Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Tuhat loistavaa kulttuuria

Sitomon Aamulatauksessa 28.11.2012 aiheena oli työpaikan kulttuuri. Kulttuuri on käsite, jonka me jokainen määrittelemme omalla tavallamme. Toiselle kulttuuri merkitsee ensi kuulemalta taidetta, toiselle se kertoo työpaikan ilmapiiristä ja kolmas aistii kulttuurista tietyt tavat toimia, jonkin kirjoittamattoman säännön. Jokaiselle meistä kulttuuri edustaa erilaista näkökulmaa ympäröivästä maailmasta tai työyhteisöstä, jossa työskentelemme. Jos meitä on tuhat erilaista ihmistä, on myös tuhat erilaista kulttuuria.

Aamussa mietimme, mikä on leimallista juuri meidän työyhteisöjemme kulttuureille. Vastauksia tuli niin monta kuin oli osanottajiakin. Kulttuurin tunnusmerkeiksi nousivat kiire, jatkuva muutos, läpinäkyvyys ja avoimuus. Mahtavia sanoja, isoja merkityksiä. Kulttuuri esiintyy erilaisina tunnusmerkkeinä työyhteisöissä, ja onkin tärkeää pysähtyä aika ajoin tarkastelemaan oman kulttuurin ominaispiirteitä. Näkyykö kulttuuri teidän yhteisössänne asenteina, sanattomana käytöksenä vai vallitsevana ilmapiirinä? Näyttäytyykö kulttuuri samanlaisena kaikille työyhteisön jäsenille? Onko nyt vallitseva kulttuuri sellainen, joka halutaan säilyttää sellaisenaan vai tarvitseeko sitä muuttaa?

Voimmeko me yksilöinä olla mukana työpaikan kulttuurin muutoksessa tai säilyttämisessä?

”Kulttuuri” sanan alkuperä tulee latinan sanasta ”colere”, joka merkitsee viljelyä. Aamulla käytetyn näkökulman mukaan kulttuuri koostuu asenteista, teoista, tunteista ja ajattelusta. Näitähän me voimme kaikki viljellä ja hallita, ainakin omiamme.

Tarkkailijana me voimme tunnistaa kulttuurillista nykytilaa havainnoimalla sanatonta viestintää, ihmisten valintoja (esim. siitä miten yhteistä aikaa kunnioitetaan), ympäristön merkkejä (esim. työpaikan siisteydestä). Nämä kaikki kertovat paljon yhteisöstä ja se mikä on kerran opittua, voidaan siitä myös oppia pois.

Työyhteisöissä me olemme kaikki mukana luomassa vallitsevaa kulttuuria, tai ainakin muovaamassa sitä. Meillä jokaisella on vastuu kulttuurista ja sen tuomista vaikutuksista organisaatiossamme.

Avasimme aamussa keinoja, joilla vallitsevaa kulttuuria voidaan muuttaa tai haluttua kulttuuria ylläpitää. On mietittävä mitä me haluamme saada aikaan. Millaisia tekoja, asenteita, ajattelua ja tunteita se vaatii ja kuinka me yhdessä saavutamme halutun muutoksen?

On tehtävä pieniä konkreettisia muutoksia, jotta ihmiset saadaan sitoutumaan ja innostumaan. Hyödynnetään tunne, luodaan kiireen ja välttämättömyyden tunne, jotta asiat saadaan tehokkaasti liikkeelle. Huolehditaan riittävästä ”vallan yhteisymmärryksestä”, näin ihmiset sitoutuvat muutokseen. Asetetaan lähiajan tavoitteita, koetaan nopeita onnistumisia, jotka siivittävät muutosta eteenpäin. Ollaan läsnä, harrastetaan dialogia, jolla syvennetään keskinäisiä suhteita. Ankkuroidaan tekeminen osaksi arkea, luodaan yhdessä tekemisen meininkiä ja vahvistetaan visioita, viestimistä ja välittämistä.

