No entäs yritys? Ensin on idea joissain mielissä, sitten puhutaan unelmat ääneen ja tehdään tekoja jotka muuttavat alkuperäisen idean käytännöksi ja eläväksi elämäksi. Mistä yrityksen käynnistyminen tai syntyminen lasketaan henkisesti? Siitä, kun aloimme siitä unelmoida ja idea alkoi kehittyä vai kaupparekisteriin merkatusta päivästä? Vai siitä, kun asiakkaita palveltiin ensimmäistä kertaa? Koska me Sitomossa perustamme kaiken ajattelumme ja toimintamme ihmisen ja ihmisyyden ympärille, olemme valinneet syntymäpäiväksemme sen päivän, kun kohtasimme asiakkaita ensimmäissä kutsuvierastapahtumassamme 17.05.11.

Kuluneen vuoden aikana olemme rohkeasti kokeillut, kokenut ja taas kokeillut, hieman uusin eväin. Töitä on luonnollisesti tehty paljon, valmennusmaailman tuulet, tuoksut, tarpeet ja tuulahdukset ovat valloittaneet sydämemme, eikä työn tohinasta ole ollut helppoa vetäytyä, niin kova imu sillä on. Vuoden aikana on tehty reilusti yli kymmenentuhatta miestyötuntia, osa varmasti kantapääoppikoululla. Vuoden aikana on koettu laaja tunteiden kirjo kauhusta hurjaan onnistumisen tunteeseen ja selkäpiitä hyytävästä epäonnistumisenpelosta kollektiiviseen ja suureen rakkauteen ja iloon. Aamulatauksissamme (viikoittainen jatkuva valmennuskonseptimme) on käynyt yli kuusisataa ihmistä. Yli viisikymmentä asiakasyritystä on valinnut meidät pidempiaikaiseksi kumppanikseen.

Olemme vuoden aikana valmentaneet ihmisnäkökulmasta yrityksen tarinaa ja sen käytäntöönviemistä, palautteen kulttuuria, johtamista, lähiesimiestyötä, viestintää, erilaisuuden hyödyntämistä työyhteisössä, myyntiä, myynnin johtamista. Olemme purkaneet ihmisten välisiä kommunikaatiopommeja, auttaneet ihmisiä ymmärtämään paremmin toisiaan sekä koutsanneet yksilöitä urallaan eteenpäin.

Olemme kasvaneet ammattilaismäärässä viiteen henkeen ja haemme tulevaltakin vuodelta kasvua. Tiimiämme yhdistää  intohimo asiakkaan laadukkaaseen palvelemiseen ja vaikuttavaan valmentamiseen. Me tutkimme ja kehitämme jatkuvasti valmennuksen toimivuutta ja suhtaudumme asiakkaan kanssa asettamien tavoitteiden lunastamiseen syvän sitoutuneesti.

”Menestyksen ensimmäinen askel on rakastua työhösi.” — Sisar Mary Lauretta

Johanna, Sanna, Jonna, Nina ja Tarja

Etulinja on tunnetusti tuulinen paikka – monissa liemissä marinoidun myyjän paikka. Myyjä toimii yrityksen käyntikorttina, ovikoodina ja liikevaihdon tuojana. Hyvä myyjä onkin yrityksen tärkeä avainhenkilö, joka onnistuessaan voi määrätä menestyksen suunnan. Nuori myyjä varmasti tuntee tämän painolastin harteillaan. On helppo uskotella itselleen, että kun tarpeeksi ahkeroi asiakkailla täyttyy myyntityön tarkoitus.

