Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Haluatko mukaan peliin, jossa voi kuolla?

“Kaikki alkavat yritykset kohtaavat kuolemanlaaksonsa”: sanoi ystäväni ja tukijani minulle jokin aika sitten. Joo, joo, kyllä se vähän lohdutti. Mutta siinä hetkessä, kun palikat on sekaisin, kassa ammottaa tyhjyyttään (vaikka rahaa on tulossa), työntekijät huutavat johtajuutta ja kaikki oma aika on myyty asiakkaalle, se ei paljon lohduttanut. Halusin mennä sängyn alle piiloon; vetää patjan, peiton ja seinäkaapin päälleni. Fantasioin, että laitan hanskat naulaan.

Onneksi koko identitettiini ja elämän usko nosti minut tunnissa jaloilleen ja kohti ajatusta: MITÄ VOIN TEHDÄ NYT -> tein varmasti Suomen ennätyksen homman kääntämisessä.

Nyt on kassavaje korjattu, uusi strategia laadittu, ihmiset innostettu mukaan ja taas mennään. (Pienen, sitoutuneen ja järkevän tiimin ansiota).

Ok, tarina on kärjistetty ja ajankohtaa vähän tuunattu (ei ole olellista), vaan OLEELLISTA ON se mitä kaikkea opin.

Kyllä, yrityksellä on  elinkaari. Ja KYLLÄ; minun on ajateltava hommasta toisin, jos aiomme kasvaa ja luoda arvoa asiakkaille ja töitä Suomeen.

Alussa on oltava kuuntelematta ketään. Alkava yrittäjä tarvitsee apinan raivon, mielipuolen hulluuden ja Tammisen uskon itseensä. Kaikki revitään omasta ja henkilöstön selkänahasta. Yhtälö muuttuu jossakin kohdin mahdottomaksi ja sen “kuolemanlaakson” kautta elämä tiristyy siivilän lävitse ja yrityksen toiminta kristallisoituu. Yrittäjä myöntää inhimillisyytensä ja sallii avun tulla luokseen. On siis mahdollista syntyä elinkaaren seuraavaan vaiheeseen; lapsuudesta teini-ikään.

Teini-iässä yritykselle luodaan selkeä suunta / palvelut / tuotteet / tapa toimia / ammattimainen johtajuus ja yritys voi selviytyä nuoren aikuisuuden tielle, jossa kassa ei ole enää haaste vaan ongelmien laatu paranee.

Nuoresta aikuisuudesta on mahdollista saavuttaa kirkkauden avulla huipputuottavuus, jonne mekin olemme AAMENEN myötä päättäneet mennä.

Suurin muutos mikä yrittäjän päässä tapahtuu on haluta “itse tekijästä” busineksen omistajaksi. Enää ei tarvitse olla jokapaikassa mukana, vaan pyrkiä luomaan itsestään kävelevä, hengittävä ja toimiva systeemi.

Voi pojat. Suosittelen yrittäjyyttä kaikille, jotka himoitsevat elämässä henkilökohtaista kasvua, haasteita, jännitystä, oman itsen jatkuvaa ylittämistä, luovuutta, yllätyksiä, sekoiluja, prosessien luomista, pitkiä päiviä ja täydellistä sitoutumista. Haluatko mukaan peliin, jossa on suuri uhka kuolla?

Puolet alkavista yrityksistä katoaa ensimmäisen vuoden aikana. Noin 80% selviää viiden vuoden ikään. Ja kymmenessä vuodessa katoaa 95%. Uskon, että se jäljelle jäävä 5% on valinnut mindsetin muuttumisen. Me tarvitsemme enemmän yrittäjiä, jotka ajattelevat omistajuuden näkökulmasta, kuin vain “itsensä työllistämisen” näkökulmasta.

Oma kokemukseni on, että yrittäjyydestä iso osa on mentaalia. Rohkeutta, hyviä hermoja, kykyä unelmoida ja panna toimeksi.

