Etusivu
Blogissa kirjoitetaan SITOMON valmennuksia sivuavista aiheista, kuitenkin rennosti ja vapaasti. Blogi täyttää tavoitteensa, jos se inspiroi ja antaa ajattelun aihetta. Arvostamme kaikkea kommentointia ja palautetta, joka vie yhteistä tekemistämme eteenpäin. Tervetuloa!

JAETTU INNOSTUS

Sanotaan, että ihminen toimii inspiraation ajamana tai pakon edessä. PYSÄHDY! Mietipä tätä hetki.

Kun viimeksi sait jotain sellaista aikaan, josta koit ylpeyttä ja tunsit saavuttamisen tunnetta; pystytkö jäljittämään jommankumman alkutunteen asialle? Oliko kyseessä inspiroitumisen ihana vetovoima vai annetun lupauksen, pelon tai sitoumuksen tuoma pakko? Toki matka tuo muitakin tunteita mukaan, mutta sanonnan mukaan jompikumpi näistä on alkuun paneva voima. Inspiraatio tai pakko.

Itse pidän hyvinkin paljon siitä, että asetan itselleni sitoumuksia, koska tiedän sen avulla tekeväni vaikeitakin asioita. Otetaan esimerkiksi juoksulenkki; lupaan kaverille, että lähden mukaan kahden tunnin juoksulenkille. Tiedän, että jos tekisin sen yksin, se jäisi puoleentoista tuntiin. No, mitä saavutan puolen tunnin lisäjuoksemisella? Kunnonnousua. Yksin paikkoja alkaisi särkeä ja valehtelisin itselleni, että puolitoista tuntia riittää. Kun vierellä on henkilö, jolle on luvannut kaksi tuntia, olen sitoutunut siihen ja sen lupauksen aion pitää. Itseään on helppo huijata, toista ei edes halua huijata.

Sitoutuminen on erinomainen eteenpäin vievä voima, mutta myönnetään, että inspiroitumisen tunne on huikeimpia kokemuksia elämässä. Mieleen ikään kuin avautuu uusi ikkuna. Aiemmin vaivalloiselta tuntuneet asiat sujuvat kuin ”vettä vaan”. Vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän, aamulla nousen ylös odottavaa intoa puhkuen. Tuntuu, että flow jatkuu jatkumistaan.

Mitä luulet tapahtuvan työpaikalla, jossa useampi ihminen kokee samaa tunnetta yhteisesti, samaan aikaan ja samanmielisesti? Tästä syntyy pysäyttämätön luonnonvoima, maailmoja muuttavaa toimintaa, ilmiö, jota ei voi enää vain yritykseksi kutsua.

Mitä ihmiset tarvitsevat siihen, että tällaisia kokemuksia ja tunteita voi syntyä?

  • Yhteisen, kirkkaan ja yhdessä ymmärretyn tarinan. Jotain syvää, joka perustuu palvelemiseen, uuden luomiseen tai vaikka toisten elämän helpottamiseen.
  • Sisäisen luottamuksen, hyväksynnän- ja arvostuksen tunteen. Tästä syntyy kykyä olla eri mieltä, josta taas voi jalostua uutta.
  • Näistä syntyy kollektiivista halua sitoutua yhteiseen tekemiseen ja tarinaan, joista taas seuraa mahdollisuus saavuttaa huipputuloksia.

Kääntäen, mitkä ovat suurimmat esteet yhteisen inspiroitumisen syntymiselle?

  • Kaukainen johto, joka ei ota ihmisiä/heidän mielipiteitään mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon.
  • Johdon egot ja itsekkäät tavoitteet, jotka menevät muun edelle.
  • Viestinnän epäselvyys ja salaisten (ihmisten välisten) sopimusten suosiminen.
  • Yhteisen tarinan ja tarkoituksen puute tai epäselvyys; ihmisten odotetaan tekevän tulosta ilman, että yhteistä tarinaa ja tarkoitusta on kirkastettu.
  • Luottamuksellisen tunnelman vaalimatta jättäminen.

Tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi. Mitä muita inspiraation lähteitä tai esteitä löydät yrityksestäsi? Entä miten kutakin kohtaa luodaan tai vältetään omassa porukassa? Ota kynää ja paperia ja kirjoita ajatuksesi ylös. Näin ne myös varmemmin jäävät alitajuntaasi.

Apukysymyksiä ajattelullesi:

  • Mitä ihmiset tarvitsevat jaettuun innostukseen?
  • Miksi? Mitä hyötyä on jaetusta innostuksesta?
  • Mitä siitä syntyy?
  • Miten jaetun innostuksen voi luoda? Miten jaettu innostus pääsee syntymään?
  • Miksi koen aiheen läheiseksi ja tärkeäksi itselleni?
  • Mikä meillä mahdollistaa yhteisen innostuksen syntymisen?
  • Mikä estää?
  • Tukevatko työskentelytilamme ja -rutiinimme inspiraation syntymistä?

Lupaan sinulle johtajana ja esimiehenä lihavia ja ihania aikoja, jos saat ihmiset puolellesi ja yhteisen inspiraation syntymään. Se kaikki on vaivan arvoista!

Tiimityö – haitaksi vai hyödyksi?

Yksin ei pärjää, yhteistyössä on aina mutkia matkassa ja joudut luopumaan omista ideoistasi tiimihengen säilyttämisen vuoksi. Onko sinusta joskus tuntunut samalta?

Sanotaan, että tiimityöskentely ei voi onnistua, ainakaan 100 prosenttisesti. Sanotaan, että jokaisessa tiimissä yksi aina loukkaantuu, toinen hyppii muiden varpaille, kolmas ei tee mitään ja neljäs tekee sitten työt muidenkin edestä. Sanotaan, että onnistuva ja tuloksellinen tiimi, jossa on hyvä meininki,  on ennemminkin harvinainen poikkeus kuin sääntö.

Itse sanon, että onnistunut tiimityö ei ole tuurista kiinni. Hyvä tiimityöskentely on taito, jonka jokainen tiimi voi oppia jos tahtoa riittää. Väitän myös, että kaikki tiimityöongelmat ovat ihmissuhde- ja viestintäongelmia. Ongelmat johtuvat asenteista ja siitä, ettemme tunne toisiamme tai hyväksy erilaisuuttamme. Siitä, ettemme tiedä toistemme toimintamalleja, ajatustapoja tai viestintätyylejä – ja jonka johdosta loukkaannumme, hermostumme, ahdistumme tai häpeämme. Kuinka voisimmekaan saada yhdessä aikaan hyviä tuloksia hyvällä tavalla jos emme osaa toimia yhdessä?

Onnistunut tiimityöskentely on toisten tuntemista ja erilaisuuden hyväksymistä. Se on sen ymmärtämistä, että toinen tekee asioita eri tavalla: Yksi etsii kiivaasti ja päättäväisesti tuloksia, joku toinen puntaroi loogisesti eri vaihtoehtoja, kolmas heittelee ilmoille lennokkaita ideoita samalla kun neljäs ratkaisee ongelmia puolueettomasti ja rauhallisesti.

Tiimin jäsenten on ymmärrettävä toistensa luontaisia käyttäytymismalleja ja mahdollisuuksien mukaan sopeutettava omaa viestintää toiselle sopivammaksi.

…Ja samalla luopua edes hitusen omasta erinomaisuudestaan. Vaikeaa, eikö totta?

”Teamwork: simply stated. It is less me and more we.”

- Tarja Kivistö

Sitomolla näyteltiin tänään

Järjestimme tänään näytellyn tilanteen toimistollamme. Kyseessä oli Sitomon Aamulataus ja paikalla kolmisenkymmentä johtajaa ja vaikuttajaa.

Harjoittelimme palautteen antamista rakentaen “aitoja” tilanteita. Näyttelijä uppoutui palautteen vastaanottajan rooliin ja osallistujat saivat harjoitella riskittömästi haastaviakin tilanteita palautteen antajan roolissa.