Ninan avustuksella pääsimme toteamaan, että ahkeruus kyllä palkitaan, kunhan tekee ahkerasti oikeita asioita, oikealle kohderyhmälle ja oikeilla mittareilla. Erityisesti nuoremman polven reppurille tuokio toivottavasti opetti, ettei kaikkea tosiaan tarvitse oppia oman kantapään kautta tai tehdä yksin.  Erinomainen myyntityö on kaikessa gloriassaan kuitenkin vain työtä,  ei taikuutta, poppakonsteja tai mitään muutakaan seniorimyyjän selittämätöntä mäihää. Kun myyjällä on innostava tuote, sen ympärille johdettu asianmukainen myynnin strategia ja uskottava tarina, hyvin analysoitu markkina ja siitä johdettu myyntitavoite, ovat onnistuneen myyntityön edellytykset jo pitkälti kasassa.

Myynnin prosessi on kuvattavissa kuten mikä tahansa muukin työsuoritus ja sitä voidaan onnistuneesti kopioida ja varioida eri toimialoilla ja eri kokoisissa yrityksissä. Ninan hahmottelema analyyttinen myyntitekniikka on nykypäivää ja toimintakulttuuri, jota myyntityön onnistuakseen tulee olla.

Myyntikokemuksen merkitystä ei toki pidä aliarvioida. Myyntityö jos mikä on loistava paikka mentoroinnille. Etenkin suuremmat myyntitiimit tulisi aina organisoida niin, että nuoret myyjät pääsisivät säännöllisesti seuraamaan kokeneempien kollegoiden asiakastyöskentelyä. Myynti on kuitenkin ihmisten välistä kommunikointia hyvin erilaisissa tilanteissa ja oma kyky toimia harjaantuu kokemuksen kautta. Vastavuoroisesti nuorempi kaarti voi tuoda asiakastilanteisiin uusia näkökulmia eikä myyjän tulisikaan varjella työtään kuin valtion salaisuutta. Myyntitiimit ovat valtamaassa toimintakulttuuria yksinäisten piirimyyjien alalta.

Monille myyntityö on kutsumus. Ammatti, joka kumpuaa selkäytimestä. Tämä ainakin tuli keskiviikon Aamulatauksesta todistetuksi, sen verran kiihkeitä keskusteluita ja lennokasta tekstiä saimme aikaiseksi. Tämä jos mikä sytytti. Näin sen pitää mennä. Vaikka en tiennyt sen hukassa olevan niin löytyihän se, nimittäin halu tuntea noin huikeaa tunnetta omaan työtä kohtaan. Kiitos siis tästä Aamulatauksesta Sitomo ja mitä kaupallisinta kevättä kaikille,

toivottaa Jenni Vuorio, Hewlett-Packard (perhevapaalla)

Ps. ja eikös se niin päätelty, että inhottavimmillaa myyjästä tuntuu, että kyse on ajojahdista ja parhaimmillaa päällä on se KIIMA. Heat is on!!!

Johtamiskorkeakoulu – Tampereen yliopisto

Jokaisella yrityksellä on sielu, modus vivendi, joka kertoo millainen se on, mitä asioita se arvostaa ja kuinka se toimii. Epäilemättä yleisin luonnehdinta yrityksistä on tehokkaasti toimiva hierarkia. Tällainen yritys on strategisesti johdettu, tarpeettomia kustannuksia ja päällekkäisiä tehtäviä karsiva ja suoritusten mittaamista arvostava.

Tämä modus vivendi on juurtunut niin syvään ajatteluumme, että sille on lähes mahdotonta löytää vaihtoehtoa. Vieläkin vaikeampaa on hyväksyä, että johdonmukaisesti toteutettuna se synnyttää juuri niitä ongelmia, joista sen avulla halutaan päästä eroon. Näitä ongelmia ovat mm. seuraavat.

Yritys, joka keskittyy suoraviivaisesti ydintehtäväänsä, heikentää innovaatiokykyään ja mukautumistaan muuttuviin olosuhteisiin. Se ei kiinnitä huomiota ydintehtävän ulkopuolelle jääviin tuotannollisiin ideoihin. Kun se investoi optimaalisesti voimavaransa strategian pätevöittämiin tarkoituksiin, sille ei jää ylimääräistä resurssia (slack money) tutkia poikkeavien ideoiden potentiaalia.

