Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Kehityskeskustelu – kehittymisestä keskustelua?


”Odotan sitä päivää hieman jännittyneenä. Mielessä risteilee kysymykset siitä, mitä tällä kertaa teemme ja mistä puhumme? Mietin, onko kyseessä taas palautteenantotilaisuus, jossa käydään kaikki vuoden aikana tehdyt mokat lävitse enkä itse saa puheenvuoroa ollenkaan? Puhutaankohan kehittymisestä tänään mitään? Haluan uskoa siihen, että epäilykseni ovat vääriä ja että tällä kertaa keskustelu menee paremmin kuin viimeksi. Yritän muuttaa asennettani. Avaan oven. Istun. Tunnin päästä poistun huoneesta todeten, että pahimmat pelkoni toteutuivat taas kerran. Kehityskeskustelu oli yksipuolista puhelua ja aikaisempien virheiden ruotimista, jossa minä olin statisti: olin hiljaa, kuuntelin ja nieleskelin.”

Kuulostaako tarina tutulta? Toivottavasti ei. Kyseessä on kuitenkin ote elävästä elämästä, omasta elävästä elämästäni vuosien takaa. Silloisessa työpaikassani kehityskeskustelut todella tarkoittivat yksipuolista palautekeskustelua, jossa keskityttiin vuoden aikana tehtyihin virheisiin ja motivaatiosta, sitoutumisesta ja tavoitteista ei puhuttu sanaakaan. Esimies oli äänessä ja toi kasvojeni eteen listan vuoden aikana tehdyistä mokista. Itse en saanut puheenvuoroa. Lopuksi hän kuittasi ”mutta hyvinhän sulla tää vuosi on mennyt”. Oven sulkeuduttua olisin halunnut repiä hiukset päästäni ja huutaa ”mitä helvettiä????”. En kuitenkaan huutanut. Enkä repinyt hiuksia. Nielin kaiken pahanolon. No, kuten arvata saattaa. Työpaikka vaihtui myöhemmin toiseen, mutta tilanne on jäänyt mieleeni merkityksellisenä oppimistilanteena.

Mitä kokemuksia sinulla on kehityskeskusteluista? Ovatko ne menneet putkeen? Oletteko puhuneet avoimesti tavoitteista, motivaatiosta ja sitoutumisesta? Oletko saanut perusteltua ja rehellistä palautetta? Oletko kokenut tulleesi kuulluksi? Vai ovatko ne olleet edellisen esimerkin kaltaisia, päämäärättömiä ja yksipuolisia palautteenantotilaisuuksia? Aamulatauksessa haastoimme näkemyksiämme kehityskeskusteluista Nina Rinteen johdolla. Aamulla pohdimme, miksi kehityskeskusteluja käydään ja miten niitä käydään hyvin. Kerron sinulle myöhemmin muutaman aamun aikana oivaltamani asian, mutta pysähdy sitä ennen itse miettimään kehityskeskustelua. Sulje silmäsi ja mieti, mistä tekijöistä muodostuu hyvä kehityskeskustelu?

Uskon, että suurin osa teistä liittää onnistuneeseen kehityskeskusteluun avoimuuden ja rehellisyyden, sekä sen, että molemmat osapuolet saavat puheenvuoron ja kuuntelevat, miettivät yhdessä tavoitteita ja motivaatiota ja kykenevät dialogimaiseen keskustelutilanteeseen. Hmmm… Aika simppeleitä juttuja, eikö? Tästä huolimatta kehityskeskustelut menevät yllättävän usein mönkään. Jos ei menisi, tämä kirjoitus olisi turha ja viime kertainen Aamulataus olisi ollut turha. Mutta kokemukset kertovat toisin. Kehityskeskustelut epäonnistuvat ja ollessaan yksipuolisia vuoropuheluita ne pahimmillaan aiheuttavat turhia jännitteitä työyhteisöön. Liian harvoin unohdamme, että kehityskeskustelussa todella on kyse nimensä mukaisesti KESKUSTELUSTA, joka painottuu KEHITYKSEN tarkasteluun. Kyseessä ei ole mikään rakettitiede tai kauan varjeltu mysteeri. Onnistuneessa kehityskeskustelussa on yksinkertaisesti kyse kuuntelemisesta ja kuulluksi tulemisen kokemuksesta. Eli aivan samoista lainalaisuuksista, jotka pätevät myös ihmissuhteissa. Pitääksemme tämän paremmin mielessä, annan sinulle muutaman ohjenuoran kehityskeskustelussa onnistumiseksi. Lue ne ajatuksella ja toteuta käyttökelpoisiksi kokemasi jo seuraavassa kehityskeskustelussa.

