Kirjoituskilpailumme keräsi muutamia tuotoksia eri puolilta Suomea. “Voittajaa” oli vaikea valita, joten päädyimme muuttamaan sääntöjä kesken kisan ja antamaan kaikille osallistuneille hieman pienemmän palkinnon. Julkaisemme nyt kaksi erilaista tekstiä ja säästämme muutamia seuraaville lomakausille, jolloin aiheet ovat jälleen ajankohtaiset.

Tässä lukijoidemme tarinoita, olkaa hyvä!

Tarina 1

Olin todella loman tarpeessa kun se taannoin alkoi. Pidän työstäni sen verran paljon, että harvoin koen loman tarvetta päästäkseni nimenomaisesti töistäni eroon. Syy on enemmänkin kokonaisvaltainen rentoutumisen tarve. Tavallaan niin nytkin, sillä tunnistin stressaantuneeni useista asioista, muistakin kuin työhön liittyvistä.

Kun loman loppupuolella se kuuluisa paluumaanantai alkoi häämöttää, ajattelin että tsekkaan sunnuntaina, mitä kaikkea meiliini on putkahtanut ja mitä seuraavalla viikolla on luvassa. En kuitenkaan tehnyt niin. Olen joutunut kantapään kautta harjoittelemaan pään tyhjentämistä ajatuksista. Vielä vaikeampaa on ollut lopettaa asioiden alitajuinen prosessointi, jotta päällimmäinen asia ei hautaa kaikkia muita. Ajatteluakin joutuu joskus aikatauluttamaan ja priorisoimaan.

Maanantai tuli. En ollut valmistautunein. Mutta en ollut myöskään stressaantunut enää. Olin jälleen innostunut ja energinen. Vähän kärjistäen olen sitä mieltä, että lomaltapaluustressi on ylikorostunut varaselitys sille, että heti loman jälkeen ei tarvitsisi asettua kunnolla ruotuun.

Kyse on tietysti siitä miten lomansa viettää ja ylipäätään työ- ja muiden asioiden tasapainosta. En ole koskaan oikein ymmärtänyt, että mistä tulee se kategorinen ajallinen raja, jonka jälkeen työasioiden ajattelu muuttuu hyödyllisestä haitalliseksi (kun kerran on niin ehdottoman tärkeää hyvinvoinnin kannalta saada pitää lomaa 2-3 kertaa enemmän vuodessa kuin amerikkalaiset ja japanilaiset, ylityöt leimataan lähes systemaattisesti haitalliseksi hyvinvoinnin kannalta jne.). Miksi työasioiden ajattelu olisi haitallisempaa läpi vuoden kuin vaikkapa aikaa vievän harrastuksen tai ihmissuhdeasioiden pohtiminen? Minun mielestäni ei välttämättä minkään vuoksi, jos asioihin vain osaa suhtautua oikein. En tarkoita että näitä asioita pitäisi asettaa samalle viivalle mutta yleisesti ottaen ihmiset stressaavat työasioista aivan liikaa. Työnsä voi ottaa vakavasti ja hoitaa sen loistavasti menettämättä yöuniaan tai stressaantumatta toistuvasti niin, että vain loma voi stressin laukaista. Väittäisin tämän meillä Suomessa korostuneen lomantarveilmiön olevan enemmän opittua kuin fysiologista.

Jos lomaltapaluu ahdistaa, nimenomaan sen vuoksi millaista työ on tai millainen on työympäristö, en usko olet oikeassa paikassa. Loma on juuri oikean mittainen ja työ motivoivaa, kun edellisellä viikolla ennen loman loppumista alkaa kaivata takaisin töihin. Minulle on käynyt näin tähän asti aina.

Tarina 2

Hei,

Kiinnostavaa lukea ajankohtaisen polttavaan aiheeseen selviytymisohjeita.

Oma lomalta paluuni sujui – kiitos positiivisen ilmapiirin – sangen odottamattomissa merkeissä:

Olin suunnitellut pitäväni aamupalaverin koko tiimille tarkoituksena päivittää toisemme ajantasalle lomien jälkeen. Istuin työpisteeni ääreen, mutta koneeni ei huolinut salasaanaani. Kun katsoin näppistä tarkemmin, huomasin kaikkien näppäinten vaihtaneen paikkaa. Näppäimistöllä luki: DAMN POJU IS BÄCK.

Puolituntia naurettuamme ajattelin, että on palaverin aika. Keitin kahvit. Markkinointipäällikkö ojensi minulle kahvikuppini, joka oli kasvatettu täyteen rairuohoa.

Tunnin naurettuamme totesimme yhdessä, että palataan palaverin osalta huomenna asiaan ja pyhitetään tämä maanantai pehmeälle laskeutumiselle.

Terveen (?) huumorin voimin seuraavaa kesälomaa odottelemaan!