Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Identiteetti on hurja voima

Identiteetti on ihmisen syvä, tunteen ja järjen tasolla oleva käsitys siitä “kuka minä olen”.

Tarina lasten elokuvassa kuvaa hyvin tätä voimaa. Muistat ehkä tarinan Ice Age 2 elokuvasta. Siinä mammutin elämä alkaa tämän oman äidin kuollessa ja mammutti kasvaa opossumien kanssa uskoen koko elämänsä olevansa itsekin opossumi. Tämä aikansa suurin eläin pelkää lintuja, pakenee petoja nähdessään ja nukkuu ylösalaisin puissa riippuen. Lopulta mammutti kohtaa toisen mammutin, joka yrittää osoittaa mammutille tämän olevan mammutti näyttämällä peilikuvaa tälle veden pinnasta. Mammutti säikähtää ja sanoo olevansa lihava ja ruma opossumi. Mammutti ei näe todisteita, jotka ovat suoraan silmien edessä siitä mikä se todellisuudessa on.

Me ihmisetkin saatamme määrittää itseämme rajoittavasti esimerkiksi: “olen keskinkertainen”, “en opi enää mitään helposti”, “en jaksa mitään pitkään ja väsyn helposti”, “en ole kovinkaan sosiaalinen”, “en pysty keskittymään”, “olen ollut aina tällainen” ja niin edelleen. Tällaiset uskomukset omasta itsestä syntyvät elämän varrella ja varsinkin, jos olemme kasvaneet ihmisyyteen kohdistuvan kritiikin keskellä. Pohdi missä olet itse kehittänyt itsellesi juuri tietynlaisen minäkuvan.

Hyvä puoli tässä on, että me voimme myös kehittää minäkuvaamme vastaamaan todellista potentiaaliamme. Se mikä identiteettimme tänä päivänä on, syntyi matkanvarrella kokemusten ja kanssakäymisten seurauksena. Näin olemmekin joustavia vielä tänä päivänä ja voimme tarkentaa, visioida, jalostaa ja vapauttaa minäkuvaamme.

Omassa elämässäni suurin omankuvan muokkaus on syntynyt työelämän haasteissa. Kun olen ottanut vastaan tehtäviä, joista en ole etukäteen uskonut selviäväni ja kun olenkin onnistunut, sillä on ollut dramaattinen vaikutus minäkuvaan. Minäkuvan laajentuessa ja  uskon lisääntyessä myös lopputulosten laatu on parantunut. Näin syntyy positiivinen kehä joka ruokkii ja vahvistaa ihmistä entisestään.

Olen käyttänyt myös visualisointia työkaluna. Tässä sinulle konkreettinen esimerkki / harjoitus, jolla voit vapauttaa potentiaaliasi. Ota tunti aikaa ja ryhdy harjoitukseen energisenä. Anna lahja itsellesi. Tunti nyt voi antaa sinulle monta täyttymyksellistä hetkeä myöhemmin.

