On kiitoksen aika

Mistä Sinä olet kiitollinen? Mitä Sinä arvostat elämässäsi? Ketä tai mitä haluaisit kiittää? Nyt, kuluvan vuoden lähestyessä loppuaan ja uuden tehdessä tuloaan, on mainio hetki pysähtyä miettimään mistä kaikesta on kiitollinen…

Itse olen pohtinut viimeisten vuosien aikana enemmän kiitollisuutta kuin aikaisemmin. Olen miettinyt paljon, mitä minä arvostan ja mistä haluan lausua kiitokseni ilmoille. Olen havahtunut siihen, että elämässäni on paljon asioita, joista olen syvästi kiitollinen. Osa niistä on kovin pieniä, mutta merkityksellisiä, osa suuria, oikeita onnenkantamoisia. Pohdintojeni aikana olen myös havahtunut siihen, että aina en ole muistanut arvostaa tarpeeksi asioita, joita minulla on ollut. Niistä ihanista, pienistä, arkisista asioista en ole osannut olla tarpeeksi kiitollinen – ennen kuin olen ne menettänyt.

Muutama vuosi sitten koin tapaturman, jonka seurauksena kuntoutin itseäni kolme vuotta sairasvuoteelta terveeksi. Nämä vuodet muuttivat suuresti suhtautumistani myös kiitollisuuteen. Tapahtunut opetti arvostamaan pieniä iloja ja saamaan niistä esiin suuria tunteita. Kuntouttaessani itseäni työ- ja opiskelukykyiseksi, ns. ”normaalielämää” viettäväksi naiseksi, havahduin siihen, että liian harvaa asiaa osaa arvostaa silloin kun sen omistaa ja kun kaikki on hyvin. Se, että osaa olla syvästi kiitollinen, vaatii usein ensiksi kokemuksen menettämisestä. ”Vasta kun menettää, osaa arvostaa.”

Tapaturman jälkeisten vuosien aikana opin itse arvostamaan aivan uudella tavalla mahdollisuutta käydä kävelylenkillä, elokuvissa, tavata kavereita, leipoa, siivota, hoitaa opiskeluja ja tehdä työtä. Jopa vihaamani kotityö, tiskaus, tuntui taivaalliselta kun pystyin siihen ensimmäistä kertaa kuukausiin. Opin arvostamaan entistä enemmän normaaliarkea, kaikkea sitä, mistä aikaisemmin saatoin valittaa. Puhumattakaan siitä, paljonko opin arvostamaan ja kunnioittamaan läheisiäni; rakastavaa ja suurena tukena ollutta puolisoani, parempaan huomiseen uskonutta perhettäni ja korvaamattomina ilonlähteinä toimineita ystäviäni. Ja juuri näiden tärkeiden oivallusten johdosta, olen todella kiitollinen omalle kohdalleni osuneesta kriisistä. Vaikka tie on ollut ajoittain jyrkkä ja kivinen niin nyt huomaan sen arvon. Se on sittenkin antanut huomattavasti enemmän kuin on ottanut.

Mistä vaikeista tapahtumista oman elämäsi varrella Sinä koet nykyisin kiitollisuutta? Mikä on kenties avannut silmäsi ja saanut Sinut arvostamaan pieniä ilonhetkiä? Olisin kovin kiitollinen jos jakaisit sen kanssani täällä blogissa. Uskon, että kiitollisuus kasvattaa kiitollisuutta. Sen takia tarinoilla kiitollisuudesta, on suurta arvoa.

Uskon myös, että kiitollisuudessa on jotain maagista voimaa. Oletko Sinä huomannut sen? Itse olen havainnut, että kiitollisuus on varsin opettavaista; se suuntaa huomion pois epäonnistumisista ja pettymyksistä ja vahvistaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Lisäksi kiitollisuus toimii erinomaisena suojana: stressaavien ja vaikeiden elämänkokemusten ja kriisien keskellä kiitollisuudentunteet antavat suojan, jonka tarvitsee jaksaakseen eteenpäin.

Kiitollisuus myös parantaa ihmissuhteita; kun keskittyy pahantahtoisuuden sijasta kiitollisuuteen, negatiiviset tunteet, kuten kateus, viha, katkeruus ja ahneus toisia kohtaan vähenevät. Kiitollisuus saa meidät yksinkertaisesti arvostamaan toisiamme enemmän ja näkemään toisemme kauniimpina. Kiitollisuus saa meidät huomaamaan kuinka upeita puolisoita, ystäviä, perheenjäseniä, työkavereita ja tuttavia meillä on vierellämme. Tämä vain liian usein unohtuu. Ollaan siis niistä onnellisia ja kiitollisia! Ja yritetään arvostaa asioita, joita meillä jo on, ilman, että joudumme ne ensiksi menettämään.

Kiittäen sekä lämmintä joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaen,

Tarja