Keskustelu kävi vilkkaana ja ammensimme kokemuksia ja tietotaitoa läsnäolijoilta. Hyvä palaute määriteltiin yllättävänkin samanmielisesti oikea-aikaiseksi, konkreettiseksi, toisen kehitystä ruokkivaksi ja riittävän tiuhaan tulevaksi.

Jatkukoon keskustelu aiheesta täällä; jäikö jotain sanomatta? Saitko lisää oivalluksia? Tai luitko jutun ja vaikket ollut paikalla; haluat kommentoida aihetta kertoen oman mielipiteesi hyvästä palautteesta. Tai, millainen on ollut oma opettavaisin palautetilanteesi?

Allekirjoittaneen oma henkilökohtainen motiivi on lisätä keskustelua aiheen ympäriltä, koska uskon palautekulttuurin kehittämisen olevan monivaikutteinen pääoma yrityksessä.

Tarinankerronta muutoksenjohtamisen työkaluna

Olen saanut kunnian olla mukana usean yrityksen muutoksessa tänä syksynä. Eräs hyvin kokenut toimitusjohtaja sanoi minulle viime viikolla eräässä keskustelussa, että hän on ymmärtänyt nyt, että yrityksen identiteettiä täytyy muuttaa, jotta tavoitellut asiat voisivat muuttua. Olen pohtinut tätä siitä saakka, kunnes seuraava ajatuskulku pälkähti minulle päähän lukiessani erästä opusta. Yritän avata sitä tässä.

Yrityksemme muodostaa lopulta siellä olevat ihmiset. Heidän mielessään on sovitut ja opitut toimintamallit. Heidän mielessään on käsitys siitä mitä me olemme ja mihin me pystymme ja syvimmälle menneessään nämä asiat muodostavat yrityksemme identiteetin.

Käsityksemme voi olla todellisuuteen pohjautuvaa tietoutta tai uskomuksia. Uskomus on siis tällainen “käsitys”, joka korvaa todellisuuden. Tämä on nyt tärkeä kohta. Uskomus korvaa todellisuuden. Eli se on käsitys, johon ihminen uskoo totena, mutta se ei ole totta. Toki sillä on paljon vaikutuksia todelliseen maailman, mutta se ei ole tosi.

Näinollen identiteettitason uskomukseen ei voida vaikuttaa todellisuudella. Ihmiset ovat korvanneet todellisuuden uskomuksella, jolloin sitä ei voida korvata toteen näytetyilla faktoilla.

Vanha tarina aiheesta menee näin:

“Psykiatri tapasi miehen joka uskoi olevansa kuollut. Psykiatri kysyi mieheltä; “Vuotavatko kuolleet verta?” hetken mietittyään mies vastasi: “Ei.” Lääkäri kysyi:” Eli, jos minä teen sinulle haavan sormeen veitsellä ja sinä vuodat verta, sinä et voi olla kuollut?”. Mies ei tietenkään voinut vastustella, koska oli olevinaan kuollut ja antoi lääkärin viiltää itseään. Nähdessään lopulta veren valuvan sormestaan mies huudahti:” Voi siunaus sentään, vuotavathan kuolleetkin verta.”

Tarina kuvaa hyvin sitä uskomusten maailmaa, joka meillä saattaa mielessämme olla.

Meillä ihmisillä on uskomuksia usealla tasolla. Ne voivat tekemiseen ja taitoihin liittyviä, kuten: “Minä en osaa” tai  “Minä pystyn mihin vain.” Tai ne voivat olla identiteettiin liittyviä: “Minä olen tällainen.” Ja näistä toiminnan tasoon voimme vaikuttaa helpommin, mutta identiteettitasoon voimme vaikuttaa vain epäsuorasti.