  1. Roolisi elämässä. Pohdi elämäsi tärkeitä osa-alueita (perhe-elämä, työ, ystävät, harrastukset, varallisuus yms.) ja valitse niistä yksi johon kaipaat lisää laatua, poweria tai tuloksia.
  2. Roolin identiteetti. Kirjoita paperille tätä roolia koskevia tavoitteita, sanoja, adjektiiveja ja ajatuksia joita pulpahtelee mieleen (esim. äitinä: haluan olla turvallinen äiti, tehtävänäni on kasvattaa lapsestani vahva ja itseensä luottava aikuinen tai työroolissa: haluan olla arvostettu ja luotettava asiantuntija, joka saa huipputuloksia aikaan…)
  3. Visualisoi paras mahdollinen identiteetti. Nyt silmät kiinni ja valitse yksi rooleista: visualisoi itsesi kuvaan tai mielelläsi jopa elokuvaan, jossa olet itse pääosassa. Elokuvan kohtaus kertoo sinusta värikkäässä mielikuvassa millainen sinä olet parhaimmillasi juuri siinä roolissa. Ketä on mahdollisesti ympärilläsi, mitä näet, kuulet ja tunnet. Missä olet, mitä tilassa tapahtuu? Kuka olet, mitä teet, miten toimit? Anna mielikuvien pulpahdella.
  4. Vahvistunut minäkuva. Kirjoita ylös uusi identiteettisi. Nimeä se esim. äitinä voisin kirjoittaa: “olen yllätysten, naurun ja hyvän olon tuoja”. Piirrä symboleita vahvstamaan tätä. Symbolit auttavat identiteettiä juurtumaan alitajuntaan nopeammin. Työroolista voisin kirjoittaa: “olen business monsteri”, “huippu leaderi”! Mikä vaan saa sinut näkemään paremman version itsestäsi.
  5. Muutos. Tee jokin konkreettinen teko tai muutos ympäristössäsi joka tukee ja vahvistaa uutta kuvaa. Esim. minä voisin ajatella lasta tarhasta hakiessani vahvistunutta identiteettiäni ja kohtelisin lastani tämän identiteetin kautta (en seuraavaa kauppakäyntiä ajatellen). Töissä voisin miettiä miten huippu leaderi tilanteessa nyt toimisi ja toimia sen mukaan (enkä vain maileja ja to do listoja selaillen, suorittaen ja niihin keskittyen.)

Ihmiset jotka ovat onnistuneet positiivisessa elämänmuutoksessa ovat kokemukseni mukaan muuttaneet ensin minäkuvaansa, eikä vain yrittäneet vaikuttaa käytökseensä. Esimerkiksi tupakoitsija, joka nykyisin on savuton on visualisoinut itselleen vision siitä millaisena hän itsensä näkee vaikka vanhuksena. Onko hän väsynyt, tunkkainen ja “vanha” sanan varsinaisessa merkityksessä. Vai kirkassilmäinen, energinen ja “nuorekas”. Tämä visuaalinen mielikuva on puoleensavetävä voima, joka saa käytöksen muuttumaan pysyvästi.

Kirjoitan aiheesta tällä hetkellä kirjaa ja haluaisin tarinoita aiheesta. Jos haluat jakaa oman tarinasi voit ottaa minuun yhteyttä: 0400-784 227 / nina.rinne(at)sitomo.fi tai vastailla tämän blogin perään. Kerro mitä tämä teksti sinussa herättää.

Oppimisen via dolorosa

Milloin viimeksi otti päähän oikein kunnolla? Kyrpi sanan varsinaisessa merkityksessä? Palautapa mieleesi tilanne kun joku esitti näkemyksensä/mielipiteensä/tunteensa/kokemuksensa mikä sai sinut jostain syystä ärsyyntymään. Mitä tilanteessa tapahtui? Mikä oikeastaan ärsytti?

Minä sain eteeni eilen tuon saman tehtävän ja yllätyin itsekin huomatessani, että olin ärsyyntynyt parin viimeisen viikon aikana suht useasti. Huomasin, että kaikkia ärsytyksen kokemuksia yhdisti kokemus epäoikeudenmukaisuutta tai epärehellisyyttä. Myös mustavalkoisuus ja asioiden näkeminen vain yhdestä näkökulmasta käsin, olivat saaneet minut usein näkemään punaista. Mutta hetkonen, jos ärsyynnyn kapeakatseisuudesta, olenko itsekin sellainen? Eikös se niin ole, että toisissa ihmisissä eniten ärsyttää se, mitä omassa toiminnassa ei näe… Hmmmm… Nyt tuntuu jo vähän epämiellyttävältä. Oikeesti.

