Sitomon Aamulatauksessa oli 25.1.2012 aiheena “Sisäinen yrittäjyys”. Mitä sinulle tulee mieleen sanaparista?
Sisäinen yrittäjyys on tullut viime vuosina vastaan terminä julkisten laitosten ja koulumaailman julkaisujen sekä siellä käytävän keskustelun yhteydessä. Halusimme herättää keskustelun aiheen tarkemmaksi määrittelyksi. Tässä ehkäpä jopa yli-inhimillinen tuloksemme.
Sisäinen yrittäjä: Itseohjautuva, sisäisen motivaation omaava tavoitteenasetantaan kykenevä omilla aivoilla ajatteleva vastuunkantaja. Hänellä on kirkas kuva kokonaisuudesta ja hän kykenee näkemään syy-seuraussuhteita. Lisäksi hän kokee yrittäjämäistä tuskaa nauttiessaan huomisen epävarmuudesta.
Tällaisia ihmisiä suurin osa työnantajista haluaisi palkata. Miksi tällaisia tuntuu olevan liian vähän nykyisen työelämän tarpeisiin? Kasvaako nykyperheistä isän ja äidin esimerkillä, koululaitoksen tukemana sisäisiä yrittäjiä?
Nina
Ps. Onnellisena yrittäjänä voin jakaa seuraavan: tässä erään työntekijämme kirjoitus henkilökohtaisesta kokemuksesta sisäisestä yrittäjyydestä.
—–
Sisäinen yrittäjyys tarkoittaa minulle oma-aloitteellisuutta, vastuullisuutta ja halua kehittää itseäni. Se näkyy toiminnassani asenteessa, joka kertoo, että ”hei, teen tätä työtä yhtä suurella sydämellä ja yhtä suurella draivilla kuin tekisin tätä jos tämä olisi oma yritykseni!” Sisäisenä yrittäjänä koen tekeväni työtä itselleni. Olen tässä täysillä mukana. Haluan antaa paljon ja vielä enemmän. Olen valmis ottamaan vastuuta. Olen valmis kantamaan korteni kekoon. Olen täällä, koska uskon siihen mitä teen. Olen täällä, koska koen tämän omakseni. Olen täällä, koska haluan kehittyä ja oppia. Tämä, vahva sitoutuminen ja kova halu, vastuunottaminen ja työhön täysillä uskominen, on minulle sisäistä yrittäjyyttä. Haastankin sinut nyt pohtimaan mitä sisäinen yrittäjyys merkitsee Sinulle ja miten sitä toteutat nykyisessä työssäsi – Vai toteutatko?
Valtaako sinut tekemisen meininki kun avaat työpaikkasi oven? Otatko vastuuta työpaikalla? Tunnetko paloa työtäsi kohtaan? Oletko innokas ja aloitteellinen? Kestätkö myös epämiellyttäviä asioita, kuten epävarmuutta? Oletko ajoittain valmis astumaan ulos mukavuusalueeltasi? Mitä edelliset kysymykset aiheuttavat sinussa? Pystytkö vastaamaan niihin ”kyllä”, vai tuovatko ne ihollesi kylmät hikikarpalot tai tunnetko outoja vatsanväänteitä? Jos tunnet, niin mieti mistä kokemuksesi johtuu. Koetko todella tekeväsi työtä, johon olet valmis sitoutumaan, josta olet valmis ottamaan vastuuta ja jossa siedät myös epämiellyttäviä asioita?
Uskon, että sisäinen yrittäjyys on tietyllä tapaa sisäsyntyinen tekijä, mutta uskon myös siihen, että sitä voi kehittää. Sisäisessä yrittäjyydessä kun on yksinkertaisesti kyse asenteesta. Henkisestä asenteesta. Ja asennetta voi aina muuttaa. Se kuitenkin vaatii työtä ja panostusta. Jos haluaa kasvaa, pitää sietää kasvun kipua. Ja jos sitä sietää, on tie avoin.
Haastan Sinut! Lähde matkalle sisäiseksi yrittäjäksi. Tutki itseäsi, selvitä mitä haluat, mitä tunnet, mitä ajattelet. Ota rohkeasti vastuuta ja kanna kortesi kekoon. Saat varmasti enemmän kuin annat.
Kokeilepa!