Tästä älykkyyden lajista on työelämässä pula

Älykkyyttä on monenlaista ja eri ihmisillä omassa ainutlaatuisessa suhteessaan. Kokemukset ja oppiminen harjaannuttavat meitä. Taipumukset vievät meitä tiettyyn suuntaan, joita ympäristö vahvistaa vallitsevien arvojen mukaisesti. Eri työtehtävissä, työpaikoissa ja -kulttuureissa on erilaiset osaamisen tarpeet ja arvostukset. On selvää, että matemaattis-loogista älykkyyttä tarvitaan. Nykypäivänä kielellinen lahjakkuus on eduksi. Onneksi myös emotionaalisesta älykkyydestä on puhuttu työn maailmassa jo pitkään, ja sen arvo huomataan.

On kuitenkin yksi älykkyyden laji, josta ei puhuta työn maailmassa sen omalla nimellään tai eritellysti, vaikka hyödyt olisivat valtavat. Ja se on henkinen eli spirituaalinen älykkyys. Syyt miksi tästä ei puhuta, ovat varmasti moninaiset. Monella ei ole kieltä kuvaamaan sitä – ja silloin siitä mihin ei löydy sanoja, on vaikea puhua. Yksi syy voi olla se, että henkisen älykkyyden mittaaminen on vaikeaa, kuten osan emotionaalistenkin taitojen mittaaminen. Vaikutukset kuitenkin ovat suunnattomat jos työyhteisössä on keskittynyttä henkistä älykkyyttä muiden älykkyyslajien rinnalla.

Voit ajatella, että kognitiivinen älykkyys luo ikäänkuin pohjan kaikelle. (Jätän tästä pyramidista pois nyt fyysisen älykkyyden, enkä myöskään lajittele Gardnerin lajien mukaan tätä. Rentoudutaan ja kuvitellaan vain tämä polku). Eli kognitiivinen luo pohjan. Siinä päällä on emotionaalinen älykkyys. Tunnetko ihmisiä, jotka ovat kognitiivisesti kehittyneitä, mutta emotionaalisella puolella on vielä tilaa kehittyä? Kyllä, molemmista on hyötyä. Ja tämä henkinen älykkyys on vielä tämän emotionaalisen yläpuolella tai ympärillä.

Emotionaalliseen älykkyyteen kuuluu (mm. Golemanin mukaan) kyky tiedostaa omia tunteitaan. Myös sosiaalinen tietoisuus, kyky empatiaan ja kyky “organisaatiotietoisuuteen” sisältyvät emotionaaliseen älykkyyteen. Listaan voi lisätä oman itsen johtamisen taitoja, kuten kyky vaikuttaa omiin tunteisiin, optimismin säilyttäminen, pitkäjänteisyys, läpinäkyvyys/aitous, oma-aloitteisuus ja kyky sopeutua. Ja tietenkin sosiaaliset taidot, kuten kyky kehittää toisia, inspiroivuus yhteisössä, vaikuttamistaidot ja yhteistyötaidot.

Näistä onneksi jo osataan puhua työyhteisöissä ja niitä osataan ja halutaan kehittää. Henkisestä taidosta olisi näiden lisäksi suurta hyötyä. Mutta mitä tämä vaikeasti kuvattavissa oleva henkinen älykkyys sitten on? Ja mitkä ovat sen hyödyt? Henkistä älykkyyttä voisi määritellä seuraavasti:

