Etusivu
Blogissa kirjoitetaan SITOMON valmennuksia sivuavista aiheista, kuitenkin rennosti ja vapaasti. Blogi täyttää tavoitteensa, jos se inspiroi ja antaa ajattelun aihetta. Arvostamme kaikkea kommentointia ja palautetta, joka vie yhteistä tekemistämme eteenpäin. Tervetuloa!

“Älä usko, kokeile itse”

11.5.2012 By Tarja Kivistö Jätä kommentti

Sitomon Aamulatauksessa pysähdyttiin tänään fyysisen hyvinvoinnin äärelle. Ravintovalmentaja Samuli Perälä loi mahtavan rauhallisen tunnelman Sitomon valmennustilaan ja sai varmasti jokaisen salissa olevan pohtimaan miten me käytämme ja hoidamme tärkeintä työkaluamme, kehoamme.

Samuli toi ravintoasioihin tuoreen tuulahduksen, joka sytytti minut. Nyt ravinnosta ei puhuttu syyllistävästi, ei ehdotettu mitä erilaisimpia dieettejä, ei kerrottu mikä on oikein tai väärin, ei aivopesty kuulijoita tietyn ravintosuuntauksen maailmaan vaan puhuttiin perusasioista ja omista valinnoista. Hyvinvoinnissahan on loppujen lopuksi kyse aika yksinkertaisista ja simppeleistä asioista, mutta tämä usein unohtuu kun media, tuttavat ja eri alan asiantuntijat neuvovat karppaukseen, atkinsiin tai detoxiin – milloin minkäkin ravintosuuntauksen maailmaan. Mihin sitä oikein uskoisi? No, ei se oikein syöminen niin vaikeaa ole kun miltä se on saatu kuulostamaan! Eikä se vaadi kovinkaan suuria tekoja. Jo muutamalla pienellä muutoksella, voit muuttaa koko kehosi voimaan paremmin, joka puolestaan saa Sinut voimaan paremmin.

Aamu tarjosi itselleni vapauttavan synninpäästön, mutta myös lempeän voimakkaan herätyksen. Synninpäästön siinä, että jos en vielä ole muuttanut elämääni tarpeeksi voidakseni paremmin niin se on ihan okei. Vielä ehtii. Ja vasta silloin on viisasta yrittää muuttaa omia tapojaan kun on siihen oikeasti valmis. Silloin muutoksilla on paremmat edellytykset jäädä pysyviksi. Samuli sai sisäistämään sen, että muutos tapahtuu vasta sitten kun olen tarpeeksi kyllästynyt nykyiseen. Voidaksemme siis muuttaa tapojamme esimerkiksi ruokavalinnoissa, täytyy meidän kyllästyä kunnolla siihen, mitä teemme nyt. Kyllästyä jatkuviin sairaskierteisiin, kyllästyä puuskuttamaan portaissa tai kyllästyä väsymykseen. Kyllästyminen avaa tien muutokselle. Kun tarpeeksi kauan hankkii itselleen terveysongelmia, kohtaa jossain vaiheessa todennäköisesti sen pisteen, joka kääntää kelkan. Ja kun sitten rupeaa tekemään terveellisimpiä valintoja, on jo ottanut suuren askeleen kohti parempaa vointia.

Se, millä itse aion lähteä eteenpäin kohti paremminvoivaa minua, on ottaa rauhallisesti. Kyllä, luit oikein. Ottaa rennon asenteen ravintoon ja rennon asenteen liikuntaan. Opettelen tekemään sitä, mistä minä pidän ja pyrin pois suomalaiseen perusluonteeseen kuuluvasta suorittamiskulttuurista. Liikun tavalla, josta nautin, koska vain niin siitä tulee pysyvää. Vähät kalorinkulutuksesta tai suosituksista! Kun teen sitä mistä pidän, teen sitä suurella todennäköisyydellä pitkään. Ainakin pidempään kuin tekisin sitä mitä minulle sanotaan, että minun pitäisi tehdä. Samoin aion suhtautua ruokailuun. Kuten Samuli valmennuksessaan sanoi: ”Älä usko mitään, mitä täällä olen sanonut. Koe ne itse. Nappaa täältä ne, mitkä Sinä koit merkitykselliseksi. Tee vain ne muutokset, jotka Sinusta tuntuvat hyvältä. Ruuasta on todella tyhmää tehdä yhtä stressitekijää lisää elämään.” Kun suhtaudumme rennosti ruokailuun, opimme nauttimaan siitä, ja löytämään uusia makuja ja uusia, parempia tapoja. Havahdumme, mitkä tavat meille sopii ja mitä muutoksia me haluamme tehdä. Kun löydämme muutokset, jotka tuntuvat meille luonnollisilta ja hyvin sopivilta, ne varmasti myös tulevat pysyviksi tavoiksi. Terveelliset ruokatavat eivät vaadi ehdottomuuksia.

Nautitaan siis ruuasta ja liikunnasta – ja kuunnellaan kehoamme. Se kyllä kertoo mitä tarvitsemme… kun vain pysähdymme sitä kuuntelemaan.

Filed Under Vinkit ja linkit Tagged With Liikunta, Ravintotottumukset, ravintovalmennus, ruokailutavat, Samuli Perälä

Kauneinta mitä olen kuullut

7.5.2012 By Nina Rinne Jätä kommentti

Suomen kovimmat miespuoliset tulkitsijat laittavat tunteet liikkeelle.

Tunteikasta työpäivää. Priorisoi itsellesi asioita joista saat tyydytystä elämääsi!

Filed Under Vinkit ja linkit Tagged With Samuli Edelmann, Tuomittuna kulkemaan, Vesa-Matti Loiri

Elämyksellisyyden soveltaminen

28.2.2012 By sitomo Jätä kommentti


“Voit unohtaa sen, kenen kanssa olet nauranut, mutta et sitä, kenen kanssa olet itkenyt.”

