Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Ne joilla on kiire myöhästyy elämästä

Minä lakkasin juoksemasta. Lakkasin hokemasta kiire, kiire ja kiire. Sillä tiellä minun elämäni ei tuntunut lopulta miltään. Pysähtyminen kiireen keskelle lopulta oli painajaismaista ja hetket tuntuivat syntisiltä ja ontoilta. Kun en tee, en ole olemassa, oli uskomukseni tuolloin.

Olen kuullut myös toisenlaisia syitä juoksemiselle; en ole tärkeä, jos en juokse. Pelkään menettäväni asemani, jos en juokse. Ja; täytyyhän kaikki työt tehdä kunnolla ja tarkastaa toistenkin töiden jäljet. Ja lopulta; “minä olen korvaamaton”. Se uskomus pusertaa lopulta ketsuppipullon lailla tyhjäksi.

Jatkuvan merkityksettömän kiiren keskellä ei ehdi elää. Elämä kuitenkin on hetkiä ja merkityksiä. Niissä läsnäolo tekee  kokemuksen ja tunteen, jonka saamme aitona ihon alle ja sydämeen. Elämä on olemista ja tekemistä läsnäololla. Mieli ja sydän on mukana hetkesssä, ei menneessä tai tulevassa.

Makoilen nyt sängyllä. Keskellä arkipäivää. Oikeasti. Ja olen valtavan tuottava. Aamulla ehdin silitellä poikani vaaleita hiuksia pitkän aikaa aamupalan jälkeen. Leikimme spontaanisti jugurttipurkin kannesta tehdyllä pallolla puolisen tuntia ennen tarhaan lähtöä. Olen jopa torkahtanutkin aamupäivän aikana, eikä ole edes vielä lounasaika. “Ei voi olla mahdollista!!!” huutaa nyt kronologiseen, prosessintäytteiseen ja suoraviivaiseen maailmaan tottunut ihminen.

Olen nimittäin huomannut, että aivoni toimivat huikealla tavalla levossa. Ensin pohdin haluamaani asiaa ja luon itselleni siihen painetta ja halua onnistua. Kysyn: “Mistä tässä on kyse?” Sitten päästän vain irti, teen jotain muuta; urheilen, lepään, leikin tai siivoan. Sitten ajatuksia alkaa tulla, vastauksia ja oivalluksia. Sellaisia, joita en olisi tavoittanut työpöydän, koneen ja hälinän äärellä. Työstäni suurin osa on ajattelemista ja se ei oikein onnistu pusertamalla. Siksi rytmitän myyntityön ja sähköpostit eri aikaikkunoihin, kuin suunnittelun, valmennusten tuottamisen ja valmentamisen. Ne vaativat erilaisen mielenalan.

No minä siis olen makoillut tänään. En tietenkään tee niin joka päivä. Kuitenkin tämä on minun tarinani siitä miten olen löytänyt oman tapani elää täydemmin. Hetkeni tuntuvat pidemmiltä. Tietenkin minullakin on välillä kiire. Se on silti erilaista kiirettä kuin ennen. Nyt kiireessäni on rauhaa ja omavalintaisuutta. Tiedän vauhdin ja hitauden jaksottuvan, jolloin energiaakin tuntuu riittävän kaikkialle. Tunnen olevani vahvasti elämässä kiinni.

Tämä “ajattelemaan oppiminen” siis auttoi minua pysähtymään ja toi hetket myös kotona ja muissa töissä tosiksi ja läsnäoleviksi. Toinen löytää rauhansa toisin keinoin, tämä lääke oli minun näkökulmani asiaan. Pieni ääni sisälläni huutelee; mikset tehnyt tätä jo aiemmin. Mutta kaikelle on aikansa; olemiselle ja elämiselle.