  • Kyky elää arvovetoisesti. Kyky tunnistaa ja eritellä arvoja itsessään, yhteisössä ja toisissa – Kun elämme arvovetoisesti, päätöksenteko ja hallinnantunne helpottuu ja pystymme tehokkaammin suuntaamaan fokusta oikeasti merkityksellisiin asioihin.
  • Kyky elää ja johtaa merkitysvetoisesti. Kyky tunnistaa eri merkitykset eri ihmisillä ja itsessään - Kun tiedämme “miksi”, kestämme paremmin myös epävarmuutta ja se kantaa meidät vaikeidenkin hetkien yli. “Ihminen kestää lähes mitä tahansa kun ymmärtää miksi” - Victor E. Frankl
  • Kyky ymmärtää hyvin erilaisia ihmisiä ja näkökulmia – Tämä on toimivan yhteistyön pohja. Jos emme todella ymmärrä erilaisuutta, hyväksy sitä ja osaa käyttää sitä voimavarana, on yhdessä tekeminen vaikeaa ja jopa tuloksetonta.
  • Kyky säilyttää vahva usko tulevaan ja elämään vaikeinakin aikoina - Tämän siivin jaksamme jatkaa ja näemme mahdollisuuden parempaan. Emme lannistu, menemme läpi harmaan kiven. Tätä periksiantamattomuutta tarvitsemme jatkuvasti, muuten jähmetymme ja tulemme pelkojemme ohjaamiksi.
  • Kyky tehdä viisaita ja empaattisia ratkaisuja isommasta viitekehyksestä käsin - Näin tehdyt päätökset kestävät tarkastelua ja kyseenalaistamista myös myöhemmin.
  • Kyky kuunnella omaa sisäistä ääntään ja tunnistaa ego itsessään – Itsetietoisuus ja itsensä johtaminen on kaiken kasvun ja kehittymisen perusta. Yhdessä menemme eteenpäin vain jos yksilöt menevät eteenpäin ja eteenpäinmeno vaatii aina oman sisäisen äänen ja egon tunnistamista.
  • Kyky hahmottaa elämän ja maailman kompleksisuutta ja hyväksyä ristiriitojaEmme voi hallita kaikkea, jotkut asiat on vain hyväksyttyvä. Hyväksyminen auttaa suuntaamaan fokuksen asioihin, joihin itse voimme vaikuttaa ja se kasvattaa kokemusta hallinnan tunteesta.

Muuttuva ja pirstaloituva maailma mahdollistaa yhä enemmän vaihtoehtoja elää elämää ja valita oma suunta. Tämä lisää työpaikoillakin arvojen ja elämäntapojen moninaisuutta. Ihmisten johtaminen muuttuu ylhäältä rinnalle kulkemiseksi. Väitänkin, että henkisen älykkyyden taidot tulevat vuosien saatossa erittäin tärkeiksi yritysten johtajille.

Identiteetti on hurja voima

Identiteetti on ihmisen syvä, tunteen ja järjen tasolla oleva käsitys siitä “kuka minä olen”.

Tarina lasten elokuvassa kuvaa hyvin tätä voimaa. Muistat ehkä tarinan Ice Age 2 elokuvasta. Siinä mammutin elämä alkaa tämän oman äidin kuollessa ja mammutti kasvaa opossumien kanssa uskoen koko elämänsä olevansa itsekin opossumi. Tämä aikansa suurin eläin pelkää lintuja, pakenee petoja nähdessään ja nukkuu ylösalaisin puissa riippuen. Lopulta mammutti kohtaa toisen mammutin, joka yrittää osoittaa mammutille tämän olevan mammutti näyttämällä peilikuvaa tälle veden pinnasta. Mammutti säikähtää ja sanoo olevansa lihava ja ruma opossumi. Mammutti ei näe todisteita, jotka ovat suoraan silmien edessä siitä mikä se todellisuudessa on.

Me ihmisetkin saatamme määrittää itseämme rajoittavasti esimerkiksi: “olen keskinkertainen”, “en opi enää mitään helposti”, “en jaksa mitään pitkään ja väsyn helposti”, “en ole kovinkaan sosiaalinen”, “en pysty keskittymään”, “olen ollut aina tällainen” ja niin edelleen. Tällaiset uskomukset omasta itsestä syntyvät elämän varrella ja varsinkin, jos olemme kasvaneet ihmisyyteen kohdistuvan kritiikin keskellä. Pohdi missä olet itse kehittänyt itsellesi juuri tietynlaisen minäkuvan.

Hyvä puoli tässä on, että me voimme myös kehittää minäkuvaamme vastaamaan todellista potentiaaliamme. Se mikä identiteettimme tänä päivänä on, syntyi matkanvarrella kokemusten ja kanssakäymisten seurauksena. Näin olemmekin joustavia vielä tänä päivänä ja voimme tarkentaa, visioida, jalostaa ja vapauttaa minäkuvaamme.

Omassa elämässäni suurin omankuvan muokkaus on syntynyt työelämän haasteissa. Kun olen ottanut vastaan tehtäviä, joista en ole etukäteen uskonut selviäväni ja kun olenkin onnistunut, sillä on ollut dramaattinen vaikutus minäkuvaan. Minäkuvan laajentuessa ja  uskon lisääntyessä myös lopputulosten laatu on parantunut. Näin syntyy positiivinen kehä joka ruokkii ja vahvistaa ihmistä entisestään.

