Oletko pohtinut mikä on niin kutsuttu “sydämen ääni”? Onko se aito ja todellinen tietämys sisälläsi siitä, mikä on sinun tiesi ja olemuksesi? Onko se aina läsnäoleva, jotta sen voi kuulla? Kuinka sen kuulee? Voiko sen selittää järjellä, vai tapahtuuko se vain tunteen tasolla? Vai sellaisella tasolla mitä ei voi sanoilla selittää ja se on vain olemassa?
Itse uskon, että jokainen pohtii moisia ainakin jossain vaiheessa elämää, joillakin sanoilla. Toiset luottavat enemmän kokonaisvaltaiseen tietoisuuteen ja antavat sen ohjata elämäänsä. Vain loogiseen järkeilyyn keskittyvät lakkasivat lukemasta jo ensimmäisen kysymyksen jälkeen tätä kirjoitusta. Deepak Chopra kuvaa teoksessaan Salaisuuksien kirja asiaa näin:
“Tuntemasi elämä on ohut tapahtumien pintakerros, joka peittää syvemmän todellisuuden. Syvemmässä todellisuudessa olet osa jokaista tapahtumaa, joka tapahtuu nyt, on koskaan tapahtunut tai tulee koskaan tapahtumaan. Syvemmässä todellisuudessa tiedät tarkkaan, kuka olet ja mikä on tarkoituksesi.
Maailmassa ei kaivata eniten ruokaa, rahaa, menestystä, asemaa, turvallisuutta tai seksiä eikä edes rakkautta. Kerran toisensa jälkeen ihmiset ovat saavuttaneet kaiken tämän, mutta päätyneet tuntemaan vain tyytymättömyyttä – usein jopa entistä voimakkaampaa. Elämän syvimmän nälän aiheuttaa salaisuus, joka paljastuu vasta, kun ihminen suostuu avaamaan minuuden piilevän osan.
Sisäinen ihminen tahtoo elämän merkitystä, kärsimyksen päättymistä ja vastauksia elämän ja sielun, hyvän ja pahan arvoitukseen. Pinnallisesti eletty elämä ei koskaan vastaa näihin kysymyksiin eikä tyydytä tarpeita, jotka pakottavat meidät kysymään.”
Pakottamalla ja vaatimalla nämä kysymykset jäävät vastauksetta. Hyväksymällä elämän, tilanteet ja tunteet hetkessä, voit olla, hiljentyä ja kuulla. Kaikkialla itsessämme, luonnossa, toisissamme ja yhteydessä on vastaus kaikkeen, tässä ja nyt. Hyväksy, rauhoitu ja rentoudu, anna elämän kantaa. Kaikki mikä on tullakseen, tulee ja tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitset.
Tässä sinulle pieni harjoitus:
Ota tänään puoli tuntia omaa aikaa ja makoile paikallaan tekemättä mitään. Hengitä välillä syvään ja koita vapauttaa uloshengitys niin kevyesti ja vaivatta, kuin mahdollista. Anna ajatusten harhailla, toivota kaikki ajatukset ja tunteet tervetulleeksi ja päästä kaikki menemään, jotka haluavat mennä. Makoile rauhassa ja kuvittele, kuinka maapallo pyörii raukeasti.
Tietoja Nina Rinne
Olen miettinyt miksi niin harva työelämässä kuuntelee tätä ääntä .No, jota sinä paatunut romantikko kutsut ”sydämen ääneksi”, mutta minä oikean polun löytämiseksi ja avaimeksi kohti parempaa työtehokkuutta ja -motivaatiota.
Sosiaalisen median maanantai aamujen statuspäivityksiä vilkaisemalla voi todeta, että tässä vaiheessa syksyä työmotivaatio laskee kuin lokakuinen aurinko – hurjan nopeasti. Tuntuu, että liian moni työskentelee epämukavuusalueellaan, eikä se ole siksi, että työtehtävät olisivat haasteellisia vaan koska ne koetaan vastenmielisiksi. Siinäpä olisi oiva paikka juuri esittämällesi kysymykselle – Kuka minä olen ja mitä haluan?
Järjestimme työyhteisössäni keväällä kehityskeskusteluun valmentavan koulutuksen – vain työntekijöille. Siis esimiehet älkööt vaivautuko! Tämä koulutus oli juuri muistutus työntekijöille esittää nämä kaksi tärkeää kysymystä itselleen ENNEN kehityskeskustelua. Osallistujia ohjattiin löytämään omat vahvuusalueensa ja kommunikoimaan ne esimiehelle, suunnaten näin omaa työtään siihen suuntaan, joka kullekin henkilölle olisi luontevin, sekä halujen suuntainen. Esimies-alais työskentely voi ja pitää olla kaksisuuntainen väylä, mutta jos alainen ei pysähdy kysymään itseltään, mitä todella haluan, on esimiehen tehtävä työnohjaus omaan arvioonsa luottaen. Luulisin, että tästä seuraa työtä, joka ei motivoi, jossa työntekijä kokee, ettei saa näyttää parhaita osaamisalueitaan ja pahimmillaan toimii epämotivoituneena tehottomasti. ”Kuka minä olen – mitä haluan” – onkin kysymys, jonka yritys voisi johtaa läpi organisaation ja uskon, että näin ”pakottaa” työntekijät esittämään sen itselleen. Toisaalta pakottaa myös työntekijät valmistautumaan kehityskeskusteluun, joka usein on korkein toivein ja odotuksin ladattu johtamistilanne, mikä lopulta koetaan esimiehen yksinpuheluna juuri siitä syystä, ettei työntekijä tiedä mitä työltään odottaa ja haluaa. Varmasti kaikille ei voida tarjoilla unelmaduunia vastauksena rukouksiin, mutta älykäs organisaatio voi sekä kehittää työtehtäviä että työnkiertoa, jotta työntekijöiden vahvuusalueita ja näytönhaluja voidaan paremmin hyödyntää. Jos näitä ei tiedetä – no se siitä sitten.
Loistava kirjoitus – puolestani rohkaisen kaikkia kysymyksen esittämiseen!
Kiitos tästä kommentista! Haluaisin nyt melkein linkittää tämän tekstin ja kommenttisi uusimman bloggauksemme (Sisäinen yrittäjyys) perään. Mielestäni lopulta tästä on kyse; mitkä ovat sisäiset motiivini tehdä työtä.