Yksi vaikutuskeinoista nousi kuitenkin ylitse muiden; läsnäolo ja sen merkitys. Johdon tulee sitoutua kulttuurin muuttamiseen 100%:sti, jotta yllämainitut keinot ja tavoitteet saavutetaan. Läsnäoleva johto on koko muutosprosessin tukipilari; sitoutuneisuus välittyy johdosta alaisiin ja leviää positiivisesti ihmisestä toiseen. Läsnäolon kautta koko työyhteisö ymmärtää kulttuurin muutoksen tärkeyden, joten sitoutuminen on helpompaa ja muutoksen tulokset ovat saavutettavissa. Annatko sinä oman osasi, sinun oman läsnäolosi teidän kulttuurinne muutokselle tai säilyvyydelle?

- Martina Santanen

Joulun toivotuin lahja

Koin tällä viikolla parituntisen hetken, joka lukeutuu oman elämäni tähtihetkiin. Niihin tilanteisiin, jossa ajantaju katoaa, jossa sydämen täyttää niin suuri hyvän olon tunne, että se tuntuu joka solussa, jossa on aidosti läsnä koko kehollaan ja mielellään ja jonka painaa syvästi muistiinsa ihan vain siksi, että pystyy palauttamaan tämän tunteen mieliin kerta toisensa jälkeen.

Tämä hetki syntyi Taysin Lasten hematologian ja onkologian yksikössä, osastolla 6. Me Sitomossa halusimme tänäkin vuonna käyttää joulukorttirahat konkreettiseen hyvään. Tänä vuonna se tarkoitti lukuisia pieniä paketteja Taysin lasten syöpäosaston pikkupotilaille ja heidän perheilleen. Viedessämme joulutervehdyksen lahjan saajille, koimme jotain, jota on vaikea sanoin selittää.

Pääsimme ainutlaatuiselle matkalle (työ)yhteisöön, jonka lämpö ja energia oli sanoinkuvaamatonta. Meitä vastassa ei ollutkaan kylmät, kolkot ja pelottavat sairaalahuoneet vaan värikkäät seinät ja verhot, lukuisat piirroshahmojen kuvat ikkunoissa, iloinen puheensorina ja nauru. Suurimman lämmön ja energian tilaan toi ihmiset, joita siellä tapasimme. Näimme kymmeniä hymyileviä kasvoja: potilaita, vanhempia, lääkäreitä ja hoitajia. Meidät vastaanotti kaksi mitä ystävällisintä, nauravaisinta ja lämpimintä hoitajaa, joiden kanssa saimme vaihtaa ajatuksia heidän työstään ja yhteisöstään, jossa he päivittäin antavat korvaamattoman panoksensa pienten potilaiden eteen. En yhtään liioittele jos sanon, että tämä juttutuokio oli yksi suurimmista oppikokemuksistani.

Tapasimme vierailun aikana myös pieniä potilaita, joista kuvan 3-vuotias Minttu oli lupautunut mannekiiniksemme prinsessahameineen, sukkahousuineen ja lakattuine kynsineen. Pääsimme juttelemaan hänen kanssaan ja tutustumaan tämän valloittavan neidin ja hänen perheensä elämään. Tämä juttutuokio meni syvälle ihon alle, se oli yksi vaikuttavimmista hetkistä, joita olen saanut kokea.

Osastolla viettämäni hetket saivat minut miettimään oman elämäni arvojärjestystä ja sitä, mistä tässä kaikessa on kyse. Jos vain saisimme yritykset, asiakkaat, yhteistyökumppanit, ystävät, perheenjäsenet, esimiehet ja työntekijät innostumaan perheestään, puolisostaan, työstään tai harrastuksestaan edes murto-osan siitä, miten Minttu innostui ilmapallosta, jonka hänelle toimme tai saippuakuplista, joita yhdessä puhalsimme sairaalaklovnien kanssa, uskon, että sillä olisi pitkälle menevät positiiviset seuraukset. Se, että muistaisimme pysähtyä pienten onnistumisten ääreen, saisi meidät paremmalle tuulelle. Se, että löytäisimme iloa sieltä, missä sitä on vaikea nähdä, saisi meidät voimaan paremmin. Se, että arvostaisimme niitä perusasioita, jotka meillä on hyvin, lisäisi meissä kiitollisuutta. Se, että näkisimme toiset ihmiset hyvinä ja kauniina, saisi meidät puhaltamaan yhteen hiileen.  Se, että puhuisimme vaikeista asioista, saisi meidät luottamaan…. Kun vain näkisimme kaiken sen hyvän, mitä meillä on ympärillämme, antaisi se meille enemmän mitä osaammekaan kuvitella. Niin kotona kuin työssä.