1. Valmistaudu hyvin! Saat kehityskeskustelusta enemmän irti kun olet etukäteen miettinyt mitä tiedät, mistä haluat puhua ja mitkä ovat omat odotuksesi ja asenteesi keskustelua kohtaan. Hyvä on myös valmiiksi miettiä tulevaisuuden tavoitteitasi, odotuksiasi ja toiveitasi. Molemminpuolinen hyvä valmistautuminen myös osoittaa, että arvostat kehityskeskustelua ja haluat panostaa siihen.

2. Varmista, että kehityskeskusteluille on rauhallinen tila ja riittävästi aikaa.

3. Käsittele asioita aina työtehtävien näkökulmasta. Muista, ettet ole arvostelemassa henkilöä eikä sinun tarvitse sietää henkilökohtaisuuksiin menemistä.

4. Voit käyttää apuvälineenä kehityskeskustelulomakkeita, mutta varmistu, etteivät ne kahlitse ajattelua ja keskustelua liikaa. Lomakkeet ovat oivallisia jäsentämään keskustelun rakennetta, mutta ne eivät saa hallita keskustelua.

5. Ole valmis antamaan ja saamaan palautetta. Muista, että palautteen tulee olla perusteltua, rehellistä, yksilöllistä ja positiivisesti kehittävää. Mieti myös millainen ilmapiiri tukee palautetilaisuutta parhaiten. Jos olet kiihtyneessä mielentilassa tai tunnekuohun vallassa, rauhoitu! Tapa antaa palautetta on vähintään yhtä tärkeä kuin palautteen sisältö. Pyri myös ottamaan palaute vastaan avoimesti niin näet, missä sinä voit kehittyä!

6. Tunnista jo etukäteen kommunikaation sudenkuopat niin pystyt myös välttämään ne. Ole siis kärsivällinen, unohda universaalit ja tuhoavat sanat kuten ”aina” ja ”koskaan”, älä nalkuta, ole päämäärätietoinen ja aito! Muista, että samat sanat voivat tarkoittaa eri ihmisille aivan eri asioita. Varmistu siis aina, että sinut on ymmärretty oikein ja olet itse ymmärtänyt oikein.

7. Pidä kirkkaana mielessä mikä on kehityskeskustelun merkitys! Muista, että kehityskeskustelun tavoitteena on kehittää yhteistyötä ja työntekijän työssä suoriutumisen edellytyksiä. Yksinkertaisesti: Työntekijä, ole valmis kehittymään! Esimies, huolehdi, että sinulla on valmiuksia tukea toisen osapuolen kehittymistä!

8. Lopuksi. Muista, että kyse on aina kahden ihmisen kohtaamisesta, jota värittävät työskentelyyn liittyvien tosiasioiden lisäksi molempien tunteet, tulkinnat ja asenteet. Kun itse olet aito ja aidosti läsnä, avoin ja valmistautunut, saat kehityskeskustelusta eniten irti!

Onnea matkaan!

-Tarja Kivistö


Luottamus – työyhteisön menestystekijä

LUOTTAMUS. Luottamus itseen. Luottamus toiseen. Luottamus työkaveriin ja työyhteisöön. Luottamus omaan tekemiseen, osaamiseen ja tietämykseen. Luottamus muiden ammattitaitoon. Luottamus tunteisiin. Luottamus puolisoon ja ystäviin. Luottamus elämään. Ei luottamuksella ole turhaan maailmoja muuttava voima. Luottamus on edellytys toimivalle yhteistyölle, se on edellytys rakkaudelle ja ystävyydelle, se on edellytys luovuudelle ja oppimiselle.