Mutta onneksi voin lohduttautua sillä, että kun tuntuu epämiellyttävältä, olen todennäköisesti havahtumassa johonkin uuteen, olen oppimassa! Hämmennyshän on merkki oppimisesta; elimistömme haluaa automaattisesti pitää meidät mukavuusalueellamme ja  palauttaa meidät tuttuun ja turvalliseen. Jos olemme lähdössä sieltä pois, huutaa psyykkinen homeostaattinen järjestelmämme, että “PYSÄHDY PERKELE! Tule takaisin. Tule tänne lämpöiseen ja turvalliseen, älä mene pois”, ja aiheuttaa näin ollen meissä hämmennystä, jännitystä ja pelkoa.

Tämä on ollut jo selviytymisen kannalta olennaista evoluutiossamme ja tällä mielenkiintoisella järjestelmällä on paljon meitä suojaavia vaikutuksia, mutta toisinaan se tuntuu kääntyvän myös meitä vastaan. Erityisesti silloin kun haluamme saada muutoksen aikaan jollakin elämän osa-alueella ja mennä kohti uutta ja tuntematonta. Tärkeää onkin siis tunnistaa tuo kohta, hyväksyä kehon reaktio – ja sitten, antaa sille köniin ja ottaa askel uuteen.

On siis hyvä menettää hermonsa, on hyvä suuttua, on hyvä jos sattuu, on hyvä jos on epämiellyttävää, koska vain kivut kasvattavat. Silloin olemme todella jonkun uuden äärellä; oppimassa uutta, havahtumassa eri ajattelutapaan, ottamassa loikan mukavuusalueelta epämukavuusalueelle, kurkistamassa omasta laatikostamme toisen laatikkoon.

Mitä itse olet viimeksi oppinut? Mihin olet havahtunut? Mikä on satuttanut ja sitten vienyt loppupelissä toimintaasi aivan uudelle tasolle?

“Ei kipuu, ei hyötyy”, laulaa uusi nouseva rap-artistikin. Näinhän se on.

Lisää tilaa päähän, kiitos!

Harvoin olen innostunut älypuhelinten sovelluksista niin paljon kuin innostuin kollegani vinkkaamasta Headspace-sovelluksesta. Sovelluksen idea on yksinkertainen: se on tehty helpottamaan rentoutumista arjessa. Headspace tarjoaa 10 minuutin ohjatun rentoutumisen päivittäin meditoijan Andy Puddicomben johdolla. Andyn tavoitteena on ollut sovellusta luodessaan tehdä meditoimisesta ja rentoutumista arkista ja helppoa ja päästää irti siihen liittyvistä väärinymmärryksistä ja mystisyydestä. Itseeni tämä ainakin toimi.

Myönnän, että olen hieman ollut skeptinen vastaavien sovellusten kanssa ja suhtautunut meditoimiseen epäilevästi näin yleensäkin, mutta jokin Headspacessa osui ja upposi. Sovellus alkaa 10 päivän haasteella: idea on ottaa itselleen 10 minuuttia päivittäin 10 päivän ajan ohjattuun rentoutumiseen. Rentoutumiset on suunniteltu toteutettavaksi aikajärjestyksessä eli et pääse etenemään seuraavaan harjoitukseen ennen kuin olet käynyt edellisen. Tästä pidin itse kovasti. Nopeatempoisena ihmisenä kun olin jo hyppäämässä suoraan syvään päätyyn ohi alun hengitysharjoitusten, mutta ei, kärsivällisyyttä!

Olen nyt kolmen päivän ajan edennyt tuota kymmenen päivän haastetta ja huomannut sen vaikuttavan itseeni positiivisesti. Täytyy katsoa mitkä ovat kokemukset haasteen loputtua. Voi hyvinkin olla, että jään koukkuun rentoutumiseen ja päädyn ostamaan sovelluksen koko vuodeksi. Itseäni viehättää sen yksinkertaisuus ja helppous. Kun puhelimeni muistuttaa, että nyt olisi aika rentoutua, eihän sitä voi vastustaa. Plussana tulee Andyn erittäin miellyttävä ääni ja rentoutumisen vaikutukset koko kehossa. Vain 10 minuuttia päivässä – testaa, mitä se tekee sinulle! Kuulen mielelläni kokemuksia tästä.