Olen käyttänyt myös visualisointia työkaluna. Tässä sinulle konkreettinen esimerkki / harjoitus, jolla voit vapauttaa potentiaaliasi. Ota tunti aikaa ja ryhdy harjoitukseen energisenä. Anna lahja itsellesi. Tunti nyt voi antaa sinulle monta täyttymyksellistä hetkeä myöhemmin.

  1. Roolisi elämässä. Pohdi elämäsi tärkeitä osa-alueita (perhe-elämä, työ, ystävät, harrastukset, varallisuus yms.) ja valitse niistä yksi johon kaipaat lisää laatua, poweria tai tuloksia.
  2. Roolin identiteetti. Kirjoita paperille tätä roolia koskevia tavoitteita, sanoja, adjektiiveja ja ajatuksia joita pulpahtelee mieleen (esim. äitinä: haluan olla turvallinen äiti, tehtävänäni on kasvattaa lapsestani vahva ja itseensä luottava aikuinen tai työroolissa: haluan olla arvostettu ja luotettava asiantuntija, joka saa huipputuloksia aikaan…)
  3. Visualisoi paras mahdollinen identiteetti. Nyt silmät kiinni ja valitse yksi rooleista: visualisoi itsesi kuvaan tai mielelläsi jopa elokuvaan, jossa olet itse pääosassa. Elokuvan kohtaus kertoo sinusta värikkäässä mielikuvassa millainen sinä olet parhaimmillasi juuri siinä roolissa. Ketä on mahdollisesti ympärilläsi, mitä näet, kuulet ja tunnet. Missä olet, mitä tilassa tapahtuu? Kuka olet, mitä teet, miten toimit? Anna mielikuvien pulpahdella.
  4. Vahvistunut minäkuva. Kirjoita ylös uusi identiteettisi. Nimeä se esim. äitinä voisin kirjoittaa: “olen yllätysten, naurun ja hyvän olon tuoja”. Piirrä symboleita vahvstamaan tätä. Symbolit auttavat identiteettiä juurtumaan alitajuntaan nopeammin. Työroolista voisin kirjoittaa: “olen business monsteri”, “huippu leaderi”! Mikä vaan saa sinut näkemään paremman version itsestäsi.
  5. Muutos. Tee jokin konkreettinen teko tai muutos ympäristössäsi joka tukee ja vahvistaa uutta kuvaa. Esim. minä voisin ajatella lasta tarhasta hakiessani vahvistunutta identiteettiäni ja kohtelisin lastani tämän identiteetin kautta (en seuraavaa kauppakäyntiä ajatellen). Töissä voisin miettiä miten huippu leaderi tilanteessa nyt toimisi ja toimia sen mukaan (enkä vain maileja ja to do listoja selaillen, suorittaen ja niihin keskittyen.)

Ihmiset jotka ovat onnistuneet positiivisessa elämänmuutoksessa ovat kokemukseni mukaan muuttaneet ensin minäkuvaansa, eikä vain yrittäneet vaikuttaa käytökseensä. Esimerkiksi tupakoitsija, joka nykyisin on savuton on visualisoinut itselleen vision siitä millaisena hän itsensä näkee vaikka vanhuksena. Onko hän väsynyt, tunkkainen ja “vanha” sanan varsinaisessa merkityksessä. Vai kirkassilmäinen, energinen ja “nuorekas”. Tämä visuaalinen mielikuva on puoleensavetävä voima, joka saa käytöksen muuttumaan pysyvästi.

Kirjoitan aiheesta tällä hetkellä kirjaa ja haluaisin tarinoita aiheesta. Jos haluat jakaa oman tarinasi voit ottaa minuun yhteyttä: 0400-784 227 / nina.rinne(at)sitomo.fi tai vastailla tämän blogin perään. Kerro mitä tämä teksti sinussa herättää.

Puretaan pommi pois tiimistä!

Kehittelimme eilen Ben Furmanin lyhytterapia koulutuksessa malleja, joilla voi auttaa hiertäviä perhesuhteita. Pohdin taukoamatta samojen juttujen toimivan työmaailmassa. Tässä vapaasti työnmaailmaan käännetty työkalu, jolla voi ratkoa tiimin tai ihmisten välisiä suhteita.

