Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

On kiitoksen aika

Mistä Sinä olet kiitollinen? Mitä Sinä arvostat elämässäsi? Ketä tai mitä haluaisit kiittää? Nyt, kuluvan vuoden lähestyessä loppuaan ja uuden tehdessä tuloaan, on mainio hetki pysähtyä miettimään mistä kaikesta on kiitollinen…

Itse olen pohtinut viimeisten vuosien aikana enemmän kiitollisuutta kuin aikaisemmin. Olen miettinyt paljon, mitä minä arvostan ja mistä haluan lausua kiitokseni ilmoille. Olen havahtunut siihen, että elämässäni on paljon asioita, joista olen syvästi kiitollinen. Osa niistä on kovin pieniä, mutta merkityksellisiä, osa suuria, oikeita onnenkantamoisia. Pohdintojeni aikana olen myös havahtunut siihen, että aina en ole muistanut arvostaa tarpeeksi asioita, joita minulla on ollut. Niistä ihanista, pienistä, arkisista asioista en ole osannut olla tarpeeksi kiitollinen – ennen kuin olen ne menettänyt.

Muutama vuosi sitten koin tapaturman, jonka seurauksena kuntoutin itseäni kolme vuotta sairasvuoteelta terveeksi. Nämä vuodet muuttivat suuresti suhtautumistani myös kiitollisuuteen. Tapahtunut opetti arvostamaan pieniä iloja ja saamaan niistä esiin suuria tunteita. Kuntouttaessani itseäni työ- ja opiskelukykyiseksi, ns. ”normaalielämää” viettäväksi naiseksi, havahduin siihen, että liian harvaa asiaa osaa arvostaa silloin kun sen omistaa ja kun kaikki on hyvin. Se, että osaa olla syvästi kiitollinen, vaatii usein ensiksi kokemuksen menettämisestä. ”Vasta kun menettää, osaa arvostaa.”

Tapaturman jälkeisten vuosien aikana opin itse arvostamaan aivan uudella tavalla mahdollisuutta käydä kävelylenkillä, elokuvissa, tavata kavereita, leipoa, siivota, hoitaa opiskeluja ja tehdä työtä. Jopa vihaamani kotityö, tiskaus, tuntui taivaalliselta kun pystyin siihen ensimmäistä kertaa kuukausiin. Opin arvostamaan entistä enemmän normaaliarkea, kaikkea sitä, mistä aikaisemmin saatoin valittaa. Puhumattakaan siitä, paljonko opin arvostamaan ja kunnioittamaan läheisiäni; rakastavaa ja suurena tukena ollutta puolisoani, parempaan huomiseen uskonutta perhettäni ja korvaamattomina ilonlähteinä toimineita ystäviäni. Ja juuri näiden tärkeiden oivallusten johdosta, olen todella kiitollinen omalle kohdalleni osuneesta kriisistä. Vaikka tie on ollut ajoittain jyrkkä ja kivinen niin nyt huomaan sen arvon. Se on sittenkin antanut huomattavasti enemmän kuin on ottanut.

Mistä vaikeista tapahtumista oman elämäsi varrella Sinä koet nykyisin kiitollisuutta? Mikä on kenties avannut silmäsi ja saanut Sinut arvostamaan pieniä ilonhetkiä? Olisin kovin kiitollinen jos jakaisit sen kanssani täällä blogissa. Uskon, että kiitollisuus kasvattaa kiitollisuutta. Sen takia tarinoilla kiitollisuudesta, on suurta arvoa.

Uskon myös, että kiitollisuudessa on jotain maagista voimaa. Oletko Sinä huomannut sen? Itse olen havainnut, että kiitollisuus on varsin opettavaista; se suuntaa huomion pois epäonnistumisista ja pettymyksistä ja vahvistaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Lisäksi kiitollisuus toimii erinomaisena suojana: stressaavien ja vaikeiden elämänkokemusten ja kriisien keskellä kiitollisuudentunteet antavat suojan, jonka tarvitsee jaksaakseen eteenpäin.

Kiitollisuus myös parantaa ihmissuhteita; kun keskittyy pahantahtoisuuden sijasta kiitollisuuteen, negatiiviset tunteet, kuten kateus, viha, katkeruus ja ahneus toisia kohtaan vähenevät. Kiitollisuus saa meidät yksinkertaisesti arvostamaan toisiamme enemmän ja näkemään toisemme kauniimpina. Kiitollisuus saa meidät huomaamaan kuinka upeita puolisoita, ystäviä, perheenjäseniä, työkavereita ja tuttavia meillä on vierellämme. Tämä vain liian usein unohtuu. Ollaan siis niistä onnellisia ja kiitollisia! Ja yritetään arvostaa asioita, joita meillä jo on, ilman, että joudumme ne ensiksi menettämään.

Kiittäen sekä lämmintä joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaen,

Tarja


Inspiraation lähteillä

“Most people play not to lose. Some play to win. Only few play to win and to have fun.”

Mietelause syöpyi mieleeni, kun luin sen ties kuinka monennen kerran muistiinpanoistani, joita olin kasannut vuosien varrella. Ajattelin jälleen kerran, että tämä on yksi nerokkaimmista kiteytyksistä yksilön riskinottokykyyn ja -haluun liittyen. Se sai minut taas kerran katsomaan peiliin ja miettimään olenko wannabe vai todella sellainen mitä haluaisin.

