Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Jaettu innostus

Sanotaan, että ihminen toimii inspiraation ajamana tai pakon edessä. PYSÄHDY! Mietipä tätä hetki.

Kun viimeksi sait jotain sellaista aikaan, josta koit ylpeyttä ja tunsit saavuttamisen tunnetta; pystytkö jäljittämään jommankumman alkutunteen asialle? Oliko kyseessä inspiroitumisen ihana vetovoima vai annetun lupauksen, pelon tai sitoumuksen tuoma pakko? Toki matka tuo muitakin tunteita mukaan, mutta sanonnan mukaan jompikumpi näistä on alkuun paneva voima. Inspiraatio tai pakko.

Itse pidän hyvinkin paljon siitä, että asetan itselleni sitoumuksia, koska tiedän sen avulla tekeväni vaikeitakin asioita. Otetaan esimerkiksi juoksulenkki; lupaan kaverille, että lähden mukaan kahden tunnin juoksulenkille. Tiedän, että jos tekisin sen yksin, se jäisi puoleentoista tuntiin. No, mitä saavutan puolen tunnin lisäjuoksemisella? Kunnonnousua. Yksin paikkoja alkaisi särkeä ja valehtelisin itselleni, että puolitoista tuntia riittää. Kun vierellä on henkilö, jolle on luvannut kaksi tuntia, olen sitoutunut siihen ja sen lupauksen aion pitää. Itseään on helppo huijata, toista ei edes halua huijata.

Sitoutuminen on erinomainen eteenpäin vievä voima, mutta myönnetään, että inspiroitumisen tunne on huikeimpia kokemuksia elämässä. Mieleen ikään kuin avautuu uusi ikkuna. Aiemmin vaivalloiselta tuntuneet asiat sujuvat kuin ”vettä vaan”. Vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän, aamulla nousen ylös odottavaa intoa puhkuen. Tuntuu, että flow jatkuu jatkumistaan.

Mitä luulet tapahtuvan työpaikalla, jossa useampi ihminen kokee samaa tunnetta yhteisesti, samaan aikaan ja samanmielisesti? Tästä syntyy pysäyttämätön luonnonvoima, maailmoja muuttavaa toimintaa, ilmiö, jota ei voi enää vain yritykseksi kutsua.

Mitä ihmiset tarvitsevat siihen, että tällaisia kokemuksia ja tunteita voi syntyä?

  • Yhteisen, kirkkaan ja yhdessä ymmärretyn tarinan. Jotain syvää, joka perustuu palvelemiseen, uuden luomiseen tai vaikka toisten elämän helpottamiseen.
  • Sisäisen luottamuksen, hyväksynnän- ja arvostuksen tunteen. Tästä syntyy kykyä olla eri mieltä, josta taas voi jalostua uutta.
  • Näistä syntyy kollektiivista halua sitoutua yhteiseen tekemiseen ja tarinaan, joista taas seuraa mahdollisuus saavuttaa huipputuloksia.

Kääntäen, mitkä ovat suurimmat esteet yhteisen inspiroitumisen syntymiselle?

  • Kaukainen johto, joka ei ota ihmisiä/heidän mielipiteitään mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon.
  • Johdon egot ja itsekkäät tavoitteet, jotka menevät muun edelle.
  • Viestinnän epäselvyys ja salaisten (ihmisten välisten) sopimusten suosiminen.
  • Yhteisen tarinan ja tarkoituksen puute tai epäselvyys; ihmisten odotetaan tekevän tulosta ilman, että yhteistä tarinaa ja tarkoitusta on kirkastettu.
  • Luottamuksellisen tunnelman vaalimatta jättäminen.

Tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi. Mitä muita inspiraation lähteitä tai esteitä löydät yrityksestäsi? Entä miten kutakin kohtaa luodaan tai vältetään omassa porukassa? Ota kynää ja paperia ja kirjoita ajatuksesi ylös. Näin ne myös varmemmin jäävät alitajuntaasi.

Apukysymyksiä ajattelullesi:

  • Mitä ihmiset tarvitsevat jaettuun innostukseen?
  • Miksi? Mitä hyötyä on jaetusta innostuksesta?
  • Mitä siitä syntyy?
  • Miten jaetun innostuksen voi luoda? Miten jaettu innostus pääsee syntymään?
  • Miksi koen aiheen läheiseksi ja tärkeäksi itselleni?
  • Mikä meillä mahdollistaa yhteisen innostuksen syntymisen?
  • Mikä estää?
  • Tukevatko työskentelytilamme ja -rutiinimme inspiraation syntymistä?