Yritykset suosivat vahvaa mittaamisen kulttuuria, koska sitä mitä halutaan, on ehdottomasti mitattava. Mittaamisella on hyötynsä ja haittansa, joista jälkimmäiset voivat tuhota edellisten hedelmät. On helppoa mitata liikaa ja yksityiskohtaisesti ja rajoittaa siten tilanneviisautta. Vaikka mittareita on helppoa keksiä, niitä voi tulkita monin tavoin. Nopeasti muuttuvissa olosuhteissa yritykset tarvitsevat huomattavasti enemmän luovuutta, intuitiivisuutta ja rohkeutta tehdä valintoja kuin mittaamista, jonka tulokset kertovat jo menneestä maailmasta.

Hallitseva modus vivendi tekee yritysten todellisuudesta liian suoraviivaisen, pelkistetyn ja yksiulotteisen. Tällöin unohdetaan, että yrityksissä tarvitaan myös itsenäistä ajattelua ja rohkeutta puolustaa omia näkemyksiä päätösharhan (groupthink) todennäköisyyden minimoimiseksi. Helppoa on unohtaa, että hyvä työ on todennäköisemmin dialoginen kuin deduktiivinen prosessi.

Onko mahdollista löytää vaihtoehto edellä kuvatulle hallitsevalle tavalle, modus vivendille, ajatella yrityksiä? Tällainen vaihtoehto on todella olemassa. Esimerkiksi Eric Rhenmann, ruotsalainen yritystutkija, kiinnitti siihen huomiota jo 1970-luvulla samoin kuin amerikkalainen William Halal seuraavalla vuosikymmenellä.

Vaihtoehtoisen modus vivendin mukaan yritys voi olla kuin yliopisto, jossa henkisen kasvun ja kehityksen mahdollisuus motivoi ihmisiä tekemään parhaansa ja jossa asiat yksinkertaisesti vain tapahtuvat. Tällaisessa ympäristössä ihmiset ovat luonnostaan järkeviä eikä heitä tarvitse ohjata ja valvoa. He ymmärtävät palvella, karsia kustannuksia, keksiä ratkaisuja ongelmiin ja kehittää työtä yhdessä muiden kanssa.

Näin toimiessaan he luovat kulttuuria, joka kestää kovatkin iskut ja mahdollistaa toivotun taloudellisen tuloksen. Vanhan modus vivendin suoraviivainen pyrkimys taloudelliseen tulokseen vie pohjan tällaiselta kulttuurilta ja vaikeuttaa aikaa myöten myös taloudellisen tuloksen aikaansaamista.

Sitomon Aamulatauksessa pysähdyttiin tänään fyysisen hyvinvoinnin äärelle. Ravintovalmentaja Samuli Perälä loi mahtavan rauhallisen tunnelman Sitomon valmennustilaan ja sai varmasti jokaisen salissa olevan pohtimaan miten me käytämme ja hoidamme tärkeintä työkaluamme, kehoamme.

Samuli toi ravintoasioihin tuoreen tuulahduksen, joka sytytti minut. Nyt ravinnosta ei puhuttu syyllistävästi, ei ehdotettu mitä erilaisimpia dieettejä, ei kerrottu mikä on oikein tai väärin, ei aivopesty kuulijoita tietyn ravintosuuntauksen maailmaan vaan puhuttiin perusasioista ja omista valinnoista. Hyvinvoinnissahan on loppujen lopuksi kyse aika yksinkertaisista ja simppeleistä asioista, mutta tämä usein unohtuu kun media, tuttavat ja eri alan asiantuntijat neuvovat karppaukseen, atkinsiin tai detoxiin – milloin minkäkin ravintosuuntauksen maailmaan. Mihin sitä oikein uskoisi? No, ei se oikein syöminen niin vaikeaa ole kun miltä se on saatu kuulostamaan! Eikä se vaadi kovinkaan suuria tekoja. Jo muutamalla pienellä muutoksella, voit muuttaa koko kehosi voimaan paremmin, joka puolestaan saa Sinut voimaan paremmin.