Emme me ole luomassa vain bisnestä ja toimivia työyhteisöjä, olemme vahvistamassa ihmisyyttä, iloa, innostumista, merkityksen löytämistä ja luottamusta ihmisiin. Sitä kautta syntyy paremminvoivia ihmisiä, paremminvoivia perheitä ja paremminvoivia työyhteisöjä. Tämä konkretisoitui Taysin vierailulla.

Koko Sitomon väki haluaa kiittää syvästi Taysin osaston 6:n henkilökuntaa ja erityisesti Sirpa Bambergia ja Marja-Leena Löyttyniemeä oman maailmansa näyttämisestä meille. Erityiskiitos ihastuttavalle pikku-Mintulle ainutkertaisesta hetkestä! Tämä oli meille joulun toivotuin lahja. Kiitos.

Valta on taitolaji

Mitä valta on? Minulle esitettiin tämä kysymys pari päivää sitten. Sadasosasekunnin ajan ajattelin, että helppo juttu, tähän on helppo vastata. Sitten hiljenin enkä saanutkaan muodostettua järkevää vastausta. Yksi kysymys herätti paljon lisäkysymyksiä. Mietin, millaisia vallan lajeja on olemassa? Mistä valta tulee? Millaista valtaa itse käytän ja miten? Entä miten valtaa käytetään minuun?

Päädyin vastaamaan, että valta on vaikutusmahdollisuus, keino vaikuttaa asioihin ja saada ne tapahtumaan. Jotenkin kuitenkin koin, että valtaan liittyi negatiivinen tunnelataus. Wikipedian määritelmä vallasta vahvisti kokemustani: ”Valta tarkoittaa yleisesti jonkun tai jonkin oikeutta tai mahdollisuutta hallita jotakuta, määrätä tai päättää jostakin.” Hallita, määrätä, päättää. Vahvoja verbejä. Ei ihme, että valta aiheutti negatiivisia tuntemuksia.

Viime Aamulatauksessa valta sai myös seuraavanlaisen määritelmän: ”valta on johtamisen väline”. Koen, että johtajan työkaluna vallalla saa parhaimmillaan aikaan hyviä asioita jos sitä osaa käyttää taiten. Ei valta tarkoita automaattisesti diktatuurimaista yhteisöä, jossa yksi hallitsee ja muut vikisee. Valta voi hienoimmillaan näyttäytyä vastuunottona, vaikuttamisena, hellästi eteenpäin puskemisena, innostumisen tartuttajana ja onnistuneen muutoksen läpiviemisenä. Vallankäyttö taitaakin mitä suuremmissa määrin olla taitolaji. Parhaimmillaan se edistää organisaatiota ja selkeyttää työnjakoa, heikoimmillaan se eristää ihmiset toisistaan omiin poteroihin itämällä pelon ja skeptisyyden siemeniä.

Jotain kiehtovaa vallassa todella on. Itseäni se kiehtoo siitä näkökulmasta, että haluaisin ymmärtää millaista valtaa nykyajan työyhteisöissä käytetään. Onko valta niissä tullut annettuna arvostuksen kautta, onko se tilannesidonnaista tai onko se saavutettu suoraan tittelin ja aseman kautta? Millaisia kokemuksia työyhteisöissä on vallan käytöstä? Millainen valta on tuottanut toimivan lopputuloksen, millainen ei?

“Valta ei koskaan ole hyvä ellei sen haltija ole hyvä.” -Martin Luther King- …Onko tämä ajatus sinun maailmankuvassasi totta?

Minulla on suhde

Myönnän, olen suhteessa. Tämä suhde syntyi yhden puhelinkeskustelun aikana ja on jatkunut tiiviinä jo muutaman vuoden. Tapaamme tämän toisen osapuolen kanssa pääsääntöisesti vain puhelimitse, mutta se ei ole estänyt suhteemme syvenemistä. Välillemme on syntynyt jotain, jota on vaikea kuvitella.