Elämyksissä on kyse ihmisestä, yksilöön vaikuttamisesta. Kyse on ihmisen tunteiden stimuloinnista ja tunnereaktioiden tuottamisesta. Garbone ja Hackel ovat määritelleet elämyksen “mukaan otettavaksi vaikutelmaksi”. Elämys on eräänlainen kokemustyyppi. Suomen kielen sanakirja määrittelee käsitteen voimakkaasti vaikuttavaksi kokemukseksi tai tapahtumaksi.

Kaikkeen halutaan nykyisin liittää elämyksellisyyttä, ainakin markkinoinnin tasolla. Elämyksellisyyden esille nousu on täysin linjassa egoistisen maailmankuvan korostumisen kanssa. Ainutkertaisuus ja ainutlaatuisuus ovat nousseet yhä suurempaan arvoon. Ne ovat ihmisille keino erottua massasta mutta samalla sosiaalisen kanssakäymisen välikappale. Uusimmat luokittelut nostavat elämyksen omaksi samanarvoiseksi luokakseen tavaran ja palvelun rinnalle. Elämys on nykyteorian mukaan ihmisille tarjottavien kaupallisten asioiden korkein jalostusaste, vaikka sinänsä elämys voi olla myös ei-kaupallinen.

Keskiviikon 22.2. Aamulatauksessa purettiin elämyksellisyyden elementtejä sekä henkilökohtaisten kokemusten että liiketoiminnan näkökulmista ja tarjottiin läsnäolijoille konkreettisia elämyksiä muun muassa live-musiikin keinoin.

Yksi parhaista työkaluista elämysten suunnitteluun ja niiden käyttämiseen omassa liiketoiminnassa on Elämyskolmio-malli. Se kiteyttää elämyksellisyyden tärkeimmät elementit ja eri tasot yhdeksi loogiseksi malliksi, jonka kautta on helppo mieltää lähtökohdat ja edellytyset onnistuneen elämyksen tuottamiselle omassa toiminnassa.

Usein on hankala saada nopeasti kiinni ajatuksesta, miten uusi näkökulma, esimerkiksi elämyksellisyyden lisääminen, voisi liittyä omaan liiketoimintaan. Toisaalta moni kysyy miksi elämyksellisyyteen pitäisi ylipäätään pyrkiä. Vastauksena siihen voi todeta, että mitä korkeampi on tarjoamasi lisäarvo asiakkaalle ja mitä ainutlaatuisempi tarjoamasi kokonaisuus on, sitä paremman hinnan siitä saat. Hyvin todennäköisesti myös asiakastyytyväisyytesi paranee verrattuna palveluun, joka tuottaa asiakkaalle vähemmän voimakkaan tunnereaktion.

Mitä elämyksellisyys voisi omassa tapauksessani sitten tarkoittaa? Se voi olla jokin stimulointikeino, kun asiakas tulee tapaamiseen. Se voi olla jokin suunniteltu yllätys ennen tai jälkeen tapaamisen, tai jopa sen aikana. Se voi olla jotain täysin poikkeavaa, jolla pyritään luomaan hämmennystä, haju, maku, tapahtuma, ääni, käytös tai näiden yhdistelmä. Elämyksellisyys voi olla myös henkilökohtaisesti kuriirin toimesta ovelle toimitettu kiitos hyvän tapaamisen jälkeen. Se voi olla täysin odottamattomassa asiayhteydessä tarjottu hetkeen sidottu yllätys.

Elämyksellisyys ei katso toimialaan. Se toimii kaikilla toimialoille, kunhan soveltamisessa ja suunnittelussa muistaa Elämyskolmiossakin mainitun aitouden. IT-alan yrityksen osalta elämyksellisyys voi korostua oman kilpailuedun poikkeuksellisella esiin tuonnilla vaikka niin, että ajoissa toimitettu projekti juhlistetaan aina erityisesti esimerkiksi shampanjapullolla asiakkaan projektipäällikölle, koska alalla on yleisempää että projekti on myöhässä kuin ajoissa.

Hyviä markkinoinnissa käytettyjä esimerkkejä ovat esimerkiksi flashmobit, joista nähtiin esimerkki myös kotimaisessa vaalimarkkinoinnissa. Toisenlainen, klassinen esimerkki flashmobista löytyy täältä.

Mielenkiintoisia esimerkkejä, missä elämyksellisyyttä on sovellettu tuotesuunnittelussa ja myymäläympäristöissä ovat esimerkiksi kotimainen saippuakauppa LUSH, Jelly Belly -karamellit tai vaikkapa Lontoossa sijaitseva Hamley’sin lelutavaratalo, jossa leluja voi testailla ja leikkiä niillä tuntikausia keskellä riemunkiljahduksia. Jos et ole koskaan tutustunut persoonallisiin ja elämyksellisiin yöpymispaikkoihin eri puolilla maailmaa, on tämä linkki ehdottomasti käytävä tutkimassa. Lähes kaikki yritykset järjestävät joskus myös asiakastilaisuuksia. Ne ovat todellinen tilaisuus tuottaa asiakkaalle reaktioita, joita hän ei pääse muualla kokemaan.

Nykyisin kyse on yhä enemmän siitä, miten ja miksi teet, ei niinkään siitä, mitä teet. Eräs bisnesfilosofi onkin kiteyttänyt osuvasti:

“People don’t buy what you do. They buy WHY you do it.”


Filed Under Elämyksen tuottaminen, Työelämän taidot, Vinkit ja linkit Tagged With elämyksellisyys, elämys, elämyskolmio, kokemuksellisuus, kokemus

Hyvät ja huonot asiakaspalvelijat

25.2.2012 By Nina Rinne 2 kommenttia
Suomalaiseen kulttuuriin on pesiytynyt piikojen, talonpoikien ja ylhäisön jäljiltä sanan “palvelija” alemmuus. Miten muuten voi selittää yleisen asiakaspalvelun tolan. Kaksi ihmistä kohtaa ja tilanteen tärkein asia pitäisi olla nimenomaan kohtaaminen, silti pääosaa näyttelee toisen osapuolen (asikaspalvelijan) poissaolevuus, kassakoneen näpyttely tai muu vastaava toiminto. Asiakas sitten tyytyy tilaan ja useimmiten ei vaadi parempaa.

