tukipilari; sitoutuneisuus välittyy johdosta alaisiin ja leviää positiivisesti ihmisestä toiseen. Läsnäolon kautta koko työyhteisö ymmärtää kulttuurin muutoksen tärkeyden, joten sitoutuminen on helpompaa ja muutoksen tulokset ovat saavutettavissa. Annatko sinä oman osasi, sinun oman läsnäolosi teidän kulttuurinne muutokselle tai säilyvyydelle?

- Martina Santanen

Pysyvän kasvun siemenet

Olen saanut kiitollisena toimia kemikaalialan kasvuyrittäjänä yli kahdeksan vuoden ajan. Yrityksessämme on vajaat 20 henkilöä, joista noin puolet on myyntialan ammattilaisia. Olemme joka vuosi parantaneet liikevaihtoa ja tulosta ja siitä olen erityisen onnellinen sekä kiitollinen koko tiimillemme.

Viime aikoina olen vastaanottanut erilaisia signaaleja koskien käsitettä ”kasvu” ja pohtinut, miksi niin pieni osa Suomen yrityksistä on kasvuhakuisia? Onko kasvu aina rinnastettavissa liian suureen tuskaan, haluttomuuteen tehdä kovaa työtä, vuodattaa hikeä ja ehkä kyyneleitäkin? Mielestäni rinnastus on nurinkurinen, mutta valitettavan yleinen.

Usein kuulee puhuttavan leadershipistä ja managementista eli ihmisten ja asioiden johtamisesta. Kumpikin on yrityksissä elintärkeitä. Olen kuitenkin kauan pohtinut kokonaisuutta, josta voisi itää todellinen runsashedelmäinen puu ja olen tuntenut sisälläni sen, että nykyisistä konsepteista puuttuu jotain. Viime aikoina kysymyksiini on salakavalasti alkanut tulla vastauksia. Uudenlaisia vinkkejä on suorastaan sadellut eri tahoilta. Missä onkaan siis suurin kasvupotentiaali? Kilpailija-analyyseissä? Tuote-ennusteissa? Lanseerauksissa? Päivämyyntiporkkanoissa? Hauskoissa pikkujouluissa?

Omalle ajattelulle aikaa

Vastaus löytyy pelottavan läheltä. Se, mitä yrityksessämme on ryhdytty toteuttamaan vasta jokunen aika sitten, tulee varmasti kasvattamaan erittäin hedelmällisen puun. Kaikki potentiaali, josta suurin kasvu ja onni aikanaan syntyvät, on nimittäin jokaisen tiimiläisemme sisällä. Sitä ei voi hakea mistään muualta. Ihmisen kasvaessa ensin sisältä, hän tulee heijastamaan kasvuaan ulos, jonka jälkeen vaikutus tuntuu myös yritystasolla. Kehityskohteiksi onkin valittu keskittyminen jokaisen omaan kehittymiseen, henkilösuhteisiin ja arvonantoon toisia kohtaan. Kuten Sitomon Aamulatauksessa lokakuussa todettiin, ainoat asiat joihin itse kukin voi vaikuttaa ja päättää, ovat omat teot, tunteet ja ajattelu. Muu kaikki on ulkoista ja tulee jättää paljon vähemmälle huomiolle. En sano, että ne pitäisi unohtaa, ei tokikaan. Fokus on kuitenkin käännettävä sisäänpäin!

”Tuntemattomimmat tiet ovat tiet sisäänpäin” sanoi myös joku viisas satoja vuosia sitten. Yrityksessämme näitä teitä aletaan nyt tehdä tutuiksi kuja kerrallaan. Tämä vaatii luonnollisesti aikaa ja panostusta. Kalenterista on löydyttävä tilaa omalle ajattelulle. Hiljattain aloimmekin toteuttaa viikkotasolla ns. ”kahden tunnin hetkeä”. Tuona aikana jokainen saa ajatella ja toteuttaa itseään vapaasti – eli tehdä sitä mistä itse kukin nauttii ja millä kokee olevan hyötyä ja merkitystä. Tulemme laajentamaan tätä käsitettä entisestään eli hyödyntämään entistäkin useammin juuri sitä kuuluisaa pikkujohtajan tuskailemaa ”kaupallisesti menetettyä aamupäivää”. Ensimmäinen kokeilu tuotti jo verrattain hyviä uusia ideoita.

