Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Kohti pelkoja

“Mikä sinua pelottaa?” Tämä kysymys esitettiin minulle viime viikolla. Kysymys johdatti jonnekin syvemmälle minne uskoin sen vievän. Huomasin, että kovin peloton sitä ei itseasiassa enää ole vaan elämä on tuonut eteen kokemuksia, jotka ovat nostaneet aivan uudenlaisia pelkoja esiin. Toisaalta, monista peloista on myös oppinut päästämään irti – juurikin eletyn elämän ansiosta.

Erään tutkimuksen mukaan meillä on maailmaan tullessamme vain kaksi synnynnäistä pelkoa: kovan äänen pelko ja korkealta putoamisen pelko. Lisäksi meillä on taipumus pelätä herkemmin asioita, joita esi-isämme ovat pelänneet. Nämä ovat pelkoja, jotka ovat tulleet evoluution mukana geeneihimme, kuten käärmeiden ja hämähäkkien pelko. Mutta kaiken muun me opimme. Kaikki muut pelot olemme hankkineet itsellemme toisten ihmisten mallin avustuksella tai koettujen tilanteiden kautta.

Me kaikki pelkäämme jotain. Pelon kohde vain vaihtelee. Mutta kuinka moni meistä on esimerkiksi jakanut johonkin työn osa-alueeseen liittyvän pelkonsa kollegansa kanssa? Koen, että kovin monista peloista vaietaan peläten niiden jakamisen vaikutusta siihen, miten muut sinua kohtelevat, mitä sinusta ajattelet tai mihin uskovat sinun pystyvän. Jos kerron pelkoni, käyttääkö joku sitä hyväksi? Jos kerron pelkoni, uskotaanko minuun enää? Jos kerron pelkoni, paljastanko liikaa itsestäni?

Monesti jo pelon ääneen sanominen helpottaa, puhumattakaan toisten ihmisten tuen merkityksestä. Valmennuksissa törmään usein ilmiöön, jossa organisaatio tai tiimi jakaa yhteisen pelon, josta kuitenkaan ei osata/saada puhua ääneen. Pelko voi kohdistua johonkin ihmiseen, toimintatapaan, menneisyyteen, tulevaan – mihin vain. Pelko pääsee kasvamaan ihmisten vältellessä sitä kuin kissa kuumaa puuroa. Kun lopulta sanallistamme pelon ja uskallamme ottaa sen keskusteluun, on kuin valtava kivireki olisi irroitettu harteilta. Energiaa vapautuu ja fokus suuntautuu jälleen oikeisiin, niihin tuottaviin, asioihin. Yhteisesti jaettu pelko pitää pahimmillaan koko organisaatiota aloillaan estäen eteenpäin menon. Se saa energiaa vievät tunteet valloilleen ja ihmiset varpailleen. Tunnistatko sinä työyhteisöstäsi jotain ehkä yhteisestikin jaettua pelkoa, josta yhdessä vaikenette? Mitä tapahtuisi jos se nostettaisiin pöydälle?

“Pelkoja kohti” on kivulias, mutta loppuviimein antoisa reittivalinta. Usein pysähtyminen näiden ensisilmäyksellä epämiellyttäviksi koettujen asioiden äärelle, tuottaa positiivisen lopputuloksen vapauttaessaan lisää tilaa pääkoppaamme – ja kuka tietää ehkä jopa saa sinut päästämään irti pelostasi. Ota hetki aikaa ja kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

- Mitä sinä tällä hetkellä pelkäät?
- Rajoittaako pelko jotenkin toimintaasi?
- Jos et pelkäisi tätä asiaa, miten elämäsi muuttuisi?
- Kenen apua tarvitsisit päästääksesi pelosta irti?
- Mikä estää päästämästä pelosta irti?
- Mitä voisit itse tehdä juuri nyt vapautuaksesi pelosta? Mikä olisi pienin mahdollinen step, jonka voisit ottaa?

Ota se.