Työssään asikaspalvelija saattaa olettaa olevansa kovakin luu, kun osaa hoitaa asiakkaan ongelman “virheettömästi”, kuitenkin unohtaen ihmisen. Pieni sävyn muuttaminen äänessä  riittäisi luomaan hyvän kokemuksen asiakkaalle. Toisaalta miksi pitäisi, kun harva sitä vaatii, eikä asiakaspalvelija itsekään saa siitä kiksejä, kun ei työtään aidosti arvosta.

Käväisin tänään Akateemisessa kirjakaupassa. Avatessani Tampereen liikkeen sivuoven ja astuessani sisään silmäni löysivät kassan takaa asiakaspalvelijan  katseen, nyökkäsin ja tämä henkilö kassan takana käänsi katseensa pois. Mennessäni kassalle maksamaan, sain kyllä ystävällistä kohtelua. Ilmeisesti henkilön maailmankuvassa palvelu rajoittuu ainoastaan maksutilanteessa tapahtuvaan ystävällisyyteen ja huomiointiin.

Iltapäivällä poikkesimme Tampereella Kalevan Prismassa, jossa tilasimme ravintolasta nälän yllättäessa pizzat perheellemme. Kassalla asiakaspalveluhenkilö ei voinut kuunnella tilaustani loppuun vaan keskeytti minut useasti suunnaten keskustelun menemään vain hänelle sopimaa reittiä, enkä kertaakaan tavoittanut vanhemman rouvan katsetta.

Vastaavat tilanteet menevät meiltä ohitse, emmekä kiinnitä niihin huomiota. Meillä on viikoittain kymmeniä kohtaamisia ihmisten kanssa, joiden työnkuvaan kuuluu miellyttävän kokemuksen tuottaminen asiakkaalle. Ei tarvitse, sillä palaamme silti sinne Akateemiseen tai ravintolaan pizzalle, nousemme bussiin ja junaan joista olemme huonoa palvelua saaneet.

Viime vuonna tehdyn asiakaspalvelun laatua mittaavan tutkimuksen perusteella ihmiset saavat kaikesta kohtaamastaan palvelusta noin 3% mieleenpainuvan hyvää palvelua ja noin 8% sellaista josta tekee mieli tehdä valitus. Kaikki siinä välillä hukkuu harmaaseen massaan. Moni yritys voisi tehdä hyvästä palvelusta itselleen loistavan kilpailuedun, mutta edes yritysten omistajat ja johto eivät huomaa asian tilaa. Hekin ovat sokeita harmaalle massalle.

Pikavinkit hyvään asiakaspalveluun:

  • Huomioi ihmiset, kaikki. Katso silmiin. Hymyile. Tervehdi.
  • Osoita asenteellasi haluavasi olla paikalla asiakasta varten. Olet töissä asiakasta varten, et työtovereitasi, et pomoasi, et niitä edustamiasi palveluita tai tuotteita varten. Kaikki raha maailmassa tulee asiakkailta. Myös sinun palkkasi.
  • Asiakaspalvelijan ammatin rooli antaa sinulle suojan omia tunneryöpsähdyksiäsi vastaan. Anna asiakkaan tuntea olevansa oikeassa, vaikkei olisikaan. Opettele sanat: anteeksi ja kiitos. Asiakaspalvelu ei ole valtataistelu asiakkaan kanssa.
  • Vaihda työtä, jos et osaa arvostaa ammattiasi.

Ja vielä vinkki kaikille asiakkaille. Kiittäkää hyvästä palvelusta ja antakaa palautetta huonosta, vain näin voimme asioihin vaikuttaa.

Filed Under Työelämän taidot, Vinkit ja linkit Tagged With Asiakaspalvelu, Huonoa palvelua, Hyvä asiakaspalvelu, Palvelukulttuuri

Inspiraation lähteillä

9.12.2011 By sitomo Jätä kommentti

“Most people play not to lose. Some play to win. Only few play to win and to have fun.”

Mietelause syöpyi mieleeni, kun luin sen ties kuinka monennen kerran muistiinpanoistani, joita olin kasannut vuosien varrella. Ajattelin jälleen kerran, että tämä on yksi nerokkaimmista kiteytyksistä yksilön riskinottokykyyn ja -haluun liittyen. Se sai minut taas kerran katsomaan peiliin ja miettimään olenko wannabe vai todella sellainen mitä haluaisin.

Mistä erotan ihmisen, joka toimii oman filosofiansa mukaisesti. Millainen on oikeastaan voittajatyyppi? Pohdin tätä hetken ja mieleeni alkoi pulpahdella ehdokkaita. En kuitenkaan oikein vakuuttunut omista ehdotuksistani. Voittajatyyppi on jollakin tavalla myyttinen. Urheilussa on helppo osoittaa teknisesti taitavia tai muutoin lahjakkaita yksilöitä, mikä ei kuitenkaan useinkaan tee heistä vielä voittajatyyppejä. Henkiset kyvyt ratkaisevat. Palaan ajatuksissani jääkiekkoon. Mikael Granlund.

Miksi? Vastauksen saa näistä kahdesta videosta.

Suoritus ja jälkireaktio. Kun katsoo herran haastattelua, ei voi kuin ihailla nuoren miehen asennetta rakastamaansa lajia kohtaan. Herralla on hiukan vaivaantunut olo tasan niin kauan, kun puhutaan ilmaveivistä. Kun keskustelu kääntyy kohti MM-finaalia ja Ruotsia vastustajana, naama vääntyy näkkärille, hehku nousee silmiin ja tekstiä alkaa tulla kiihtyvään tahtiin. Ei ole vaikea arvata, mistä mies syttyy ja mikä vie polulla eteenpäin. Päänupissa on piuhat paikoillaan ja terve asenne peliä kohtaan paistaa läpi kaikesta.