Mistä erotan ihmisen, joka toimii oman filosofiansa mukaisesti. Millainen on oikeastaan voittajatyyppi? Pohdin tätä hetken ja mieleeni alkoi pulpahdella ehdokkaita. En kuitenkaan oikein vakuuttunut omista ehdotuksistani. Voittajatyyppi on jollakin tavalla myyttinen. Urheilussa on helppo osoittaa teknisesti taitavia tai muutoin lahjakkaita yksilöitä, mikä ei kuitenkaan useinkaan tee heistä vielä voittajatyyppejä. Henkiset kyvyt ratkaisevat. Palaan ajatuksissani jääkiekkoon. Mikael Granlund.

Miksi? Vastauksen saa näistä kahdesta videosta.

Suoritus ja jälkireaktio. Kun katsoo herran haastattelua, ei voi kuin ihailla nuoren miehen asennetta rakastamaansa lajia kohtaan. Herralla on hiukan vaivaantunut olo tasan niin kauan, kun puhutaan ilmaveivistä. Kun keskustelu kääntyy kohti MM-finaalia ja Ruotsia vastustajana, naama vääntyy näkkärille, hehku nousee silmiin ja tekstiä alkaa tulla kiihtyvään tahtiin. Ei ole vaikea arvata, mistä mies syttyy ja mikä vie polulla eteenpäin. Päänupissa on piuhat paikoillaan ja terve asenne peliä kohtaan paistaa läpi kaikesta.

Ajatuskulkuni vie kohti todellista menestystä. Mitä se on? Todellinen menestys on sarja toistuvia onnistumisia. Todelliset menestyjät onnistuvat kerta toisensa jälkeen, eivät satunnaisesti tai kerran tai kaksi. Mieleeni nousee spontaanisti eräs jalkapalloilija Kataloniasta. Mies joka on pelannut lähes 400 ottelua espanjan liigassa ja yli 100 maaottelua. Hän on hallitseva Maailman, Euroopan, Mestareiden liigan ja Espanjan mestari. Hän on kolmatta kertaa peräkkäin maailman kolmen parhaan jalkapalloilijan joukossa. Ja kaikesta tästä menestyksestä huolimatta, hän dominoi suoritustasollaan jalkapallokenttiä illasta ja vuodesta toiseen. Xavi Hernandez on pelaaja, jonka syöttöjen onnistumisprosentti (sen lisäksi että niiden määrä on suurempi kuin kenelläkään muulla) on toistuvasti täysin suvereeni siitäkin huolimatta, että hän antaa ratkaisevia syöttöjä kentällä enemmän kuin kukaan muu. Nautin saadessani katsella Barcelonan palloilunerojen peliä. Kun onnistut työssäsi korkeimmalla mahdollisella tasolla keskimäärin yhdeksän kertaa kymmenestä voit sanoa olevasi todellinen menestyjä.

Joskus on vaikea ymmärtää, mistä joidenkin ihmisten motivaatio asioiden tekemiseen, tuttuihin rutiineihin, samoihin toistuviin askareihin, löytyy. Joskus se on esimerkki. Joskus se on muisto. Joskus se on tavoite, jonka vuoksi on valmis tekemään töitä miten paljon tahansa. Huikea omanlaisensa esimerkki on norjalainen base-hyppyammattilainen Karina Hollekim, jonka elämä muuttui kertaheitolla kesken hyppynäytöksen Sveitsin Lausannessa 2006. Vastoin kaikkia ennusteita ja diagnooseja Karina osoitti, mitä sitkeys, usko ja kova työ voivat merkitä kaikista ennusteista huolimatta.

Resurrection, katso: Klikkaa

Tyydymme usein katselemaan maailmaa niiden niin tutuksi käyneiden lasien, oman tutun lähiympäristömme, läpi. Katsomme vain lähelle, etsimme luontaisesti helppoja samaistumisen kohteita. Kuitenkin, ne hiukan omaa arkea kauempana olevat esimerkit voisivat avata näkökulmiamme ennakoimattoman paljon ja kääntää katsettamme täysin uusiin asentoihin. Kun joku tulee ja kertoo meille hyvän tarinan, jokin sisällämme liikahtaa. Saamme uuden inspiraation, koemme tunteen, jota emme osanneet olettaa. Sisäinen liike saa aikaan myös ulkoisen liikkeen.

Joillekin meistä inspiraation lähde on urheilu, joillekin musiikki, joillekin taide. Myös bisnesmaailmasta löytyy lukuisia huikeita tarinoita. Esimerkkien ei tarvitse olla läheltä eikä edes omien mielenkiinnonkohteiden piiristä. Oikeastaan vain sisällöllä ja tarinalla on väliä. Jos se koskettaa jostakin näkökulmasta, on lukeminen, kuunteleminen tai katsominen paikallaan. Pidän hiukan erikoisena, jos jompi kumpi seuraavista videoista jättää kylmäksi riippumatta siitä, tiedätkö urheilusta tai kyseisitä herroista etukäteen mitään.

(Saku Koivun paluu kentille syövän jälkeen rakastettuna Montrealin kapteenina. Lähes yhdeksän minuuttia kestäneet seisovat suosionosoitukset täpötäydessä Montrealin kotihallissa. Huikeaa.)

(Muhammad Ali saa uudelleen kertaalleen kadonneen mitalinsa olympialaisissa vuonna 1996 Dream Team 2:n koripallo-ottelun väliajalla. Parkinsonin taudin runteleman herran silmistä ja pienistä eleistä näkee kuitenkin, mitä mielessä myllertää.)

Urheilun inspiraationlähteenä voi nähdä yhteiskuntamme miniatyyrinä, minimaailmana, jossa tunnetilat laidasta laitaan, yhteisöllisyys ja elämykset ovat kiteytettävissä ohikiitäviin hetkiin ja uskomattomiin tarinoihin.

T. Tero