Lupaan sinulle johtajana ja esimiehenä lihavia ja ihania aikoja, jos saat ihmiset puolellesi ja yhteisen inspiraation syntymään. Se kaikki on vaivan arvoista!

Ihmisyydestä

Ihminen on ihanan monimutkainen olento. Tätä monimutkaisuutta tulee vain liian harvoin pohtineeksi. Kiireen keskellä painamme menemään ja unohdamme pysähtyä. Juoksemme palaverista palaveriin, vastaamme sähköpostiin ja puheluihin, haemme lapset tarhasta, hoidamme kotitöitä, yritämme myös jossain vaiheessa urheilla, nähdä ystäviä ja tavata sukulaisia. Tämän kaiken keskellä unohtuu helposti se tärkein – itsemme kuuntelu.

Unohdamme kuunnella kehoamme, ajatuksiamme ja tunteitamme. Unohdamme pysähtyä katsomaan taakse päin ja kurkkaamaan kohti tulevaa. Unohdamme katsoa itseämme. Menemme vain – kovaa ja korkealta. Silti jossain syvällä korvien välissä soi: ”tiedän, että minun pitäisi pysähtyä, MUTTA KUN…” Viime keskiviikon Aamulataus sai minut pysähtymään ja miettimään missä minä olen nyt. Mikä minut on tähän tuonut? Mitä koen, tunnen ja ajattelen juuri nyt? Mitä kehoni kertoo minulle minusta itsestäni? Pysähdyin.

Tunnustan; jäin kiinni lievästä itsepetoksesta. Havahduin, että positiivisten uskomusten lisäksi olin syöttänyt itselleni myös muutaman negatiivisen uskomuksen, joihin olen ruvennut uskomaan ja pitämään niitä totena. Olin uskotellut, että on ok tukea ja kuunnella kaikkia, mutta unohtaa se tärkein – itsensä kuunteleminen. Olin uskotellut, että on ok, etten ehdi liikkumaan niin paljon kuin tarvitsisi tai näkemään ystäviä niin paljon kuin haluaisi. Olin uskotellut, että on ok sanoa kaikkeen ”kyllä” vaikka todellisuudessa olisi pitänyt sanoa ”ei.” Havahduin, että eihän se näin mene! Itseäni eteenpäin vievien uskomusten rinnalle oli ilmestynyt pieni lastillinen uskomuskuonaa. En ollut kuunnellut kehoni merkkejä tai alitajuntani viestejä tarpeeksi tarkkaan muutamaan kuukauteen… Niinpä lähdin kuona-astian tyhjennystalkoisiin.

Jos Sinä pysähdyt miettimään itseäsi niin mitä huomaat? Oletko sinä kerryttänyt itsellesi uskomuskuonaa? Onko sinulla uskomuksia, jotka ovat palvelleet sinua ehkä joskus, mutta et ole tarkastanut niitä enää aikoihin? Milloin olet viimeksi pohtinut, palveleeko uskomuksesi enää sinua? Ovatko uskomuksesi relevantteja? Vievätkö ne sinua eteenpäin?

Me kannamme mukanamme luontaista temperamenttia, lapsuuden oppeja ja tapoja, ympäristön muokkaamia arvoja ja toimintamalleja sekä geeneissä kulkevia viisauksia. Me luomme itsellemme uskomuksia, toimintatapoja ja ajattelumalleja. Ja meidän on mahdollista muuttaa niitä. Se juuri ihmisyydessä on niin tavattoman hienoa. Meillä on kyky oppia! Kuinka upeaa onkaan kokea jotain, joka jättää jäljen ja jonka johdosta rupeamme pohtimaan, havahtumaan ja heräämään. Ja siitä seurannutta oppimisen tunnetta ei voita mikään! Minä opin tällä viikolla tarkastelemaan omia, itselleni syöttämiä uskomuksia uusin silmin. Uskomukset vievät parhaimmillaan meitä eteenpäin, mutta pahimmillaan ne jarruttavat meitä. Pidän Kyle Maynardin koskettavaa tarinaa erinomaisena esimerkkinä siitä, mikä voima eteenpäin vievillä uskomuksilla on. Niitä meidän tulee syöttää itsellemme.

“Kun uskot, kaikki on mahdollista.”

- Tarja Kivistö