Ajatellaanpa, että yritys on valmistanut kaksikymmentävuotta kopiokoneita. Toimitusjohtaja oivaltaa käydessään toisessa yrityksessä vierailulla, jossa ei näy papereita pöydällä, että tulevaisuus onkin muualla, kuin paperisessa maailmassa. Hän päättääkin, että keskitytään tietokoneiden valmistamiseen ja  tietokoneiden käyttäjäystävällisyyden kehittämiseen kopiokoneiden sijaan. Yrityksen insinöörit ovat kaksikymmentävuotta kuvitelleet olevansa kuin munkkeja, jotka kopioivat maailman arvokkaimpia teoksia tuleville jälkipolville säilytettäväksi. Heidän maailmassaan paperi ja kopio ovat pyhiä. Aivan aluksi toimitusjohtajan on saatava insinöörit ymmärtämään oma visionsa. Ja paras konsti tähän on tarinankerronta. Palataan tähän pian.

Tarina on tosi. Tarinan yritys on Xerox vuosikymmenien takaa. Xeroxin toimitusjohtaja ymmärsi jo ennen Applea ja Macintoshia, että ihmiset tulevat tarvitsemaan käyttäjäystävällisen koneen ja paperittoman mahdollisuuden tiedon jakamiseen. He eivät vain lopulta saaneet sitä sopimaan identiteettiinsä, yhtiönsä uskomusjärjestelmään tai edes siellä vallitsevaan osaamiseen. Xeroxin logo oli tuolloin munkki, joka vaihdettiinkin Leonardo Da Vinciin, joka voitiin paremmin liittää keksijyyteen ja edelläkävijyyteen. Siltikään he eivät päätyneet valmistamaan tietokoneita kopiokoneiden sijaan.

Kun me alamme muuttaa omaa identiteettiämme, se tapahtuu  minäpuheen avulla. Niiden tarinoiden avulla, joita me itsellemme syötämme. Vaikka tapahtuisi mitä, me katsomme sitä omien uskomustemme ja odotuksiemme, kokemustemme ja muistojemme kautta. Johtaja ei voi suoraan käskemällä, prosesseja muuttamalla tai pelottelemalla saada ihmisiä halukkaasti mukaansa silloin, kun on kyse identiteettitason muutoksesta. Ihmisiä voi houkutella, ja heille voi näyttää vaihtoehtoja, mutta he lopulta itse päättävät miten muutokseen suhtautuvat. Parhaiten me liikautamme toisissamme näitä syviä identiteetin tasoja kertomalla tarinoita.

Hyvä johtaja ymmärtää oman yrityksensä syvän tarinan ja sen vaiheet. Näistä hän kertoo tarinoita, jotka koskettavat ihmistä. Ja tämä taas vaatii yhteistä aikaa.

ELI

Jos nyt nousi karvat käsissä pystyyn ja totesit, että: “Ei minulla ole aikaa kuljeskella horinoimassa.” Voin vakuuttaa, että tämä on arvokkainta mihin aikaasi voit käyttää. Kautta aikojen ihmisten tietoutta, arvomaailmoja, kulttuuria ja viisautta on jaettu tarinoiden kautta. Ihmisillä on tarinoille “omat korvat”. Tämä tapa puhuttelee meitä syvemmin, kuin ymmärrämmekään. Ja taitoa voi harjoitella; ota kahvikuppi ja istahda ihmisen viereen ja kerro tarina esimerkiksi elämästäsi, kun opit jotain tai yritykseesi liittyvästä asiakaskohtaamisesta tai kauppatilanteesta. Tai kerro mitä opit siltä vanhalta herralta ennen hänen eläkkeelle jäämistään. Eläydy ja antaudu kokemukselle siinä hetkessä ja luo se uudelleen esiin.

Näillä tarinoilla osoitat ihmisille mitä arvostat ja pidät tärkeänä. Ja näin fiksu ihminen saa mahdollisuuden oivaltaa itse syyt muutokselle. Muutos edellyttää yksilöltä vanhan tiedon purkamista, joka on useimmiten epämukavaa. “Minä olinkin väärässä” voi ottaa ylpeyden päälle. Tarinoiden kautta yksilöt saavat rauhassa omaksua itsenäisesti tietoa, tarkastella sen sopivuutta maailmankuvaan ja lopulta hyväksyminen voi tapahtua.

Tarinoilla saat siirrettyä muutoksen siemenet ihmisten mieliin ja identiteetti alkaa hitaasti muuttua. Silloin prosessit, toimintasuunnitelmat ja tekeminen ja lopulta muutos voivat tulla mukaan kuvioihin täysipainoisesti.