Tämän suhteen toinen osapuoli on kirjaston työntekijä. Kyllä, luit oikein. Suhteemme syntyi oikeastaan ikävän tilanteen kautta kun hän oli vahingossa poistanut kaikki tietoni kirjaston järjestelmästä, josta johtuen minua, korttiani ja lainoja ei enää ollut olemassa. Lisäksi tililtäni oli veloitettu hurja summa kirjaston myöhästymismaksuja (jotka eivät siis koskeneet todellisuudessa minua vaan olivat menneet sekaisin toisen asiakkaan kanssa).

Edellä kuvattu tilanne ei ehkä ollut hedelmällisin pohja syvälle suhteelle, mutta hän hoiti tilanteen upeasti; pahoitteli aidosti koko sydämestään, kertoi miten nyt toimitaan, antoi hyvityksen ja vielä kertoi kehitysehdotuksensa heidän sisäiselle toiminnalle niin, että tällaisilta tilanteita vältyttäisiin jatkossa. Tämä hienosti hoidettu tilanne päättyi siihen, että soitin hänen esimiehelleen ja kerroin hyvän palautteen hänestä eteenpäin. Myöhemmin kuulin, että tämä palaute oli ratkaisevassa merkityksessä siinä, että hän sai vaihtaa työpaikkansa sisällä työtehtävää siihen, mitä hän oli jo pitkään halunnut. Lisäksi meistä tuli läheisiä puhelintuttavia, nykyisin soittelemme toisillemme silloin tällöin, oli sitten kirjastoasioita tai ei.

Tämä on todellisen elämän todellinen esimerkki siitä, että syvän ja toimivan suhteen synnyttäminen puhelimessa on mahdollista. Tämän lisäksi olen onnekseni saanut kokea monia muitakin vastaavia hetkiä puhelimessa niin myyjältä, vakuutusyhtiöstä, sähköasentajalta kuin siivoojaltakin. Yhteistä näissä keskusteluissa on ollut se, että puhelun päätyttyä olen ollut paremmalla tuulella kuin ennen puheluun vastaamista. Nämä ihmiset ovat onnistuneet synnyttämään minussa paljon positiivisia ailahteluja, tunteita, iloa, ne ovat herättäneet mielenkiintoni ja saaneet minut kokemaan itseni tärkeäksi. Tämä on johtanut joko kauppaan tai muuten miellyttävään lopputulokseen – molempien kannalta.

Mietinkin puhelinmyyntiä nykyisin uudesta näkökulmasta. Sen sijaan, että mieltäisin puhelinmyyjän lehtiä kauppaavaksi koneeksi vailla inhimillisyyttä (näitäkin kokemuksia on takana), koen puhelinmyyjän myynnin ammattilaiseksi, ihmiseksi, jonka työvälineenä on puhelin ja jonka taustalla työlle syvempi merkitys.

Se, haluaako puhelinmyyjä ”vain myydä” vai haluaako hän tuottaa toisella positiivisen hetken, saada hänet paremmalle tuulelle ja onko hän aidosti kiinnostunut toisesta, näkyy ja kuuluu – myös puhelimessa. Ei ole mitään hienompaa kuin kuulla nämä asiat toisen osapuolen äänestä. Silloin minä ainakin ostan. Ihminen ihmiselle toimii minulle. Myös puhelimessa.

Myyjämme Johanna Lehtisen artikkeli myynnin valmentamisesta PME:n jäsenlehdessä 2/2012

Mitä myynnin valmentaminen on? Onko se sijoitus tulevaan vai ajan hukkaamista kallisarvoisesta myyntityöstä? Pirkanmaan Ekonomit ry:n jäsenlehden numerosta 2/2012 (ilmestynyt 11/2012) löydät Sitomon myyjän ja asiakkuuksista vastaavan Johanna Lehtisen näkemyksen asiasta.

