Etusivu
Sitouttaja on Valmennustoimisto Sitomo Oy:n ulkoiseen viestintään tarkoitettu yritysportaali. Portaali on luotu asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme, työntekijöidemme sekä suuren yleisön iloksi, tietolähteeksi ja keskustelupaikaksi.

Kirjoituskisan kuulumisia

Kirjoituskilpailumme keräsi muutamia tuotoksia eri puolilta Suomea. “Voittajaa” oli vaikea valita, joten päädyimme muuttamaan sääntöjä kesken kisan ja antamaan kaikille osallistuneille hieman pienemmän palkinnon. Julkaisemme nyt kaksi erilaista tekstiä ja säästämme muutamia seuraaville lomakausille, jolloin aiheet ovat jälleen ajankohtaiset.

Tässä lukijoidemme tarinoita, olkaa hyvä!

Tarina 1

Olin todella loman tarpeessa kun se taannoin alkoi. Pidän työstäni sen verran paljon, että harvoin koen loman tarvetta päästäkseni nimenomaisesti töistäni eroon. Syy on enemmänkin kokonaisvaltainen rentoutumisen tarve. Tavallaan niin nytkin, sillä tunnistin stressaantuneeni useista asioista, muistakin kuin työhön liittyvistä.

Kun loman loppupuolella se kuuluisa paluumaanantai alkoi häämöttää, ajattelin että tsekkaan sunnuntaina, mitä kaikkea meiliini on putkahtanut ja mitä seuraavalla viikolla on luvassa. En kuitenkaan tehnyt niin. Olen joutunut kantapään kautta harjoittelemaan pään tyhjentämistä ajatuksista. Vielä vaikeampaa on ollut lopettaa asioiden alitajuinen prosessointi, jotta päällimmäinen asia ei hautaa kaikkia muita. Ajatteluakin joutuu joskus aikatauluttamaan ja priorisoimaan.

Maanantai tuli. En ollut valmistautunein. Mutta en ollut myöskään stressaantunut enää. Olin jälleen innostunut ja energinen. Vähän kärjistäen olen sitä mieltä, että lomaltapaluustressi on ylikorostunut varaselitys sille, että heti loman jälkeen ei tarvitsisi asettua kunnolla ruotuun.

Kyse on tietysti siitä miten lomansa viettää ja ylipäätään työ- ja muiden asioiden tasapainosta. En ole koskaan oikein ymmärtänyt, että mistä tulee se kategorinen ajallinen raja, jonka jälkeen työasioiden ajattelu muuttuu hyödyllisestä haitalliseksi (kun kerran on niin ehdottoman tärkeää hyvinvoinnin kannalta saada pitää lomaa 2-3 kertaa enemmän vuodessa kuin amerikkalaiset ja japanilaiset, ylityöt leimataan lähes systemaattisesti haitalliseksi hyvinvoinnin kannalta jne.). Miksi työasioiden ajattelu olisi haitallisempaa läpi vuoden kuin vaikkapa aikaa vievän harrastuksen tai ihmissuhdeasioiden pohtiminen? Minun mielestäni ei välttämättä minkään vuoksi, jos asioihin vain osaa suhtautua oikein. En tarkoita että näitä asioita pitäisi asettaa samalle viivalle mutta yleisesti ottaen ihmiset stressaavat työasioista aivan liikaa. Työnsä voi ottaa vakavasti ja hoitaa sen loistavasti menettämättä yöuniaan tai stressaantumatta toistuvasti niin, että vain loma voi stressin laukaista. Väittäisin tämän meillä Suomessa korostuneen lomantarveilmiön olevan enemmän opittua kuin fysiologista.

Jos lomaltapaluu ahdistaa, nimenomaan sen vuoksi millaista työ on tai millainen on työympäristö, en usko olet oikeassa paikassa. Loma on juuri oikean mittainen ja työ motivoivaa, kun edellisellä viikolla ennen loman loppumista alkaa kaivata takaisin töihin. Minulle on käynyt näin tähän asti aina.

Tarina 2

Hei,

Kiinnostavaa lukea ajankohtaisen polttavaan aiheeseen selviytymisohjeita.

Oma lomalta paluuni sujui – kiitos positiivisen ilmapiirin – sangen odottamattomissa merkeissä:

Olin suunnitellut pitäväni aamupalaverin koko tiimille tarkoituksena päivittää toisemme ajantasalle lomien jälkeen. Istuin työpisteeni ääreen, mutta koneeni ei huolinut salasaanaani. Kun katsoin näppistä tarkemmin, huomasin kaikkien näppäinten vaihtaneen paikkaa. Näppäimistöllä luki: DAMN POJU IS BÄCK.