Pohdi ajatuksissasi seuraava ”draaman kaari”. Pysähdy nyt, hengitä rauhassa syvään ja päätä asennoitua ratkaisua etsiskellen ja uteliaasti. Ehkä tästä voi löytyä joitain uusia ikkunoita tai teitä ulos. Voisiko näitä samoja kysymyksiä pohtia porukalla? Jokainen kysymysalue on otsikoitu teemalla, joista jokainen jo viljeltynä vie suhteita eteenpäin.

Jokainen tilanne johon tätä sovellat on tietenkin yksilöllinen, ota siis oma vapautesi pohdinnassa. Tärkeintä on vain asenne, jolla haet parempaa huomista ja, että löydät uteliaan asenteen, jolla etsiä ratkaisua. Tässä mallissa ”ongelmassa rypeminen” ei vie eteenpäin. Eli ole siis ratkaisuhakuinen.

Tiimissä, kuin tiimissä voi muhia. Käsittelemättömät asiat hiertävät, jyrkkyys ajattelussa tai vaikka epäoikeudenmukaisuuden tunne värittää arkea. Tiimissä on kireyttä ja ”jotain” pinnan alla. Saatamme keskittyä ongelman vatvomiseen ja syventää tilannetta tarkoittaessamme hyvää. Joten kokeillaan siis mallia, jolla ajatellaan kohti parempaa ilman vellomista. Seuraile miten tunnetilasi muuttuu harjoituksen edetessä. Jos teet harjoitusta yksin, voit kirjoittaa vastaukset paperille. Kirjoittaminen toimii hyvänä keskittymisen apurina. Myös tiimissä voi pyytää aina yhteen kysymykseen kerrallaan vastauksen paperille ennen keskustelua, tällöin jokainen pääsee prosessiin mukaan. Mutta myös keskustelu voi hyvin viedä eteenpäin. Tärkeintä on rento ote.

Viljele kärsivällisyyttä

Missä olet ollut kärsivällinen? Missä olette olleet kärsivällisiä? Hyvä, wow! Etsitään tilanteesta hyvää. Huomaa, että joustavuuden ja kärsivällisyyden avulla olette näinkin hyvässä tilanteessa.

Entä mitä haluaisit kehittää tai viedä eteenpäin? Itsessäsi? Tiimissä? Suhteessa?

Viljele kiitollisuutta

Mistä olet voinut ja voit kiittää vaikka on ollut raskasta? Mistä voit olla kiitollinen?

Mitä voisi olla tapahtunut, jotta tietäisin menneemme suhteessa ja tilanteessa eteenpäin? Mistä pienimmästäkin merkistä voisit iloita?

Arvosta kestävyyttä

Huomaa olevasi sitkeä ja kestävä! Mitä vielä voisin ja voisimme oppia, joka veisi meitä eteenpäin? Mitkä voimavarat ovat käytössä nyt ja mitä voisi olla lisää?

Mikä saisi sinut uskomaan, että tässä on hyvät mahdollisuudet onnistua?

Viljele kehuja

Mistä voimme kehua toisiamme? Mistä voit kehua itseäsi?

Vaikka emme aina haluaisi sanoa toiselle mitään hyvää. Pahempi olo meille tulee omasta käytöksestämme, kuin toisen käytöksestä. Mitä sellaista voisin sanoa ääneen, josta jokaiselle tulee hyvä mieli. On hyvä huomioida, ettemme me aina pidä suoria kehuja vaikeassa tilanteessa uskottavina. Mutta esim. ”miten oletkaan jaksanut näin hyvin” ns. epäsuorat kehut on helpompi ottaa vastaan. Jokaisella on kuitenkin tilanteessa myös ansioita, niistä voi aina antaa kehut rohkeasti itsellekin ja joukkueen muille jäsenille.

Voit soveltaa tätä ajatuskulkua tai neljän K:n (kärsivällisyys, kiitollisuus, kestävyys ja kehuminen) muistisääntöä pommin purkamiseen tiimissä yksilö ja tiimitasolla. Tai vaikka missä tahansa ihmissuhteessa ennaltaehkäisevästi tai, ”kun tilanne on päällä”.

Hyvin toimiva tiimi lisää työn tuottavuutta ja antaa nautintoa työn arkeen!

Kerro minulle palautetta ajattelumallista mikä toimi tai ei toiminut!