Tunnelmanluonti on taitolaji

Monella meistä on lähipiirissä joku, joka vaikuttaa meihin erityisen syvästi. Tiedättekö, sellainen ihminen, joka pelkästään paikalle tullessaan tuo auringon mukanaan ja sytyttää paikan liekkeihin? Tunnelmanluoja, joka liikauttaa tunteen tasolla eikä jätään ketään kylmäksi. Mietin tässä taannoin, mikä yhdistää näitä ihmisiä, käsittämättömän hyviä tunnelman luojia… Miten he sen tekevät?

AITOUS - Itseeni vaikuttaa syvästi ihmisen aitous. Tunnelman pystyy luomaan monella tapaa, mutta aito ihminen kutsuu luokseen ja viehättää. Koen, että tunnelman luonti alkaa tästä. Jos emme ole aitoja ja aidosti läsnä, kaikki muu on päälle liimattua ja vie toisia meistä kauemmaksi.

HYMY tai NAURU
– On sanottu, että nauru on lyhin tie luottamukseen kahden ihmisen välillä. Olen huomannut tämän paikkansa pitävyyden useammin kuin kerran. Vaikka en olisi ikinä tavannut ihmistä aikaisemmin, mutta jos välillämme tapahtuu jotain, mikä saa meidät molemmat nauramaan, on tie toiseen ihmiseen avattu. Tunnelmanluojat ovat tässä erittäin hyviä. He nauravat jo pelkillä silmillään.

INNOSTUNEISUUS
– Ihminen, joka on innoissaan asiastaan, saa muutkin mukaan. Olen kuullut uskomattomia, innostuneita puheenvuoroja niin vitamiinien tärkeydestä, trukkikuskin työstä, tiiliseinän rakentamisesta kuin kirjojen järjestämisestä hyllyyn värisävyjen mukaan. Ja ne kaikki ovat sytyttäneet minut ihan vain siitä syystä, että niistä kertonut ihminen on ollu asiasta niin innoissaan.

YLLÄTTÄMINEN
– Tunnelmanluojat tekevät joka kerta jotain, mikä poikkeaa kaavasta, jotain odottamatonta, jotain uutta ja jännää. Se voi olla yksi sana, teko tai ele, mutta se on jotain, mitä kuulija ei osannut odottaa – ja siksi on juuri niin sytyttävää. Muistan eräänkin luennon opiskeluajoiltani kun hallintotieteiden professori aloitti luennon sanomalla “Molot käsistä housuihin ja kirjoitusvälineet esiin. Tänään opitaan uutta!” Voitte arvata, että huomio oli taattu ja 300 henkilöä syttyi sillä sekunnilla opetettavasta asiasta. Ja tämä taika kesti luennon loppuun asti.

TOISEN HUOMIOON OTTAMINEN
– Tunnelmanluojat ottavat toiset ihmiset huomioon. Oli kyseessä sitten kahden ihmisen käytäväkohtaaminen, suuri koulutustilaisuus tai palaveri, tunnelmanluojat huomioivat toisen. He kuuntelevat toista aidosti, näyttävät haluavansa ymmärtää ja asettuvat avoimesti dialogiin. Ja se jos mikä, on viehättävää.

Mitkä näistä elementeistä ovat läsnä omassa toiminnassamme joka päivä? Mitä voisimme lisätä entisestään? Miten me voimme olla rakentamassa tunnelmaa, joka saa toiset (ja itsemme) loistamaan?

Think Big!