”Luottamusta voidaan pitää maahan, rahaan ja teknologiaan verrattavana pääomana. Viljely vaatii maata ja tuotannollinen toiminta rahaa ja teknologiaa, mutta inhimillinen vuorovaikutus, jonka varassa maata viljellään ja tuotannollista toimintaa harjoitetaan, vaatii luottamusta pääomakseen.” -Risto Harisalo

Katsopa vaikka ympärillesi ja tarkastele, miten luottamus ja sen vaikutukset näkyvät elämässäsi. Mikä merkitys luottamuksella on ollut luodessasi suhdetta puolisoosi, ystäviisi ja työkavereihisi? Miten se suuntaa joka päiväistä toimintaasi? Sitä, missä työskentelet, sitä mihin päädyt tekemään ruokaostoksesi tai mistä ostat vaatteesi, sitä, mihin kuntosalille suuntaat töiden jälkeen tai sitä, kenet valitset lääkäriksesi sairastuttuasi. Aivan. Luottamus suuntaa koko elämäämme. Emme ole valinneet ympäristöämme sattumalta, se on luottamuksen tulosta.

Luottamus on myös menestyvän työyhteisön edellytys. Vanhoista kaavoista ei pysty poikkeamaan, uusia ajatuksia ei uskalla tuoda esille, hyviä ihmissuhteita ei kykene luomaan ja työtä ei pysty kokemaan tyydyttäväksi, jos luottamusta ei ole. Kaikkihan meistä tämän tietävät, mutta miksi silti epäluottamus valtaa työyhteisöissä aina aika ajoin sijaa? Miksi luottamusta ei vaalita jos se mahdollistaa menestyksekkään toiminnan ja hyvinvoivan työyhteisön? Mikä siinä on niin vaikeaa? Mitä voisimme tehdä lisätäksemme luottamusta työyhteisössä? Tampereen yliopiston hallintotieteiden professori Risto Harisalo johdatti meidät Aamulatauksessa näiden perimmäisten kysymysten äärelle. Aamun aikana mietimme, että luottamus on se tekijä, joka sitoo ihmisiä yhteen, laittaa ihmiset liikkeelle ja saa heidät ponnistelemaan yhdessä. Ilman luottamusta, meillä ei yksinkertaisesti ole tarvetta olla yhdessä. Sen tietävät teistä ainakin kaikki ne, jotka ovat joskus menettäneet luottamuksen johonkin.

Luottamuksella tuntuu siis olevan enemmän voimaa ja merkitystä kuin äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Sehän on kuin ylhäältä annettu lahja – mutta EI. Kyseessä ei ole lahja tai juhannustaika, se on kaukana siitä. Luottamus on kovan työn tulosta. Et varmasti opi luottamaan tai toimimaan luottamuksen arvoisesti vain lukemalla tämän blogitekstin tai kuuntelemalla asiantuntijoiden opastuksia – et todellakaan. Luottamus ei lisäänny automaattisesti eikä se tapahdu hallinnollisilla ratkaisuilla. Se tarvitsee työtä, sisäistä työtä. Sitä, että Sinä ja Minä otamme vastuun luottamuksen rakentamisesta. Kylmä fakta on, että luottamuksessa on kyse vain ja ainoastaan Sinusta ja Minusta ja meidän yhteistoiminnasta. Tämä vastuu saattaa tuntua pelottavalta, mutta toisaalta se on myös suuri mahdollisuus. Kun me itse istumme rahakirstun päällä, meillä on myös valta vaikuttaa siihen. Oleellista luottamuksellisen ilmapiirin luomisessa on käyttäytymisemme. Omalla käyttäytymisellämme voimme kasvattaa luottamusta ja vähentää epäluottamusta.

Annankin sinulle seuraavaksi tehtävän: Pysähdy hetkeksi miettimään työyhteisösi toimintaa, työkavereidesi ja itsesi käyttäytymistä. Tarkastele miten puhutte toisillenne, mitä viestitätte ilmeillä ja asennoilla. Käytä kaikkia aistejasi. Katso sitten alle listattuja luottamusta vahvistavia käyttäytymisen piirteitä. Mitä niistä löydät teidän toiminnasta? Tee check-lista. Rehellisesti. Jos löydät piirteen työyhteisöstäsi, nouse ja tuuleta. Jos et, pysähdy ja mieti, miksi et sitä löydä ja mitä sinä voisit tehdä muuttaaksesi vastaustasi. Nyt siis tarkkana.