Kokeile edes.

Palaute henkilökohtaisen kasvun välineenä

Koska olet viimeksi pyytänyt palautetta? Tai antanut? Koetko sen turhaksi?

Palautteen merkitystä oppimisessa ei voi liikaa nostaa esiin. Meillä jokaisella on ns. sokeita pisteitä tekemisessämme, saatamme toistaa vanhentuneita malleja vain tavan vuoksi. Joskus omat uskomuksemme saavat meidät näkemään asiat kapea-alaisesti ja toimimaan sen mukaisesti. Tällöin rohkeasti pyydetty, vastaanotettu ja annettu palaute on kultaakin kalliimpaa ja auttaa pysähtymään sekä oikaisemaan parempaa reittiä kohti maalia.

En tiedä montaakaan tapaa, jolla saisi organisaatioon positiivisempaa ja luottamuksellisempaa latausta aikaan. Tämän myötä palautteen antaminen ja saaminen arjessa on helpottunut.

Yksi tapa lisätä luottamusta tiimissä on järjestää yhteinen palautekierros. Tiimi vain ei saa olla liian suuri. Kesto alkaa venyä ajallisesti liian pitkäksi ja avoimuus voi heikentyä.

Muutamia vinkkejä palautekierroksen vetoon esimiehelle:
  1. Pelisäännöt on hyvä sopia etukäteen ja varmistaa kaikkien ymmärtäneen ne. Lisäksi on hyvä keskustella etukäteen ja myydä palautekierroksen ideaa yksilötasolla.
  2. Ole itse esimerkkinä. Ota palaute vastaan kypsästi, älä selittele ja osoita arjessa, että teet muutoksia palautteen vaatimaan suuntaan.
Palauteringin pelisäännöt:
  1. Valmistautuminen:
    • Jokainen miettii omaa toimintaansa etukäteen riittävän pitkän ajan taakse. Onnistumisia, sekä kehitettäviä asioita, jotka valmistautuu kertomaan oman vuoronsa alussa huomioina muille.
    • Jokainen miettii palauterinkiin muista tulevista 2-3 hyvää ja onnistunutta suoritetta, sekä 2-3 kehitettävää asiaa.
  2. Asennoituminen
    • Kaikki palautteet kohdistuvat toimintaan, ei persoonaan
    • Palaute on tarkoitettu kehittymiseen, toimivamman työyhteisön ja työnteon luomiseen. Palautekierros ei ole syyttelypaikka.
  3. Tilanteessa
    • Jokainen vuorollaan tekee yhteenvedon omasta tilanteestaan, ottaa tämän jälkeen vastaan palautteet, kommentoi tarvittaessa ja kiittää palautteesta.
    • Näin jatketaan kierros ympäri
    • Vetäjän vastuulla on päättää kierros ja tilanne ns. hyvään.
  4. Jälkihoito
    • Sovitaan tapaaminen riittävän ajan päähän
    • Arkitilanteessa tarkastellaan palautteeseen liittyviä tekemisiä, tällöin päästään kiittämään tai kannustamaan työkaveria.
Spontaani palautteen antaminen arjessa
  1. Pyydä aina lupa palautteen antamiselle, tee se yksityisesti
  2. Käytä ns. hampurilaismallia
    • Aluksi anna aito positiivinen palaute, jolla avaat vastaanottajan kanavat
    • Sitten pihvi, rakentava. Muista kohdistaa se aina tekemiseen ja kerro se positiivisesti esim: ”Pitäisin enemmän, jos yhdessä työskennellessämme kuuntelisit lauseeni loppuun.”
    • Muista aina päättää hyvään. Kiitä.
  3. Kiitos julkisesti
    • Voit joskus julkisestikin kiittää henkilöitä, joiden tiedät ”kestävän” sen. Ja aina, kun palautteesi on perusteltu, aiheellinen ja aito, ei muilla ole siihen mitään sanottavaa.

Ihminen joka “kerjää” palautetta; kehittyy työssään nopeasti.