Aamu tarjosi itselleni vapauttavan synninpäästön, mutta myös lempeän voimakkaan herätyksen. Synninpäästön siinä, että jos en vielä ole muuttanut elämääni tarpeeksi voidakseni paremmin niin se on ihan okei. Vielä ehtii. Ja vasta silloin on viisasta yrittää muuttaa omia tapojaan kun on siihen oikeasti valmis. Silloin muutoksilla on paremmat edellytykset jäädä pysyviksi. Samuli sai sisäistämään sen, että muutos tapahtuu vasta sitten kun olen tarpeeksi kyllästynyt nykyiseen. Voidaksemme siis muuttaa tapojamme esimerkiksi ruokavalinnoissa, täytyy meidän kyllästyä kunnolla siihen, mitä teemme nyt. Kyllästyä jatkuviin sairaskierteisiin, kyllästyä puuskuttamaan portaissa tai kyllästyä väsymykseen. Kyllästyminen avaa tien muutokselle. Kun tarpeeksi kauan hankkii itselleen terveysongelmia, kohtaa jossain vaiheessa todennäköisesti sen pisteen, joka kääntää kelkan. Ja kun sitten rupeaa tekemään terveellisimpiä valintoja, on jo ottanut suuren askeleen kohti parempaa vointia.

Se, millä itse aion lähteä eteenpäin kohti paremminvoivaa minua, on ottaa rauhallisesti. Kyllä, luit oikein. Ottaa rennon asenteen ravintoon ja rennon asenteen liikuntaan. Opettelen tekemään sitä, mistä minä pidän ja pyrin pois suomalaiseen perusluonteeseen kuuluvasta suorittamiskulttuurista. Liikun tavalla, josta nautin, koska vain niin siitä tulee pysyvää. Vähät kalorinkulutuksesta tai suosituksista! Kun teen sitä mistä pidän, teen sitä suurella todennäköisyydellä pitkään. Ainakin pidempään kuin tekisin sitä mitä minulle sanotaan, että minun pitäisi tehdä. Samoin aion suhtautua ruokailuun. Kuten Samuli valmennuksessaan sanoi: ”Älä usko mitään, mitä täällä olen sanonut. Koe ne itse. Nappaa täältä ne, mitkä Sinä koit merkitykselliseksi. Tee vain ne muutokset, jotka Sinusta tuntuvat hyvältä. Ruuasta on todella tyhmää tehdä yhtä stressitekijää lisää elämään.” Kun suhtaudumme rennosti ruokailuun, opimme nauttimaan siitä, ja löytämään uusia makuja ja uusia, parempia tapoja. Havahdumme, mitkä tavat meille sopii ja mitä muutoksia me haluamme tehdä. Kun löydämme muutokset, jotka tuntuvat meille luonnollisilta ja hyvin sopivilta, ne varmasti myös tulevat pysyviksi tavoiksi. Terveelliset ruokatavat eivät vaadi ehdottomuuksia.

Nautitaan siis ruuasta ja liikunnasta – ja kuunnellaan kehoamme. Se kyllä kertoo mitä tarvitsemme… kun vain pysähdymme sitä kuuntelemaan.

Tunteikasta työpäivää. Priorisoi itsellesi asioita joista saat tyydytystä elämääsi!

Valmennus tapahtuu ihmisessä, ei ihmiselle. Tämä on koulutuksen ja valmennuksen ero. Jos istut koulutuksessa, kirjoittelet asioita ylös ja pohdiskelet niiden vaikuttavuutta todellisuuteen; tapahtuu SINULLE. Kun osallistut valmennukseen, elät mukana, teet asioita, koet ja tunnet; tapahtuu SINUSSA. Ja näin menet eteenpäin, saavutat uusia ajattelumalleja nopeammin, kehityt ja se näkyy heti tekemisessä.