Luottamusta vahvistavat käyttäytymisen piirteet:

(Harisaloa & Miettistä (2010) mukaillen)

1. Sitoutuneisuus. Oletteko sitoutuneita työhönne ja työyhteisöönne? Valtaako teidät työn imu, onko välillänne vahva side? Sitoudutteko siihen, mitä teette?

KYLLÄ__ EI__

2. Vastuullinen käyttäytyminen. Otatteko vastuuta toiminnastanne ettekä siirrä sitä päämäärättömästi toistenne kannettavaksi? Käyttäydyttekö te vastuullisesti toisianne kohtaan? Vastuullinen käyttäytyminen edistää oikeudenmukaisuuden kokemuksen syntymistä ja on avainasemassa luottamuksen kasvattamisessa.

KYLLÄ__ EI__

3. Toisten tunteminen ja arvostaminen. Tunnetteko toisenne niin hyvin, että voitte tehdä töitä yhdessä vaivattomasti? Mitä oikeastaan tiedät työkaveristasi? Arvostatteko työyhteisöstä löytyvää erilaisuutta, erilaisia ajatuksia, tunteita, näkemyksiä ja tapoja ilmaista ideoita? Mitä paremmin ihmiset ovat oppineet tuntemaan toisensa, sitä helpompaa heidän on luottaa toisiinsa.

KYLLÄ__ EI__

4. Rehellisyys ja avoin vuorovaikutus. Rehelliset ihmiset eivät kätke puheisiinsa tai tekoihinsa piilomerkityksiä tai pyrkimyksiä. Rehellisiin ihmisiin voi luottaa ja heidän käsiin voi antaa itsensä ja oman osaamisensa. Tämä edistää avointa vuorovaikutusta, joka nopeuttaa puuttumista vaikeisiin asioihin. Oletteko te rehellisiä toinen toisillenne? Luotatko sinä kaikkiin työyhteisösi jäseniin?

KYLLÄ__ EI__

5. Ristiriitojen ratkaisu kehittävästi. Kaikissa työyhteisöissä on ristiriitoja. Ristiriitoja syntyy, vaikka kukaan niitä ei tarkoituksella synnyttäisi tai niistä pitäisi. Ristiriidat eivät ole ongelmia vaan ihmisten puutteelliset taidot käsitellä niitä, tekevät niistä ongelmia. Suhtaudutaanko teillä luovasti ja hyväksyvästi ristiriitojen ratkaisemiseen?

KYLLÄ__ EI__

Montako kertaa vastasit ”kyllä” ja pääsit tuulettamaan? Pystyitkö toteamaan, että työyhteisöstäsi löytyy luottamusta lisääviä käyttäytymistapoja? Hienoa! Vai kävikö mahan pohjassa pieni negatiivinen muljahdus? Kenties havahduit, että vielä on paljon asioita, joissa voi parantaa luottamuksellisen ilmapiirin luomiseksi? Ei hätää, kuulut todennäköisesti enemmistöön. Lohdullista on, että kiinnittämällä huomion edellä mainittuihin käyttäytymisen piirteisiin ja muuttamalla toimintaa niitä vastaavaksi, voit edesauttaa hurraa-joukkoihin pääsemistä. Mitä ikinä teetkin, pidä mielessäsi tämä:

”luottamus syntyy ihmisten välisen kanssakäymisen, yhteistyön ja vuorovaikutuksen yhteisvaikutuksena, kukaan ei voi ostaa eikä lainata luottamusta itselleen. Luottamus on ansaittava tai lunastettava omalla käyttäytymisellään.”


Luottamuksellisesti,

Tarja Kivistö

Keitä ne on ne sankarit? Ne sellaiset sankarimyyjät…

Mitä myyminen tarkoittaa sinulle? Mitä tunteita se sinussa herättää? Veikkaan, että osa lukijoista saa vilunväristyksiä pelkästä myyntityön ajattelemisesta (myönnän, kuuluin niihin jokunen vuosi sitten itsekin). Toisille myynti on intohimo ja rakkaus. Niin tai näin. Jokainen meistä on myyjä. Siis ihan jokainen. Tämän ymmärtäminen vei itseltäni tovin, koska myynti oli minulle vieras maailma, en tiennyt siitä paljoakaan ja aikoinani jopa pelkäsin sitä. Tai niin ainakin luulin. Nyt ymmärrän, että jokaisessa meistä asustaa pieni myyjä.