Ajatuskulkuni vie kohti todellista menestystä. Mitä se on? Todellinen menestys on sarja toistuvia onnistumisia. Todelliset menestyjät onnistuvat kerta toisensa jälkeen, eivät satunnaisesti tai kerran tai kaksi. Mieleeni nousee spontaanisti eräs jalkapalloilija Kataloniasta. Mies joka on pelannut lähes 400 ottelua espanjan liigassa ja yli 100 maaottelua. Hän on hallitseva Maailman, Euroopan, Mestareiden liigan ja Espanjan mestari. Hän on kolmatta kertaa peräkkäin maailman kolmen parhaan jalkapalloilijan joukossa. Ja kaikesta tästä menestyksestä huolimatta, hän dominoi suoritustasollaan jalkapallokenttiä illasta ja vuodesta toiseen. Xavi Hernandez on pelaaja, jonka syöttöjen onnistumisprosentti (sen lisäksi että niiden määrä on suurempi kuin kenelläkään muulla) on toistuvasti täysin suvereeni siitäkin huolimatta, että hän antaa ratkaisevia syöttöjä kentällä enemmän kuin kukaan muu. Nautin saadessani katsella Barcelonan palloilunerojen peliä. Kun onnistut työssäsi korkeimmalla mahdollisella tasolla keskimäärin yhdeksän kertaa kymmenestä voit sanoa olevasi todellinen menestyjä.

Joskus on vaikea ymmärtää, mistä joidenkin ihmisten motivaatio asioiden tekemiseen, tuttuihin rutiineihin, samoihin toistuviin askareihin, löytyy. Joskus se on esimerkki. Joskus se on muisto. Joskus se on tavoite, jonka vuoksi on valmis tekemään töitä miten paljon tahansa. Huikea omanlaisensa esimerkki on norjalainen base-hyppyammattilainen Karina Hollekim, jonka elämä muuttui kertaheitolla kesken hyppynäytöksen Sveitsin Lausannessa 2006. Vastoin kaikkia ennusteita ja diagnooseja Karina osoitti, mitä sitkeys, usko ja kova työ voivat merkitä kaikista ennusteista huolimatta.

Resurrection, katso: Klikkaa

Tyydymme usein katselemaan maailmaa niiden niin tutuksi käyneiden lasien, oman tutun lähiympäristömme, läpi. Katsomme vain lähelle, etsimme luontaisesti helppoja samaistumisen kohteita. Kuitenkin, ne hiukan omaa arkea kauempana olevat esimerkit voisivat avata näkökulmiamme ennakoimattoman paljon ja kääntää katsettamme täysin uusiin asentoihin. Kun joku tulee ja kertoo meille hyvän tarinan, jokin sisällämme liikahtaa. Saamme uuden inspiraation, koemme tunteen, jota emme osanneet olettaa. Sisäinen liike saa aikaan myös ulkoisen liikkeen.

Joillekin meistä inspiraation lähde on urheilu, joillekin musiikki, joillekin taide. Myös bisnesmaailmasta löytyy lukuisia huikeita tarinoita. Esimerkkien ei tarvitse olla läheltä eikä edes omien mielenkiinnonkohteiden piiristä. Oikeastaan vain sisällöllä ja tarinalla on väliä. Jos se koskettaa jostakin näkökulmasta, on lukeminen, kuunteleminen tai katsominen paikallaan. Pidän hiukan erikoisena, jos jompi kumpi seuraavista videoista jättää kylmäksi riippumatta siitä, tiedätkö urheilusta tai kyseisitä herroista etukäteen mitään.

(Saku Koivun paluu kentille syövän jälkeen rakastettuna Montrealin kapteenina. Lähes yhdeksän minuuttia kestäneet seisovat suosionosoitukset täpötäydessä Montrealin kotihallissa. Huikeaa.)

(Muhammad Ali saa uudelleen kertaalleen kadonneen mitalinsa olympialaisissa vuonna 1996 Dream Team 2:n koripallo-ottelun väliajalla. Parkinsonin taudin runteleman herran silmistä ja pienistä eleistä näkee kuitenkin, mitä mielessä myllertää.)

Urheilun inspiraationlähteenä voi nähdä yhteiskuntamme miniatyyrinä, minimaailmana, jossa tunnetilat laidasta laitaan, yhteisöllisyys ja elämykset ovat kiteytettävissä ohikiitäviin hetkiin ja uskomattomiin tarinoihin.

T. Tero

Filed Under Vinkit ja linkit Tagged With Aamulataus, Inspiraatio, Menestys, Motivaatio, Voittajatyyppi

Kehityskeskustelu – kehittymisestä keskustelua?

27.10.2011 By sitomo Jätä kommentti


”Odotan sitä päivää hieman jännittyneenä. Mielessä risteilee kysymykset siitä, mitä tällä kertaa teemme ja mistä puhumme? Mietin, onko kyseessä taas palautteenantotilaisuus, jossa käydään kaikki vuoden aikana tehdyt mokat lävitse enkä itse saa puheenvuoroa ollenkaan? Puhutaankohan kehittymisestä tänään mitään? Haluan uskoa siihen, että epäilykseni ovat vääriä ja että tällä kertaa keskustelu menee paremmin kuin viimeksi. Yritän muuttaa asennettani. Avaan oven. Istun. Tunnin päästä poistun huoneesta todeten, että pahimmat pelkoni toteutuivat taas kerran. Kehityskeskustelu oli yksipuolista puhelua ja aikaisempien virheiden ruotimista, jossa minä olin statisti: olin hiljaa, kuuntelin ja nieleskelin.”

Kuulostaako tarina tutulta? Toivottavasti ei. Kyseessä on kuitenkin ote elävästä elämästä, omasta elävästä elämästäni vuosien takaa. Silloisessa työpaikassani kehityskeskustelut todella tarkoittivat yksipuolista palautekeskustelua, jossa keskityttiin vuoden aikana tehtyihin virheisiin ja motivaatiosta, sitoutumisesta ja tavoitteista ei puhuttu sanaakaan. Esimies oli äänessä ja toi kasvojeni eteen listan vuoden aikana tehdyistä mokista. Itse en saanut puheenvuoroa. Lopuksi hän kuittasi ”mutta hyvinhän sulla tää vuosi on mennyt”. Oven sulkeuduttua olisin halunnut repiä hiukset päästäni ja huutaa ”mitä helvettiä????”. En kuitenkaan huutanut. Enkä repinyt hiuksia. Nielin kaiken pahanolon. No, kuten arvata saattaa. Työpaikka vaihtui myöhemmin toiseen, mutta tilanne on jäänyt mieleeni merkityksellisenä oppimistilanteena.

