Etusivu
Blogissa kirjoitetaan SITOMON valmennuksia sivuavista aiheista, kuitenkin rennosti ja vapaasti. Blogi täyttää tavoitteensa, jos se inspiroi ja antaa ajattelun aihetta. Arvostamme kaikkea kommentointia ja palautetta, joka vie yhteistä tekemistämme eteenpäin. Tervetuloa!

Tuumasta toimeen

Marraskuun ensimmäisessä Aamulataus –valmennuksessa aiheena oli ”suunnittelu vs. tekeminen” eli miten tartumme toimeen ja viemme hyvät suunnitelmat toteutukseen. Teema sopii loistavasti marraskuun alkuun, koska näin pimeään aikaan ainakin itse huomaan tarvitsevani extra annoksen energiaa ja tekemisen meininkiä.

Kaikki ehkä tietävät tunteen, kun edessä olisi suuri päätös, vuori tekemätöntä työtä tai iso haaste ja toimeen on vaikea tarttua. Käytämme valtavasti aikaa jahkaamiseen, tekosyiden keksimiseen ja asian välttelyyn, kunnes jokin saa meidät tarttumaan toimeen. Kipinä toimeen tarttumiseen voi lähteä meistä itsestämme tai yksinkertaisesti jokin ulkoinen syy pakottaa meidät ratkaisemaan haasteen.

Edessä oleva päätös voi olla hieman epämiellyttävä ja se voi vaatia epämukavuusasteelle menemistä, siksi ehkä jäämme monesti suunnitteluasteelle tai keksimme mitä moninaisempia tekosyitä miksi emme vain ryhdy tekemään. Verukkeena voi olla, että se on liian vaikeaa, liian vaarallista, liian suurta tai liian pelottavaa. Oma mielemme keksii nämä tekosyyt, joten siis voimme myös itse keksiä tekosyille vastaväitteet. Päättämättömyys aiheuttaa myös kärsimystä ja vie energiaa, joten tuleekin pohtia kumpi kärsimys vie eteenpäin? Peloista emme koskaan pääse ja pelkoja voi hallita vain kohtaamalla ne. Päätös on aina hieman riskinottoa ja suuretkin haasteet on mahdollista selättää, kun pilkkoo ne palasiksi.

Kun päätöstä on lähtenyt toteuttamaan ja vaikka kuinka on luvannut itselleen pysyvänsä tavoitteessa, tulee jossain vaiheessa hairahdus. Siinä vaiheessa tulee olla armollinen itselleen ja keskittyä itsensä soimaamisen sijaan uudelleen aloittamiseen. Lipsahduksen jälkeen pahinta on lopettaa suunnitelman toteuttaminen ja siksi tulisikin keskittyä miettimään pitävä suunnitelma uudelleen aloittamiseen. Sillä yksi poikkeama tieltä on vienyt sinut vain hetkeksi sivuraiteille, mutta paalaaminen alkuperäiseen tavoitteeseen on vielä mahdollista. Hyväksy tosiasiat, mutta älä silti menetä toivoasi!

Päätöksen teossa ja siinä pysymisessä voi auttaa, että sen sanoo ääneen toiselle tai kirjoittaa paperille. Päätös konkretisoituu ja kuin huomaamatta ensimmäinen askel on jo otettu. Näin järjestät itsesi pulaan ja loppu on selviämistä! Ja kysy rohkeasti apua ja tukea läheisiltäsi tai työkavereiltasi. He varmasti auttavat, kun kerrot kuinka tärkeä tavoite on sinulle. Huomasinpas valmennuksen jälkeen itsekin sanoneeni eräälle ystävälle saattavani loppuun kauan keskeneräisenä olleen projektin tämän kuun loppuun mennessä, joten nyt on myös itse ryhdyttävä tuumasta toimeen!

Päätösten edessä pitää nöyrtyä ja haasteelle antautua. Kun uskoo asioitten olevan mahdollisia, ne myös ovat sitä. Henry Fordin sanoin: ”Whether you think you can or can’t, either way you’re right.”

- Kaisa Seppo

Aamulatausvieras Toni Nieminen – Tavoitteiden voima

Oletko miettinyt, mihin suuntaan haluat elämässäsi edetä? Oletko pysähtynyt ja kuunnellut itseäsi? Oletko tietoinen siitä, mitä haluat saavuttaa? Yllättävän moni ihminen vastaa ”kyllä” miettimättä kysymyksiä sen enempää. Jos kuitenkin pysähdyt, hiljennyt ja rupeat todella pohtimaan ja kuuntelemaan itseäsi, olisiko vastauksesi erilainen? Tiedätkö SINÄ todella mitä SINÄ haluat?

