Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Pakko luo maailmamme

Maailmamme on sellainen, kun ajattelemme sen olevan. “Luomme ajatuksilla maailmamme” sanoi jo Buddhakin aikoinaan. Vaikka tämän tiedän ja koen tehneeni ajatuksiani kehittämällä elämääni paljon lisää sävyjä, laatua ja helmeilevää ihanuutta, täytyy tähän palata aina uudelleen.

Kun esimerkiksi olen jonkin uuden asian äärellä alkaa nisäkkään aivoni syöttää turvallisuushakuisia ajatuksia, paniikinomaista suhtautumista ja pöyristyttäviä pelkofantasioita. En pääse liikkeelle ajatusteni velloessa mielikuvissa katastrofissa ja vaanivassa tuhossa. Rakkaat hallitsemattomat aivoni ovat pahin viholliseni ja paras kaverini, jos Buddhaa on uskominen.

Jo tuttujen asioiden parissa olen loistava ajattelija ja positiivisen optimistinen suhtautuja, mutta uuden kiimaisen haasteen edessä romahdan, nöyrryn ja tuskastun. KUNNES, edessäni on pakote liikkua. PAKKO, jolloin ei voi enää jäädä paikalleen, koska tuska siinä on suurempi kuin nautinto mitä voin edessäni saavuttaa, vaikka joudun sielläkin kulkemaan läpi kiirastulen.

Uusi sanontani on siis PAKKO LUO MAAILMAMME; polta sillat takana ja lähde liikkeelle. Polta laivat satamaan ja syöksy viidakkoon. Minulla on yksi siunaus. Sisäinen pakkoni on nopeampi kuin maailman pakko, jossa elän. Siksi onnistun ja pääsen eteenpäin. Mutta perkele, että matkalla pelottaa.

Läsnäolon ja hyväksymisen vapauttava voima

Helteisenä keskiviikkoaamuna meitä oli kerääntynyt 13 osallistujaa Sitomon Aamulataukseen. Latauksen teemat, vihreän kesän energisyys ja luonnon kasvuvoima, tuntuivat todella sopivilta metaforilta samaan aikaan kuin työpaikoilla solmitaan kevään lankoja yhteen ja suunnitellaan tulevaa syksyä.

Minut hyvin tuntevat tietävät, että innostun nopeasti hyvinkin monesta asiasta, mutta Aamulatauksen vetäjän, työnohjaaja ja kouluttaja Laurin Siiralan kohdalla eivät ylisanat tahdo riittää. Hänellä on ainutlaatuinen tapaa esittää asioita hyvin maanläheisesti, muttei rautalangasta vääntäen eli kuulijalla jää oman oivaltamisen ja oppimisen ilo. On huikaisevaa, kuinka jollakin voi olla niin hieno kyky olla läsnä ja saada tuo sama tunne osallistujallekin.

Aamun aikana koin hyvin vahvasti sen, kuinka vapauttavaa on itsensä ja elämänsä hyväksyminen sellaisenaan kuin se tällä hetkellä on. Minun ei siis tarvitse arvottaa tilanteita, tunteitani ja itseäni hyvä tai huono –akselilla vaan saan ottaa hetket vastaan sellaisina kuin ne ovat. Olen omalla kohdallani huomannut, että juuri kaikenlainen arvottaminen vie tilaa ja energiaa nykyhetkeltä joko negatiivisen vastustamisen ja siitä pois pyristelyn muodossa tai sitten pelkona olemassa olevan hyvän menettämisestä.  Lisäksi kävi mielessä, että kaiken ääneen arvottaminen voi olla hiukan raskasta ympärillä oleville ihmisillekin; minulla tuskin on oikeutta olettaa, että kaikki ovat kiinnostuneita juuri minun mielipiteistäni ja tulkinnoistani…

Aamun aikana teimme myös muutamia harjoituksia, joissa käytimme hyväksi rauhoittavaa ja energisoivaa hengittämistä sekä ”maahan juurtumista”.  Itselleni oivalluttavin hetki oli se, kun Lauri kehotti siirtämään muistiinpanovälineet syrjään. Minusta on aina tuntunut  hiukan kontrollifriikkimäisesti, etten pysty ajattelemaan jos en voi samalla kirjoittaa, mutta huomasin, ettei se pidäkään paikkaansa. Lisäksi oli hyvin liikuttavaa  ja lohdullista huomata, etten hajoa vaikka rauhoitun. Olen aika pitkään ollut sitä mieltä, että hiljentyminen on pelottavaa, koska en ehkä uskalla enkä halua kuulla, mitä asiaa minulla on minulle. Mitähän muita mahdollisia ”absoluuttisia totuuksia” kannankaan mukanani?

Harjoituksiin liittyen mietin myös sitä, että vaikka kuinka tiedämme ihmisen olevan psykofyysinen olento, niin miksi silti yritämme vaikuttaa toisiimme ensi kädessä järjen keinoin? Eikö jokainen muutostilanne, kompromissi tai konflikti ratkeaisi paremmin jos ottaisimme ihmisen huomioon kokonaisuutena sen sijaan, että suuntaisimme kaiken energian ainoastaan järkisyiden paukuttamiseen? Ja olisiko todellinen läsnäolo ja aitous mahdollista sen sijaan, että pörhistelemme ja pullistamme egojamme tai vastakohtaisesti piilottelemme omaa lahjakkuuttamme?

Alla Laurin ajatuksia, jotka jäivät eniten mieleeni:

- Muutoksen välikappale olen minä. Voin vaikuttaa olemalla peloton.
- Olen vastuussa siitä, mitä lähetän ja vastaanotan. Lähetänkö ongelmattomuutta?
- Puhtaan havainnon muuttava voima. Puhdas havainto on mahdollinen jos ihminen on läsnä. Muutos on mahdollinen nykyhetkestä käsin (oma tulkintani).
- Elämän tahto on aina hyvä; ihmisten tahto voi olla jotakin muuta.
- Elämä on elinkautinen harjoitus.
- ”Minä en jaksa” voi tarkoittaa, että olen tekemässä jotakin, mikä ei elävöitä minua.
- Laurin loppukaneettina: ”Jatketaan matkaa!”

/ Marinka Wieru

Marinka Wieru toimii asiakkuuspäällikkönä Kotosalla Säätiössä. Marinka on ollut kiinnostunut itsensä kehittämisestä lukioajoista saakka, jolloin hän luki Ritva Enäkosken kirjan: “Hinku, halu ja haba – miten bodaan henkisen kantin kestäväksi.” Seniorimarkkinoiden lisäksi hänen intohimoihinsa kuuluvat aikakausilehdet, toiminnallinen treeni ja elokuvat.