Mitä kokemuksia sinulla on kehityskeskusteluista? Ovatko ne menneet putkeen? Oletteko puhuneet avoimesti tavoitteista, motivaatiosta ja sitoutumisesta? Oletko saanut perusteltua ja rehellistä palautetta? Oletko kokenut tulleesi kuulluksi? Vai ovatko ne olleet edellisen esimerkin kaltaisia, päämäärättömiä ja yksipuolisia palautteenantotilaisuuksia? Aamulatauksessa haastoimme näkemyksiämme kehityskeskusteluista Nina Rinteen johdolla. Aamulla pohdimme, miksi kehityskeskusteluja käydään ja miten niitä käydään hyvin. Kerron sinulle myöhemmin muutaman aamun aikana oivaltamani asian, mutta pysähdy sitä ennen itse miettimään kehityskeskustelua. Sulje silmäsi ja mieti, mistä tekijöistä muodostuu hyvä kehityskeskustelu?

Uskon, että suurin osa teistä liittää onnistuneeseen kehityskeskusteluun avoimuuden ja rehellisyyden, sekä sen, että molemmat osapuolet saavat puheenvuoron ja kuuntelevat, miettivät yhdessä tavoitteita ja motivaatiota ja kykenevät dialogimaiseen keskustelutilanteeseen. Hmmm… Aika simppeleitä juttuja, eikö? Tästä huolimatta kehityskeskustelut menevät yllättävän usein mönkään. Jos ei menisi, tämä kirjoitus olisi turha ja viime kertainen Aamulataus olisi ollut turha. Mutta kokemukset kertovat toisin. Kehityskeskustelut epäonnistuvat ja ollessaan yksipuolisia vuoropuheluita ne pahimmillaan aiheuttavat turhia jännitteitä työyhteisöön. Liian harvoin unohdamme, että kehityskeskustelussa todella on kyse nimensä mukaisesti KESKUSTELUSTA, joka painottuu KEHITYKSEN tarkasteluun. Kyseessä ei ole mikään rakettitiede tai kauan varjeltu mysteeri. Onnistuneessa kehityskeskustelussa on yksinkertaisesti kyse kuuntelemisesta ja kuulluksi tulemisen kokemuksesta. Eli aivan samoista lainalaisuuksista, jotka pätevät myös ihmissuhteissa. Pitääksemme tämän paremmin mielessä, annan sinulle muutaman ohjenuoran kehityskeskustelussa onnistumiseksi. Lue ne ajatuksella ja toteuta käyttökelpoisiksi kokemasi jo seuraavassa kehityskeskustelussa.

1. Valmistaudu hyvin! Saat kehityskeskustelusta enemmän irti kun olet etukäteen miettinyt mitä tiedät, mistä haluat puhua ja mitkä ovat omat odotuksesi ja asenteesi keskustelua kohtaan. Hyvä on myös valmiiksi miettiä tulevaisuuden tavoitteitasi, odotuksiasi ja toiveitasi. Molemminpuolinen hyvä valmistautuminen myös osoittaa, että arvostat kehityskeskustelua ja haluat panostaa siihen.

2. Varmista, että kehityskeskusteluille on rauhallinen tila ja riittävästi aikaa.

3. Käsittele asioita aina työtehtävien näkökulmasta. Muista, ettet ole arvostelemassa henkilöä eikä sinun tarvitse sietää henkilökohtaisuuksiin menemistä.

4. Voit käyttää apuvälineenä kehityskeskustelulomakkeita, mutta varmistu, etteivät ne kahlitse ajattelua ja keskustelua liikaa. Lomakkeet ovat oivallisia jäsentämään keskustelun rakennetta, mutta ne eivät saa hallita keskustelua.

5. Ole valmis antamaan ja saamaan palautetta. Muista, että palautteen tulee olla perusteltua, rehellistä, yksilöllistä ja positiivisesti kehittävää. Mieti myös millainen ilmapiiri tukee palautetilaisuutta parhaiten. Jos olet kiihtyneessä mielentilassa tai tunnekuohun vallassa, rauhoitu! Tapa antaa palautetta on vähintään yhtä tärkeä kuin palautteen sisältö. Pyri myös ottamaan palaute vastaan avoimesti niin näet, missä sinä voit kehittyä!

6. Tunnista jo etukäteen kommunikaation sudenkuopat niin pystyt myös välttämään ne. Ole siis kärsivällinen, unohda universaalit ja tuhoavat sanat kuten ”aina” ja ”koskaan”, älä nalkuta, ole päämäärätietoinen ja aito! Muista, että samat sanat voivat tarkoittaa eri ihmisille aivan eri asioita. Varmistu siis aina, että sinut on ymmärretty oikein ja olet itse ymmärtänyt oikein.

7. Pidä kirkkaana mielessä mikä on kehityskeskustelun merkitys! Muista, että kehityskeskustelun tavoitteena on kehittää yhteistyötä ja työntekijän työssä suoriutumisen edellytyksiä. Yksinkertaisesti: Työntekijä, ole valmis kehittymään! Esimies, huolehdi, että sinulla on valmiuksia tukea toisen osapuolen kehittymistä!

8. Lopuksi. Muista, että kyse on aina kahden ihmisen kohtaamisesta, jota värittävät työskentelyyn liittyvien tosiasioiden lisäksi molempien tunteet, tulkinnat ja asenteet. Kun itse olet aito ja aidosti läsnä, avoin ja valmistautunut, saat kehityskeskustelusta eniten irti!

Onnea matkaan!