Miksi jotkut menestyvät paremmin kuin toiset? Miksi toiset saavuttavat tavoitteensa ja toiset eivät? Kova työ ratkaisee varmasti paljon, mutta ydinsyy ulottunee jonnekin syvemmälle. “Kun näet itsesi sellaisena, joka haluat olla etkä sellaisena kuin olet nyt, alkaa tapahtumaan.” (Brian Tracy)

Tavoitteita saavuttavien ihmisten taustalla on yksinkertaisesti menestyjän mindset. He kykenevät näkemään itsensä sellaisen kaltaisena, joka he haluavat olla eivätkä piehtaroi siinä, mitä he ovat nyt; jollain tasolla tyytymättömiä johonkin itsessään/tavoissaan/elämässään. Kova työ palkitsee ja tuottaa tulosta, mutta mikään työmäärä ei auta meitä saamaan haluamaamme pysyvästi jos emme ole identifioituneet muutokseen. Tulokset ovat ohimeneviä ja väliaikaisia jos emme ole identiteetin tasolla valmiita muutokseen. Meidän on nähtävä itsemme isona: tavoitteiden saavuttajina ja onnistujina ja voimistaa näitä mielikuvia joka päivä kaikessa tekemisessämme – puheessa, asenteissa, tunteissa ja teoissa. Vain niin niistä tulee totta ja kestämme matkan varrella kohtaamiamme pettymyksiä.

Tiellä kohti tavoitteidemme saavuttamista, tarvitsemme myös ympärillemme menestystä tukevia asioita: elokuvia, kirjoja, valmennusta, artikkeleita, toisia ihmisiä – ihan mitä vaan mikä tukee meitä tiellämme! Erittäin hyvänä buustaajana tässä toimii menestysteos muutaman vuoden takaa: Brian Tracyn Menestys ja onnellinen elämä (1993). Tartuin kirjaan viime viikolla monen vuoden tauon jälkeen ja totesin, että mikään ei ole tässä teoksessa vanhentunut. Erittäin hyvä opus itsensä johtamisesta kohti menestyksekästä ja onnellista elämää konkreettisella tasolla. Jos et ole tarttunut siihen pitkään aikaan, tee se nyt.

“If we only walk on sunny days, we will never reach our destination.”

13 tuntia tien päällä

Meiltä kysytään usein, mikä on yhteistyön aluksi toteutettavan työyhteisön havainnoinnin ja haastatteluiden merkitys ennen valmennusta. Kysymys on todella hyvä, mutta vastaaminen siihen osittain hankalaa. Näin valmentajan roolista katsottuna on ollut vaikea kuvailla sanoin kaikkea sitä, mitä havainnointipäivän aikana tapahtuu. Niitä elämyksiä, kokemuksia, tunteita, oppimisen hetkiä, havahtumisia, ymmärryksen syventämistä, ajattelun avartamista… niitä on ollut vaikea pukea sanoiksi. Nyt kuitenkin kokeilen tehdä sen.

Olin viime keskiviikkona havainnoimassa Kuljetusliike Tyven rekkakuskin kyydissä heidän työtään. Tavoitteena oli oppia ymmärtämään rekka-auton kuljettajan työtä, jotta osaisin huomioida oikeat asiat, käytänteet ja toimintatavat myös valmennusta suunnitellessa.

Loppuviimein pääsin matkalle, joka vaikutti minuun henkilökohtaisestikin syvästi.