- Tarja
Tietoja sitomo
Haluaisin todella herätellä tuota kysymystä, että miten lapsistamme kasvaa innokkaita yrittäjiä omassa elämässään. Olen myös sitä mieltä, että motivaationa täytyy olla oman elämän parantaminen (niinkuin sotavuosien jälkeen oli) eikä altruistinen, sisäinen yrittäjyys, joka toimii pyyteettömästi työnantajan hyväksi. Miksi? Koska pyytettömllä, kaiken jaksavalla ja selviällä työntekijällä on suuri riski uupua, koska harva työnantaja huomaa häntä palkita ja itselleen hän ei anna lupaa levätä. Tänä päivänä työnantajan kaikenlaiset resurssit kulunevat “ongelmallisten” työntekijöiden hoitamiseen.
Mutta palataan lapsiin. Teini, joka saa massia anyway, ei ole kiinnostunut nousemaan aamukuudeksi Prisman kassalle kesällä. Varsinkin, jos työpaikan on faija hankkinut. Kun me pienestä pitäen valitsemme lastemme harrastukset, kuljetamme heidät sinne, hoidamme heidän puolestaan kouluaineiden valinnat, luomme heille täysin turvallisen olotilan, en usko, että se motivoi mihinkään “parempaan” saatika siihen, että heillä olisi se ajatus, että he osaavat tehdä itse päätöksiä ja ovat oman elämänsä tekijöitä. Onko se syy, että heillä ei sitten 17-vuotiaina ole mitään mieleipidettä omasta tulevaisuudestaan?
Toinen ryhmä on pitkäaikaistyöttömien lapset, kolmannessa sukupolvessa meillä Suomessa. Ilman muuta pitäisi olla työvelvoite. Niiden entisaikojen yksinkertaisten töiden tekoon. Työtä kyllä tässä maassa riittää. Jos ihminen on henkisesti ja ruumiillisesti terve, hänen tulisi mielestäni esim. kerätä roskia puistossa, tehdä lumitöitä, ulkoiluttaa vanhuksia, jakaa ruokaa tms. saadakseen kansalaispalkan. Mutta oikeasti sairaat, mielenterveyshäiriöiset ja vakavasti päihdeongelmaiset saisivat vapautuksen.
Pidän myös ongelmana tuota “tutki itsesäsi, mitä oikeasti haluat” -neuvoa, koska siihen moni nuori vastaa “olla laulaja”, “olla näyttelijä”, “olla taiteilija”. Nuorille täytyy teroittaa sitä, että leipätyö on hyvä olla olemassa ja luovat harrastukset voivat jatkua siinä sivussa. Nuo Ninan esittämät teesit tekstin alussa ovat liian abstrakteja 15-20 -vuotialle, joilla on määräämättömästi vaihtoehtoja, mutta ei tietenkään mitenkään kokonaiskuva hallussa saatika sitten syy-seuraussuhteet. Nämä ovat asioista, joita opitaan kokemuksen myötä. Se taas on jostain syystä hieman aliarvostettua.
Meillä käsillä olevan RÄJÄHTÄVÄN nuorisotyöttömyyden ratkaisu on tultavalta monelta taholta, tätä sotaa ei voiteta yhdellä rintamalla.
Kiitokset kommentistasi!
Erittäin hyvä lisä tuo ensimmäisen kappaleesi tarkennus.
Koen, ettei sisäinen yrittäjyys ole toisen tahdon täyttämistä, vaan sitä että yksilö on selvittänyt itse itselleen oman motivoitumisperusteensa: “Miksi minä teen juuri tätä työtä, tänäkin päivänä”. Tällaisina aikoina, kun meillä ei ole kollektiivista ulkoista pakkoa, ja Suomalaisella ihmisellä on enemmän vapautta kuin koskaan, oman sisäisen motivoitumisjärjestelmän tunteminen on arvokas taito. Jokainen yrittäjä toivoisi joukkoihinsa ihmisen joka haluaa omasta tahdostaan sitoutua yhteiseen tarinaan. Yrityksen kulttuuri, yrittäjän kokema vastuu ja yksilön kyky hallita omaa elämäänsä määrää onko loppuunpalamiselle sitten riskiä. Jos yksilöllä on tiedossa suurempi tarkoitus työlleen, suojaa sekin haitallisen stressin syntymiseltä.
Harvoinpa me nuorena tiedämme vielä mitä elämältä haluamme. Kannustankin aina nuoria kokeilemaan ja tekemään. Kyllä se oma suunta alkaa matkan varrella löytyä. Tärkeämpää on tunnistaa elämänhallinnan taitoja, ettei anneta aina periksi ja tutustutaan itseen ja nautitaan matkanteosta.
Me koemmekin ryhmänä tehneemme Aamulatauksessa 25.1. tällaisen “Sisäisen Yrittäjän”- yli-inhimillisen määreen.
Olen iloinen aiheen herättämäsä keskustelusta!