-Tarja Kivistö


Filed Under Työelämän taidot, Vinkit ja linkit Tagged With Johtaminen, Kehityskeskustelu, Kuunteleminen, Palautteen antaminen, Palautteen saaminen

Luottamus – työyhteisön menestystekijä

20.10.2011 By sitomo Jätä kommentti

LUOTTAMUS. Luottamus itseen. Luottamus toiseen. Luottamus työkaveriin ja työyhteisöön. Luottamus omaan tekemiseen, osaamiseen ja tietämykseen. Luottamus muiden ammattitaitoon. Luottamus tunteisiin. Luottamus puolisoon ja ystäviin. Luottamus elämään. Ei luottamuksella ole turhaan maailmoja muuttava voima. Luottamus on edellytys toimivalle yhteistyölle, se on edellytys rakkaudelle ja ystävyydelle, se on edellytys luovuudelle ja oppimiselle.

”Luottamusta voidaan pitää maahan, rahaan ja teknologiaan verrattavana pääomana. Viljely vaatii maata ja tuotannollinen toiminta rahaa ja teknologiaa, mutta inhimillinen vuorovaikutus, jonka varassa maata viljellään ja tuotannollista toimintaa harjoitetaan, vaatii luottamusta pääomakseen.” -Risto Harisalo

Katsopa vaikka ympärillesi ja tarkastele, miten luottamus ja sen vaikutukset näkyvät elämässäsi. Mikä merkitys luottamuksella on ollut luodessasi suhdetta puolisoosi, ystäviisi ja työkavereihisi? Miten se suuntaa joka päiväistä toimintaasi? Sitä, missä työskentelet, sitä mihin päädyt tekemään ruokaostoksesi tai mistä ostat vaatteesi, sitä, mihin kuntosalille suuntaat töiden jälkeen tai sitä, kenet valitset lääkäriksesi sairastuttuasi. Aivan. Luottamus suuntaa koko elämäämme. Emme ole valinneet ympäristöämme sattumalta, se on luottamuksen tulosta.

Luottamus on myös menestyvän työyhteisön edellytys. Vanhoista kaavoista ei pysty poikkeamaan, uusia ajatuksia ei uskalla tuoda esille, hyviä ihmissuhteita ei kykene luomaan ja työtä ei pysty kokemaan tyydyttäväksi, jos luottamusta ei ole. Kaikkihan meistä tämän tietävät, mutta miksi silti epäluottamus valtaa työyhteisöissä aina aika ajoin sijaa? Miksi luottamusta ei vaalita jos se mahdollistaa menestyksekkään toiminnan ja hyvinvoivan työyhteisön? Mikä siinä on niin vaikeaa? Mitä voisimme tehdä lisätäksemme luottamusta työyhteisössä? Tampereen yliopiston hallintotieteiden professori Risto Harisalo johdatti meidät Aamulatauksessa näiden perimmäisten kysymysten äärelle. Aamun aikana mietimme, että luottamus on se tekijä, joka sitoo ihmisiä yhteen, laittaa ihmiset liikkeelle ja saa heidät ponnistelemaan yhdessä. Ilman luottamusta, meillä ei yksinkertaisesti ole tarvetta olla yhdessä. Sen tietävät teistä ainakin kaikki ne, jotka ovat joskus menettäneet luottamuksen johonkin.

Luottamuksella tuntuu siis olevan enemmän voimaa ja merkitystä kuin äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Sehän on kuin ylhäältä annettu lahja – mutta EI. Kyseessä ei ole lahja tai juhannustaika, se on kaukana siitä. Luottamus on kovan työn tulosta. Et varmasti opi luottamaan tai toimimaan luottamuksen arvoisesti vain lukemalla tämän blogitekstin tai kuuntelemalla asiantuntijoiden opastuksia – et todellakaan. Luottamus ei lisäänny automaattisesti eikä se tapahdu hallinnollisilla ratkaisuilla. Se tarvitsee työtä, sisäistä työtä. Sitä, että Sinä ja Minä otamme vastuun luottamuksen rakentamisesta. Kylmä fakta on, että luottamuksessa on kyse vain ja ainoastaan Sinusta ja Minusta ja meidän yhteistoiminnasta. Tämä vastuu saattaa tuntua pelottavalta, mutta toisaalta se on myös suuri mahdollisuus. Kun me itse istumme rahakirstun päällä, meillä on myös valta vaikuttaa siihen. Oleellista luottamuksellisen ilmapiirin luomisessa on käyttäytymisemme. Omalla käyttäytymisellämme voimme kasvattaa luottamusta ja vähentää epäluottamusta.

Annankin sinulle seuraavaksi tehtävän: Pysähdy hetkeksi miettimään työyhteisösi toimintaa, työkavereidesi ja itsesi käyttäytymistä. Tarkastele miten puhutte toisillenne, mitä viestitätte ilmeillä ja asennoilla. Käytä kaikkia aistejasi. Katso sitten alle listattuja luottamusta vahvistavia käyttäytymisen piirteitä. Mitä niistä löydät teidän toiminnasta? Tee check-lista. Rehellisesti. Jos löydät piirteen työyhteisöstäsi, nouse ja tuuleta. Jos et, pysähdy ja mieti, miksi et sitä löydä ja mitä sinä voisit tehdä muuttaaksesi vastaustasi. Nyt siis tarkkana.

Luottamusta vahvistavat käyttäytymisen piirteet:

(Harisaloa & Miettistä (2010) mukaillen)

1. Sitoutuneisuus. Oletteko sitoutuneita työhönne ja työyhteisöönne? Valtaako teidät työn imu, onko välillänne vahva side? Sitoudutteko siihen, mitä teette?

KYLLÄ__ EI__

2. Vastuullinen käyttäytyminen. Otatteko vastuuta toiminnastanne ettekä siirrä sitä päämäärättömästi toistenne kannettavaksi? Käyttäydyttekö te vastuullisesti toisianne kohtaan? Vastuullinen käyttäytyminen edistää oikeudenmukaisuuden kokemuksen syntymistä ja on avainasemassa luottamuksen kasvattamisessa.