Harva meistä on tiedostanut tavoitteiden uskomattoman voiman. Sen, että ne siivittävät meitä eteenpäin ja luovat toiminnallemme suunnan. Sen, että ne saavat meidät uskomaan itseemme ja kykyihimme. Sen, että ne auttavat jaksamaan myös silloin, kun ryömimme pohjamudassa ja kierimme epäonnistumisissa. Sen, että ne luovat elämällemme sisällön.  Tavoitteiden merkityksestä muistutti viime keskiviikon Aamulatauksen tähtipuhuja Toni Nieminen. Entinen mäkihyppääjä, nykyinen ravivalmentaja ja vaikuttaja, herätti kuulijat pohtimaan tavoitteita sekä myönteisen ajattelun ja yhteisöllisyyden merkitystä. Tonin tarina tempaisi kuulijat mukaansa ja veikkaan, että monen aamu starttasi erityisen positiivisessa merkeissä Aamulatauksen jälkeen.

Jotkut ihmiset puhuvat käyneensä lävitse todellisen ”elämänkoulun”. Tällä he viittaavat tiettyyn ajanjaksoon elämässä, jolloin he ovat kokeneet oppineensa enemmän ja syvällisemmin kuin mistään koulusta ikinä. Usein elämänkoulu liittyy vaikeisiin tapahtumiin ja niistä selviytymiseen. Elämänkoulun käyneet kertovat, että ajanjakso on avannut heidän silmänsä ja he ovat ruvenneet näkemään asioita eri tavalla. He ovat alkaneet pohtimaan omia arvojaan ja tavoitteitaan sekä havahtuneet siihen, miten ovat eläneet tähän asti ja miten haluavat jatkaa eteenpäin.

Toni Nieminen kertoi Aamulatauksessa omasta elämänkoulustaan, ajanjaksosta, joka alkoi hänen voitettuaan 16-vuotiaana lähes kaiken minkä mäkihypyssä voi voittaa. Huippukauden jälkeen iski kuitenkin tyhjyys. Tuli epätietoisuus siitä, mihin suuntaan nyt lähdetään ja mitä ruvetaan tavoittelemaan, mitä haluan tehdä ja miten sen haluan toteuttaa. Toni kertoi vuosista, jolloin hän havahtui kantapään kautta siihen, että ihminen itse voi rakentaa oman elämänsä, toteuttaa omat unelmansa ja voittaa vaikeutensa jos hän tietää tavoitteensa, uskoo mahdollisuuksiinsa ja ymmärtää, että tarvitsee matkallaan myös toisten ihmisten tukea.

Matka oman elämän asiantuntijaksi ja unelmien toteuttajaksi alkaa tavoitteiden määrittelystä. Ilman tavoitteita, et voi saavuttaa haluamaasi. Ihmisellä on oltava jotain, jota kohti hän haluaa edetä, jotain, joka saa hänet ponnistelemaan. Tavoitteiden ei tarvitse olla suuria. Usein on fiksumpaa poimia kivi tieltä kuin lähteä hakemaan kuuta taivaalta. Jos matka tavoitteen saavuttamiseksi on liian pitkä, kyllästyt todennäköisesti matkalla. Todennäköisesti on helpompi aloittaa osa-askeleista, jotka vievät lähemmäksi suurta unelmaasi. Tonilla yksi tavoite oli ”kaunis alastulo”, joka siivitti hänet hiljalleen kohti kokonaisvaltaisesti parempia hyppyjä. Mikä olisi sinun tavoitteesi? Nieminen opasti kuulijoita tekemään pienen harjoituksen tavoitteiden löytämiseksi. Jos et ollut paikalla kuulemassa, kerron sen sinulle: ota kynää ja paperia ja määrittele tavoitteesi. Mieti mitä Sinä haluat! Mieti vastausta kysymykseen ”miksi teet sitä mitä teet?” Moni ihminen ei löydä tähän vastausta. Silloin viimeistään on aika herätä.

Kun olet löytänyt tavoitteesi, mieti seuraavaksi, mikä estää sinua toteuttamasta niitä. Tähän kysymykseen on usein helppo löytää vastauksia. Aina on syitä, miksi tavoitteita ei voi saavuttaa, miksi siihen ei pysty, ehdi tai kykene.  Jos haluat edetä oman elämäsi asiantuntijaksi, sinun on opittava ajattelemaan toisella tavalla, myönteisemmin. Suurin osa löytämistämme esteistä on oman mielikuvituksemme tuotetta. Negatiivinen ajattelu on opittu tapa. Katsokaapa lapsia, kuinka innolla he tutkivat maailmaa, kokeilevat uutta ilman pelkoa kykenemättömyydestä tai epäonnistumisista. Myös aikuinen voi yltää samaan, mutta se edellyttää tiedostamista ja halua muuttua. Myönteisyys ei tarkoita väkisin hyvällä tuulella olemista vaan sitä, että itselläsi on mielekkäitä tavoitteita, joita kohti etenet. Epäonnistumiset kuuluvat toki elämään. Välillä on hyvä kirota ja potkia itseään takamukseen. Välillä sattuu ja kovasti. Jos taustalla on kuitenkin tavoite, jota kohti pyrit, on epäonnistumisiin ja vaikeuksiin huomattavasti helpompi suhtautua. Huomaat, että niistä todella voi oppia jotain oleellista tavoitteesi kannalta. Lannassa voi kieriä ja siitä voi tarttua jotain hihaasi, mutta lantaan ei kannata jäädä makaamaan.