Toisena esimerkkinä mainitsen arvomaailmamme perustan. Pohjan muodostavat antaminen ja auttaminen. Se, minkä annat vilpittömästi pois, tulet saamaan aina monin verroin takaisin. Vilpitön apu ja tuki ensin yrityksen sisällä työkaverille tai asiakkaalle tulee väistämättä heijastumaan vastakiinnostuksena, toimivana henkilösuhteena ja lopulta kaupallisena onnistumisena. Oman itsensä muuttaminen omaa etua tavoittelevasta olennosta antavaksi ja muut huomioivaksi olennoksi onkin suurimpia universaaleja haasteita – ja oleellinen osa elämän ymmärtämistä. Tiimiläisten asteittainen muuttuminen tulisikin olla jokaisen kestävää kasvua tavoittelevan yrityksen uusi toimintatapa. Jokainen joutuu ajattelemaan ja tekemään muutoksensa ihan itse, etsimään omat ahaa-elämyksensä ja kokeilemaan uusia ajatusmalleja. Vasta tämän empirian jälkeen voi todella, siis oikeasti todella, ymmärtää miten kaukana omasta potentiaalistaan onkaan tähän saakka ollut.  Kuten filosofi Esa Saarinen on sanonut; ”Suurin kasvu yrityksissä on se kasvu, jota ei syntynyt.” Kun ihmiset eivät kehity, ei synny todellista runsautta.

Ajatellen.fi :n blogeissa jatkan näiden aiheiden käsittelyä sopivasti palastellen. Olen varma siitä, että sisäinen muutos on positiivinen ja Suomen yrityskentän konservatiivisiakin normeja järisyttävä. Fakta on, että Suomi ja yritykset täällä tarvitsevat jotain uutta – meidän on pärjättävä paremmin maailmalla. Uskonkin, että tämän kaltaiset siemenet tulevat tuottamaan erittäin hedelmäisen puun.

Copyright © Ajatellen Group Oy 2012

Kirjoittajasta: Jani Määttä on Finn-Elox Oy:n toinen perustajajäsen ja yrittäjä-toimitusjohtaja Lempäälässä. Lisää hänen pohdintojaan löydät Ajatellen–palvelusta http://www.ajatellen.fi ja http://www.facebook.com/Ajatellen

Yhteistyössä on supervoimaa

Kahden minuutin herätys motivaatiosta ja yhteistyön voimasta. Olisipa näitä rohkeita poikia enemmän, jotka aloittavat vaikeita asioita uskoen omiin kykyihin.

Valmentajamme Tarja Kivistön artikkeli luottamuksen rakentamisesta parisuhteessa Monikkoperheet-lehdessä 3/2012

Sitomon valmentaja ja parisuhdeneuvoja Tarja Kivistö kertoo ajatuksiaan ja kokemuksiaan luottamuksen rakentamisesta 14.9.2012 ilmestyneessä Monikkoperheet-lehdessä (nro 3/2012). Tarja kommentoi artikkelissa asiantuntijanäkökulmasta sitä, miten jo kerran menetetyn luottamuksen voi saada takaisin. Lue tiivistelmä Tarjan artikkelista alapuolelta.

Tarja kannustaa lehtiartikkelissa, että luottamuksen rakentaminen uudelleen vaikeankin tilanteen ja pettymysten jälkeen on lähes aina mahdollista. Hän muistuttaa, että luottamuksessa on kyse arvostamisesta, kunnioittamisesta ja ymmärtämisestä. Sen palauttaminen vaatii asian hyväksymistä, lujaa tahtoa, kovaa työtä ja kenties uusien toimintamallien opettelua.