Mietipä, olet varmasti myynyt itsesi työhaastattelussa työnantajalle tai treffeillä puolisollesi tai ehkä olet myynyt uskottavan auktoriteettisi murrosikäiselle lapsellesi tai empaattisuutesi uudelle ystävällesi. Kenties olet myynyt tuotteita tai elämyksiä, ehkä myyt tunteita tai osaamistasi päivittäin. Et vain huomaa sitä. Tai sitten kuulut niihin ihmisiin, jotka tunnistavat ja tunnustavat heti olevansa myyjiä ja myyntityön rautaisia ammattilaisia. Jos kuulut tähän ryhmään, jaat todennäköisesti seuraavan väitteen: Myyminen on arvokkain ihmissuhdetaito, jonka itselleen voi kehittää. Ihmiset, jotka hallitsevat myynnin, pääsevät usein nauttimaan arvostuksesta, riittävästä vaihtelusta, tärkeistä ihmissuhteista sekä taloudellisesta turvallisuudesta. Mikä myymisestä tekee tämänkaltaisen lahjan?

”Having spent 25 years selling I learned to embrace the word sell a long time ago. I’ve called it an art, a skill and a game. To me selling is really the telling of a story with the intent to persuade someone to do something.” – Joanne Tombrakos

Aamulatauksessa pohdimme myynnin jaloa taitoa Nina Rinteen johdolla. Myynnin perustaitojen lisäksi mietimme, mitkä myyjän ominaisuudet tekevät hänestä myynnin mestarin ts. sankarimyyjän. Kaikki eivät ole hyviä myyjiä, se on selvää, mutta voiko keskinkertaisesta myyjästä koulia taitavan myyjän? Tai millainen ylipäätään on sankarimyyjä? Mitä mieltä Sinä olet? Minä, entinen myynnin antisankari, oivalsin, että myynti todella on taitolaji – ei periytyvä ominaisuus. Tai oikeastaan se on urheilulaji siinä missä kymmenottelukin:  tullaksesi huipuksi sinun täytyy kehittyä, harjoitella useita eri osa-alueita, haastaa itsesi joka päivä. Jatkuvasti. Hyvän myyjän on hallittava myyntiprosessin lisäksi itsensä. Omat toimintatapansa, ajatuksensa, tunteensa ja olemuksensa. Myyjän on oltava nöyrä ja joustava, hänen on osattava hymyillä, hänellä on oltava näkemystä ja häneen on pystyttävä luottamaan.

Sankarimyyjä ymmärtää, että ostajalla on valta myyntitilanteessa. Nöyryys myyjän ominaisuutena tekee hänestä helposti lähestyttävän. Erityisesti Suomessa tunnumme kavahtavan herkästi päällekäyvää myyjää tai myyjää, josta tulee tunne, että hän ylenkatsoo minua. Onhan se ymmärrettävää: emmehän me rakastu itseään täynnä oleviin ihmisiin, joten miten sellainen ihminen saisi meidät ostamaan jotain? Ei mitenkään. Kun nöyryyteen lisätään hymy, aitous ja iloisuus, ollaan jo hyvässä vauhdissa kohti myynnin mestariksi kehittymistä. Niin yksinkertaisista aineksista se koostuu. Hymy tekee sinusta viehättävän ja saa asiakkaan kiinnostumaan sinusta. Vai mitä mieltä olette: lähestyisittekö myyjää, joka näyttää seipään nielleeltä? Niinpä.