Johanna kertoo artikkelissa kuuluvansa “haastavaan myyjä-rotuun”. Hän kertoo kahlanneensa lukuisia oppaita, opuksia, sparraustuokioita sekä kikkoja ja tekniikoita lävitse – ja havahtuneensa siihen, että myyjä kehittyy vain pysähtymällä. Tähän ei ole vippaskonsteja tai oikotietä. Jos haluat kehittyä myyjänä, PYSÄHDY! “Kuinka ”vanha koira” oppii uutta? Väitän, että säännöllinen pysähtyminen on tähän avainsana”, Johanna kiteyttää. Pysähtymisen kautta myyjä pystyy haastamaan itsensä, omat tapansa ja löytämään niiden rinnalle kenties uusia toimintatapoja ja malleja.

Johannalle parasta myynnissä on asiakkaan kokonaisvaltainen palvelu, koko tunteiden kirjon eläminen asiakkaan rinnalla ja jatkuva oppiminen. Mitä Johanna sitten ajattelee myynnin valmentamisesta? Lue Johannan kirjoitus Pirkanmaan ekonomien jäsenlehdestä tai Sitouttajasta  “Myyjän vuosihuolto – sijoitus vai ajanhukkaa?” niin saat kysymykseen vastauksen.

Valmentajamme Nina Rinteen haastattelu Aamulehdessä 21.10.12

Me Sitomolla uskomme, että henkinen kasvu ja bisnes mahtuvat samaan lauseeseen. Ne eivät sulje toisiaan pois vaan päinvastoin, toimivat toistensa edellytyksinä. Menestystarinoita syntyy kun ihminen kehittää itseään eteenpäin, haastaa totuttuja ajattelumalleja ja kun hänellä on merkitys sille, mitä hän tekee. Uskomme siis, että halutessamme hyvinvoivan työyhteisön, joka tuottaa hyvin, on meidän käännettävä katse ihmisiin ja heidän kehittymiseensä.

Aamulehden Sunnuntai-liitteessä 21.10.2012 toimitusjohtajamme ja valmentajamme Nina Rinne avaa valmennuksen syvempää olemusta Sitomolaisesta maailmankuvasta käsin. Nina kertoo artikkelissa valmennuksen merkityksestä mm. myynnin johtamisessa; siitä, että myyjä myy paremmin jos päähuomio ei ole pelkästään euroissa vaan huomio on myös itsensä kehittämisessä ja hyvän hetken antamisessa toiselle osapuolelle myyntitilanteessa. Sama pätee myös muihin työn ja elämän osa-alueisiin: kun selvillä on merkitys omalle työlle ja halu kehittää itseään, koemme tyytyväisyyttä ja saamme enemmän aikaan.

“On jo hyväksyttyä sanoa ääneen, että fyysinen hyvinvointi vaikuttaa suoritustasoon ja fyysisesti hyvinvoiva ihminen tuottaa paremmin. Milloin aletaan puhua henkisestä hyvinvoinnista ja elämänhallinnan taidoista, jotka vaikuttavat samalla tavalla?” Nina kiteyttää artikkelissa. Ennen öljysimme koneita saadaksemme tuottavuuden nousuun, nykymaailmassa se ei riitä. Ei riitä, että meillä on toimivat koneet ja ohjelmat tai ylivertaiset tuotteet. Meidän on öljyttävä ihmisiä saadaksemme kaikki se potentiaali käyttöön mitä meissä on. Siksi me uskomme, että henkinen kasvu ja bisnes mahtuvat samaan lauseeseen.

Lue lisää meidän maailmankuvasta ja tavastamme valmentaa Aamulehden Sunnuntai-liitteen artikkelista “Yhä parempi ihminen” 21.10.2012.

Psst… Älä kerro kenellekään, miksi Merkitys on menestyksen avain

Toisilla on töissä kivaa, toisilla ei. Työterveyslaitoksen tutkimuksen (2009) mukaan jopa 140 000 suomalaista työssäkäyvää kokee tulleensa kiusatuksi työpaikallaan. Se ei ole kivaa. Toisilla taas kiva tuntuu olevan jatkuvaa.

Great Place to Work 2012  –tuloksissa suuryritysten kärkeen pääsi (taas) IKEA. Mitä ihmettä? Halpoja huonekaluja ja lähes ilmaisia kodintarvikkeita myyvä tavaratalo, jonka hinnoittelu saa epäilemään, että jossain on oltava jotakin pielessä, ajattelee moni. Ei kukaan pysty myymään tuota laadukasta ja kestävää tavaraa ja vielä samalla huolehtia henkilöstöstään. Kuka tässä nyt huijaa ja miten?

