Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Onnistunut viestintä – sattuman kauppaa?

Miten viestiä uskottavasti, vakuuttavasti ja rehellisesti? Miten saada viesti perille halutulla tavalla? Miten viestintäkäytännöt vaikuttavat organisaatiomuutoksen toteutumiseen? Millainen viestijä minä olen ja mitä voisin viestintätavassani kehittää?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin 28.9 Aamulatauksessa, jolloin teemana oli ”Viestintä esimiehen arkitaitona”.

Viestintä voidaan nähdä kapea-alaisesti vain yksisuuntaisena tiedottamisena, jossa tieto välittyy erilaisten kanavien kautta vastaanottajille. Tällöin kuitenkin unohdetaan viestintä tilanteena, ja kaikki ne tilannetekijät, jotka tekevät jokaisesta viestimistilanteesta ainutlaatuisen. Viestintä on usein monisuuntaista ja -tasoista vuorovaikutusta, missä asioita tulkitaan ja missä niille luodaan merkityksiä. Viestinnässä merkitykset syntyvät ja uusiutuvat ihmisten välisen vuorovaikutuksen tuloksena, ei valmiiksi annettuina. Viestintätilanne on täynnä tulkintaa; puhujan tulkintaa, kuuntelijan tulkintaa, tulkintaa tilanteesta, ympäristöstä, eleistä, ilmeistä ja sanoista. Vaikka tulkinta on aina yksilöllistä, se on sidoksissa ympäröivään kulttuuriin.

Rohkeimmat tutkijat väittävät, että sanomalla sinäänsä ei ole ehdotonta merkitystä vaan merkitys syntyy vasta silloin kun viestin lukija sen tulkitsee. Täten viestintätilanteessa ei ole kyse vain asian tai tiedon siirtämisestä mekaanisesta yksilöltä toiselle vaan kyse on ennen kaikkea merkitysten annosta. Oleellista on ymmärtää se, että koskaan emme voi ymmärtää toista täysin. Näemme maailman aina subjektiivisesti, omasta elämys- ja kokemusmaailmastamme käsin. Vaikka olisimme samassa tilanteessa, toisen kokemus siitä ei ole koskaan täysin sama kuin oma kokemukseni. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että viestintätilanteessa tapahtuu jotain ennen odottamatonta, jolloin viestin välittäminen tai viestin ymmärtäminen ei onnistu halutulla tavalla. Tämän tiedostaminen auttaa meitä olemaan armollisempi itsellemme. Viestintäongelmat ovat normaaleja, onhan kyse ihmisistä!

Aamulatauksessa pohdittiin organisaatiossa tapahtuvia muutoksia ja sitä, miten esimies voi viestintäkäyttäytymisellään vaikuttaa siihen, että muutos toteutuu ja työntekijät sitoutuvat siihen. Miten siis viestiä niin, että saa ihmiset muuttamaan totuttuja toimintatapoja muutoksen edellyttämällä tavalla? Tärkeää muutoksen läpiviemisen onnistumisessa on, että esimies seisoo muutoksen takana, tietää mitä tekee ja miten tekee.

Jos vaikeista asioista pystyy puhumaan riittävän ajoissa kauniisti ja päättäväisesti, on jo pitkällä. Taustaselvityksen rooli on myös suuri, koska se kirkastaa prosessin ja motivoi muutoksen viejän, esimiehen, muutoksen toteuttamiseen. Vasta kun esimies itse on motivoitunut, hän voi motivoida myös muut. Oleellista on myös kertoa työntekijälle, miksi muutos tehdään. Muutoksen taustalla vaikuttavien syiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta työntekijät saadaan sitoutettua prosessiin. Muutoksen läpiviemiseen tarkoitetut kanavat tulee valita huolellisesti ja aikataulu on mietittävä tarkasti. Muistettava on myös varmistus siitä, että työntekijät ovat ymmärtäneet kaiken oikein ja että muutos todella menee käytäntöön. Sounds simple, but it isn’t.

Hyviä keinoja varmistaa viestimisen onnistuminen ja muutoksen aikaan saaminen, on saada asennejohtajat puolelleen. Vahvat ja vaikuttavat persoonat, jotka käyttäytyvät muutoksen edellyttävällä tavalla, saavat usein toisetkin mukaan. Tehokas keino on myös laskeutua alas ja puhua porukan kieltä. Yhtä tärkeää kuin kiinnittää huomio puhetapaan, on kiinnittää huomio eleisiin, ilmeisiin ja asentoihin, nonverbaaliseen viestintään.