13 tuntia tien päällä kuljettajan kyydissä opetti, että…
…Rekkakuskin työ on fyysisesti raskasta: tunsin pitkän työpäivän seuraavana päivänä niskassa, selässä, jaloissa ja käsissä – vaikka en itse tehnyt muuta kuin istunut vieressä.
…Rekkakuskin työ on myös henkisesti raskasta: tarkkaakin tarkempia aikatauluja, joissa ON pysyttävä, hermojen hallintaa kun tavara ei ole tullutkaan ajallaan, toisinaan äärimmäisen kovaa kiirettä, toisinaan äärimmäisen kuluttavaa odottelua, nopeasti muuttuvia tilanteita ja kanssa-autoilijoiden tuottamia yllätyksiä.
…Työ on äärimmäisen tarkkaa ja vaatii huipputaitoja jo pelkästään ajoneuvon hallinnassa – en voinut kuin ihmetellä suu auki miten tuollainen reilu 20 metrinen täysperävaunu peruutetaan tilaan, johon hädin tuskin saisin henkilöautoni.
…Työ vaatii myös hyviä ihmissuhdetaitoja ja asiakaspalveluasennetta – kuskin käyttäytymisellä on suuri vaikutus siihen, miten häntä kohdellaan määränpäässä.

Havaitsin myös, että ei ole sama:
…mitä tavaraa kuljetat, miten tavarat on pakattu, miten ne lastataan ja puretaan
…mitä vuoroa ajat: päivävuoroa vai yövuoroa?
…mikä vuodenaika on menossa: kesän aurinkoiset ja kuivat kelit vai talven liukastamat tiet
…tai miten muut liikenteessä olijat käyttäytyvät. Sainkin ammattilaiselta erinomaisia vinkkejä vietäväksi meille kaikille henkilöautojen kuljettajille. Tässä tärkeät opit:
“Jos ohitat niin ohita reilusti, älä jää nokan eteen. Vaarannat ennen kaikkea itsesi ja kaikki ketkä autossasi ovat. 50 000 kg:n  painoinen järkäle ei pysähdy noin vaan.”
“Jos sinulla on tarve roikkua perässä kiinni – for god sake, don’t do it! Samasta syystä kuin edellinen.”
“Yritäthän ymmärtää, että rekalla liikkuminen ei ole hirveän nopeaa eikä ketterää. Liikkeellelähdöt ovat hitaanlaisia ja erityisesti talvella pysähtymistä mäen päälle pyritään välttämään, jotta päästään uudestaankin liikenteeseen. Fysiikan lait pätevät tässäkin.”

Voin sanoa rehellisesti, että matkan jälkeen silmäni avautuivat asioille, joita en ollut nähnyt ennen. Opin edes hieman ymmärtämään mitä rekkakuskin työ on. Vastaus siis alun kysymykseen on: me havainnoimme ja käymme jututtamassa työntekijöitä ennen valmennukseen ryhtymistä koska se auttaa meitä ymmärtämään asiakkaan maailmaa. Miten voisimme valmentaa ihmisiä, joiden työtä emme ymmärrä? Miten voisimme toteuttaa heistä lähtevän valmennuksen jos emme tiedä mitä he tekevät? Miten voisimme sanoa räätälöivämme valmennuksen jos emme tiedä kenelle sitä räätälöimme? Siksi.

Ja lopuksi: Ensi kerralla kun kiroamme “tien tukkoa” kokeillaanpa miettiä toista kautta: “jumankauta, onneksi tuo ajaa tuossa niin saan taas huomenaamulla näppärästi hyllystä leipää/vaatteita/maalia/ lannoitteita/ moottoripyöriä/ käsipyyhkeitä jne. jne.” Yleensä lähes kaikelle toiminnalle, joka ensisilmäyksellä vaikuttaa hitaalta, oudolta tai järjettömältä on syynsä ja selityksensä. Tämä pätee ammattiin kuin ammattiin. Siellä jossain se syy on. Piilossa. Joka vain niin kovin harvoin jää pelkästään kyseistä työtä tekevän nähtäväksi. Kurkataan sinne, koitetaan nähdä näkyvän taakse – ja yritetään ymmärtää.