Millä sitten päästä eroon negatiivisten ajatusten kierteestä? Niemisen mukaan oleellista on kääntää esteet tavoitteeksi, jolloin negatiivisista asioista tulee positiivisia asioita. Tämä onnistuu helposti: kirjoita joka päivä ylös kolme asiaa, missä olet ollut hyvä ja missä olet onnistunut. Pian huomaat, että päiviisi kuuluu paljon onnistumisia. Koska onnistumisilla on tapana ruokkia onnistumisia, pääset todennäköisesti nauttimaan onnistumisten kehästä. Ja mikä parasta, voit tartuttaa sen myös muihin! Jaa työyhteisössäsi tai perheessäsi onnistumisen elämyksiä, kannusta toiset mukaan, tsempatkaa toisianne ja luokaa yhdessä koko ryhmän käsittävä onnistumisten rinki. Pitäkää hauskaa, nauttikaa siitä mitä teette, luokaa yhteisiä tavoitteita! Yhteisön merkitys onnistumisille ja tavoitteiden saavuttamiselle on korvaamaton. Kun itse väsyt, toinen puskee sinua eteenpäin tai kun toinen ei enää jaksa, sinä voit tuupata hänet ylös. Kuten Toni sen kiteytti: ”Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä elääkseen täysipainoisen elämän.”

Tonin tarinasta ja ajatuksista voi jokainen oppia jotakin. Jos et muuta muista tästä kirjoituksesta, niin muista edes se, että kukaan muu ei pysty olemaan sinä itse yhtä tehokkaasti kuin sinä itse siihen pystyt. Sitä ennen sinun on kuitenkin löydettävä itsesi ja määriteltävä tavoitteesi. Vasta silloin kun sinä tiedät pystyväsi, olet oppinut uskomaan, että pystyt ja voit toteuttaa tavoitteesi. Ja silloin, unelmistasi tulee totta.


Tarja Kivistö

Onko johtaminen jankuttamista?

Keskustelin tässä taannoin henkilön kanssa, joka oli jättänyt esimiestyöt taakseen: ”siksi ettei jaksa sitä ainaista jankuttamista, kun mikään ei mene kerrasta ihmisille perille.”

Entropian arkisen määritelmän mukaan asiat pyrkivät kaaokseen ja haalistuvat, jos joku tai jokin ei pidä niitä vireillä ja järjestyksessä. Kun organisaatio kehittyy muuttuvassa maailmassa ja tietotulvassa, alkavat prioriteetit aika-ajoin hämärtyä ja johtajan on palautettava tärkeimmät asiat mieliin ja tapetille. Organisaation kehittyminen on yhtä kuin ihmisten kasvu ja kehitys, se taas on samaa, kuin oppiminen. En ole tässä aivotieteiden asiantuntija, mutta maallikon sanoin uuden oppiminen on uusia yhteyksiä aivoissamme. Ja jotta polusta voi tulla valtatie, vaatii se tien hinkkaamista uudelleen ja uudelleen. Näin alkaa uusia tapoja muodostua.

Tottakai johtaminen on “jankuttamista”. Jokaisella on omat prioriteetit arjessa ja erilaiset asenteet, pelot, ennakkoluulot sekä muut inhimilliset kommervenkit estävät viestin perille menoa ja toiminnan aloittamista, jatkamista ja loppuun saattamista. Hyvä esimies on myös koutsi; valmentaja joka sekä kannustaa, että hellästi pakottaa ja innostaa joukkonsa liikkeelle kohti yhteistä päämäärää. Johan nyt olisi, jos koko lauma aina kerrasta liikahtaisi maaliin, kun esimies kerran niin pyytää.

Tee asioista yksinkertaisia, helposti seurattavia ja jaksa pitää ne pinnalla tavoitteen saavuttamiseen saakka.

Johtaminen  todellakin on ”jankuttamista”, jos sen niin haluaa sanoa. Mutta se on myös pitkäjänteistä tavoitteiden siirtämistä ihmismieliin innostavasti, niin että viimeinenkin lähtee halukkaasti matkalle kohti parempaa huomista. Se vaatii toistoa, toistoa ja toistoa, ja vielä erilaiset ihmiset huomioon ottaen. Toinen tykkää loogista ajattelua kutkuttavasta viestinnästä ja toinen kaipaa suuria pitkälle vietyjä unelmia tekemisensä moottoriksi. Joku etsii tarinasta yhdessätekemisen mahdollisuutta ja toinen vapauttaan vaalivaa tietoa.

Toistamisen palkintona saavutetaan kasvua, opitaan uutta ja saavutetaan tavoitteita. Toistaminen voi toisinaan olla tylsää, mutta sen voi ajatella työhön kuuluvana osana tai leikkinä. Kärsivällisyys palkitaan tässäkin asiassa lopulta ja sitähän tämä on; jankuttamista, soutamista, lapiointia ja raakaa työtä, tämä johtaminen.