Sen saat mitä toisilta odotat

Tämä on tarina odotusten voimasta johtamisessa.

Aloitin työn yli kymmenen vuotta sitten telemarkkinointiyrityksessä, jonka johto kohdisti minuun suuria odotuksia. Olin alalla kokematon, enkä myöskään ollut aiemmin johtanut ihmisiä. Johdon odotukset näkyivät kannustuksena, uskona minuun, rohkaisuna, sanattomana viestintänä, innostuksena ja vapautena. Muutamassa vuodessa kasvoin ison harppauksen ja ammatillinen itsetuntoni kehittyi.

Johtajien kaava johtamisessa seurauksineen oli kutakuinkin tämä:

1. He kohdistivat minuun positiivisia odotuksia

2. Sain luvan yrittää, onnistua ja epäonnistua

3. Sain tukea vaikeisiin paikkoihin

4. Sain työstä palautetta arjen puheissa ja tuloksina

5. Itsetuntoni ja taitoni kasvoivat

6. Tätä myötä tulokset paranivat

Jälkeenpäin tajusin, ettei kukaan ollut aiemmin uskonut minuun sillä tavalla. Tuo usko sai minut sitoutumaan ja kasvamaan. Olin yrityksessä yli kymmenen vuotta ja sain kunnian lopulta itse johtaa sitä.

Olen yrittänyt itse siirtää tuota väkevää odotusten voimaa ja hyvää uskoa toisiin ihmisiin eteenpäin. Tätä odotusten voimaa kuvataan sosiologian puolella “Pygmalion efektiksi” tai “Rosenthal efektiksi”.

Tässä on aihetta ERITTÄIN HYVIN AVAAVA video. KATSO!

Mitä wikipedia sanoo aiheesta, lue tästä.

Kerro sinä oma tarinasi! Haluaisin kuulla aiheesta lisää kokemuksia.

Tarina timanttisesta tapahtumasta

Tämä tarina on tarina rohkaisusta. Siitä miten työkaveri voi töissä tukea toista. Pieni tarina ja monen mielestä arkinenkin, mutta minulle tarinan tapahtumat antoivat hillittömästi voimaa. Lisäksi tarina toimii esimerkkinä siinä miten toista voi vahvistaa omalla polulla eteenpäin.

Olin viime viikon alussa valmistautumassa seuraavan päivän valmennukseen. Asiakas oli tiimeineen erittäin vaativa ja tein niska limassa pohjatyötä tiedollisesti. Sparrasin työkavereideni ja koutsini kanssa; valmistelin tulevaa huolella. Latasin positiivisia odotuksia ja tein jopa mielikuvaharjoituksia. Minua jännitti ja tunsin kuitenkin lievää epävarmuutta. Halusin todella onnistua. Minulle viimeinen näyttö on aina se minkä haluan ylittää ja haluan todella oppia huipuksi valmentajaksi!

Valmennusta edeltävänä iltana kävin kevyellä lenkillä ja olin ajoissa nukkumassa. Nukuin onneksi hyvin. Aamulla ylös kello viisi, puuro tulille ja kahvi keittimeen. Kävin valmennuksen vielä lävitse mielessäni, ja sen jälkeen avasin koneen tarkastaakseni mailin. Klikkasin auki viestin toisensa jälkeen, myös viimeisenä tulleen otsikolla ”Hyvää valmennusta”. Viestissä oli tasan yksi rivi tekstiä: ”tää on sulle” ja perässä linkki. Klikkasin linkin auki, ja kuuntelin. Näytölle rävähti koko kansan rakastama rap-artisti uusimman hittilohkaisun kanssa (jota en ollut kuullut vielä). Biisin kertosäe sai hymyn leviämään naamalle ja järjettömän ilon sydämeen.

Laulun sanat kertovat aitouden säilyttämisestä, sen oman ydinminän ja tuhoutumattoman osan voimasta. Siitä miten paineet on kovat, kun haluaa paljon. Biisi on kuin rukous, pyyntö, että löytää aina voimansa jatkaakseen valitulla tiellä. Työkaverini osasi viestillään koskettaa ja rohkaista tavalla, joka jysähti. Biisi oli kuin kirjoitettu siihen hetkeen. Olen aina sanonut, että vahvuus tulee aitoudesta ja paljastumisesta. Nyt sain tunteen vahvistuksen siinä hetkessä.