Sanattoman viestinnän tulee tukea sanallista viestintää. Jo pelkällä hymyllä saa ihmeitä aikaan. Siispä hymyile! Hymyileviä ihmisiä on helpompi lähestyä, heistä pidetään herkemmin ja heitä kuunnellaan aktiivisemmin. Ylipäätään inhimillinen lähestyminen voi avata oven onnistuneelle viestinnälle. Toisaalta, joskus myös keppi ja porkkana on oiva keino saada haluttu viesti menemään perille. Joissakin työyhteisöissä *piip*-sana saattaa toimia mainiosti. Kyse on kulttuurista, ja viestinnän mukauttamisesta organisaatiokulttuuria vastaavaksi.

Muutoksen läpiviennissä on oleellista ymmärtää, että viestin perille meno ja muutoksen toteutuminen ei koskaan ole kiinni vain esimiehestä. Yhtä suuri merkitys on kuulijalla ja sillä, miten hän tulkitsee sanomaasi, suhtautuu siihen ja on valmis ottamaan kuulemansa vastaan. Omalla toiminnallasi voit edesauttaa viestinnän onnistumista, mutta et voi taata sitä. Ole siis armollinen itsellesi! Muista, että viestintä ei ole tekninen, vaan mitä suuremmissa määrin inhimillinen asia. Vaikka viestin lähettäjä ja vastaanottaja puhuisivatkin samaa kieltä, sanat tarkoittavat heille aina hiukan eri asioita. Tästä johtuu, että viestintätilanteessa tietoa katoaa aina tai tieto vääristyy – edes vähän. Viestinnän perusasetelma on siis vaikea, onnistumiset ovat sattuman kauppaa tai jopa mahdotonta, sanoisi pessimisti. Toisaalta, optimisti voi yrittää muuttaa asetelmaa. Lähesty viestintätilannetta myönteisesti – ja lisää onnellisia sattumia!

-Tarja Kivistö

Aamulatausvieras Toni Nieminen – Tavoitteiden voima

Oletko miettinyt, mihin suuntaan haluat elämässäsi edetä? Oletko pysähtynyt ja kuunnellut itseäsi? Oletko tietoinen siitä, mitä haluat saavuttaa? Yllättävän moni ihminen vastaa ”kyllä” miettimättä kysymyksiä sen enempää. Jos kuitenkin pysähdyt, hiljennyt ja rupeat todella pohtimaan ja kuuntelemaan itseäsi, olisiko vastauksesi erilainen? Tiedätkö SINÄ todella mitä SINÄ haluat?

Harva meistä on tiedostanut tavoitteiden uskomattoman voiman. Sen, että ne siivittävät meitä eteenpäin ja luovat toiminnallemme suunnan. Sen, että ne saavat meidät uskomaan itseemme ja kykyihimme. Sen, että ne auttavat jaksamaan myös silloin, kun ryömimme pohjamudassa ja kierimme epäonnistumisissa. Sen, että ne luovat elämällemme sisällön.  Tavoitteiden merkityksestä muistutti viime keskiviikon Aamulatauksen tähtipuhuja Toni Nieminen. Entinen mäkihyppääjä, nykyinen ravivalmentaja ja vaikuttaja, herätti kuulijat pohtimaan tavoitteita sekä myönteisen ajattelun ja yhteisöllisyyden merkitystä. Tonin tarina tempaisi kuulijat mukaansa ja veikkaan, että monen aamu starttasi erityisen positiivisessa merkeissä Aamulatauksen jälkeen.

Jotkut ihmiset puhuvat käyneensä lävitse todellisen ”elämänkoulun”. Tällä he viittaavat tiettyyn ajanjaksoon elämässä, jolloin he ovat kokeneet oppineensa enemmän ja syvällisemmin kuin mistään koulusta ikinä. Usein elämänkoulu liittyy vaikeisiin tapahtumiin ja niistä selviytymiseen. Elämänkoulun käyneet kertovat, että ajanjakso on avannut heidän silmänsä ja he ovat ruvenneet näkemään asioita eri tavalla. He ovat alkaneet pohtimaan omia arvojaan ja tavoitteitaan sekä havahtuneet siihen, miten ovat eläneet tähän asti ja miten haluavat jatkaa eteenpäin.