Ja miksi ihmiset tarvitsevat valmennusta?

Tekemällä samoja asioita kuin tähän asti saavutamme samanlaisia tuloksia kuin aina ennenkin. Keskiverto mattimeikäläinen kokee 60 000 ajatusta päivässä. Näistä 98 % on joka päivä samoja. Valmennuksessa vanhoihin tuttuihin asioihin tuodaan uusia näkökulmia, löydetään uusia tapoja ajatella ja tehdä. Kokemukset yhdistettynä yhteiseen pohdintaan on avain seuraavan tason löytymiselle.

Ihmiset tarvitsevat ulkoa tulevia ajattelun syötteitä oivaltaakseen uutta ja kehittyäkseen; hyvä valmentaja / valmennus auttaa ihmistä purkamaan vanhaa ja omaksumaan uutta; siten että se näkyy tekemisessä, joka on tavoitteiden suuntaista. Hyvä valmennus vapauttaa voimia tunkkaisuudesta, turhista tavoista, uskomuksista ja peloista. Tämä vapauttaa yritykseen lisää kapasiteettia ja voimavaroja.

Siksi ihmiset tarvitsevat valmennusta.

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Menestyneet ihmiset  ja johtajat valmentautuvat säännöllisesti. Edes maailmankuulu huippugolfari Tiger Woods ei jättäydy omavoimaisuuteen ja ylivertaisuuteensa, hän valmentautuu koko ajan.

Joskus tapaan johtajia jotka ovat sokaistuneet omaan omavoimaisuuteensa ja unohtaneet oppimisen kannalta tärkeimmän asian; nöyryyden. Emme ole koskaan perillä. Hyvä valmennus auttaa löytämään ja kohdistamaan suuntaa. Ulkopuolinen sparraaja tuo vipua kasvuun, kehittymiseen ja lopulta tulosta viivan alle.

”Without continual growth and progress, such words as improvement, achievement, and success have no meaning”.
Benjamin Franklin

Kukaan meistä ei tee mitään sellaista, mikä ei aiheuta meissä jonkinlaista tunnereaktiota tai joko suoraa tai välillistä tyydytystä. Tämän asian ääneen sanominen aiheuttaa helposti kierroksia ihmisissä, jotka eivät asiaa ole sen pidemmälle pohtineet. Emme me tee mitään ‘muuten vaan’. Kaikki tekemisemme ovat yhteydessä tunteisiimme vähintään primitiivisellä tasolla.

Onkin sitten kokonaan eri asia, mistä kukin tyydytyksensä saa. Toisten auttaminen on monille tapa toteuttaa itseään, saada henkistä tyydytystä. Jotkut tekevät sitä omatuntonsa parantamiseksi tai sosiaalisen statuksen saavuttamiseksi, osa siksi, että saa kokea auttavansa tai että kokee sen olevan oikeudenmukaista. Kaikissa tapauksissa auttaja saa henkisellä tasolla jotain. Motiivi on henkinen tyydytys, tiedostaen tai tiedostamatta.

Myös hyväntekeväisyys lähtee itsekkäästä motiivista. Ihminen ei voi ulkoistaa tunnetason motiivejaan muille. Halu tai tarve auttaa lähtee ihmisen kokemasta tunnevelasta, teon aiheuttamasta tunnereaktiosta tai esimerkiksi tarpeesta osoittaa itselleen tai muille jotain. Se voi johtua esimerkiksi huonosta omatunnosta, auttamisen synnyttämästä helpotuksen tunteesta tai kiitollisuudesta johtuvasta hyväosaisuuden tunteesta. Olen pohtinut motiivejani hyväntekeväisyyteen lukuisia kertoja ja tarpeeksi kauan sisäiseen peiliin tuijoteltuani löytänyt aina jonkin syyn miksi juuri sillä kertaa olen valinnut joko myönteisen tai kielteisen vastauksen.