Kuuntele biisi tästä.

Mutta mitä siis oli tapahtunut illalla, kun työkaverini biisin minulle linkkasi. Mikä sai hänet avaamaan illalla koneen, miettimään minua ja tulevaa haastettani? Mikä sai hänet lähettämään juuri tuon kappaleen minulle rohkaisuksi? Miksei hän ollut kotona omissa puuhissaan ja maailmoissaan? Tämä on ehkä se tarinan hienoin osa. Työkaveri miettii toisen halua onnistua ja haluaa sydämestään osallistua tukemaan toisen onnistumista. Tällainen työkaveri minäkin haluan olla.

Miten sinä olet kannustanut työkaveriasi? Entä millaista kannustusta olet saanut?

Asiantuntijuus on asiakaskeskeisyyttä

“Minusta Asiantuntijuus on Asiakaskeskeisyyttä. Osaaminen on Asiakaskeskeisyyttä. Kokemus on Asiakaskeskeisyyttä. Myynti on Asiakaskeskeisyyttä” kirjoittaa Pasi Rahikka blogitekstissään.

Vielä on Suomessakin yrityksiä ja toimialoja, jotka ovat jotenkin kyenneet selviytymään tähän saakka nykymaailmassa ilman asiakaskeskeistä ajattelua. Kuitenkin kilpailun vapautuminen, koveneminen, asiakkaiden tiedostavuus ja vaatimukset kasvavat. Kukaan ei kauaa enää selviä omassa poterossa.

Ei sitä myynnillisyyttä myöskään tarvitse pelätä. Ihminen on aina kuitenkin se ostaja, ei yritys. Ja ihminen ostaa siltä kehen se luottaa ja kenestä se pitää. Eli keskittymällä luottamuksen rakentamiseen, huolien ja murheiden poistamiseen sekä unelmien täyttämiseen pääsee jo pitkälle. Lue ihmeessä Pasin loistava teksti: “Myynti on asiakaskeskeisyyttä” tästä.

Suomessa on loistavia johtajia

Olin koko viime viikon innoissani, kun tapasin loistavan johtajan palaverissa. Tapaamisemme oli ensimmäinen laatuaan. Jutustelimme aluksi kesälomista ja säästä. Aika pian pääsimme asiaan ja yhteistyömme rakentamiseen. Alustimme aiheen kerrallaan, josta sitten keskustelimme ja loimme yhteistä maailmankuvaa. Tutkimme toistemme toiminnan pohjalla olevia vaikuttumia, tapaamme toimia ja viestiä. Tapaamisen jälkeen mietin mikä ihme oli saanut minut innostumaan ja mikä teki hänestä  hyvän johtajan.

Johtaja oli ollut mukana yrityksen kasvutarinassa yli kymmenen vuotta. Sinä aikana yritys oli kasvanut ja vallanut markkinaa suurimmaksi toimijaksi alallaan. Kasvu oli kannattavaa ja yrityksen työkalut, toimintamallit ja ihmiset vastasivat nykypäivän tavoitteita ja vaatimuksia. Kävellessäni yrityksen tiloissa näin rentoja (tervehtiviä ja aidosti silmiin katsovia) ihmisiä, tunnelma oli helposti lähestyttävä ja myönteinen. Mietin samalla, että tämä muistuttaa minua jostain; muista hyvin johdetuista yrityksistä, joissa olen käynyt ja aloin listata mielessäni samankaltaisuuksia näiden johtajien toiminnassa.

1. Nämä kaverit ovat hyviä kiteyttämään ja yksinkertaistamaan. Esim. “Meidän ydintehtävämme on auttaa asiakkaita parantamaan tuottavuutta.”

2.He toistavat tätä innostavasti ja elävät itse todeksi jokapäiväisessä työssään.

3. He näyttävät esimerkkiä. Ovat esim. viljelleet  yritykseen kulttuurin, että “täällä ei titteleitä palvota, vaan kaikki tarttuvat toimeen, jos näkevät epäkohtia. Jokainen nostaa kaatuneen roskiksen, johtaja ensimmäisenä.”