Fokuksen voima

“Rakkaus, tasapainoinen perhe-elämä, motivoiva työ, läheiset ympärilläni, harrastukset, uuden oppiminen, luonto, sopivasti haasteita, oma koti, mielenrauha, kaunis aamu”. Näin me eilisessä Latauksessa olleet määrittelimme hyvää elämää. Löysimme myös kaikkien näiden taustalta asian, joka vaikuttaa siihen, miten nämä toteutuvat arjessamme. Vastaukseksi nousi FOKUS ja sen suuntaaminen oikein.

Se, missä fokuksemme on nyt, määrittää sitä mitä saamme elämäämme. Jos koen, että jotkut itselleni tärkeistä elämän osa-alueista jäävät liian vähälle huomiolle, on ehkä aika pysähtyä ja kurkata olenko suunnannut huomion oikein vai viekö joku osa-alue liikaa toiselta. Mikä sinulle on luovuttamatonta, kaikista tärkeintä? Teetkö niitä asioita nyt vai joustatko asioista, joista et oikeasti haluaisi joustaa?

Itse olen aikoinani havahtunut fokuksen suuntaamisen tärkeyteen kun huomasin, että fokukseni oli pitkän aikaa lähes yksinomaan työssä. 14 tuntiset työpäivät johtivat siihen, että kieltäydyin ystävien treffiehdotuksista, siirsin lenkkeilyä aina seuraavalle päivälle (ja taas seuraavalle ja sitä seuraavalle), kotona minusta näkyi vain päälaki valkean ruudun takaa ja aitoa läsnäoloa läheisten kanssa – noh, sitä ei juuri ollut. Kun olin tarpeeksi haalinut itselleni ongelmia, pysähdyin ja havahduin, ettei homma voi jatkua näin. Koska ulkoiseen ympäristöön ei ollut tulossa muutosta, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi muuttaa omaa sisäistä maailmaa. Suunnata fokus oikeasti merkityksellisiin asioihin. Niinpä rupesin etsimään merkityksen jokaiselle työtehtävälle mitä tein: siivoukselle, soitolle, toimistotarviketilauksille, tapaamiselle, asiakaskansion luomiselle jne. jne. – ihan kaikelle!

Tämä on johtanut siihen, että vähitellen olen oppinut delegoimaan asioita, arvottamaan tehtäviä ja ennen kaikkea vetämään rajan myös ajallisesti. Fokus on työn lisäksi nyt myös siellä missä sen haluankin olevan: iltalenkeissä puolison kanssa, rennoissa illanistujaisissa ystävien seurassa, leffamaratoneissa, hien täyttämässä kuntosalissa ja itse tehdyssä ruuassa.

…Fokuksen suuntaaminen oikeisiin asioihin itselle oikealla painoarvolla tuntuu olevan elämänmittainen tie. Eikä suinkaan helppoa. Sitä opettelen jatkuvasti. Onneksi kehomme on niin viisas, että se kyllä muistuttaa jos joku osa-alue jää vaille tarvittavaa huolenpitoa ja hoivaa – kun vain maltamme kuunnella sen antamia vinkkejä.

Mitä sinä olet viimeksi oivaltanut? Miten itse pidät huolta elämäsi tärkeistä asioista – tasapainoisesti?

Puretaan pommi pois tiimistä!

Kehittelimme eilen Ben Furmanin lyhytterapia koulutuksessa malleja, joilla voi auttaa hiertäviä perhesuhteita. Pohdin taukoamatta samojen juttujen toimivan työmaailmassa. Tässä vapaasti työnmaailmaan käännetty työkalu, jolla voi ratkoa tiimin tai ihmisten välisiä suhteita.

Pohdi ajatuksissasi seuraava ”draaman kaari”. Pysähdy nyt, hengitä rauhassa syvään ja päätä asennoitua ratkaisua etsiskellen ja uteliaasti. Ehkä tästä voi löytyä joitain uusia ikkunoita tai teitä ulos. Voisiko näitä samoja kysymyksiä pohtia porukalla? Jokainen kysymysalue on otsikoitu teemalla, joista jokainen jo viljeltynä vie suhteita eteenpäin.