Sankarimyyjä on luonnollisesti oltava asiantunteva, hänellä on oltava näkemystä siitä, mitä hän tekee ja miksi hän tekee. Ilman näkemystä, on koko myyntityö turhaa. Mietipä, oletko uskottava auktoriteetti lapsellesi, jos et voi perustella näkemystäsi tai saatko ventovieraan ostamaan sinulta tuotteen, jos et kykene tuomaan esille tietämystäsi? Tiedät varmasti vastauksen jo nyt. Ehkä kaikista tärkein myynnin mestarinominaisuus on kuitenkin olla luottamuksen arvoinen. Jos et pidä lupaamaasi aikataulua tai asiaa, voit hyvin todennäköisesti hyvästellä asiakkaasi tai kumppanisi. Eivät ihmiset jää odottamaan pidätkö lupauksesi ensi kerralla. He lähtevät sen luo, jonka suhteen heidän ei edes tarvitse miettiä moisia. Ota siis ohjenuoraksesi: ”Sen minkä lupaan, sen teen  – sen teen, minkä lupaan.”

Millaiseksi myyjäksi Sinä haluaisit kasvaa? Nöyräksi ja luotettavaksi, asiantuntevaksi ja iloiseksi? Vai oletko jo sellainen? Jos olet, onneksi olkoon. Jos pyrit siihen, hienoa! Myynnin mestariksi kasvaminen edellyttää loppujen lopuksi vain sitä, että näet myynnin taitona, joka on peräisin harjoittelusta ja ohjauksesta, ja ymmärrät, ettei kyse ole perinnöllisistä tekijöistä tai lahjoista. Jos minäkin pystyin siihen, sinäkin pystyt. Sinä voit kehittyä sankarimyyjäksi, jos haluat tehdä töitä sen eteen. Mutta ensin, sinun on opittava rakastamaan myymistä! Rakkaus lajiin kuin lajiin, avaa ovet kehittymiselle.

-Tarja Kivistö

Ps. Pohdi ja harjoittele vielä aidon kuuntelun jaloa taitoa. Sankarimyyjä on myös kuuntelemisen mestari. Oikeasti. Kuuntelemisen mestari kuulee muutakin kuin fyysiset ääniaallot. Hän kuulee kokonaisuuden johon sanat liittyvät ja hän kuulee asiakkaan syvimmätkin tarpeet ja unelmat. Näin sankarimyyjä käyttääkin enemmän aikaansa sekä hyvien kysymysten tekemiseen, että aktiiviseen kuunteluun kuin itse puhumiseen.

Puheen ihme

”Kaikista ihmisille annetuista lahjoista on puhetaito kaikkein arvokkain. Kenellä se on, hän on suurta kuningastakin mahtavampi. Hän on itsenäinen voima maailmassa.”

- Winston Churchill

Sanoilla liikahtelevat suuret massat. Sanoilla saadaan aikaan tunteita ja ajatuksia. Sanoilla luodaan uutta. Mutta ovatko kaikki sanat ja kaikkien ihmisten sanat yhtä suuria painoarvoltaan? Eivät. Sanat liikauttavat ihmisiä vasta sitten kun puhuja saa ne liikauttamaan. Puhujalla on valta käsissään. Logos. Ethos. Pathos. Puhe, puhujan luonne, tunteiden ilmaisu. Ne ratkaisevat. Jo Antiikin aikana se tiedettiin: hyvä puhuja ja esiintyjä hallitsee argumentit ja kielenkäytön, on persoonallisesti uskottava ja osaa vaikuttaa ja vedota tunteisiin. Vanhojen viisaiden oppien laittaminen käytäntöön on kuitenkin yllättävän vaikeaa, koska esiintyminen jännittää ja jännityksen koetaan usein pilaavan esiintymisen.

Mutta hei hurraa, nyt seuraa iloinen ilmoitus kaikille niille, jotka jännittävät esiintymistilanteita: Esiintyminen on aina jännittävää! Siis aina! Vaikka esiinnyt työksesi, se silti hyvin todennäköisesti jännittää sinua ennen estradille astumista. Miksi? Mikä siinä on niin pelottavaa? Olemmehan esiintyneet syntymästämme asti. Vauvana yritimme parhaamme mukaan hymyillä niille tutuille ja tuntemattomille, jotka sitä meiltä tivasivat vaunukopan suojuksen yli. Vähän myöhemmin opimme, että meitä palkitaan onnistuneesta esiintymisestä: ”jos olet kiltisti niin…” Uhmaiässä ymmärsimme, että myös meillä on oikeus näyttää negatiiviset tunteemme ja sanoa ajatuksemme ääneen, haastaa vanhempien auktoriteetti. Tosin, jos esiintymisemme ei miellyttänyt, siitä todennäköisesti seurasi joku rangaistus. Murrosikä ja aikuiseksi kasvaminen on usein ollut esiintymisen kulta-aikaa. Yritimme esiintyä vakuuttavasti ja kerätä huomiota ja näimme paljon vaivaa luodaksemme itsestämme hyvän kuvan. Ja entä sitten ne esiintymiset luokan edessä? Moni ihminen ei laula vieläkään, koska joutui yläasteella kaikkien eteen yksin laulamaan.