Toni Nieminen kertoi Aamulatauksessa omasta elämänkoulustaan, ajanjaksosta, joka alkoi hänen voitettuaan 16-vuotiaana lähes kaiken minkä mäkihypyssä voi voittaa. Huippukauden jälkeen iski kuitenkin tyhjyys. Tuli epätietoisuus siitä, mihin suuntaan nyt lähdetään ja mitä ruvetaan tavoittelemaan, mitä haluan tehdä ja miten sen haluan toteuttaa. Toni kertoi vuosista, jolloin hän havahtui kantapään kautta siihen, että ihminen itse voi rakentaa oman elämänsä, toteuttaa omat unelmansa ja voittaa vaikeutensa jos hän tietää tavoitteensa, uskoo mahdollisuuksiinsa ja ymmärtää, että tarvitsee matkallaan myös toisten ihmisten tukea.

Matka oman elämän asiantuntijaksi ja unelmien toteuttajaksi alkaa tavoitteiden määrittelystä. Ilman tavoitteita, et voi saavuttaa haluamaasi. Ihmisellä on oltava jotain, jota kohti hän haluaa edetä, jotain, joka saa hänet ponnistelemaan. Tavoitteiden ei tarvitse olla suuria. Usein on fiksumpaa poimia kivi tieltä kuin lähteä hakemaan kuuta taivaalta. Jos matka tavoitteen saavuttamiseksi on liian pitkä, kyllästyt todennäköisesti matkalla. Todennäköisesti on helpompi aloittaa osa-askeleista, jotka vievät lähemmäksi suurta unelmaasi. Tonilla yksi tavoite oli ”kaunis alastulo”, joka siivitti hänet hiljalleen kohti kokonaisvaltaisesti parempia hyppyjä. Mikä olisi sinun tavoitteesi? Nieminen opasti kuulijoita tekemään pienen harjoituksen tavoitteiden löytämiseksi. Jos et ollut paikalla kuulemassa, kerron sen sinulle: ota kynää ja paperia ja määrittele tavoitteesi. Mieti mitä Sinä haluat! Mieti vastausta kysymykseen ”miksi teet sitä mitä teet?” Moni ihminen ei löydä tähän vastausta. Silloin viimeistään on aika herätä.

Kun olet löytänyt tavoitteesi, mieti seuraavaksi, mikä estää sinua toteuttamasta niitä. Tähän kysymykseen on usein helppo löytää vastauksia. Aina on syitä, miksi tavoitteita ei voi saavuttaa, miksi siihen ei pysty, ehdi tai kykene.  Jos haluat edetä oman elämäsi asiantuntijaksi, sinun on opittava ajattelemaan toisella tavalla, myönteisemmin. Suurin osa löytämistämme esteistä on oman mielikuvituksemme tuotetta. Negatiivinen ajattelu on opittu tapa. Katsokaapa lapsia, kuinka innolla he tutkivat maailmaa, kokeilevat uutta ilman pelkoa kykenemättömyydestä tai epäonnistumisista. Myös aikuinen voi yltää samaan, mutta se edellyttää tiedostamista ja halua muuttua. Myönteisyys ei tarkoita väkisin hyvällä tuulella olemista vaan sitä, että itselläsi on mielekkäitä tavoitteita, joita kohti etenet. Epäonnistumiset kuuluvat toki elämään. Välillä on hyvä kirota ja potkia itseään takamukseen. Välillä sattuu ja kovasti. Jos taustalla on kuitenkin tavoite, jota kohti pyrit, on epäonnistumisiin ja vaikeuksiin huomattavasti helpompi suhtautua. Huomaat, että niistä todella voi oppia jotain oleellista tavoitteesi kannalta. Lannassa voi kieriä ja siitä voi tarttua jotain hihaasi, mutta lantaan ei kannata jäädä makaamaan.