KYLLÄ__ EI__

3. Toisten tunteminen ja arvostaminen. Tunnetteko toisenne niin hyvin, että voitte tehdä töitä yhdessä vaivattomasti? Mitä oikeastaan tiedät työkaveristasi? Arvostatteko työyhteisöstä löytyvää erilaisuutta, erilaisia ajatuksia, tunteita, näkemyksiä ja tapoja ilmaista ideoita? Mitä paremmin ihmiset ovat oppineet tuntemaan toisensa, sitä helpompaa heidän on luottaa toisiinsa.

KYLLÄ__ EI__

4. Rehellisyys ja avoin vuorovaikutus. Rehelliset ihmiset eivät kätke puheisiinsa tai tekoihinsa piilomerkityksiä tai pyrkimyksiä. Rehellisiin ihmisiin voi luottaa ja heidän käsiin voi antaa itsensä ja oman osaamisensa. Tämä edistää avointa vuorovaikutusta, joka nopeuttaa puuttumista vaikeisiin asioihin. Oletteko te rehellisiä toinen toisillenne? Luotatko sinä kaikkiin työyhteisösi jäseniin?

KYLLÄ__ EI__

5. Ristiriitojen ratkaisu kehittävästi. Kaikissa työyhteisöissä on ristiriitoja. Ristiriitoja syntyy, vaikka kukaan niitä ei tarkoituksella synnyttäisi tai niistä pitäisi. Ristiriidat eivät ole ongelmia vaan ihmisten puutteelliset taidot käsitellä niitä, tekevät niistä ongelmia. Suhtaudutaanko teillä luovasti ja hyväksyvästi ristiriitojen ratkaisemiseen?

KYLLÄ__ EI__

Montako kertaa vastasit ”kyllä” ja pääsit tuulettamaan? Pystyitkö toteamaan, että työyhteisöstäsi löytyy luottamusta lisääviä käyttäytymistapoja? Hienoa! Vai kävikö mahan pohjassa pieni negatiivinen muljahdus? Kenties havahduit, että vielä on paljon asioita, joissa voi parantaa luottamuksellisen ilmapiirin luomiseksi? Ei hätää, kuulut todennäköisesti enemmistöön. Lohdullista on, että kiinnittämällä huomion edellä mainittuihin käyttäytymisen piirteisiin ja muuttamalla toimintaa niitä vastaavaksi, voit edesauttaa hurraa-joukkoihin pääsemistä. Mitä ikinä teetkin, pidä mielessäsi tämä:

”luottamus syntyy ihmisten välisen kanssakäymisen, yhteistyön ja vuorovaikutuksen yhteisvaikutuksena, kukaan ei voi ostaa eikä lainata luottamusta itselleen. Luottamus on ansaittava tai lunastettava omalla käyttäytymisellään.”


Luottamuksellisesti,

Tarja Kivistö

Filed Under Työelämän taidot, Vinkit ja linkit Tagged With henkilöstö, Johtaminen, Luottamuspääoma, Risto Harisalo, Työyhteisö

Kiitollisuus vs. kunnianhimo

14.9.2011 By sitomo Jätä kommentti

Itseä kehittävää kirjallisuutta lukiessa ja valmentajia kuunnellessa tulee toistuvasti esiin kiitollisuus. Vilpitön kiitos siitä, mitä olemme saaneet tehdä, tuntea ja kokea. Kiitollisuus myös vaikeuksista. Kiitollisuuden tunteminen saa nöyräksi.

Samaan aikaan meitä kehotetaan itsemme toteuttamiseen, unelmointiin ja tavoitteiden asettamiseen riittävän korkealle, koska pystymme kuitenkin paljon enempään kuin yleensä kuvittelemme.

Näitä näkökulmia vuorotellen ja rinnakkain kuunnellessani syntyi ajatuksiini paradoksi. Miten olla samaan aikaan kiitollinen ja kunnianhimoinen? Eikö kiitollisuus tarkoitakaan sitä, että olen jo saanut paljon, ehkä jopa tarpeeksi? Eikö kiitollisuus koskekaan myös tulevaa? Eikö tyytyminen ja jo saavutetun arvostaminen olekaan osoitus juuri kiitollisuudesta? Toisaalta eikö loputon kunnianhimo osoita arvostuksen puutetta jo saavutettua kohtaan?

Luin lisää ja rakentelin ajatuskulkujani uudelleen. Anthony de Mellon Havahtuminen helpotti minua paradoksini hahmottamisessa.

Eivät kiitollisuus ja kunniahimo ole vaihtoehtoisia. Ne ovat itse asiassa enemmänkin toisiaan täydentäviä tunteita. Kiitollisuus tekee nöyräksi. Nöyräksi myös siten, että ymmärtää mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Se luo edellytykset terveelle kunnianhimolle ilman ylimääräistä ylpeyttä. Nöyryyden kautta saavutetut kunnianhimoiset tavoitteet synnyttävät kiitollisuutta, koska ei niitä kukaan yksin saavuta. Eivät ne muut, jotka matkan varrella ovat auttaneet, kuitenkaan omista saavutuksiani, tavoitteitani tai minua. Ei minun kuulu katua tai hävetä kunnianhimoani kunhan sen lähde on terveissä, itsestä kumpuavissa lähtökohdissa ja kestää myös moraalisen ja eettisen tarkastelun. Kunnianhimoni ei mitätöi kiitollisuuttani millään tavalla.

Olen itse asiassa erittäin kiitollinen ensimmäiselle varsinaiselle työnantajalleni erinomaisesta oppimismahdollisuudesta, vaikka kunnianhimoisesti halusinkin jatkaa uraani muualla. Ei kyeiseen työpaikkaan jääminen olisi ollut mikään osoitus kiitollisuudesta. En siirtynyt aikanaan muualle siksi etten olisi arvostanut tai ollut kiitollinen, vaan siksi, että tapa toteuttaa itseäni oli jossain muualla.