Jokainen tilanne johon tätä sovellat on tietenkin yksilöllinen, ota siis oma vapautesi pohdinnassa. Tärkeintä on vain asenne, jolla haet parempaa huomista ja, että löydät uteliaan asenteen, jolla etsiä ratkaisua. Tässä mallissa ”ongelmassa rypeminen” ei vie eteenpäin. Eli ole siis ratkaisuhakuinen.

Tiimissä, kuin tiimissä voi muhia. Käsittelemättömät asiat hiertävät, jyrkkyys ajattelussa tai vaikka epäoikeudenmukaisuuden tunne värittää arkea. Tiimissä on kireyttä ja ”jotain” pinnan alla. Saatamme keskittyä ongelman vatvomiseen ja syventää tilannetta tarkoittaessamme hyvää. Joten kokeillaan siis mallia, jolla ajatellaan kohti parempaa ilman vellomista. Seuraile miten tunnetilasi muuttuu harjoituksen edetessä. Jos teet harjoitusta yksin, voit kirjoittaa vastaukset paperille. Kirjoittaminen toimii hyvänä keskittymisen apurina. Myös tiimissä voi pyytää aina yhteen kysymykseen kerrallaan vastauksen paperille ennen keskustelua, tällöin jokainen pääsee prosessiin mukaan. Mutta myös keskustelu voi hyvin viedä eteenpäin. Tärkeintä on rento ote.

Viljele kärsivällisyyttä

Missä olet ollut kärsivällinen? Missä olette olleet kärsivällisiä? Hyvä, wow! Etsitään tilanteesta hyvää. Huomaa, että joustavuuden ja kärsivällisyyden avulla olette näinkin hyvässä tilanteessa.

Entä mitä haluaisit kehittää tai viedä eteenpäin? Itsessäsi? Tiimissä? Suhteessa?

Viljele kiitollisuutta

Mistä olet voinut ja voit kiittää vaikka on ollut raskasta? Mistä voit olla kiitollinen?

Mitä voisi olla tapahtunut, jotta tietäisin menneemme suhteessa ja tilanteessa eteenpäin? Mistä pienimmästäkin merkistä voisit iloita?

Arvosta kestävyyttä

Huomaa olevasi sitkeä ja kestävä! Mitä vielä voisin ja voisimme oppia, joka veisi meitä eteenpäin? Mitkä voimavarat ovat käytössä nyt ja mitä voisi olla lisää?

Mikä saisi sinut uskomaan, että tässä on hyvät mahdollisuudet onnistua?

Viljele kehuja

Mistä voimme kehua toisiamme? Mistä voit kehua itseäsi?

Vaikka emme aina haluaisi sanoa toiselle mitään hyvää. Pahempi olo meille tulee omasta käytöksestämme, kuin toisen käytöksestä. Mitä sellaista voisin sanoa ääneen, josta jokaiselle tulee hyvä mieli. On hyvä huomioida, ettemme me aina pidä suoria kehuja vaikeassa tilanteessa uskottavina. Mutta esim. ”miten oletkaan jaksanut näin hyvin” ns. epäsuorat kehut on helpompi ottaa vastaan. Jokaisella on kuitenkin tilanteessa myös ansioita, niistä voi aina antaa kehut rohkeasti itsellekin ja joukkueen muille jäsenille.

Voit soveltaa tätä ajatuskulkua tai neljän K:n (kärsivällisyys, kiitollisuus, kestävyys ja kehuminen) muistisääntöä pommin purkamiseen tiimissä yksilö ja tiimitasolla. Tai vaikka missä tahansa ihmissuhteessa ennaltaehkäisevästi tai, ”kun tilanne on päällä”.

Hyvin toimiva tiimi lisää työn tuottavuutta ja antaa nautintoa työn arkeen!

Kerro minulle palautetta ajattelumallista mikä toimi tai ei toiminut!