4. Heidän “mind set” ihmisiä kohtaan on: “Haluan auttaa ihmisiä kasvamaan entistä paremmiksi ammattilaisiksi”. (Sen sijaan, että ajattelisivat ottavansa ihmisistä mahdollisimman paljon irti).

5. He kykenevät aitoon kontaktiin toisten ihmisten (ja itsensä) kanssa. He kykenevät ns. paljastumaan ja olemaan inhimillisiä ja osoittamaan olevansa oppimiskykyisiä. Näin vallankäyttö ja egoilu vähenee. Johtaja on seurattavampi ja innostavampi “liideri”.

6. He saavat tavoitteen maistumaan, tuntumaan ja saavat sillä aikaan positiivista pöhinää. He saavat tavoitteen tuntumaan yhteiseltä.

7. He puhuvat vaikeista asioista suoraan. He eivät jätä tärkeitä ja vaikeita asioita muiden tai ajan hoidettavaksi. He eivät piiloudu huoneeseensa.

Mitä muuta sinulle tuli mieleen listaa lukiessasi? Miksi näistä esimerkeistä jokin toimii sinuun tai sinulla? Mikä ei toimi?

En suostu enää 8-16 työhön

“Nykyajan työtehoa ei mitata kellokorteilla. Ajatus siitä, että tehdyt työtunnit kertoisivat ahkeruudesta, on auttamattomasti vanhentunut monissa ammateissa. Muistatko, kun olit itse viimeksi väsyneenä huonojen yöunien jälkeen töissä? Saitko paljon aikaan?” Kirjoittaa Alexander Stubb blogissaan.

Olen yrittäjänä omasta kokemuksesta käsin täysin samaa mieltä. Tuottavimmat hetket syntyvät tavoitteiden ja haasteiden edessä työn imuksi jalostuen, eikä siinä kelloa tuijotella. Vanhat uskomukset istuvat kuitenkin sitkeässä ja huomaan välillä tuijottelevani paljonko minä tai kollegani työpaikalla olemme. Toimistotöissä tarvitaankin yhteistä arvojen ja uskomusten “mylläyskeskustelua”, jotta voidaan oppia yhdessä vanhasta pois. Pitää siirtää keskustelu työajasta tuottavuutta lisäävien tekojen ympärille. Ja jokaisen omaan vastuuseen arjen hallinnasta sekä tavoitteiden saavuttamisesta.

On siis vanhanaikaista mitata työtä sillä miten paljon työssä viettää aikaa. Lue kokonaisuudessaan tästä mitä Alexander Stubb pohtii aiheesta.

Pakko luo maailmamme

Maailmamme on sellainen, kun ajattelemme sen olevan. “Luomme ajatuksilla maailmamme” sanoi jo Buddhakin aikoinaan. Vaikka tämän tiedän ja koen tehneeni ajatuksiani kehittämällä elämääni paljon lisää sävyjä, laatua ja helmeilevää ihanuutta, täytyy tähän palata aina uudelleen.

Kun esimerkiksi olen jonkin uuden asian äärellä alkaa nisäkkään aivoni syöttää turvallisuushakuisia ajatuksia, paniikinomaista suhtautumista ja pöyristyttäviä pelkofantasioita. En pääse liikkeelle ajatusteni velloessa mielikuvissa katastrofissa ja vaanivassa tuhossa. Rakkaat hallitsemattomat aivoni ovat pahin viholliseni ja paras kaverini, jos Buddhaa on uskominen.

Jo tuttujen asioiden parissa olen loistava ajattelija ja positiivisen optimistinen suhtautuja, mutta uuden kiimaisen haasteen edessä romahdan, nöyrryn ja tuskastun. KUNNES, edessäni on pakote liikkua. PAKKO, jolloin ei voi enää jäädä paikalleen, koska tuska siinä on suurempi kuin nautinto mitä voin edessäni saavuttaa, vaikka joudun sielläkin kulkemaan läpi kiirastulen.

Uusi sanontani on siis PAKKO LUO MAAILMAMME; polta sillat takana ja lähde liikkeelle. Polta laivat satamaan ja syöksy viidakkoon. Minulla on yksi siunaus. Sisäinen pakkoni on nopeampi kuin maailman pakko, jossa elän. Siksi onnistun ja pääsen eteenpäin. Mutta perkele, että matkalla pelottaa.