Olen hyvin kiitollinen myös ex-avopuolisolleni. En siksi, että olisin alkanut tuntea sisäistä epävarmuutta tai katua ratkaisua eromme jälkeen. Tunnen näin siksi, että opin häneltä paljon ja sain tuntea hyvin monenlaisia tunteita, jotka opettivat minulle paljon itsestäni. Tunne-elämään ja parisuhteeseen kohdistuva kunnianhimoni ja toisaalta suhteen myötä kehittynyt itsetuntemukseni sai minut kuitenkin uskomaan johonkin muuhun. Halusin elää myös tunne-elämäni unelmat todeksi enkä uskonut sen tapahtuvan silloisessa suhteessani. Selittämällä asian näin itselleni pystyin suhtautumaan omaan ja myös toisen osapuolen pettymykseen ja suruun.

Joskus on parempi pohtia paradoksia hetken aikaa kuin valita jompi kumpi ääripää. Ääripäät pompottelevat meitä edes takaisin niin kauan kunnes löydämme oman tulkintamme paradoksi-kiikkulaudan painopisteestä. Aina se ei ole keskellä mutta harvoin se on kummassakaan ääripäässäkään. Maailma ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin välillä ensiyrittämällä tulee tulkittua.

PEILAAJA

Filed Under Henkilökohtainen kasvu, Valmentaminen, Vinkit ja linkit Tagged With Anthony De Mello, Kiitollisuus, Kunnianhimo, Omat rajat, Paradoksi, Tavoitteet, Ylpeys

Kuka olen? Mitä haluan?

4.9.2011 By Nina Rinne 2 kommenttia

Oletko pohtinut mikä on niin kutsuttu “sydämen ääni”? Onko se aito ja todellinen tietämys sisälläsi siitä, mikä on sinun tiesi ja olemuksesi? Onko se aina läsnäoleva, jotta sen voi kuulla? Kuinka sen kuulee? Voiko sen selittää järjellä, vai tapahtuuko se vain tunteen tasolla? Vai sellaisella tasolla mitä ei voi sanoilla selittää ja se on vain olemassa?

Itse uskon, että jokainen pohtii moisia ainakin jossain vaiheessa elämää, joillakin sanoilla. Toiset luottavat enemmän kokonaisvaltaiseen tietoisuuteen ja antavat sen ohjata elämäänsä. Vain loogiseen järkeilyyn keskittyvät lakkasivat lukemasta jo ensimmäisen kysymyksen jälkeen tätä kirjoitusta. Deepak Chopra kuvaa teoksessaan Salaisuuksien kirja asiaa näin:

“Tuntemasi elämä on ohut tapahtumien pintakerros, joka peittää syvemmän todellisuuden. Syvemmässä todellisuudessa olet osa jokaista tapahtumaa, joka tapahtuu nyt, on koskaan tapahtunut tai tulee koskaan tapahtumaan. Syvemmässä todellisuudessa tiedät tarkkaan, kuka olet ja mikä on tarkoituksesi.

Maailmassa ei kaivata eniten ruokaa, rahaa, menestystä, asemaa, turvallisuutta tai seksiä eikä edes rakkautta. Kerran toisensa jälkeen ihmiset ovat saavuttaneet kaiken tämän, mutta päätyneet tuntemaan vain tyytymättömyyttä – usein jopa entistä voimakkaampaa. Elämän syvimmän nälän aiheuttaa salaisuus, joka paljastuu vasta, kun ihminen suostuu avaamaan minuuden piilevän osan.

Sisäinen ihminen tahtoo elämän merkitystä, kärsimyksen päättymistä ja vastauksia elämän ja sielun, hyvän ja pahan arvoitukseen. Pinnallisesti eletty elämä ei koskaan vastaa näihin kysymyksiin eikä tyydytä tarpeita, jotka pakottavat meidät kysymään.”

Pakottamalla ja vaatimalla nämä kysymykset jäävät vastauksetta. Hyväksymällä elämän, tilanteet ja tunteet hetkessä, voit olla, hiljentyä ja kuulla. Kaikkialla itsessämme, luonnossa, toisissamme ja yhteydessä on vastaus kaikkeen, tässä ja nyt. Hyväksy, rauhoitu ja rentoudu, anna elämän kantaa. Kaikki mikä on tullakseen, tulee ja tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitset.

Tässä sinulle pieni harjoitus:

Ota tänään puoli tuntia omaa aikaa ja makoile paikallaan tekemättä mitään. Hengitä välillä syvään ja koita vapauttaa uloshengitys niin kevyesti ja vaivatta, kuin mahdollista. Anna ajatusten harhailla, toivota kaikki ajatukset ja tunteet tervetulleeksi ja päästä kaikki menemään, jotka haluavat mennä. Makoile rauhassa ja kuvittele, kuinka maapallo pyörii raukeasti.



Filed Under Henkilökohtainen kasvu, Vinkit ja linkit Tagged With Deepak Chopra, Menestys, Mielen Taito, Rentoutuminen, Salaisuuksien kirja, Sydämen ääni

Inspiroiva video saavuttamisesta

30.6.2011 By sitomo Jätä kommentti

Joskus toisen ihmisen omalla esimerkillään antama inspiraatio voi sysätä meidät takaisin omalle polullemme. Musiikki, videot ja elokuvat voivat “parantaa” sekä antavat voimaa. Haluamme jakaa yhden Sitomon inspiraation lähteistä.


Tässä videossa nuoret miehet päättävät tuhansien kilometrien pituisen pyörämatkansa Kreikkaan Antiikin Olympiaan. Lähtö tapahtui Suomesta syksyllä 2010, matka kesti reilun kuukauden. Inspiraatio matkaan tuli ajatuksesta tehdä jotain mikä tuntuisi alussa lähes mahdottomalta. Tutustu matkaan tarkemmin: ROAD DREAM.

Hyvää kesää kaikille! Sitomo lomailee heinäkuun ajan!

Filed Under Henkilökohtainen kasvu, Vinkit ja linkit Tagged With Inspiraatio, Road Dream, Sitomo
« Older Posts