Maailma on epäreilu ja mitä sille voi tehdä

”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” Vanha viisaus tai sanonta, jonka itse omasta maailmankuvastani käsin allekirjoitan. Paljonko voi yhden ihmiselämän aikana muuttaa ympäröivää maailmaa? Nopeampaa ja varmempaa on muuttaa omaa näkökulmaa tai suhtautumista.

Miksi tästä kirjoitan? Seuraan netissä kirjoittelua aika ajoin maailman koetusta epäreiluudesta ja eriarvoisuudesta. Jos supistan tämän koskemaan vain Suomea, en voi olla ajattelematta kaikkia niitä mahdollisuuksia joita täällä on. Yksi tapa ajatella on se, että sen sijaan että murehtii maailman epäreiluutta, alkaakin selvitellä mitä mahdollisuuksia itsellä on tehdä omasta maailmastaan reilummaksi koettu. En siis sano, että pitäisi lakata taistelemasta eriarvoisuutta vastaan, vaan että samalla voi yrittää parantaa omaakin tilaa, eikä odotella ulkopuolelta pelastusta.

”Mistä mulle maksetaan?”

Otetaan esimerkiksi työ ja raha. Työstä, jonka arvon joku kokee suureksi, maksetaan enemmän. Voisiko tällöin pohtia miten sellaisia taitoja voisi kehittää itselleen, josta joku on valmis maksamaan. Tiedän ettei se ole helppoa, mutta voisiko sille matkalle lähteä sen sijaan, että odottelee ja murehtii.

Itse jätin ammattikorkean kesken töiden takia aikanaan, joka ei silloin pitkässä juoksussa ollut viisas idea. Siinä tilassa oli kaikki riskit jäädä laakereilleen lepäämään. Mikä lie pohjalainen asenne sai ottamaan vastaan flyerien jakelutyötä, josta poiki uusia töitä messuille. Lopulta perustin toiminimen ymmärtämättä kauheasti tekemisistäni. Monien vaiheiden kautta päädyin perustamaan puhelinmyyntiyritystä ja loppu onkin jo ”menestyneempää” tarinaa. Mutta, jos en olisi matkalla ”suostunut” tekemään matalapalkkaisempia töitä, opiskelemaan työn ohessa ja kehittämään itseäni, en tässä olisi.

Ota vastuu elämästäsi

Oma taustani on luonut minulle maailmankuvaa, että ottamalla vastuun omasta kehittämisestä voi saavuttaa työelämässä ja rahan ansaitsemisen suhteen paljon. Tietenkin tämä edellyttää jonkinlaista terveyttä. Mutta oletuksena, että Suomessa perusterve ihminen, joka haluaa saavuttaa työrintamalla jotain, voi sen tehdä.

Eriarvoisuus kommentteja lukiessani törmään mm. seuraaviin ”työt menee niille joilla on suhteita”. Jos asia on näin, niin eikö silloin pitäisi rakentaa omaa suhdeverkostoa? ”Helppohan tuon on noista lähtökohdista ponnistaa”. Aivan, lähtökohdat ovat erilaiset, mutta mahdollisuudet ovat tasalaatuisemmat. Oikeasti. Suomessa on todella hyvät mahdollisuudet opiskella verrattuna moneen muuhun valtioon. Lisäksi mikään ei estä kuromasta etumatkaa kiinni. Nopeasti oppiva päihittää ajan kanssa sen, joka joskus tiesi paljon. Joskus kuulen lauseen ”mun alalla ei ole töitä”. Olen huomannut, että useimmiten urakehitys alkaa eri alalta, kuin minne on opiskellut ja sielläkin ns. kellarista. Ja kun työssä oppii ja kehittyy urakin kehittyy. Hyvä asennoituminen auttaa tässä pirusti.

Mikä se kuuluisa ”hyvä asenne” on?

Hyvän asennoitumisen lyhyt oppimäärä. Tee ensin tuloksia ja oleta vasta sitten saavasi palkkioita. Jos pyytää itselleen palkkioita tai etuuksia ennen tuloksia antaa itsestään itsekkään ja pyrkyrin vaikutelman. Valittamisen sijaan kysy mitä voitaisiin tehdä toisin. Hyvä asenne on täyttä 100% vastuuta omista teoista ja puheista. Se ei syyllistä mennyttä tai toisia omasta tilanteestaan. Työssään hyvin asennoitunut ihminen on omasta halustaan töissä ja ajattelee, että kaikesta kokemuksesta on jotain hyötyä. Hyvä asenne sisältää halun auttaa toisia. Hyvä asenne on palautteen pyytämistä, sen tutkimista ja mahdollisesti oman toiminnan muokkaamista sen mukaan. Hyvin asennoituva työkaveri arvostaa toisten työtä ja toisia ihmisiä. Hyvä asenne sisältää myönteisten asioiden huomaamisen näkökulmana. Hyvän asenteen ajatuksiin kuuluu, että osaaminen ei ole synnynnäistä vaan kovalla harjoittelulla voi oppia melkein mitä vain. Asenne eli suhtautuminen vaikuttaa lopulta valtavasti siihen millaiseksi koko elämä muodostuu.

Jokainen voi yrittää parantaa omaa tilaansa

Tiedän, että tätä maailmankuvaa voi kutsua ”nykyajan itsekeskeisyyteen perustuvaan” kuvaan. Kuitenkin olen nähnyt lukemattomia esimerkkejä miten se kuitenkin toimii, eikä sen tarvitse poissulkea sitä, että asioita pyritään isossa kuvassa korjaamaan. Jokainen voi aloittaa omasta tilanteestaan ja tehdä töitä sen eteen, että saavutttaa itselleen tärkeitä asioita. On ihmisiä, jotka vammoistaan huolimatta ovat tehneet elämässä asioita joita ovat halunneet. On ihmisiä, jotka toisten mielipiteistä välittämättä ovat uskaltaneet tavoitella unelmiaan ja tehneet ympäristön mielestä lähes mahdottomia asioita. Suurin osa rajoituksista on kuitenkin omassa mielessä ja useimmiten ne ovat pelkoja ja rajoittavia uskomuksia. Juju onkin siinä, että ne tunnistaa ja tutkii miten voisi ajatella toisin ja toimia sen mukaan.

Ärsyttääkö jo?

Tiedän, että kirjoitukseni saattaa ärsyttää. Ja jos se niin tekee, pyydänkin pohtimaan syvästi sitä miksi se ärsyttää. Ehkä niiden ärsytystä aiheuttavien ajatusten takaa löytyy se oma syvä ajatus tai uskomus joka estää ottamasta askelta siihen suuntaan, että kokemus omasta osattomuudesta vähenisi. Tietysti se voi olla hankalaa, jos omat vanhemmat tai viiteryhmä on syöttänyt koko elämän erilaista tarinaa; hakenut syitä tilaan muualta. Voisitko silti leikkiä ajatuksella hetken?

Kuva: Kari Jokinen
Kuva: Kari Jokinen

Nina Rinne, Sitomon perustaja ja valmentaja – On loputtoman utelias ihmisten välisille ja ihmisten pään sisäisille ilmiöille

JAA