IKEA Suomen asiakaspalvelukeskuksen päällikkö Tarja Sallanen valotti tänään aamulatauksessa sitä, miten TYÖN MERKITYS näkyy ja tuntuu heidän arkipäivässä, kulttuurissa, johtamisessa, rekrytoinnissa, urasuunnittelussa yms. Tämä taas johtaa siihen, että ihmiset ovat sitoutuneita ja antavat parastaan. Näin paranee asiakastyytyväisyys ja sitä myötä tuloskin, koko ajan.

Parempi arki monille ihmisille, on IKEA:n visio ja tahtotila, joka ohjaa jokaista hetkeä ja kohtaamista arjessa. Miten saadaan parempi arki niin työntekijöille, asiakkaille kuin sidosryhmillekin?

Yhteistyö ja innostuminen ovat kuulemma esiin nostettuja asioita, joista jokainen urallaan ja elämässään seuraavaan vaiheeseen siirtyvä työntekijä mainitsee syiksi, joiden vuoksi on ollut Ikealla töissä, ja joita jää ikävoimään. Lisäksi Tarja mainitsi esimerkillä johtamisen, maalaisjärjen, nöyryyden, kustannustietoisuuden sekä lukuisia muita tekemistä ohjaavia arvoja.

Työn merkitystä korostetaan koko ajan ja joka paikassa. Kassatyöntekijän on oltava kiinnostunut  kassatyön lisäksi niin kodinsisustuksesta kuin paremman arjen tarjoamisesta monille ihmisille. Pelkkiä käsipareja ei edes oteta töihin. Johtaminen pohjautuu ihmisiin, ei eri toimintoihin kuten esimerkiksi varaston ja Contact Centerin erilaisiin työtehtäviin. Ihmisiin siis.

Huh, meinasi tulla hiki kun kohtasin kaikkia omia ennakkoajatuksiani siitä, miten eri tehtävissä toimivia ihmisiä oman maailmankuvani kautta tulisi johtaa.

Kyse taitaakin olla siitä, että menestyvässä (IKEA- kasvu ja markkinaosuus Suomessa kertokoon oman tarinansa) ja hyvinvoivassa työyhteisössä johtamiskulttuurin keskiössä on Ihminen ja se, miten hän kokee työnsä merkityksen osana suurempaa kokonaisuutta.

Parempaa arkea monille ihmisille siis.

Mistähän viisauden kirjasta löytäisi itselleen ja omalle yritykselleen yhtä vahvan Merkityksen, jolla voisi ohjata kulttuuriaan oikeaan suuntaan?

Lapsia vai aikuisia?

Olipa kerran maailma, jossa johdettiin työtä ja prosesseja.  Nykyään johdetaan yhä harvemmin työtä, vaan ennemminkin ihmisiä, jotka työtä tekevät.  Työn muuttuessa koko ajan aineettomammaksi lienee aika alkaa öljytä koneen sijasta ihmisiä.

Menestyvässä ja Euroopan parhaaksi työpaikaksi valitussa Futuricessa on päästy seuraavalle tasolle.  Asioita ei johdeta, ihmisiäkään ei johdeta, vaan kulttuuria johdetaan. Mitä ihmettä, miten kulttuuria voi johtaa?

Tuomas Syrjänen, Futuricen toimitusjohtaja kiteytti eilen Aamulatauksessa hyvin oman näkökulmansa yrityksen menestystekijöistä kolmeen elementtiin, joista otan tarkasteluun yhden: Vapaus toimia. Kun toiminta on läpinäkyvää, niin että hallitus ja henkilöstö saavat samat tiedot samanaikaisesti ja kaikki tieto yrityksen asioista on jokaisen saatavilla, on henkilöstön helpompi ajatella ja tehdä päätöksiä.