Esitin tuon alun ajatuksen jutellessani taannoin kaverini kanssa. Sen ääneen sanominen johti hyvin mielenkiintoiseen keskusteluun altruismista (epäitsekäs toiminta muiden auttamiseksi, egoismin vastakohta). Aiheeseen liittyvä ensimmäinen kommentti on hyvin usein, että altruismia ei voi ymmärtää ennen kuin sen on itse kokenut saatuaan lapsia. Varmasti näin. Altruismi käsitteenä ei kuitenkaan ota kantaa sen motiiveihin eikä ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, mitä tuossa edellä olen kirjoittanut. Itse asiassa on tutkittu, että altruismi aiheuttaa ihmisen aivoissa samantyyppisiä hyvän olon reaktioita kuin ruoka tai seksi.

Kyse on siis siitä, että ihmisen toiminta ei ole koskaan täysin vastikkeetonta tunnetasolla. Niin sanottu täysin pyyteetönkin toiminta aiheuttaa ihmisessä hänen arvomaailmastaan ja tarpeistaan käsin syntyvän tunnereaktion. Täysin merkityksetöntä pyyteettömyyttä ei psykologian ja biologian mukaan ole. Voidaan siis sanoa, että ihmisen motiivit ovat aina itsekkäät, viimeistään tiedostamattomalla tunnetasolla.

Eri asia on mitä voi käyttäytymisen tasolla pitää itsekkäänä ja sen myötä yleisesti paheksuttavana. Itse vedän kokemusteni pohjalta rajan tietoisen tai potentiaalisesti tietoisen käyttäytymisen alaisuuteen kuuluviin valintoihin ja toisaalta siihen, mikä on käyttäytymisen vaikutus muihin ihmisiin ja ympäristöön. Minulle itsekkyys käytöstä, jossa yksilö tekee valintoja (tai jättää niitä tekemättä) aiheuttaen samalla muille ihmisille haittaa, vaivaa tai negatiivisia tunteita. Itsekkyys on toki kontekstisidonnaista. Itsekkyys on minun näkökulmastani eräänlainen sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden muoto, jonka yksilö pystyy omalla käytöksellään aiheuttamaan.

Mitä sitten on epäitsekkyys? Epäitsekkyys on mielestäni käyttäytymistä, joka hyödyttää objektiivisesti tarkastellen (jos sellaista näkökulmaa ylipäätään on) enemmän muita kuin toimijaa itseään. Ja oikeastaan vielä niin, että sen motiivin tulee olla vilpitön, ei jonkin muun tunteen johdannainen. Aika usein epäitsekkyys on nimittäin myös näennäistä, kyvyttömyyttä vastuunkantoon ja valintojen tekemiseen. Tämä ilmenee niin, että ihminen toimii toisten toiveiden ja halujen mukaan vaikka todellinen syy toimia näin on häneen itseensä liittyvä. Voitaneen sanoa myös niin, että valheellinen epäitsekkyys on pahinta itsekkyyttä. Muiden miellyttämiseksi tai omien pelkojen vuoksi ihminen ei ole halukas tai ei uskalla valita omaa käytöstään ja toimii muita miellyttääkseen paeten samalla todellisia tarpeitaan, halujaan tai motiivejaan. Käyttäytymisen ajuri on tällöin esimerkiksi pelko, vastuunkantokyvyttömyys tai miellyttämisen tarve. Ihminen ei ole aito eikä oma itsensä ja hänen sisäinen ja ulkoinen maailmansa ovat jatkuvassa ristiriidassa.

Bisnes koetaan usein hyvin itsekkääksi rahan tavoitteluksi. Talousteoriat perustuvat oletukseen rationaalisesta käyttäytymisestä, jonka motiivi on yksilön tai ryhmän, johon hän kuuluu, hyödyn maksimointi. Ja hyötyä mitataan rahassa. Kuitenkaan tämä ei ole analogisesti kovin kaukana siitä, miten ihmisen tunne-elämä toimii. Siinä tosin motiivi ei ole raha, vaan tiedostaen tai tiedostamatta jokin tunne, joka vaihtelee kontekstin ja ihmisen mukaan.