Millä sitten päästä eroon negatiivisten ajatusten kierteestä? Niemisen mukaan oleellista on kääntää esteet tavoitteeksi, jolloin negatiivisista asioista tulee positiivisia asioita. Tämä onnistuu helposti: kirjoita joka päivä ylös kolme asiaa, missä olet ollut hyvä ja missä olet onnistunut. Pian huomaat, että päiviisi kuuluu paljon onnistumisia. Koska onnistumisilla on tapana ruokkia onnistumisia, pääset todennäköisesti nauttimaan onnistumisten kehästä. Ja mikä parasta, voit tartuttaa sen myös muihin! Jaa työyhteisössäsi tai perheessäsi onnistumisen elämyksiä, kannusta toiset mukaan, tsempatkaa toisianne ja luokaa yhdessä koko ryhmän käsittävä onnistumisten rinki. Pitäkää hauskaa, nauttikaa siitä mitä teette, luokaa yhteisiä tavoitteita! Yhteisön merkitys onnistumisille ja tavoitteiden saavuttamiselle on korvaamaton. Kun itse väsyt, toinen puskee sinua eteenpäin tai kun toinen ei enää jaksa, sinä voit tuupata hänet ylös. Kuten Toni sen kiteytti: ”Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä elääkseen täysipainoisen elämän.”

Tonin tarinasta ja ajatuksista voi jokainen oppia jotakin. Jos et muuta muista tästä kirjoituksesta, niin muista edes se, että kukaan muu ei pysty olemaan sinä itse yhtä tehokkaasti kuin sinä itse siihen pystyt. Sitä ennen sinun on kuitenkin löydettävä itsesi ja määriteltävä tavoitteesi. Vasta silloin kun sinä tiedät pystyväsi, olet oppinut uskomaan, että pystyt ja voit toteuttaa tavoitteesi. Ja silloin, unelmistasi tulee totta.


Tarja Kivistö

Kiitollisuus vs. kunnianhimo

Itseä kehittävää kirjallisuutta lukiessa ja valmentajia kuunnellessa tulee toistuvasti esiin kiitollisuus. Vilpitön kiitos siitä, mitä olemme saaneet tehdä, tuntea ja kokea. Kiitollisuus myös vaikeuksista. Kiitollisuuden tunteminen saa nöyräksi.

Samaan aikaan meitä kehotetaan itsemme toteuttamiseen, unelmointiin ja tavoitteiden asettamiseen riittävän korkealle, koska pystymme kuitenkin paljon enempään kuin yleensä kuvittelemme.

Näitä näkökulmia vuorotellen ja rinnakkain kuunnellessani syntyi ajatuksiini paradoksi. Miten olla samaan aikaan kiitollinen ja kunnianhimoinen? Eikö kiitollisuus tarkoitakaan sitä, että olen jo saanut paljon, ehkä jopa tarpeeksi? Eikö kiitollisuus koskekaan myös tulevaa? Eikö tyytyminen ja jo saavutetun arvostaminen olekaan osoitus juuri kiitollisuudesta? Toisaalta eikö loputon kunnianhimo osoita arvostuksen puutetta jo saavutettua kohtaan?

Luin lisää ja rakentelin ajatuskulkujani uudelleen. Anthony de Mellon Havahtuminen helpotti minua paradoksini hahmottamisessa.

Eivät kiitollisuus ja kunniahimo ole vaihtoehtoisia. Ne ovat itse asiassa enemmänkin toisiaan täydentäviä tunteita. Kiitollisuus tekee nöyräksi. Nöyräksi myös siten, että ymmärtää mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Se luo edellytykset terveelle kunnianhimolle ilman ylimääräistä ylpeyttä. Nöyryyden kautta saavutetut kunnianhimoiset tavoitteet synnyttävät kiitollisuutta, koska ei niitä kukaan yksin saavuta. Eivät ne muut, jotka matkan varrella ovat auttaneet, kuitenkaan omista saavutuksiani, tavoitteitani tai minua. Ei minun kuulu katua tai hävetä kunnianhimoani kunhan sen lähde on terveissä, itsestä kumpuavissa lähtökohdissa ja kestää myös moraalisen ja eettisen tarkastelun. Kunnianhimoni ei mitätöi kiitollisuuttani millään tavalla.

Olen itse asiassa erittäin kiitollinen ensimmäiselle varsinaiselle työnantajalleni erinomaisesta oppimismahdollisuudesta, vaikka kunnianhimoisesti halusinkin jatkaa uraani muualla. Ei kyeiseen työpaikkaan jääminen olisi ollut mikään osoitus kiitollisuudesta. En siirtynyt aikanaan muualle siksi etten olisi arvostanut tai ollut kiitollinen, vaan siksi, että tapa toteuttaa itseäni oli jossain muualla.