Puolituntia naurettuamme ajattelin, että on palaverin aika. Keitin kahvit. Markkinointipäällikkö ojensi minulle kahvikuppini, joka oli kasvatettu täyteen rairuohoa.

Tunnin naurettuamme totesimme yhdessä, että palataan palaverin osalta huomenna asiaan ja pyhitetään tämä maanantai pehmeälle laskeutumiselle.

Terveen (?) huumorin voimin seuraavaa kesälomaa odottelemaan!

Onko johtaminen jankuttamista?

Keskustelin tässä taannoin henkilön kanssa, joka oli jättänyt esimiestyöt taakseen: ”siksi ettei jaksa sitä ainaista jankuttamista, kun mikään ei mene kerrasta ihmisille perille.”

Entropian arkisen määritelmän mukaan asiat pyrkivät kaaokseen ja haalistuvat, jos joku tai jokin ei pidä niitä vireillä ja järjestyksessä. Kun organisaatio kehittyy muuttuvassa maailmassa ja tietotulvassa, alkavat prioriteetit aika-ajoin hämärtyä ja johtajan on palautettava tärkeimmät asiat mieliin ja tapetille. Organisaation kehittyminen on yhtä kuin ihmisten kasvu ja kehitys, se taas on samaa, kuin oppiminen. En ole tässä aivotieteiden asiantuntija, mutta maallikon sanoin uuden oppiminen on uusia yhteyksiä aivoissamme. Ja jotta polusta voi tulla valtatie, vaatii se tien hinkkaamista uudelleen ja uudelleen. Näin alkaa uusia tapoja muodostua.

Tottakai johtaminen on “jankuttamista”. Jokaisella on omat prioriteetit arjessa ja erilaiset asenteet, pelot, ennakkoluulot sekä muut inhimilliset kommervenkit estävät viestin perille menoa ja toiminnan aloittamista, jatkamista ja loppuun saattamista. Hyvä esimies on myös koutsi; valmentaja joka sekä kannustaa, että hellästi pakottaa ja innostaa joukkonsa liikkeelle kohti yhteistä päämäärää. Johan nyt olisi, jos koko lauma aina kerrasta liikahtaisi maaliin, kun esimies kerran niin pyytää.

Tee asioista yksinkertaisia, helposti seurattavia ja jaksa pitää ne pinnalla tavoitteen saavuttamiseen saakka.

Johtaminen  todellakin on ”jankuttamista”, jos sen niin haluaa sanoa. Mutta se on myös pitkäjänteistä tavoitteiden siirtämistä ihmismieliin innostavasti, niin että viimeinenkin lähtee halukkaasti matkalle kohti parempaa huomista. Se vaatii toistoa, toistoa ja toistoa, ja vielä erilaiset ihmiset huomioon ottaen. Toinen tykkää loogista ajattelua kutkuttavasta viestinnästä ja toinen kaipaa suuria pitkälle vietyjä unelmia tekemisensä moottoriksi. Joku etsii tarinasta yhdessätekemisen mahdollisuutta ja toinen vapauttaan vaalivaa tietoa.

Toistamisen palkintona saavutetaan kasvua, opitaan uutta ja saavutetaan tavoitteita. Toistaminen voi toisinaan olla tylsää, mutta sen voi ajatella työhön kuuluvana osana tai leikkinä. Kärsivällisyys palkitaan tässäkin asiassa lopulta ja sitähän tämä on; jankuttamista, soutamista, lapiointia ja raakaa työtä, tämä johtaminen.

Lomat on lusittu – Kerro tarinasi ja voita palkinto!

Taas on aika palata työn pariin. Miten sen teit? Mietitkö tavoitteitasi? Kävitkö läpi kalenteriasi ja suunnitelmiasi? Vai makasitko aamuyöllä peloissasi tulevien tuskallisten päivien johdosta? Ahdistuitko kuvitelmiesi edessä? Menetitkö yöunesi?

Kerro oma työhön paluu-tarinasi. Mitä tunteita koit ja millaisen prosessin kävit lävitse? Oliko se helppoa vai vaikeaa ja miksi? Millaisia apukeinoja, ajatuksia tai tekoja käytit, jotta pääsit parhaaseen mahdolliseen alkuun? Tai mitkä asiat vaikeuttivat arkeen paluuta?

Julkaisemme parhaat tarinat elokuun päätteeksi ja toivomme saavamme käyttää tarinoita nimettöminä myöhemminkin blogissamme.

Paras tarina palkitaan 200€ arvoisella S-Ryhmän lahjakortilla! Lähetä tarinasi osoitteeseen: sitomo@sitomo.fi