Millainen ihminen on, jos hän on tunneahne?

- PEILAAJA

Olen viime päivinä saanut jakaa usean ihmisen kanssa ajatuksia yrittäjyydestä ja tässä siitä pohdintaa. Erityisesti kiinnostavaa on keskustelu kasvuyrittäjyyteen tarvittavista ominaisuuksista ja siitä nousi mieleeni eräs aika kapea-alainen ristiriita.

Useat yrittäjäksi ryhtyvät mainitsevat motivaatiotekijöikseen riippumattomuuden kaipuun ja vapauden halun, osalla tässä sivuominaisuutena on vielä auktoriteettien välttämisen tarve.

Jos kuitenkin tällainen henkilö halajaa kasvuyrittäjäksi, syntyy tässä ristiriita. Useimmiten kasvuun liittyy kuitenkin orgaanisen kasvun jälkeen yrityskaupat ja tähän myös sijoittajien mukaantulo. Tällöinhän autonomia kapenee rajusti ja alkuperäiset motivaatiotekijät eivät voi enää toteutua. Voiko yrittäjä tässä vaiheessa muuntaa sisältä tulevia motivaatiotekijöitään, vai onko ne muuttuneet jo matkalla tähän? Toivottavasti, koska muutoin hän ei kykene lunastamaan tehtyjä lupauksia täysimääräisesti kumppaneilleen.

Itse uskon kasvun ja kehittymisen tavoittelun olevan yksi onnistuneen liiketoiminnan ja yrittäjyyden edellytys. Toki sen voi tehdä muutoinkin ja eri suuntaan kuin äsken mainitsemallani tavalla. Haluan vain tuoda tämän havainnon esiin auttaakseni vastaavilla motiiveilla kulkevaa ajattelemaan asioita etukäteen.

Omasta kokemuksestani ja tämänhetkisestä maailmankuvastani käsin uskon seuraavien tunteiden ja toimintatapojen auttavan menestymään kasvuyrittäjänä:

1)   Tunne itsesi, tiedä mitä haluat ja millä arvoilla haluat työskennellä

2)   Palauta mieleesi jatkuvasti tunne, miltä tuntui kun aloitit

3)   Luota itseesi ja heikkoihinkin signaaleihin mitä saat itsestäsi, ihmisistä ja ympäristöstäsi

4)   Päätä mieluummin nopeasti, kuin hitaasti

5)   Jaa unelmasi, saat houkuteltua ihmiset mukaasi

6)   Usko tekemiseesi ja rakasta sitä mitä teet

7)   Ole joustava ja samalla päättäväinen

8)   Sitoudu menestymiseen

9)   Älä anna periksi, jos sydämessäsi tiedät olevasi oikealla tiellä

10) Ja lopulta, ole valmis luopumaan

“I´m convinced that about half of what separates the successful enrepreneurs from non-successful ones is pure perseverance.”

- Steve Jobs

Tähän rinnalle on hyvä tuoda myös kanssaihmisen eli sen toisen osapuolen näkökulma. Tämä katsontakanta saattaisi olla monelle jopa hyödyllisempää ja tärkeämpää opeteltavaa myyntiprosessien yms. rinnalle. Toiset ihmiset ovat harjaantuneempia luonnostaan empatiakykynsä tai kokemuksensa myötä samaistumaan toisen ajatteluun, toiset tarvitsevat siihen enemmän opettelua. Kannusteena tämän oppimiseen sanon usein, että kyllä ihminen oppii lähes mitä vain, kun hän ymmärtää mistä asiassa on kyse. Ratkaisut ihminen kyllä keksii itse, kunhan motivaatio asian suhteen on kunnossa.