Hui, aika pelottavaa, on ensimmäinen reaktioni tähän tietoon. Päähän nousee kysymyksiä. Voiko kaikesta puhua? Mitä jos yrityksellä ei mene hyvin ja henkilökunnalle tiedotetaan siitä? Lähteekö meiltä hyvät tekijät? Mitä jos he käyttävät tietoja väärin? Levittääkö joku tietoja ulkopuolelle?

Tuomas lainasi ajatusta ihmisten käyttäytymisestä avoimessa kulttuurissa näin: ”Hollannissa on vähemmän verhoja asuntojen ikkunoissa kuin meillä Suomessa. Tämä on johtanut siihen, että asunnot ovat siistiä.”

Kun kaikki tekemiset ja tiedot on kaikkien saatavilla, muuttuu esimiestyökin enemmän rooliksi, jonka näyttelijää voidaan vaihtaa. Kyse ei olekaan enää vallasta, sillä jokainen on vastuussa omasta tekemisestään. Silloin esimiehen ei ole syytä ottaa aikuisen roolia ja antaa työntekijöiden olla lapsen roolissa.

Haudataan hierarkia ja byrokraattinen johtaminen, annetaan tilaa avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle sekä vapaudelle toimia. Luottaen tietenkin siihen, että olemme palkanneet meille aikuisia töihin.  Ja annetaan niiden lasten olla lapsia.

Mitä sinulle kuuluu?

Miten sinä voit? Siis todella. En tarvitse vastaukseksi kulunutta ”hyvin, kiitos”. Vaan haluan, että pysähdyt miettimään mitä sinulle oikeasti kuuluu, miten todella jaksat tällä hetkellä. Tämän kysymyksen äärelle pysähdymme valitettavasti liian harvoin. Olemme erittäin hyviä paahtamaan vauhdilla eteenpäin kuuntelematta kehomme viestejä siitä, miten todella voimme. Juuri tällä hetkellä. Tässä ja nyt.

Itselleni pysähtymisen paikan tarjosi viimeisin Aamulataus, jonka teema ”Kiireen taklaaminen” johdatti tulkitsemaan omaa energiatasoa ja haastamaan itselleen syöttämiä uskomuksia. Jo oivallus siitä, että sen sijaan, että puhuisimme ajanhallinnasta, on viisaampaa puhua energian hallinnasta. Aikaa on aina tietty määrä, sille emme voi mitään, mutta energiaan me voimme vaikuttaa; siihen, miten suuntaamme työssä energiamme, missä tilanteissa olemme todella läsnä, mitä tekoja teemme energiatasomme eteen.

Aamun aikana sain itseni kiinni muutamista ”syistä”, joita olen itselleni kehitellyt ettei minun tarvitsisi tehdä jotain. Havahduin jälleen siihen, että me ihmiset olemme todella hyviä selitysten keksijöitä. Tiedätkös: ”tänään en kyllä pysty lenkille, oon niin väsynyt ja päätäkin vähän särkee”, ”tänään en pysty tekemään sitä rahoitushakemusta, koska on niin kiireinen päivä”, ”tänään ei ole hyvä päivä soittaa haastavalle asiakkaalle, teen sen vaikka huomenna”… Tai kuten itseni kohdalla: ”kyllä sen gradun ehtii kirjottamaan loppuun myöhemminkin, tänään en jaksa”. Paskat! Kun pidän kiinni tästä uskomuksesta, se jyllää päässäni joka päivä, joka viikko, joka kuukausi ja toimeen ei tule tartuttua. Eilen luovuin tästä uskomuksesta ja tartuin graduun; neljän tunnin rypistys ei tuntunutkaan niin pahalta mitä olin itselleni uskotellut. Oikeastaan se antoi jopa virtaa ja energiaa. Yes, I can! Tartun siihen tänäänkin. Nyt se saatetaan loppuun.

Onko sinulla vastaavia uskomuksia, joita syötät itsellesi? Voisitko haastaa niistä jonkun? Emme me tarvitse energiajuomia, -patukoita tai -tabletteja päästäksemme vauhtiin. Vastaus löytyy paljon lähempää: itsestämme. Kun tunnistamme tutut toimintatapamme, vanhat ajatuksemme ja pysähdymme kuulostelemaan niitä ja miettimään osalle vaihtoehtoisia toiminta- tai ajattelutapoja, lähdemme lentoon!