Olen hyvin kiitollinen myös ex-avopuolisolleni. En siksi, että olisin alkanut tuntea sisäistä epävarmuutta tai katua ratkaisua eromme jälkeen. Tunnen näin siksi, että opin häneltä paljon ja sain tuntea hyvin monenlaisia tunteita, jotka opettivat minulle paljon itsestäni. Tunne-elämään ja parisuhteeseen kohdistuva kunnianhimoni ja toisaalta suhteen myötä kehittynyt itsetuntemukseni sai minut kuitenkin uskomaan johonkin muuhun. Halusin elää myös tunne-elämäni unelmat todeksi enkä uskonut sen tapahtuvan silloisessa suhteessani. Selittämällä asian näin itselleni pystyin suhtautumaan omaan ja myös toisen osapuolen pettymykseen ja suruun.

Joskus on parempi pohtia paradoksia hetken aikaa kuin valita jompi kumpi ääripää. Ääripäät pompottelevat meitä edes takaisin niin kauan kunnes löydämme oman tulkintamme paradoksi-kiikkulaudan painopisteestä. Aina se ei ole keskellä mutta harvoin se on kummassakaan ääripäässäkään. Maailma ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin välillä ensiyrittämällä tulee tulkittua.

PEILAAJA

Kuka olen? Mitä haluan?

Oletko pohtinut mikä on niin kutsuttu “sydämen ääni”? Onko se aito ja todellinen tietämys sisälläsi siitä, mikä on sinun tiesi ja olemuksesi? Onko se aina läsnäoleva, jotta sen voi kuulla? Kuinka sen kuulee? Voiko sen selittää järjellä, vai tapahtuuko se vain tunteen tasolla? Vai sellaisella tasolla mitä ei voi sanoilla selittää ja se on vain olemassa?

Itse uskon, että jokainen pohtii moisia ainakin jossain vaiheessa elämää, joillakin sanoilla. Toiset luottavat enemmän kokonaisvaltaiseen tietoisuuteen ja antavat sen ohjata elämäänsä. Vain loogiseen järkeilyyn keskittyvät lakkasivat lukemasta jo ensimmäisen kysymyksen jälkeen tätä kirjoitusta. Deepak Chopra kuvaa teoksessaan Salaisuuksien kirja asiaa näin:

“Tuntemasi elämä on ohut tapahtumien pintakerros, joka peittää syvemmän todellisuuden. Syvemmässä todellisuudessa olet osa jokaista tapahtumaa, joka tapahtuu nyt, on koskaan tapahtunut tai tulee koskaan tapahtumaan. Syvemmässä todellisuudessa tiedät tarkkaan, kuka olet ja mikä on tarkoituksesi.

Maailmassa ei kaivata eniten ruokaa, rahaa, menestystä, asemaa, turvallisuutta tai seksiä eikä edes rakkautta. Kerran toisensa jälkeen ihmiset ovat saavuttaneet kaiken tämän, mutta päätyneet tuntemaan vain tyytymättömyyttä – usein jopa entistä voimakkaampaa. Elämän syvimmän nälän aiheuttaa salaisuus, joka paljastuu vasta, kun ihminen suostuu avaamaan minuuden piilevän osan.

Sisäinen ihminen tahtoo elämän merkitystä, kärsimyksen päättymistä ja vastauksia elämän ja sielun, hyvän ja pahan arvoitukseen. Pinnallisesti eletty elämä ei koskaan vastaa näihin kysymyksiin eikä tyydytä tarpeita, jotka pakottavat meidät kysymään.”

Pakottamalla ja vaatimalla nämä kysymykset jäävät vastauksetta. Hyväksymällä elämän, tilanteet ja tunteet hetkessä, voit olla, hiljentyä ja kuulla. Kaikkialla itsessämme, luonnossa, toisissamme ja yhteydessä on vastaus kaikkeen, tässä ja nyt. Hyväksy, rauhoitu ja rentoudu, anna elämän kantaa. Kaikki mikä on tullakseen, tulee ja tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitset.

Tässä sinulle pieni harjoitus:

Ota tänään puoli tuntia omaa aikaa ja makoile paikallaan tekemättä mitään. Hengitä välillä syvään ja koita vapauttaa uloshengitys niin kevyesti ja vaivatta, kuin mahdollista. Anna ajatusten harhailla, toivota kaikki ajatukset ja tunteet tervetulleeksi ja päästä kaikki menemään, jotka haluavat mennä. Makoile rauhassa ja kuvittele, kuinka maapallo pyörii raukeasti.