Aamulatauksessa 5.10 esiinnyimme taas. Ja jopa ihan kaikkien edessä. Viestintä- ja vuorovaikutustaitojen kouluttaja Eeva Kaarne pisti kuulijat rohkeasti pohtimaan omia esiintymiskokemuksia ja sitä, miten jäämme toisten mieleen omalla esiintymisellä. Aamulla nähtiin toinen toistaan vaikuttavampia esiintymisiä. Jotkut niistä saivat meidät jopa kättelemään, halailemaan ja venyttelemään, mutta kaikki saivat meidät jakamaan toisillemme aplodeja ja suosionosoituksia. Ja sitähän ihminen juuri tarvitsee voittaakseen esiintymispelon! Kannustusta! Kannustusta siihen, että uskallan mennä yleisön eteen, kannustusta siihen, että uskon pystyväni esiintymään ja kannustusta siihen, että uskon selviäväni tilanteesta.

Vaikuttava esiintyminen vaatii uskoa itseen. Valitettavasti uskolla ei voi kuitata kaikkia muita puutteita. Hyvä esiintyminen vaatii uskon lisäksi huolellista valmistautumista: harjoittelua etukäteen, puheen tavoitteen kirkastamista, yleisön huomioon ottamista ja puheen kohdistamista oikein. Ja mikä tärkeintä: hyvän puheen tulisi herättää tunteita! Parhaimmillaan puhe on ihme. Ihme, joka vetoaa kuulijan syviin tunteisiin ja saa kuulijoissa aikaan muutoksen siemenen.

Suomalaisia puhujia pidetään usein surkeina. Meitä pidetään puhujina, jotka eivät kykene ihmeiden tuottamiseen. Sanotaan, että suomalaiset puhujat eivät ole innostavia ja puheet eivät liikauta kuulijoissa mitään. Meillä puhe on liian usein esitelmöintiä, josta puuttuu kaikki se, mikä tekee puheesta puheen. Siitä puuttuu into, aitous, tunteet ja huumori. Missä ne ovat? Jäivätkö ne koulussa pidettävien esitelmien alle? Vai ovatko tutkielmat ja väitöskirjat syöneet meistä innostamisen taidon? Meitä on opetettu kouluissa ja yliopistoissa vuosikausia pitämään hyviä esitelmiä ja kirjoittamaan hyviä esseitä. Palautetta olemme usein saaneet vain esityksen pituudesta ja tiedon paljoudesta, arvosanakin on määräytynyt niiden mukaan. Esitystekniikkaan ei ole kiinnitetty huomiota. Nyt tulee syvä hiljaisuus. Onko siis ihme, että meitä sanotaan huonoiksi puhujiksi? Mistä olisimme oppimme voineet saada?

Minä haluan kääntää kelkan – ja toivon teistä mahdollisimman montaa seurakseni. Haluan sytyttää ihmeen! Aloitetaan siis innostamaan ja sytyttämään tunteita. Aktivoidaan kuulijat mukaan ja herätetään heidät ajattelemaan. Ei pidetä esitelmiä, pidetään Puheita isolla P:llä. Valmistaudutaan huolella ja lähdetään seuraavaan esiintymistilaisuuteen positiiviselle asenteella. Mennään onnistumaan! Ja sitten jos mokataan niin so what? Kukaan ei siihen todennäköisesti kuole. Kokeilepa näitä vinkkejä ensi kerralla ja muista:

”Kun puhe tulee sydämestä, se näkyy.”


- Tarja Kivistö