Luottamuksen rakentaminen on matka

Tarjan mukaan luottamuksen takaisin saamisella on paremmat edellytykset onnistua, kun pariskunta ymmärtää sen olevan matka, joka ottaa oman aikansa. Mitään ei saavuteta yhdessä yössä tai yhdessä viikossa, ei edes yhdessä kuukaudessa eikä välttämättä yhdessä vuodessakaan. Kipeät asiat saattavat pulpahdella pintaan erityisesti riitatilanteissa ja paha olo voi tuntua vatsanpohjassa vielä kauan tapahtuneen jälkeenkin. Aika ja asian aktiivinen työstäminen auttaa tässäkin. Hiljalleen huomaa, että olo helpottuu ja toiseen voi jälleen luottaa. Tie on kivinen, mutta lopputuloksena voi syntyä jotain hyvin ainutlaatuista. Matka saattaa osoittautua parhaimmaksi matkaksi, millä on ollut.

Tärkeimmän neuvon, minkä Tarja antaa luottamuksen palauttamisesta haaveileville on omista tunteista puhuminen ja toisen kuunteleminen. Niin kuin missä tahansa ihmissuhteessa, myös parisuhteessa pitää olla avoin keskusteluyhteys. Kun parisuhteeseen halutaan saavuttaa luottamus uudelleen, on parin harjoiteltava puhumaan tunteistaan, ajatuksistaan ja kokemuksistaan sekä opeteltava kuuntelemaan toista aidosti olemalla läsnä. Tarjan mukaan se, että toinen kokee todella tulleensa kuulluksi, on yksi arvokkaimmista kokemuksista, minkä puolisolle voi antaa.

Ulkopuoliselta tukea, selkeyttä ja uusia näkökulmia

Tarja kannustaa artikkelissa hakemaan rohkeasti ulkopuolista apua jos asian käsitteleminen kahdestaan tuntuu vaikealta tai jos kokee, että junnaa samaa rataa yhä uudelleen ja uudelleen. Ulkopuolinen tuo selkeyttä tilanteeseen avaamalla asiaa uusista näkökulmista kummankaan puoleen asettumatta. Hän opastaa konkreettisesti, miten suhteen voi nostaa uudelle tasolle ja on tukena pariskunnan matkalla. Milloinkaan ei ole myöhäistä hakea apua, vaikka Tarja kehoittaakin hakemaan ulkopuolista tukea vaikeaan tilanteeseen mahdollisimman varhain. Tarjasta on hienoa, että yhä useammin parineuvontaan hakeutuu myös pareja, jotka haluavat työstää suhdettaan ennaltaehkäisevästi. Kun sitten myöhemmin kohtaa haasteita, on niistä helpompi selviytyä toinen toista tukien kun taskussa on jo työvälineet valmiina. Oman parisuhteen tuunaaminen uudelle tasolle on satsaus itseensä, kumppaniinsa, perheeseen ja tulevaisuuteen!

Lue koko artikkeli Monikkoperheet-lehdestä. Lehden voi tilata Monikkoperheet ry:n nettisivujen kautta. Tarjan parisuhdetyöhön voit myös tutustua tarkemmin täällä.

Kyle Maynard – No excuses

Aina löytyy syy, miksi jotain asiaa ei voi toteuttaa/tehdä/ajatella.

Ovatko kaikki syyt itse itsellemme luotuja esteitä ja raja-aitoja, tekosyitä? Kyle Maynard, puhuja, esikuva ja huippu-urheilija on saavuttanut kaikki tittelinsä siitä huolimatta, ettei hänellä ole käsiä eikä jalkoja. Kylen tarina saa pohtimaan, mitä syitä me itsellemme syötämme ja kuinka monet niistä on ”päteviä”? Olemmeko itse oman menestymisemme esteitä?

Randy Pausch, uskomaton viimeinen puhe elämästä

Mitä sinä tekisit jos tietäisit, että sinulla olisi vain muutama kuukausi elinaikaa?

Yhdysvaltalainen tietotekniikan professori Randy Pausch halusi viimeisten elinkuukausien aikana kertoa kaikille omista lapsuudenunelmistaan ja siitä, miten unelmat on mahdollista saavuttaa. Randy Pausch tuli tunnetuksi tästä hänen ”viimeiseksi luennoksi” kutsutusta luennostaan.