Me vaikutamme (myymme ajatuksia ja ideoita) kaikissa ihmissuhteissamme  suurimmaksi osaksi tiedostamattamme. Moni kuitenkin valmentautuu työssään tästä tietoiseksi. Vielä useampi hyötyisi, jos saisi mukaan vielä suostumisen psykologian näkökulman. Tämä voi uutuuttaan olla hankalaa, mutta harjaantumisen ja tiedostamisen myötä yksinkertaista ja ajan kanssa helpompaa. Kyky on mahdollinen, kun osaat asettua toisen ihmisen kanssa samalle puolelle ja opettelet katsomaan mahdollisimman hyvin asioita toisen silmin.

Suostumisen saavuttaminen toisessa on myös hyvää ja toisen huomioon ottavaa kommunikointia. Tarina arjestani kuvaa tätä hyvin:

Meillä oli viime viikolla vieraita ja huomasin kesken ruuanlaiton, että tarvitsemani alkupaloihin tuleva patonki oli unohtunut kaupan hyllylle. Pyysinkin puolisoani hakemaan sitä kesken seurustelun lähikaupasta. Lähtiessään hän huikkasi ovelta; ”Niin mitä sieltä kaupasta haluat?” Vastasin, että ”patonkia, yksi kappale. Aion paistaa sitä.” Palatessaan kaupasta puolisoni lykkäsi käteeni vakuumipakatun esipaistetun patongin. Ihmettelin asiaa, kerroin halunneeni tuoreen patongin, jota voi paistaa nopeasti pannulla öljyssä ja laittaa valkosipulia päälle. Puolisoni totesi minun maininneen ainoastaan paistettavan patongin ja minä olin varma, että viestini olisi pitänyt mennä perille. Onneksi vierasporukassamme oli viisaita ihmisiä, jotka sitten kertoivat ymmärtäneensä kuulemansa samoin kuin puolisoni, jolloin peiliin katsominen todella mahdollistui suuremman sananvaihdon sijasta.

Miten sinä sitten saat toisen puolellesi ns. suostuvaiseksi eli haluamaan omasta tahdosta samaa kuin sinäkin?

1. Kommunikoi aidosti ja nöyrästi. Ole yhteydessä ihmisiin ja kommunikoi nöyryydellä. (Haluan korostaa että nöyryys ja nöyristely on eri asia). Ole avoin toiselle, toisen ideoille ja ajatuksille. Jos toinen ihminen vaistoaa, ettet ole avoin hänen ajatuksilleen, ei hänkään osta sinun ajatuksiasi.

2. Kuuntele ymmärtääksesi. Näe sanojen taakse ihmisten tarpeisiin, unelmiin ja huoliin. Jos pystyt tarjoamaan ajatuksiasi nämä huomioon ottaen, pääsette nopeasti yhteiseen maailmaan.

3. Ole joustava. Vastaamalla voimaan voimalla vaikeutat luottamuksen syntyä. Etsi toisen viestistä mahdollisuuksia olla samaa mieltä. Kaikesta mitä toinen sanoo, ei tarvitse olla samaa mieltä, kunhan etsit yhtäläisyyksiäkin, joilla rakentaa yhteyttä.

4. Pidä ihmisistä. Kun ajattelet pitäväsi keskustelukumppanistasi, hänkin todennäköisemmin pitää sinusta ja ihmiset ostavat ajatuksia helpommin ihmisiltä, joista pitävät kuin heiltä, joista eivät pidä.

5. Etsi muita puolellesi. Ihmiset olettavat muiden käyttäytymisen heijastavan oikeaa käyttäytymismallia erityisesti epävarmassa tilanteessa. Kun emme ole varmoja miten toimia, menemme sinne, minne muutkin. Mitä enemmän myötämielisiä ihmisiä saat ympärillesi, sitä varmemmin ihmismassa kasvaa. Asiat ovat suosittuja yksinkertaisesti siksi, koska ne ovat suosittuja.

Ja muista, että “voidaksesi vaikuttaa, sinun on oltava vaikuttunut.”